tiistaina, marraskuuta 27, 2007

Viikonloppu ilman koiratouhuja osa 3

Perjantaina päätimme kämppiksen kanssa viettää rentoa viikonloppua ilman minun ainaisia koiramenojani. Tiedossa oli lauantaille pikkujoulut ja ei mitään sen kummallisempaa. Perjantaina siis menimme päivälenkille ja kokosimme kontaktikapistuksen, iskimme vähän sulaneeseen maahan rivin tikkuja kepeiksi ja katselimme kuinka putki lenteli yksinään pitkin kenttää tuulen ystävällisellä avustuksella. Lauantaina menin Kujeen kanssa rotuinfolenkille ennen pikkujouluihin lähtemistä. Sunnuntaina lähdin länderien kanssa mätsäriin.

Että sellainen viikonloppu ilman koira puuhailuja....

Kontaktikapistus: vinkki

Näyttääkö tämän plokin alin kuva mitenkään tutulta ;)

keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007

Kontaktikapistus

Se on saapunut!


Se on ihana!


Ja se menee kasaan!


Tuo uutta intoa kontaktien harjoitteluun kun voi lähikentällä harjoitella vaikka joka päivä. Tai edes joskus :D

tiistaina, marraskuuta 20, 2007

Handlerointia Jyväskylässä

Perjantaina saimme vieraita Raahesta. Tara, Vikinä ja Santte tulivat omistajansa kanssa kylään. Leela oli lähtenyt muiskun matkassa Keski-Suomeen, joten meillä oli vaatimattomasti kuuden koiran lössi.

Amanda, Kuje, Onni, Santte, Tara ja Vikinä

Lauantaina otin Taran ja Kujeen mukaan Jyväskylän näyttelyyn. Matkustimme sinne yhdessä parin rhoden Linuksen ja Wandan sekä näiden omistajien kanssa. Taralla oli kehä ensin ja ländereillä vasta myöhemmin päivällä. Majoittauduin heelerikehän viereen ja harjoittelin vähän Taran esittämistä kehän vieressä. Jännitti vähän ennen kehän alkua, sillä en aikaisemmin ole Taraa esittänyt. Neiti oli kuitenkin mitä ihanin esitettävä. Totteli kuin unelma. Seisoi kauniisti ja käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti.



Aikaa ennen länderikehän alkua oli runsaasti ja ehdin tavata koko joukon ystäviä. Tara ja Kuje nukkuivat varsin tyytyväisenä mukaan ottamassani kevythäkissä. Oli kivaa ja leppoisaa. Ehkä tuntia ennen kehän alkua siirryin länderikehän lähettyville. Siinäpä sitä aika meni höpistessä. Tosi mukava nähdä kaikkia :)

Kujeen kanssa mentiin niin ylläettäen kehään, että unohdin jännittää tai sitten jännitys oli muuten vain kadonnut päivän mittaa. Olo oli itsellä rento ja Kujeen menokin oli rennon tyytyväistä. Sain seisottaa Kujeen pöydällä mikä oli uusi kokemus. Koska Kuje yleensä nököttää pöydällä varsin mallikkaasti, oli ihan kiva esittää se siinä. Hampaat piti näyttää itse (samoin oli Tarallakin), koska liikkeellä on kennelyskää. Vähän tylsää, että Kuje oli ainoa pentu. Se esiintyi kuitenkin kaikin puolin mukavasti ja olen neitiin oikein tyytyväinen.



Kotiin palasimme bussilla ja kaksikko meni sielläkin mutkattomasti ja kiltisti. Molemmat tytöt olivat kivaa matkaseuraa ja niin äärimmäisen helppoja. Ihana päivä! Pitkästä aikaa niin suunnattoman leppoisa ja hyvä fiilis.

perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Onni kiidätettiin päivystykseen ja muita sairaskertomuksia

Aloitetaan Amandasta. Matka Turkuun meni muilla mukavasti, mutta Amanda-reppana kärsi matkapahoinvoinnista. Tein pienen taktisen ruokinta virheen ja annoin sille pienen annoksen ruokaa ennen lähtöä. (Samoin muille.) Ama siis tärisi koko matkan ja näytti kovin surkealta, mutta ei alkanut oksentelemaan. Turussa meillä oli mukavaa ja paluumatkakin sujui paremmin, kun tajusin jättää ruoat antamatta.

Eilen illalla olin sählyharkoissa ja sieltä tullessa oli vastassa pelottava näky. Onni istui vessassa, pallon muotoisena ja yritti oksentaa. Poika oli turvonnut ja oksennusyrityksistä huolimatta se ei saanut mitään ulos. Säntäsin kirjahyllylle tutkimaan lääkintäopukset mutta mistään ei löytynyt mahalaukunkiertymästä sanaakaan. Nettiin kysely ja kaivamaan päivystävän numeroa. Parin virheellisen numeron jälkeen, löysin oikean numeron ja eläinlääkärikin vastasi heti. Sitten soittamaan kyytiä, onneksi ystävä lähti meille kuskiksi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Ensimmäisen kerran tuli mieleen, että autottomuus voi olla jopa vaarallista.

Onni saatiin suhteellisen nopeasti lääkärin huomaan. Oli todella mukana päivystävä eläinlääkäri. Onnilla ei kaikeksi onneks ollut maha lähtenyt kiertymään. Sillä oli vain laajentuma, kaasua mahassa ja se oli ylisyönyt itsensä. Onni nukutettiin, sen maha letkutettiin, että kaasut saatiin pois. Sille annettiin mahaa rauhoittavaa lääkettä ja pari pussillista nestettä, sillä poika kärsi kuivumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotiin päästessään Onni oli jo ihan tyytyväinen, vaikka vähän pöhnässä nukutusaineesta.

Miljoonat kiitokset Jarille meidän kuskaamisesta!!

Tänään eläinlääkäriin pääsi Kuje. Sen tissit ovat kasvaneet ja minua alkoi pelottaa, että jos onkin mahdollista, että ne ovat Onnin kanssa päässeet valvomatta jossain kohtaamaan. Karmiva ajatus. Kiikutin Kujeen ultrattavaksi. Moneen kertaan katseltiin mahaa Kujeen makoillessa pöydällä, mutta maha oli ihan tyhjä. Mikä helpotus! Tissien kasvu siis johtuu valeraskaudesta ja hormonitoiminnan käynnistymisestä.

Miten meille onkin siunaantunut näin paljon hyvää onnea? Torstaiyön hätä ja paniikki vaihtui lopulta perjantaina yleiseen helpotukseen kun tajusin, että kaikilla koirilla on asiat hyvin.

perjantaina, marraskuuta 09, 2007

Sairastelua ja yleistä tylsistymistä

Viime viikonloppu meni ihan koirattomissa menoissa. Kaveri tuli kylään ja saatiin samalla harjoitella miten meille tulee vieraita. Kuje kun ei kovin montaa vierasta ole meillä nähnyt, ja se alkukonsertti on vähän kurja. Harjoiteltiin moneenkin otteeseen tulemisia ja menemisiä ja ehkä ääni vähän väheni loppua kohden. Moikkaamaan mentiin innolla, mutta se vahtikoiran haukkuminen. Mikseivät kaikki voisi olla Onneja? Tai ainakin yhtä hiljaisia kuin Onni.

Viikon vietin kuumeessa kotona. Kaksi viikkoa saiarastelua ja koirien kanssa ei olla tehty ennen eilistä oikeastaan yhtään mitään. Luulin, että Kuje hyppisi seinille. Olin väärässä. Minä hypin itse seinille, ja kun eilen onnistuin lopulta saamaan kuumemittariin ihan tavallisen lämmön, oli pakko ensimmäiseksi lähteä koko lauman kanssa Kauppiin tarpomaan. Amanda otti kyllä ilon irti ja spurttaili ihan hulluna pitkin kallioita. Näemmä löhöily oli ollut siitä kaikkein tylsintä. Toisaalta se on ainoa joka on tottunut viikottaisiin treeneihin ja niihin ei parin viikkoon olla päästy.

Nyt yritän kokoilla tavaroita kasaan ja tarkoitus on suunnistaa bussilla kohti Turkua. Pitkästä aikaa matkustellaan ilman koirista johtuvaa syytä. Jo parin viikonlopun putki ilman koiraharrasteita. Uskomatonta :D Päätin jopa treenirepun sijaan pakata vaatteeni siistiin reppuun, joka ei löyhkää kilometrin päähän koirannameilta. Jos vielä löytäisi siistit vaatteet, niin voisi olla pikkuhiljaa valmis.

torstaina, marraskuuta 01, 2007

Vihdoin ne loppui

Tiistai iltana taidettiin käydä ensimmäinen yhteislenkki koirien kanssa. Silloin Onnin olisi tehnyt vielä mieli "leikkiä" Kujeen kanssa enemmänkin. Eilen jatkettiin yhteislenkkeilyjä ja koirat pysyi ruodussa, vaikka käytin koko lössin yksinäni. Onni sai vähän komentaa, mutta sille oli jo korvat palanneet päähän. Saivat eilisestä lähtien olla valvotusti yhdessäkin. Yöt ja yksinolot ovat Onni ja Kuje eri huoneissa, mutta varmaan siitäkin pikkuhiljaa voi luopua.

Lenkeillä on tullut jonkun verran koiria vastaan. Leela haukkuu ihan kaikille, mutta Kuje ei onneksi reagoi toisiin koiriin sen kummemmin. Isoja koiria ei tosin vielä ole tullut vastaan. Toivon, että traumat jäi vähäisiksi. Leelakaan ei ota sen kummemmin painetta pienistä koirista ja tottelee jopa minun käskyjäni hiljaa olemisesta.

Agitreenit jäi väliin tältä viikolta. Jotenki niin takkuista ja mitään ei ehdi tehdä. Taidan olla tulossa kipeäksi. Onneksi viikonlopulle on kivaa ohjelmaa ja harvinaisesti ei koirapainotteista.

Koska en aikoihin ole laittanut kuvia, niin lisätäänpä kuva Kujeen karmeista höriksistä.
Kuje höris

Kujeen kanssa on otettu, vähän treeninpoikasta nyt juoksutauon jälkeen. Lähinnä leikkimistä ja näyttelykäytäntöjä. Sen kanssa on niin ihana puuhailla kun toinen tekee ihan täysillä. Yritetään vähän harjoitella, ettei palkka tuliskaan suoraan mun kädestä. Samaa yritetäään Amandanki kanssa.

Kokeilin palkata näyttelyseisonnasta lelulla. Kuje oli ainoa, jonka kanssa homma toimi. Onni katsoi sen näköisenä, että anteeksi, mutta missä mun namini on? Amanda ei meinannut pysyä paikoillaan, mutta Kuje pysyi ja seisoi niin hienosti. Jokaisen koiran kanssa on niin erilaista puuhailla. Kaikilla on omat juttunsa ja hyvät puolensa. Ihania ovat. Onnikin nyt kun konsertti lakkasi.