keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Kysymyksiä blogin lukijoille

Tätä blogia lukee varmaan muutama länderin omistaja, joten esitän teille muutaman kysymyksen.

Miksi länderi?
Oletko tyytyväinen valintaan?
Onko seuraava koira mahdollisesti läntsy vai joku muu?


Ja saavat myös länderittömät vastata omasta rodustaan. Joko kommentteina tai pohdintoina omaan blogiin.

Voi olla, että tämä saa yhtä suuren vastaus tulvan kuin edellinen kysely, mutta kannattaapa yrittää...

tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Uusiolauma kakkosen menoa ja säätöä

Onnihan oli viime viikon Elmerin seurana Kristiinassa. Viikonloppu
vietettiin yhdessä kaverini mökillä Rymättylässä. (Onneksi heillä ei
ole koiria..) Ihan ensikohtaamisella huomasi, että koirat alkaa jo olla
tuttuja. Kujekin on lopettanut purraamisen ja vaihtanut sen
leikkivaihteeseen. Elmeri ja Kuje leikkivät vähän väliä. Siinä alkoi
kaksijalkoja jo kovasti touhu kyllästyttää kun mökki ei mikään
jättikokoinen ollut ja leikkimistä piti tietysti harrastaa sisällä.

video

Olen tottunut suurempaan porukkaan ja tiedän kyllä mitä, että elo ison lauman kanssa on erilaista. Sitä on syytä ottaa erilaisia asioita huomioon. Esimerkiksi ruoka on aihe, joka aiheuttaa joskus närää, samoin lelut. Onni on kiihkeä molempien suhteen. Ei siis kannata heittää Elmerin lelua Onnin päähän, jos ei välttämättä halua aiheuttaa tappelua. No lelun ollessa jo ilmassa tajusin, että virheliike. Sääli, ettei se pysähtynyt ajatuksen voimasta vaan kopsahti Onnin päähän. Seurauksena oli Elmerille pieni reikä korvaan. Toinen tilanne tuli Elmerin sännätessä ahtaassen tilaan toisen herkulle. Molemmat tapaukset olisi saanut ennalta ehkäistyä ihan pelkästään ajattelemalla vähän enemmän. Joskus sitä vain on niin tyhmä. Onneksi Elmerin korva umpetui äkkiä.

Kujeen ja Elmerin leikkimisten suhteen annan Amandan valvoa, etteivät leikit mene liian rajuiksi. Helpompaa sillä tavoin. Tällä viikolla Kristiinaan pääsi Kuje, vaikka epäilin, että nuoriso ei muuta tee kuin ajaa Hellusen hulluksi leikeillään. Hyvin siellä on mennyt ja leikit pysyneet kohtuudessa. Muuten koirat ovat kyllä ääliöitseneet ja olleet korvattomia lurjuksia. Kuulostaa siis meno varsin tavalliselta. Onni ja Amanda sen sijaan ovat kuin kaksi enkeliä. Reilu jako :D

sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008

Näyttelyarvostelu täyttä hepreaa

Lauantaina suunnattiin Turun näyttelyyn. Raahasin Hellusen mukaan kepoilemaan ja tutustumaan näyttelytoimintaan. Täytyy sanoa, että aikas upea kepo oli. Ehti jossain välissä jopa kuvata mun ja Kujeen menon. En ite ollenkaan hoksannut edes moista. Olin ennen kehää vissiin vähä hermostunu.

Paikalla oli 12 länderiä. Ihan kunnon joukko. Uroksia oli 3 ja loput narttuja. Norjalainen tuomari jakoi melkoisesti sinisiä nauhoja, muutaman punaisen ja vain kolme vaaleanpunaista. Onnittelut erin saaneille ja erityisesti pitää kehua Toton hienoa menoa. Kyllä on meidän näyttelyharkoista ollut hyötyä, kun poika nappasi ROPin. :D Onnittelut Totolle ja Sirpalle!

Urosten jälkeen oli narttujen vuoro ja Kuje sai aloittaa. Jännäsin kovasti, että miten ravaaminen sujuu. Selvästi meilläkin harjoittelusta on ollut hyötyä, sillä Kuje meni tosi nätisti.
Kuje Turun kv näyttelyssä

Ländereillä pöytä on yleensä aika vaikea paikka. Tämä tuomari tykkäsi ronkkia koiran hampaat oikein pohjia myöden. Kuje on onneksi tosi rento pöydällä. Meillä on tähän mennessä jokaisessa näyttelyssä aina pöydällä olo sujunut kaikkein parhaiten. Toivottavasti ei tuliskaan mörkökautta.
Kuje Turun kv näyttelyssä

Seisottaminen oli ehkä meidän huonoin osuus. Ei sekään nyt ihan surkeasti mennyt, muttei mitenkään erityisen hyvinkään. Syöttelin varmaan viitisen namia siinä samalla ja onnistuin joka kerta palkitessani saamaan Kujeen liikahtamaan. Ois ehkä voinu jättää palkkailut väliin, mutta aattelin, että onpa nuoremlle koiralle kivempi mieli kun ei tartte ihan tylsänä seistä.
Kuje Turun kv näyttelyssä
Huomatkaa hieno uus takkini ;)

Kuje sai tulokseksi taas H:n. Junnunarttujen paras oli Kujeen sisko Flii. Onnittelut Fliille! Onnittelut myös Ruutilla ja Annulle VSP:stä! Oon ihan tyytyväinen meidän päivään. Oma tavoite tuli saavutettua eli ravaaminen meni hyvin.

Tässä vielä Kujeen arvostelu, joka on ihan käsittämätöntä kieltä. (Klikkaamalla pitäis suurentua)

Jos joku osaa kääntää, niin otan käännökset kiitollisena vastaan :D

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008

Kujeen kanssa koiria tapaamassa

Meillä oli taasen läntsyporukan kanssa näyttelytreenit. Paikalla oli vieraana tuomarina Nugan omistaja ja Nugan lisäksi paikalle ilmaantui myöhemmin kaksi harjakoiraakin sekoittamaan pakkaa. Tällä kertaa meillä oli myös ihan oikea pöytä, joten saatiin harjoitella pöydällä olo oikein kunnolla.

Kujeen liikkeet on surkeat. Okei oli kylmä ja varmasti maassa oli paljon mielenkiintoisia tuoksuja, mutta silti. Äh ja pöh! Saapa nähdä kuinka lauantaina sujuu. Meillä on nyt tavoitteena sitten hyvät liikkeet. Kuje liikkuu halutessaan nätisti, mutta viime aikoina ei haluja ole ollut kuin nuuhkimiseen. Eipä siinä muuta kuin treeniä vaan lisää.

Kuje sai näyttelytreenien jälkeen riekkua Nugan ja Bennyn kanssa. Käytiin pieni lenkki ja annettiin koirien peuhata keskenään. Loppujen lopuksi siinä vierähti iloisesti kolme tuntia ulkona. Niin se aika kiitää ystävien seurassa. Oli vain niin hauska katsoa koirien leikkiä.

Onnikin on kuulemma innostunut leikkimään Elmerin kanssa. Yllättävän leikkisiä nämä mun otukset on. Onhan se mukavaa, että nauttivat olostaan.

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Myrkyttäjiä paossa

Mikä ihme siinä on, että joka kerta kun...
- koirat käyttäytyvät kuin lauma paviaaneja
- olet itse äärimmäisen kiukkuinen
- raahaat miljoonaa pussia ja reppua
- olet hikinen ja huonosti pukeutunut

... joku pysähtyy kysymään rodusta.

Näin on käynyt ennenkin. Myrkyttäjät tulivat sovittuun aikaan ja yritin saada nartut mahdollisimman nopeasti ulos. Mukaan oli pakko ottaa reppu, jossa oli epämääräistä sälää varmuuden vuoksi ja miljoona muovipussia, roskia, pulloja jne. Leela ja Kuje räksyttivät miehet pystyyn samalla kun yritin taiteilla kaikkine kamppaineni ulos ovesta ja eikös toinen miehistä halua tietää minkä rotuisia isommat koirat ovat.

Saatuani ensin karjuttua nartut hiljaisiksi, yritin vastailla epämääräisesti kysymyksiin. Oli varmaan todella selkeää. Amanda punki kokoajan miehen syliin. Yritä siinä nyt vakuuttaa, että se on niistä kahdesta se ujompi. Saatuaan suunsa vihdoin tukittua Kuje tunki vuorostaan miehen syliin, juuri kun selitin kuinka se ei ole kovinkaan tottunut miehiin. Koirat selkeästi sabotoivat esittelyäni.

No olipa hyvää harjoitusta Kujeelle miesten kohtaamisesta. Harkitsen yhä sitruunapantaa...

Pakosuunnitelma oli pullojen palautuksen ja roskien kiikuttamisten jälkeen suunnata Kauppiin. Onneksi märkää luntakaan ei enää siinä vaiheessa tipahdellut taivaalta. Meillä oli loppujen lopuksi ihan mukava lenkki tyttöjen kanssa. Hypättiin vaan ensimmäisestä puskasta vähän keskemmälle puita ja seikkailtiin sinne tänne. Välillä käytiin heittelemässä aukealla lumipalloja ja sitten taas seikkailtiin.

Nartut myrkyttäjiä pakossa

Tässä vielä tyttöjen yhteinen lumipallon metsästys. (Vaikka Kujetta ei nyt paljoa näykään.)

Lumipallohyppy

maanantaina, tammikuuta 21, 2008

Uusiolauma numero kaksi

On ollut vähän kiireitä myrkytyksen esivalmisteluiden ja matkailujen kanssa, niin ei ole joutanut blogia kirjoittaa siihen malliin kun suunnittelin. Katsotaanpas mihin mahdoin jäädä. Varmaan siihen kun pari viikkoa sitten päästiin Hellusen luo. Menipä vähän suunnitelmat uusiksi, monessakin mielessä.

Elmeri saapui

Joillekin ihmisille puhkeaa yllättävä allergia koiranpennun kasvaessa. Aika usein tapauksiin liittyy iso, sekarotuinen, riehakas pentu, joka vaatisi jämäkän tapakasvatuksen. Lauantaina 12.1 pitkien keskustelujen jälkeen Helluselle palautui Elmeri-poika. Eipä tässä sitten muuta kuin tutkailemaan, miten helposti näistä aineksista syntyy uusiolauma.

Elmeri ja Amanda

Mietteeni koirien suhteen menivät aika nappiin. Onnista oli aluksi tosi hienoa saada Elmeri kylään, mutta kun se tajusi, että Elmeri onkin jäämässä pitemmäksi aikaa ja haluaisi kokoajan leikkiä, Onnin mielenkiinto lopahti. Koska Elmeri on vielä nuori, Onni ei koe sitä uhkaavana, vaikka Elmeri onkin iso ja musta, mikä yleensä herättää Onnissa vähän närää. Pojat ovat tulleet hyvin toimeen.

Amanda on Kipan luona asuessaan tottunut isoihin koiriin, mutta se silti vähän väistää niitä. Elmeri oli Amandan mielestä aluksi ihan kamala. Kun Amalle valkeni, että Elmeri onkin vain nuori poika, se muuttui heti asteen verran kivemmaksi. Niin kauan kun Elmeri ei tunge liian lähelle, poika on ihan ok neidin mielestä.

Kuje pelkää isoja koiria jonkin verran ja Elmerin tulo oli järkytys. Tyttö purisi ja ärisi. Elmerin mielestä Kuje on luonnollisesti kaikkein kiinnostavin ja se haluaisi kovasti leikkiä. Kujeelle Elmerin sietämiseen meni kaikkein pisin aika. Sunnuntaina pelko oli muuttunut uhmailuksi. Kuje on viitisen kuukautta vanhempi ja Elmeri on luonteeltaan hyvin kiltti, joten Kuje keksi olevansa ylempänä ja saavansa määräillä.

Amanda laumauttajana

Sunnuntaina lähdin kotiin vain Onni ja Kuje mukanani. Amanda jäi Elmerin ja Hellusen seuraan. Amanda on paras laumakoira. Halusin nopeuttaa Elmerin laumautumisprojektia ja Amanda oli siihen työhön kaikkein taitavin.

Viikolla kuulin pääasiassa hyviä uutisia Hellusen luota. Amanda oli leikittänyt Elmeriä ja pitänyt sen myös ruodussa. Molemmilla koirilla oli piisannut paljon puuhaa ja ruoka oli maittanut hyvin. Saivatpa leikkiä vielä Sakenkin kanssa ja kyläillä.

Jengi kokoontuu saman katon alle uudelleen

Torstaina kiivettiin Onnin ja Kujeen kanssa taas bussin kyytiin. Olipa upea nähdä miten hyvin Amanda ja Elemri tulivat juttuun. Vaikka olin kuullut sen puhelimessa, niin ei se ihan sama asia ole kuin nähdä se omin silmin.

Elmeri oli selkeästi muuttunut Kujeen ja Onnin silmissäkin tutuksi koiraksi. Onnia ei kiinnostanut tippakaan ja Kuje oli vähemmän puriseva. Taas sunnuntaita kohti mentäessä Kuje alkoi sulaa hitusen enemmän. Lauantaihin mennessä Kuje suostui jopa leikkimään Elmerin kanssa vähän leluilla. Amandan tosin piti vahtia tilannetta ja katkaista leikki heti jos Kujeen kierrokset alkoivat nousta liian korkeiksi.

Elmeri, Kuje, Onni ja Amanda

Olen hämmästynyt miten hyvin Amanda on ottanut emon/vanhemman roolin nuorten kanssa. Kujeen tulon myötä Amanda muuttui asteen verran hoivailevammaksi. Se putsaa joka aamu Kujeen silmät ja katsoo sen perään tosi tarkasti. Elmerin ja Kujeen leikit se piti upeasti ruodussa. Antoi niiden painaltaa, mutta heti nähdessään, että tilanne alkaa mennä liian rajuksi, erotti ne hyppäämällä väliin tai tiukalla ärähdyksellä.

Tällä kertaa sakki jakautui sunnuntaina poikiin ja tyttöihin, Onnin jäädessä hellusen hoiviin täksi viikoksi. Tyttöjen kanssa saammekin nyt siirtyä pariksi tunniksi ulkosalle odottelemaan, että myrkyttäjät saavat työnsä tehtyä. Luonnollisesti ulkona sataa räntää...

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Näyttelytreenit länderiporukalla

Meillä oli mukavat pieni muotoiset näyttelytreenit läntsyporukan kesken. Tosi mukavaa kun Tampereen seudun länderi-ihmiset on niin aktiivisia ja jaksaa olla mukana näissä touhuissa. :) Neljä läntsyä oli treenaamassa pojat Toto ja Core, sekä tytöt Foxi ja Kuje.

Foxi ja Toto oli ihan vanhat tekijät. Menivät niin nätisti. Corelle tilanne oli uusi ja sitä jännitti, mutta kivasti se tipahti peitsiltäkin raviin jännityksen alkaessa haihtumaan. Kuje on keksinyt, että maan nuuhkiminen on kivempaa ku ravaaminen nätisti. Johan siitä oli Messarissakin vähän merkkejä. Pitäisi nyt jaksaa harjoitella vähän ennen Turkua.

Olen ollut laiska harjoittelemaan yhtään mitään ja se kyllä näkyy. On vaan ollut melkoista hullunmyllyä tämä alkuvuosi. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi. Selittelen laiskuuttani laumasuhteiden muutoksilla, mutta oikeasti kyse on vain laiskuudesta. :D Tampereen näyttelyynkään ei vielä olla ilmottauduttu ja voi olla että jätetään kokonaan väliin. Olisi tiedossa matka juuri silloin.

Elmeri

Elmeri

Että elämä ei kävisi tylsäksi...

tiistaina, tammikuuta 15, 2008

Päivityksiä elämästä

Jos sitä kirjoittaisi useammin blogiin, niin ei aina olisi viittä miljoonaa asiaa kerralla kerrottavana. Viikonloppu oltiin taas Hellusen luona koirien kanssa. Tai no Kuje oli siellä valmiiksi ja erittäin iloinen pikkuneiti meitä olikin vastassa. Aika hyvin oli ominut Helluisen omakseen. Kuje on valitettavan tottumaton miehiin, joten tosi hyvää teki tuo yhteinen viikko.

Meidän kämppään tehdään ötökkämyrkytyksiä. Sinänsä ihan positiivista, että ajatetaan moiset otukset pois, mutta kaikki järjestelyt tekee mut hulluksi. Meillä kun on tavaraa ihan järjettömästi. Kaksi naiseläjää ja molemmat säästää melkolailla kaiken. Myönnettäköön, että mun tavaroita on varmaan puolet enemmän ku muiskun.

Nyt sitten pitäisi tyhjentää vaatekaapit ja -huone, sekä muutama muu kaappi ja siirtää kaikki huonekalut keskelle lattiaa. Helppo nakki totisesti kun vaatehuone on kattoon asti pakattuna tavaroita, kellariin niitä ei voi viedä, koska siellä oleva säilytyshäkki on kattooon asti täynnä. Vaatekomeroni tursuaa tavaroita ja sinne on varastoitu ihan miljoonasti ylimääräisiä juttuja. Pelkkä ajatus tuottaa päänsäryn.

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Hellusen tarina

Koska näyttää siltä, että Hellunen tulee jossain määrin osallistumaan tämän blogin tekstien sisältöön jatkossakin, niin ajattelin ilahduttaa (ainakin muutamaa uteliasta sielua) kertomalla erään version meidän tarinastamme.

Eräänä joulukuisena lauantaina ovikello soi ja menin avamaan oven. Karjuttuani luonnollisesti ensin Leelaa ja Kujetta pitämään turpansa tukossa ja käyttäymään. Avatessani oven sydämeni tipahti jalkoihin ja vesi herahti suuhuni. Jep, siellä oven takana oli Hellunen. Sain kerättyä itseni kokoon ja pyydettyä pojat sisälle. (Pojat sisälsi serkkuni, joka tuli myös kylään.) Kuka sanoo, ettei upeat miehet vaan tule oven taakse?

Ovelasti onnistuin halaamaan Hellusta sillä varjolla, ettei pitkään aikaan ole nähty. Äärimmäisen taktinen veto myönnettäköön. Keräsin siinä aivojani kasaan ja keskustelin hiusten laittamisesta. (Voi pahus!) No saatiin me aikaan muitakin keskusteluja. Ilta sujui rattoisasti ja porukkaa tuli meille enemmänkin. Jossain vaiheessa iltaa jäätiin Hellusen kanssa kahden juttelemaan. Sovittiin, että nähdään joulun jälkeen uudelleen.

Niinpä sitten matkustin Ouluun joulun viettoon sekopäisissä fiiliksissä. Lähdin Pian ja Pasin kanssa treeneihin ja lenkille ja nämä kaksi keksivät kiusoitella miehistä! Halooo, onko mussa joku tutka vai mitä? Onneksi lenkillä oli tosi pimeää ja en usko, että kumpikaan näki, että menin ihan punaiseksi välillä.

Yllättävän nopeasti oltiin koirien kanssa kotimatkalla ja Hellunen kävi hakemassa meidät asemalta. Asiat vaan jotenkin kolahti paikoilleen. Koirista on hauskaa olla Hellusen kanssa ja toisinpäin. Niinhän siinä kävi, että minä (ikisinkku) kysyin uudenvuoden aattona, että näinköhän meidän pitäisi seurustella. Se kysymys vaan jotenkin livahti suustani. Joka tapauksessa tarina loppuu siihen, että uudenvuoden aattona muutuin sinkusta tyttöystäväksi ja tässä sitä nyt ollaan.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Tammikuun läntsylenkki

Ai niin, eilen oli tämän vuoden ensimmäinen länderilenkki Tampereella. Olin itseasiassa uudenvuodenpäivänikin aikalla, mutta silloin ei ketään muuta ilmaantunut Kalevan uimahallin eteen. Siispä pyörähdettiin tyttöjen kanssa itseksemme pieni lenkki.

Eilen paikalla oli Amandan lisäksi Core ja Toto. Kujehan on Hellusen luona, joten piti ottaa vain Amis mukaan. Oli mukava päästä pitkästä aikaa yhteislenkille. Lenkin jälkeen otettiin vielä pienet näyttelytreenit. Kivaa oli taas päästä höpisemään läntsyistä. Niistä riittää puhuttavaa ihan joka kuukausi :D Kiitokset taas kaikille seurasta!

Jos ketään kiinnostaa niin ensi viikon tiistaina (14.1) on Tampereen länderiporukalla näyttelytreenit jäähallin edessä kuudelta. Tervetuloa mukaan!

Pihkuran ruoankorotukset

Kyllä kirpaisi mennä kauppaan ja todeta ruoanhinnan nousseen. Olihan se tiedossa, mutta sen näkeminen vihlaisi aikas kurjasti silti lompakossa. Ja pisti potuttamaan. Koska tulopuolelle ei ole tulossa mitään korotuksia minun budjetissani, niin eipä ole aikomustakaan kaapia näitä ylimääräisiä menoja muiden menojen osuuksista.

Opiskelijan tulot ovat huimat. Asumiskustannukset vievät suurimman osan ja koiriin menee oma eränsä. Ruoka on aika loppupäässä niistä asioista mihin on ihan välttämätöntä rahaa laittaa. Tarkoitus oli alkaa elää tänä vuonna vähän terveellisemmin, mutta pyörränpä sen päätöksen. En aio laittaa yhtään enempää rahaa ruokaa kuin edellisenä vuotenakaan ja jos ei rahat piisaa niin sitten olen syömättä. Sen verran paljon jurppii ja sitkuttelen tässä mielentilassa vähäisemmälläkin ruoalla, ihan pelkän kiukun voimalla.

Pari vuotta sitten tehtiin testi, että selviääkö kymmenellä eurolla viikon ruoissa. Selvisinhän sitä. Jäipä jopa rahaa viikonlopun karkkeihin. Nyt päätin aloittaa vuoden karkinostamislakolla. En karkkilakolla, sillä syön ahnaasti suihini kaikki mahdolliset kämpästä löytyvät herkut. Kaupassa käynnin jälkeen totesin, että voisin oikeastaan alkaa kaupassakäyntilakkoonkin, jos se olisi mahdollista. Vaan koska sitä on kai pakko syödä jotain kuitenkin, taidan ottaa taas tavaksi budjetoida menot ja laskea ruokakulut vähän tarkemmin.

Löysin jopa vanhalta cd:ltä jonkun menobudjetin vuodelta 2004. Maaliskuuhun asti olin näemmä jaksanut silloin naputella tietoja ja sitten on into lopahtanut. Katsotaanpas kuinka kauan tällä kertaa jaksan tallentaa tietoja. En edes muista olenko viime viikolla käynyt kaupassa. No tämän viikon tiedot ovat hyvä alku.

Sääli, että ruokapäiväkirjani jota pidin joskus 2003 on tuhoutunut. Siellä oli sentään kaikkia hienoja merkintöjä kuten "tänään söin kymmenen sipsiä ja yhden omenan". Se oli sitä aikaa kun elin suurinpiirtein auringonvalolla. Katsotaanpa päädynkö samanlaiseen kierteeseen taasen. Ehken sentään.

* * *

Viikko 2

Ruokamenot
Maanantai: 9,25€ kauppareissu
Tiistai: 3€ mäkkärin hampurilaisreissu
Kymmenen euron viikkobudjetti on jo ylitetty

Syömiset
Maanantai: leipää ja epämääräistä kaapien tyhjennystä
Tiistai: hampurilaisia, kahvia, leipää ja epämääräistä kaapien tyhjentelyä
Keskiviikko: porkkanakeittoa, kahvia ja pikkuleipiä

Kujeen kuulumisia Hellusen hoivista

Kujeella on sujunut ihan hyvin Hellusen seurassa. Ensimmäisen päivän oli ollut kiltisti ja seuraavana päivänä näyttänyt todellisen minänsä. Haukkunut, riehunut ja sotkenut itsensä öljyyn. Hellunen oli pessyt Kujeen ja olisinpa niin halunnut nähdä tapahtuman. Vaan täytyy sanoa, että ihan uskomattoman suloinen mies, kun pitää niin hyvää huolta mun pikkuisestani. Ei kirpaissut yhtään jättää Kujetta sinne, vaikka aika usein olen melkoinen kanaemo noiden otusten suhteen.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2008

Uusia tuttavuuksia

Viikonloppu olikin tulvillaan kaikenlaisia uusia tuttavuuksia koirille, tai lähinnä Kujeelle. Olimme Hellusen luona käymässä ja meille tuli hoitoon suloinen Sakke-pentu. Sakke on kolmenkuukauden ikäinen saksanpaimenkoira uros. Onnin mielestä aivan ihana, mutta tytöistä vähintäänkin rasittava tapaus. Otin nelkikosta koko joukon kivaoja kuvia, mutta menin formatoimaan vahingossa muistikortin ja kaikki kuvat tuhoutuivat. Harmittaa!

Kuje on siinä vaiheessa, ettei tiedä olisko pentu vai aikuinen. Niinpä se ei tiennyt oikein, että leikkisikö Saken kanssa vai esittäisikö aikuista. Päätyi lopulta purrailemaan ja väistelemään. Onni oli ainoa joka leikitti pikkuista. Taas kerran meidän lauma oli sopuisampi sisätiloissa ja kaikilla riitti siellä hermoja paljon enemmän kuin ulkona. Jotenkin nurinkurista.

Lauantaina hurautettiin pikaisesti Vaasaan katsomaan ystävääni ja hänen kahta kissaansa Pippuria ja Myytä. Koska Onni on vähintäänkin epäluotettava kissojen kanssa, päättettiin, että pojat menevät muualle kyläilemään hetkeksi. Onni lähti siis Hellusen matkaan ja minä menin tyttöjen kanssa katsomaan kissoja. Amanda on jo Kipan luona tottunut kissoihin ja se on nähnyt Pippurin ennenkin, joten sitä ei kiinnostanut lainkaan. Kujeelle taasen kissat olivat ihan uusi ja aika jännittävä kohtaaminen. Ne tutkailivat kovasti toisiaan Myyn kanssa eikä Kuje selvästikään oikein tiennyt mitä mieltä olisi moisista oudoista otuksista.

Sunnuntain uusi tuttavuus oli pieni vauva. Eipä Kuje sellaistakaan ole aikaisemmin nähnyt ja nyt pääsi oikein nuuhkaisemaan. Vauva oli selvästi kaikista kivoin ja vähiten jännittävä uutuus. Tulipa taas siellä kyläillessä hyvin esiin Amandan ihanat puolet ja helppous. Onni teki kaikensa ryöstääkseen vauvan lelut. Kuje on keksinyt haukkumisen jalon taidon ja esitteli sitä vähän väliä. Amanda taas kaivautui jonkun viereen aina rapsuteltavaksi ja oli hiljainen ja hyväkäytöksinen.

Tällä hetkellä koirien hyvis-pahis asteikolla: Kuje on tosi pahis, Onni on keskipahis ja Amanda on hyvis. Viikonlopun päätteeksi Kuje jäi hellusen luo hoitoon. Ihana tyttöystävä olenkin kun jätin sen rasittavimman sinne.... :DDDD

tiistaina, tammikuuta 01, 2008

Uusi vuosi, uusi alku

Kylläpä on taas aika kiitänyt ihan huomaamatta. Joulu meni niin vikkelästi perheen parissa ja aika joulun jälkeen.. no töitä tehdessä ja sitä rataa. ;)

Uusi vuosi sujui toisaalta rauhallisissa, toisaalta varsin järisyttävissä merkeissä. Juhlittiin kämpillä, toisin sanoen kerrostaloasunnossa paukkeen keskellä. Onneksi kukaan koirista ei reagoinut paukkeeseen lainkaan. Aika meni viinin ja juustojen parissa, englanniksi korttia pelaten. Muiskulla on sukulainen vierailta mailta ja ollaan sitten muutama päivä yritetty käyttää vieraita kieliä. Ei ihan helppoa.

Järisyttävä puoli taasen. Jaa'a sitä pitäisi pitkän sinkkuilun jälkeen sopeutua ajatukseen poikaystävästä. Koirilla ei tunnu olevan mitään Helluista vastaan. Aina kun silmä välttää, tytöt ovat torkkumassa hänen kainalossaan ja Onnin kanssa ovat tuttuja vanhastaan. Olen vähän ällistynyt miten helposti koirat sulattivat koko jutun. Amanda erityisesti on Hellusen lumoissa.

Vuosi alkoi isolla muutoksella, katsotaanpa mitä muutoksia loppu vuosi tuo tullessaan. Olkoon vuosi 2008 iloinen itse kullekin!