Kuje aloitti agilityn

Hellunen teki viime viikonloppuna Kujeelle pari hyppyestettä synttärilahjaksi. Siitä kai voi sanoa, että harrastus on nyt Kujeenkin kohdalla pyörähtänyt käyntiin. Tosin se ei tule minun ohjattavakseni vaan lainakoiraksi kaverille, joka menetti oman koiransa autoimmuunisairauteen.

Tiistaina mentiin kentälle kokeilemaan tuleeko K:n ja Kujeen yhteispelistä mitään. Enpä olisi uskonut miten helposti pikkuneiti lähtee ihan vieraan ihmisen matkaan. Onhan se ahne, mutta työhalu vähän yllätti. Kun tarjoitui mahdollisuus tehdä jotain, niin Kujehan tarttui tilaisuuteen innolla. Ja siinä vaiheessa kun repusta kaivettiin lelu, pikkuneiti olikin valmis siirtymään ihan K:n koiraksi.

Meillä ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa päivän varalle, kun tarkoitus oli vain kokeilla miten yhteispeli lähtisi käyntiin. Ja sehän toimi paremmin kuin hyvin. Pari kertaa Kuje kävi tuomassa lelun mulle K:n sijaan, mutta muuten se pysyi K:n matkassa. Kokeiltiin pientä hyppysuoraa ja kaivettiin kontista pussi. Käärittiin pussin suuta vähän lyhyemmäksi. Aluksi kohotin pussin suuta, K:n ohjatessa Kujetta ja lopussa Kuje innostui pussista niin, että meni sitä ihan omaksi ilokseen meidän pohtiessa muita juttuja.

Vähän se kirpaisi, katsoa miten mun lupaavin otus menee toisen matkassa, mutta luulen, että tämä on tähän väliin kaikkein paras ratkaisu. Meillä ei Amandan kanssa ole yhteispeli vielä ihan selvillä vesillä. Haluan antaa Onnille mahdollisuuden harrastamiseen vielä ennenkuin se jää kokonaan eläkkeelle. Kolmen ihan erilaisen koiran ohjaaminen on mulle mahdottomuus. Se on vaikeaa jo kahden koiran kanssa (Amanda ja Onni). Kuje on niin eri planeetalta, että aivoni kerta kaikkiaan nyrjähtävät kun yritän vaihtaa ohjaustyyliä sen kanssa.

Torstaina meillä oli oikeat treenit ja teemana oli valssiharjoitukset. Harjoituspiirrokset. (Musta nuoli on koira, punainen ohjaaja) Olikin ihan mielenkiintoista päästä kouluttajan pallille. Näki vähän eri näkökulmasta agilitya ja se osoittautui hirveän hauskaksi.

Ensimmäinen harjoitus aiheutti K:lle vähän päänvaivaa ja sitä piti hioa useamman kerran, ennenkuin valssi sujui. Siirsimme esteet ihan vierekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä ja sen liikerata meni oikein, valssi vain jäi vähän puolitiehen kun K ei ehtinyt oikeaan paikkaan. Lisäksi meillä oli vähän pohdintaa siitä mikä olisi toimiva palkka. Valssi esteen takaa meni nappiin heti. Se oli selvästi helpompi ja siinä vaiheessa onnistuimme keksimään parempia palkkaustyylejäkin.

Kujeella on palkkana nameja ja lelu. Välillä minä heitin lelun jostain vierestä Kujeen eteen, että K sai keskittyä paremmin pelkkään ohjaamiseen. Välillä lelu oli K:lla. Namit kiinnostivat enemmän tällä kertaa ja Kuje hakeutui aika tiukasti käteen. Pitänee harjoitella vielä namikuppia, että saadaan namipalkkakin vähän kauemmas.

Kolmannessa harjoituksessa helpotettiin taas alkuperäisestä sen verran, että laitettiin esteet niin lähekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin vain siihen, että Kuje kiertää esteet oikein. On se aika nopea oppinen. Neljännessä harjoituksessa jouduttiin hiomaan K:n sijoittumista. Lisäksi tuli huomattua, että Kuje ei oikein ymmärtäny, että jos tullaan vinosti hypylle niin sekin yli voi mennä. Otettiin sitten pelkkää vinoa tuloa lelupalkalla.

Oli hauska päästä pomoilemaan. "Siirry vähän sinne päin." "Nosta kättä vähän ylemmäs." "Kokeilepa tällä kertaa palkata namilla." "Vaihda lelu toiseen käteen." Samalla sai katsella miten kivasti K:n ja Kujeen yhteispeli sujui. Mulla oli oikein kivaa ja näytti siltä, että muillakin oli. Tästä on hyvä jatkaa.

Kuje 1 vee

Onnittelut myös kaikille muille M-laisille!

Parhaat kamut

Keppihullua porukkaa

Kepin heittäminen ei jätä ketään kylmäksi


Ja jos ei satu saamaan heitettyä keppiä, voi tyytyä pureskelemaan jotain toista maasta löytyvää.


Aikas ihana poppoo tää on :)

Matkailun mukavuuden osa miljoona

Tyttöjen kanssa harrastettiin taasen bussimatkailua. Vanhoja konkareitahan nuo molemmat on sen suhteen. Asemalla osasivat edustaa, olivat rapsuteltavina ja kävivät nuuhkimassa vieraita. Bussissa molemmat suuntasivat heti taakse ja asettautuivat jalkoihin makoilemaan. Kuje on keksinyt seikkailemisen, joten jouduin sitomaan hihnat varmuuden vuoksi penkkiin. Yhden kerran heräsin nimittäin siihen, että Kuje oli parisen penkkiä edempänä tutkailemassa jotain jänniä hajuja.

Olin taas ihan kuollu, joten simahdin siihen penkille. Jossain vaiheessa bussiin tuli nainen kolmen pienen pojan kanssa. Tulivat taakse ihan meidän eteen ja viereen. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun yksi pojista paukuttaa pehmolelulla Kujetta päähän. Kuje tuijotteli lelua kiinnostuneena, mutta ei reagoinut sen enempää. Amanda makoili vieressä ihan rauhallisena. Koska kumpikaan ei sen kummemmin stressannut, suljin silmäni uudelleen ja annoin äidin hoitaa lapsensa kauemmas.

Heräilin välillä siihen, että poika tupsahti siihen koirien viereen, mutta koska tytöt eivät välittäneet, en jaksanut edes avata silmiäni. Yllättävän rennosti ottivat pojan. Kumpikaan ei kuitenkaan ole yhtään tottunut lapsiin, joten en olisi kummastunut jos olisivat vaikka murisseet. Amanda stressaantuu noista kahdesta paljon helpommin uusissa tilanteissa, mutta sekään ei ollut moksiskaan. Nukkui ihan tyytyväisenä ilman merkkiäkään stressistä. Itseasiassa hankalampaa olisi ollut jos mukana olisi ollut Onni. Se olisi halunnut tervehtiä lapsia, yrittänyt viedä lelun ja kaikkea muuta onnimaista.

Pitkästä aikaa agitreenin tapaista

On jäänyt agility aika vähälle viime aikoina. Amandan kanssa odotellaan juoksuja, Onni taukoilee muuten vaan ja Kujeen kanssa ei oikeastaan olla vielä aloitettukaan. Kaivoin tänään pitkästä aikaa kontaktikapistuksen ja tikut esiin. Onni on Elmerin seurana, joten mukaan otin vain tytöt.

Säädin kontaktiesteen mahdollisimman matalaksi. Palkaksi mukana oli lelu ja muutama nami. Ensin treenivuoroon pääsi Amanda, joka yllättävää kyllä pysyi hyvin paikoillaan ja pysähtyi kontaktille. Palkkasin ensin pari kertaa namilla ja sitten vaihdoin leluun. Vauhti kiihtyi ja innostus lisääntyi.

Vaihdoin vuoroon Leelan, joka oli niin suloinen. Se oli aivan innoissaan ja selvästi muisti, että tätä leikkiä oli ennenkin leikitty. Palkkasin Leelan vain nameilla. Ja jätettiin treeni vain kontaktien harjoitteluun.

Kuje oli odottanut vuoroon hyvin malttamattomana ja ihan turhan äänekkäänä. Kevythäkki on valitettavasti Kristiinassa, joten en voinut ottaa sitä Kujeelle odottelupaikaksi. Kävi mielessä useaan otteeseen. Paikoilleen neiti jäi nätisti ja pysyikin siinä suhteellisen hyvin. Mutta jestas se on hirveä tykki. Ampuu pari kertaa esteen yli kun ehdin hädin tuskin henkäistä vapautuskäskyn. Jäin vaan hölmistyneenä tuijottamaan. Kaksi hallittua, hidasta ylitystä namipalkalla ja uudelleen Kuje vähän kauemmas esteestä. Nyt se pysähtyi loppuun ja sinkosi heittämääni leluun. Pieni leikitys, lelu taskuun ja Kuje pomppii taskuun kuin ääliö.

No ainakin se tykkää palkasta. Joten vaihdoin heittämisen siihen, että jätin lelun esteen eteen. Käsky koskettaa yläkontaktia ja Kuje sinkoaa kohti lelua. Eiiiiiiiiiiiii! Pysähtyi ja tuli takaisin. Palautin Kujeen alkuperäiselle lähtö paikalle ja uudestaan käsky koskea yläkontaktiin. Tosi nätisti pysähtyi siihen, ylimeno lupa ja tiukka käsky pysähtyä alakontaktille. Arvatkaa pysähtyikö. Pysähtyi sekunniksi, vetäisin henkeä ja irtosi lelulle. Seuravaa kerta onnisui vähän paremmin ja jätettiin homma siihen.

Kokosin tikkukepeistä kujan ja otin sitä Amandalla uuden käskyn kera. En tiedä opitaanko me keppejä ikinä, mutta yritetään nyt tälläistä. Vaihdoin Amandan Kujeeseen ja tykki karkasi kädestä. Ne on niin erilaiset. Ihan kauheeta yrittää sompailla kahden kanssa. Vaihdoin Kujeen takaisin Amandaan ja en osannut yhtään. Vaihto takaisin Kujeeseen ja just ja just muistin miten sen kanssa toimia. Otin pari kertaa vielä kontaktit ja ne meni ihan kivasti. En tajua miten Kujetta ikinä voi ohjata. Ehkä pitäisi suosiolla etsiä sille joku osaavampi.

Varmaan tunnin verran siinä ehdittiin olla lenkkeineen ja sitten tuli pimeää. Lähdin vielä Bennyn ja Bennyn omistajan kanssa lenkille. Leela jäi kotiin ja vaan läntsy pääsi mukaan. Annoin Kujeen Bennyn omistajan talutettavaksi. Hän sai harjoitella millaista olisi kahden koiran kanssa. Kuje varmaan menee jossain vaiheessa testikoiraksikin Bennyn luo muutamaksi päiväksi. Hmm.. Pitäisi varmaan harkita myrkytysmaanantaita, kun sekin on tässä lähestymässä. Sit pitäisi keksiä vain lopuille koirille päiväpaikka. Jos Onni ois sillon Elmerin seurana, niin jäljelle jäiis vain Ama ja Leela. Paitsi jos Amanda tekis ihmeen ja aloittaisi juoksunsa. Mitä ei tuu tapahtuun, koska se yleensä pitää ne just huonoon aikaan. Taitolajipa sekin.

Helmikuun läntsylenkki ja muuta

Tiistai oli taas helmikuun ensimmäinen sellainen ja länderilenkin aika. Käytiin ensin kiepahtamassa pieni lenkki. Aika lyhyt tällä kertaa ja koiratkin olivat kiinni koko matkan. Lenkin jälkeen vedettiin pienet agitreenit. Näkyy jo monissa treenaamisen vaikutus. No kaikissa oikeastaan, vaikka taitavin taisi olla ensikertalainen Enni. Kerta kaikkiaan upea ravaaja. Päivän kaunein ravi. Oikein meni kylmät väreet käsiä pitkin, kun sen menoa katseli. Niin kaunis.

Kujekin ravasi yllättävän nätisti. Mulla oli Amandakin mukana, mutta se on sellainen vanha konkari, että meni ilman ongelmia. Ei tosin Aman kanssa tullut kokeiltua pöytää. Meillä oli tällä kertaa oikein miestuomarikin :D Kivaa oli taasen.

Lenkin ja treenin jälkeen Kuje ekana kotona kaivoi lelut esiin ja alkoi hyörimään. Ihme energiapakkaus. Saatiin sitten Nuga emäntineen iltalenkkiseuraksi. Amanda ja Kuje saivat painaltaa vapaana Nugan kanssa. Oli oikein kätevää. Juoruttiin vieressä ja katseltiin tyttöjen menoa. Kätevä tapa väsyttää koirat. Tai niin luulin...

Mulla oli taskut täynnä nameja, joten saatiin vähän pieniä temppuilutreeniä. (Jestas mun läntsyt on kauheita kerjureita..) Loput namit heiteltiin maahan ja annettiin koirien etsiä niitä sieltä.

Ja kun tultiin sisälle, mitä tekee Kuje? Hakee lelun ja alkaa riehua...

Viikonlopun lumirieha

Viikonloppu oli ja meni. Taas oltiin kakkosuusiolauman kanssa koossa. Kujeesta ja Elmeristä oli tullu mitä parhaimmat kamuset. Nyt niiden menoa on ilo seurata. Teki hyvää tuo yksityisviikko niiden suhteelle.

Sunnuntaina päästiin nauttimaan lumileikeistä ja koirat totisesti nauttivat. Ihan kiva lauma niistä hitsautuu pikkuhiljaa.

Kepin heittoa




Koko lauma yhdessä