Lentäviä lähtöjä, nypittyjä turkkejä

Viikonloppu meni hujauksessa. Iltaviikon ja aamuviikon välissä oleva aika on lyhyt. Nypin sekä Onnin, että Amandan. Onni-reppana muuttui ihan puoli kaljuksi. Sillä on ärsyttävä turkki. Näyttelyden kannalta oikein toivottava pitkä helma, mutta arkielämässä toivois, että turkki ois vaan mahdollisimman lyhyt. Vähän mietin, että jos ois saksinu koristekarvatkin pois, mutta en sitten raaskinu. Nyt se on selästä kalju ja muuten turkki on pitkää. Kaula ja häntä pitäisi vielä siistiä.

Amandalta nypin korvat ja se muuttui ihan pojannäköiseksi. Vähän aikaa katseltuani nypin kaulankin ja muuttuihan tuo vähän naisellisemmaksi. Nyt kun silmä on taas tottunu lyhytkarvaisiin korviin niin ei Ama ole lainkaan pahan näköinen. Kujeella olisi oiva turkki näyttelyihin. Sopivan mittainen ja kivan karkea. Sille en tehnyt mitään. Varsin helppohoitoinen turkki tytöllä.

Aloitin uuden projektin koirien kanssa. "Miten lähdetään hiljaa ja rauhassa ulos." En tiedä mistä länderit on vetäisseet taas näyttelijänkykynsä, mutta uloslähtö on nykyisin hirveä show. Molemmat hyppii ja riekkuu. Siispä eilen istutin tytöt ensin toiseen huoneeseen. Missäköhän välissä Amandakin on oppinut istumisen? Enpä muista moista sille opettaneeni. Koko homma on nyt rauhoittunut huimasti kun kaksikko joutuu istumaan paikoillaan ennen lähtöä, eikä pääse säätämään ja pomppimaan jaloissani, kun yritän kiinnittää Leelalle ja Onnille hihnoja. Otan tytöt sen jälkeen yksitellen huoneesta, laitan hihnat ja käsken paikoilleen istumaan siksi aikaa, kun itse puen loput vaatteet ja kokoan hihnat lattialta. Aika toimivaa.

Työharjoittelua on enää parisen viikkoa jäljellä. Saapa nähdä jatkuuko homma sen jälkeen palkallisena eli pääsis ihan töihin. Toivottavasti. Tänäänkin oli taas niin hauska päivä kun väännettiin Iksun kanssa esijyrsintä-ohjelmaa monta tuntia. Miten niinkin yksinkertaiseen juttuun saa niin paljon aikaa kulumaan? No joo nauramiseen meni varmaan puolet ajasta ja vittuiluun sitten loput. Vaan opettavaista se oli kun pääsi ite muistelemaan, että mites niitä ohjelmia nyt käytettiinkään. Yritys ja erehdys toimii aina. Aamuvuorot menee muutenkin aina hujauksessa kun pääsee usein säätämään jotain. Saatiin mun makrokin maanantaina valmiiksi ja testiajoon. Oli vähän pientä hakusta paikotuksen kanssa, mutta mulla oli siihen jo aikaa sitten suunniteltu ratkaisu, joka toimi moitteettomasti. Olipahan hienoa katsella kuinka lohkon kylkeen ilmestyi ihan oikeat numerot. Ja sain tilauksen toisestakin makrosta joka pitäisi tehdä. No katsellaan jos pääsen töihin niin voinpa sellaisen keksiäkin. Tai ainakin yrittää, sillä se on vähän hankalamman puoleinen juttu.