Syystuulia

Meillä jatkuu yhä vaan taukoilu. Oma motivaatio on vähän nollassa. Koirat varmasti nauttisivat tekemisestä. Musta tuntuu, että siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsen kentälle, mulla ei pysy yksikään koira hanskassa. Noilla alkaa olla patterit sen verran täynnä virtaa. Vaan ei energia oikeastaan edes näy kauhean paljon. Uloslähtökin on varsin rauhallinen, nyt kun aloin vaatimaan istumista ennen hihnaan kiinnitystä. Vapaana kaikki koirat räjähtää vauhtiin ja tytöt pomppii ihan hulluna. Kuje käy satunnaisesti tyrkyttämässä leluja. Vaan kyllä sen tuntee, että pinnan alla ois haluja touhuta enemmänkin.

Koiriin iski viikonloppuna joku mahapöpö. Onni on ihan riukulla. Taas kerran huomaa kuinka kiva on asustaa kerrostalossa. Herra itki viime yönä ja mun oli pakko lähteä kahden aikaan käyttämään porukka lenkillä. Kyllä ois ollu niin helppoa vain avata ovi ja päästää Onni takapihalle. Onneksi tänään on iltavuoro niin saattoi nukkua aamulla pitkään. Amandallakin on pakki sekaisin ja neiti oksensi yöllä. Heräsin tärinään ja onneksi heräsin, sillä tatusti tyttö ois oksentanu sänkyyn. Nyt ehdin raahata sen keittiöön ja laittaa vielä pienen ämpärin eteen. Kujetta ei vaivaa mikään. Joko sillä on teräsmaha tai se menee sekaisin myöhemmin. Nyt jengi vetää mun sängyllä tyytyväisenä sikeitä. Hyvähän se on koisia kun on koko yön pitäny mua hereillä.

Mä innostuin viikonloppuna värjäämään ja leikkaamaan hiukseni. Itse. Tarkoitus oli vähän lyhentää ja värjätä vaaleaksi ja laittaa vähän punaisia raitoja. No... Blondia väriä näistä saa hakea, punaista on sitäkin enemmän. En tiedä kuinka itse nyrhityn näköiset nää on, mutta ainakin ne on lyhyemmät. Pahimmassa tapauksessa muisku varmaan passittaa mut jossain vaiheessa kampaamoon. Hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, joten olkoot mitä on. Voishan ne pahemmaltakin näyttää. Ja ne saa sentään vielä ponnarille, jos oikein kovasti ahdistaa.

Pippaloita

Viikonloppu meni viihteen parissa. Seikkaltiin porukalla Vaasaan tupareihin. Meillä oli oikein edustuskoiralauma. Kaikki yrittivät olla mahdollisimman fiksuja ja sivistyneitä. Leela antoi itsestään kaikkein parhaimman kuvan ja en usko, että vieraat ihan oikeasti uskovat, että se osaa olla todella hankala otus ja, että sen kouluttamiseen on todella uhrattu verta, hikeä ja tuskaa ensimmäiset kolme vuotta.

Samaten mielessä kävi, että ei ole mikään otollinen tilanne kertoa, että länderit ovat varautuneita, tyttöjen kulkiessa vieraan luota toiselle rapsutuksia hakemaan. Kuje kyllä haukkui varsin kiihkeästi alkuun kaikki paikalle saapujat, mutta muuten joukko käyttäytyi kuin enkelit. Yllättävän helposti Ruiskis otti homman, sillä taisivat olla isoimmat pippalot mitä tyttönen on oikeastaan koskaan kokenutkaan. Onni oli taas parhaimmillaan, oikea bilekonkari.

Äärimmäisen loistava sosiaalistamistapahtuma ja omistajillakin oli tosi hauskaa ;)

Töitä, "töitä" ja muuta arkea

Työharjoitteluaika on nyt valunut umpeen. Tai teoriassa se loppuu vasta maanantaina, mutta käytännössä eilen oli viimeinen päivä. Koirilla on ollut tylsää, kun ovat vain taukoilleet kaikista harrastuksista. Ollaan vain odoteltu harjoittelun loppumista ja nyt se onkin ohi. Vähän on omituinen olo, että siinäkö se nyt olikin. Ensi viikolla sitten alkaakin työt. Samaa hommaa, mutta palkan kera. Ihan kiva. Tätä onkin odotettu. Lupaan ruveta syömään paremmin jahka palkkapussi tipahtaa kouraan.

Jaa'a eipäs sitä taida sen kummempaa olla tapahtunut.