Iik ja kääk! Huomenna olisi vuoden ensimmäinen kisa. Hirvittää ja kauhistuttaa. Siitä tulee oikea sekasotku ja kaikki menee taatusti ihan metsään. Vaan jos edes olisi hauskaa. Veikkaan, että eka rata menee ihan metsään, mutta toivon että sen jälkeen pääsisi tunnelmaan kiinni ja olisi hauskaa yhdessä oloa. Jos kepit menis putkeen, se olisi extrahienoa, mutta en ole ihan tuhottoman pettynyt jos näin vähäisellä harjoittelulla ei sujukaan.
Amanda on muuten kunnostautunut hammastelussa tässä viime aikoina. Oltiin pitkästä aikaa Kaupissa lenkkeilemässä. Tytöt oli irti ja ei mennyt kuin sekunti, kun joku isohko jyrsijä oli päässyt hengestään. Amanda pomppasi sen lyttyyn, nappasi niskasta ja ravisti hengiltä. Siisti, äänetön ja nopea tappo. Että sellainen seurakoira... Kipaa varmaan vähän harmittaa, että upea jyrsijäntappaja on meillä citykoirana.
Vähän on hiljaista elo ilman Onnia. Siitä huolimatta, että Onni on koirista kaikkein hiljaisin. Jotenkin se vaan kaikesta huolimatta on niin suuri persoona. Tyttöjen kanssa oli ihan kiva matkustaa bussilla. Vierustoverit kehuivat hyvinkäyttäytyviä koiria. Ne on vain kahdestaan niin helppoja. Ei ole tarvinnut neuvotella tottelemisesta. Amanda on oikea herrasneiti ja Kujekin hetken mietinnän jälkeen tottelee.
Katsotaan kuinka tottelu ja ohjeiden seuraaminen huomenna sujuu.... Hui..
1 kommentti:
ONNEA nollasta vielä tätäkin kautta. Ja tsemppiä Kujeen kisareissuun!
Lähetä kommentti