Tulevan mietintää

Me leikittiin tänään Kuiskis Kukkaruukun kanssa pihalla pallolla. Mikä on varma tapa saada Kujeen ajatukset irti pennuista? Otetaan pallo ja viskataan. Sillä aikaa kun me leikittiin ulkona, pari sukulaista kurkkasi pentuja. Siis ei tokikaan mun sukulaisia.

Kyllä siinä palloa viskellessä tuli mieleen kuinka kiva Kujeen kanssa onkaan puuhailla. Iski aika hinku agikentille. Se vaan on niin mieletön kun pääsee palkkaan jollain pehmopallolla. Niin kivaa kun Aman kanssa onkin mennä, niin Kuje nyt vaan on noista mun koirista makeempi harrastuspeli.

Kattelin kalenteriakin jo sillä silmällä, että koskas Kuje vapautuu pentujen hoidosta. Voisi lähteä kierteleen muutaman näyttelykehän. Agikisoja en sen kanssa vielä mietikään. Katotaan eka missä kunnossa se on pentujen kasvettua ja aloitetaan sit eka treenaaminen. Keinu oli kesken jo ennen pentuja ja taatusti pitää muistutella muitakin esteitä. Mulla nyt on kuiteskin yks kisakoira, että jos kokeilis sillä pärjätä hetken.

Tässä nyt vielä lopuksi pentupoppoon pääkuvat.


Jippo, suloistakin suloisin länderineito, joka osaa poseerata melkein jokaisessa ottamassani kuvassa. Porukan pikkuisin, mutta kenties myös suloisin.


Järkäle, joka imee niin voimakkaasti, että Kujeen maha vaan hölskyy. Kaikkein isoin ja niin kauniin tummanruskea.


Jekku, jonka seikkailua tänään seurattiin Kujeen kanssa silmä kovana. Kuje olisi halunnut pelastaa lapsen joka uskalsi pesän reunalle, mutta minä vakuutin, että kyllä se takaisin löytää ja niin Jekku löysikin.


Jäärä, ensimmäisenä syntynyt ja sai nimensä siitä, että halusi jo silloin tehdä oman päänsä mukaan. Reipas seikkailija jota saa onkia kaukaakin.


Juju, valkoisin pennuista ja silti tummin naamaltaan. Pentu, jota olen taatusti metsästänyt eniten öisin. Tuntuu, että tyttö on tullut äitiinsä.

Perjantai-meininki

Yö meni välillä aika vilkkaissa merkeissä. Kuje halusi aika monta kertaa ulos ja vilkastuneet pennut seikkailivat pesässä ja niitä sai herätä pelastamaan Kuiskiksen selän takaa tai muista jännistä paikoista.


(Kuvassa: Järkäle)

Yhdessä vaiheessa kiljuin Kujetta nousemaan kun selvästi yksi lapsi liiskaantuu sen alle. Kuje nousi ja pennun pää oli ihan littana. Heräsin kauhuissani ja laskin moneen kertaan pennt ja tarkistin, että kaikki ihan varmasti hengittävät, eikä kellään ole liiskapäätä. Karmea uni. Kuje katto mua vähän hölmönä kun taputtelin sen lapset läpi.


(Kuvassa: Juju)

Itseasiassa Kuje on varovaisempi kuin aluksi ja pennutkin kipittää sen alta vikkelästi pois. Tuskin kukaan ihan oikeasti sinne voisi liiskaantua. Noi alkaa olla jo mutenkin niin vantteria, suorastaan pullukoita.


(Kuvassa: Jippo)


(Kuvassa: Jekku)

Ääntäkin alkaa löytyä. Enää se ei oo vaan sitä että meinaa jäädä alle, vaan kerrotaan myös, että pitäis saada ruokaa, tai on ihan eksyksissä tai muuten vaan kiukuttaa.


(Kuvassa: Jäärä)

Jätin viimeiseksi kuvaksi tän Jäärän söpöstelyotoksen. Jotenkin se näyttää niin onnelliselta pikkuiselta.

Jos tulevia pentujen omistajia lukee blogia, niin saatte nää kaikki kuvat sit aikanaan Kipalta, samoin Aliisalle lähtee kopiot.

Päivän päätös, pääkuvat

Mun yövuoroni taasen. No eipä voi sanoa, että harmittaisi. Ainoa jota tilanne harmittaa on Ama, jolle ei täksi yöksi ole seuraa ollenkaan. Vaan eiköhän se taas piristy kun ensiviikolla päästään starttailemaan yhteensä neljästi.


(Kuvassa: Jäärä)

Lapsoset on suloisia ja alkaa liikkumaan vikkelämmin. Kujetta harmittaa etteivät ne millään malttaisi pysyä sen mahan suojissa tai pään alla. Nyt pentuset matkaa jo pesästä lattialle asti. Tosin mikäli Kuiskis ehtii väliin niin kukaan ei matkaile minnekään.


(Kuvassa: Jippo)

Saas nähdä kuinka hauskat fiilikset pentuhuoneessa on kun pennut vilkastuu. Varsinkin jos Kuje päättäväisesti on sitä mieltä, että niiden ei sopis mönkiä minnekään hukkateille. Kai se mammakoira vähän rauhoittuu jossain vaiheessa.


(Kuvassa: Järkäle)

Paitsi, että Kujeen mielestä lasten pitää pysyä äidin helmoissa, sillä on myös suosikkijärjestelmä. Osaa pennuista puunataan muita ahkerammin. Luulen, ettei se pennuista ole ehkä sittenkään niinkään palkinto saada pesu vähän väliä.


(Kuvassa: Juju)

Mä olen tavattoman iloinen näistä pentusista. Ne on niin suloisia. Se, ettei Amasta ollut jalostukseen oli kurja juttu. Oon niin onnellinen, että Kuje on ollu terve, sille löytyi ihan huippu-uros sulhaseksi ja kaikki näyttää pentujen suhteenkin menevän putkeen. Toivotaan, että yhtä hyvällä mallilla mennään etiä päin.


(Kuvassa: Jekku)

Kiitokset kaikille onnittelijoille :) Onnitteluja on tullu niin blogin kautta kuin muualtakin, mutta lähetän nyt terkut kaikille tätä kautta.

Yö meni uinuessa

Vauvat ja äiti voivat hyvin. Yökin meni vallan mainiosti. Yhdessä vaiheessa saatiin Kujeen kanssa keskustella siitä, että maataanko vauvojen kanssa lattialla vai karvan päällä. Kuiskiksella on pesässä aika kuuma, eikä sekaisin oleva maha varmaan yhtään helpota oloa. Se tuppaa valumaan itse viileälle lattialle ja pennuthan ryömivät kiireen vilkkaa perässä tisseille.


(Kuvassa: Jäärä)

Järjestin koko pesän sitten uusiksi keskellä yötä ja aamuun asti päästiin makoisasti nukkuessa. No joo ehkä koiran unta torkkuessa olisi oikeampi kuvaus, mutta sain kuitenkin nukuttuakin. Vauvat pysyivät lämpimällä peitteellä ja Kuje herätti mut vasta aamulla päästämään sen ulos.


(Kuvassa: Järkäle)

Kaiken kaikkiaan Kuje alkaa rauhoittua eikä sähellä niin kovasti. Sille on maistunut niin ruoka kuin maidonvastike, jota se litkii innokaasti. Alkuun se suostui juomaan vain vastiketta, mutta eilen illalla meni jo ruokakin alas. Maha on vielä sekaisin, mutta selkeästi jälkisupistukset alkavat helpottaa.


(Kuvassa: Jekku)

Pennut ovat suloisia ja vilkkaita. Kasvavat ihan silmissä. Nyt ne alkavat jo näyttää koirilta ja liikkuvat entistä innokkaammin. Muutamaan kertaan sai pentuja pelastaa Kujeen selän takaa yöllä kun lähtivät seikkailemaan.


(Kuvassa: Jippo)

Pentujen kuvaaminenkin on aika taiteilua. Ensinnäkin kaikki vilistävät kiireen vilkkaa ihan väärään suuntaan. Pää täytyy väen vängällä saada vähintään käännettyä pois. Mulla ei suinkaan ole kameran käyttö hallussa ja monta kertaa on tullut tarkennettua johonkin käsittämättömiin kohtiin. Puhuttakaan siitä, että valo ei ole kaikkein parhain. On niitä silti hauska kuvailla.


(Kuvassa: Juju)

Kohti yötä

Mun mielestä vaan niin osuva kuva. Kuje vartioi väsähtäneenä lapsiaan.

Viime yö meni makoisasti nukkuen. Niin ainakin mun osalta kun kuorsasin tyytyväisenä yläkerrassa Ama kainalossani. Saas nähdä kuin tänä yönä menee Kujeen vieressä punkatessa. Jos se ei teiniäitelis ja tökkis lapsiaan, niin todennäköisesti mukavasti, muussa tapauksessa mulle on pedattu valvojan ja vartijan osa. Jospa menis petaileen jonkin sortti pesää itselleen.

Äitiyden opettelua

Kuje on palaillut kasaan rankan synnytyksen jäljiltä. Sillä on ollut maha sekaisin ja jälkipolttoja. Yö meni kuulemma aika levottomissa merkeissä. Aamuisen vahtivuoroni aikana se makoili pentujen vieressä kiltisti. Mutta välillä se on ollut selkeästi levottomampi. Se sai lääkettä mahakipuihin ja se on auttanut hyvin.


(Kuvassa Jekku)

Pikkuhiljaa Kuje alkaa hahmottaa, että pennuilta voisi putsailla myös peput. Alkuun se puunaili vain mahapuolelta. Pennut olivat oikeita sinappipeppuja, mutta alkavat näyttää jo siistimmiltä. Jostain syystä Kujeen mielestä pennuilta on ehdottomasti putsattava naamatkin. Tulee mieleen, että näinköhän se on ottanut mallia Amasta joka yleensä aamuisin puhdistaa Kujeen silmät.


(Kuvassa Jäärä)

Pennut kiipesivät jo eilen innokkaasti tisseille. Ne ovatkin kaikki nostaneet painoaan ja vaikuttavat tosi terhakoille. Välillä osa erkanee seikkailemaan kauemmas Kuiskiksen mahan suojista ja sekös kauhistuttaa pikkurouvaa. Pennut pitää kiireen vilkkaa töykkiä takaisin mahan suojiin. Yleensä tässä vaiheessa muu porukka katoaa mahan alta ja syntyy yleinen hämminki.


(Kuvassa Juju)

Kujeella on välillä aika teiniäiti-meininki, mutta näyttää siltä, että otteet fiksunevat kokoajan. Ulos lähteminenkään ei enää ole niin vaikeaa, vaikka sieltä pitäisi päästä salamana sisälle. Pentuja saa nostaa, mutta niitä ei missään nimessä nostaa kymmentä senttiä kauemmas. Painojen punnitseminen meinasikin olla vähän vaikeaa.


(Kuvassa Järkäle)

Vaan kaiken kaikkiaan hienosti on mennyt ja toivottavasti yhtä hyvin jatkuukin pentusten elämän matka.


(Kuvassa Jippo)

Kuiskiksen kullanmurut

Ruiskis pieni ruskeanaama sai tosi kauniisti värittyneet pennut. Varmaan nätteys tuli Totti-isän puolelta ;) Tässä pentusten kasvokuvat.

Jäärä


Jippo


Järkäle


Juju


Jekku

J-vauvat kuvin

Multa jo ehdittiin näitä kysellä. ;)

Tässä on vauvojen yksittäiskuvat syntymäjärjestyksessä työnimillä.

Jäärä


Jippo


Järkäle


Juju


Jekku

Kuje on äiti

Synnytys käynnistyi aika hitaasti. Toisaalta mulla on vertailukohteena Chili, joka oli oikea salamasynnyttäjä. Ekaa poikaa ponnistettiin oikein urakalla ja oli helpotus nähdä kaunis poika.


Toisena syntyi tyttö ja paljon ensimmäistä helpommin. Tosi pitkät välit kaikkien pentujen välillä oli ja välillä saatiin juoksuttaa rouvaa ulkona. Pennut piti välillä laittaa koriin, että päästiin ulos ja Kujeella oli kova huoli kuinka pikkuiset pärjää.


Kolmas lapsonen, kaikkein suurin poika syntyikin ulkona kun ei enää ehditty takaisin juoksutusreissulta.


Neljäs lapsista oli helppo-syntyisin tyttönen. Kuje repi kaikilta pennuilta kalvoja ja alkoi heti hoivailemaan niitä. Neljännen pennun syntyessä muut kolme makoilivat tyytyväisinä vieressä.


Viides lapsista ja todennäköisesti viimeinen on poika.


Äiti ja lapsoset voivat kaikki hyvin, mutta kyllä Kujetta tämän urakan jälkeen väsyttää. Pennut ovat kaikki isoja.

Puuhkutipuuh

Yö on mennyt vähän levottomasti. Alkuyöstä Kuje läähätteli vieressäni suht' rauhallisesti, mutta aamua kohden sängyn tärinä kiihtyi ja rouva siirtyi välillä petailemaan omaan pesäänsä.

Kujeen levottomuuden lisääntyessä myös Amandan levottumuus yläkerrassa lisääntyi ja neiti päätti jossain vaiheessa tiirikoida itsensä läpi porttien ja ovien, pentuhuoneen oven taakse. Siinä se hetken aikaa kuulosteli ja meni nukkumaan. Kumma otus. Näinköhän sille tuli huoli Kujeesta vai musta.

Kuje on tutissut koko aamun ja lämmöt oli alhaalla kun mitattiin. Nyt se vaihtelee alati paikkaa, mutta ei juuri petaile. Ruokaa se ei ole hetkeen syönyt, mutta kerjää silti herkkuja. Kaipa tänään sitten tapahtuu..

Lääh ja puuh

Kuje läähättelee ja mahaa supistaa välillä. Pikkuisen on pesää pedattu, mutta toisaalta pikkuisen on myös kaikkea syötävää maisteltua. Pennut möyryävät masussa ja Kuje viettää aikaa lähinnä nukkuen. Tänä iltana tuskin tapahtuu järin kummia, mutta kenties huomenna.

Palloilua

Pallomaha on ihan pallohullu. Kuje leikkii innoissaan omassa yksiössään tennispallolla. Sillä voi puuhailla joko yksikseen tai sitten säntäillä perässä jos joku vaivautuu potkaisemaan. Ulkona taas kaikkein parasta on säntäillä potkaistun pallon perään.



Palloa voi repiä ja raastaa, mutta toisten koirien kanssa sit ei jaeta. Kuje on aika tiukkis muutenkin leluistaan ja tiineyden myötä aina vaan omivampi. Se, että ovatko lelt oikeasti sen ei tietenkään merkitse mitään.



Aamuisten leikkihetkien jälkeen Kuje on siirtynyt sohvalle makoilemaan ja läähättelemään. Pikkurouvan mahaa supistelee.

Oikeat koirat oikealla ihmisellä

Tälleen lomaillessa on paljon aikaa. (Näkyy varmaan siinäkin, että blogi on päivittyny usein.) Olen surffaillut netissä ja lueskellut erilaisia koirajuttuja. Niitä lukiessa tulee hyvin mieleen miten kiitollinen voikaan olla omista otuksista ja siitä kuinka mulle sopivia ne onkaan.

Onni on aina ollut nimensä mukainen. Se on opettanut ja antanut paljon. Nyt se viihdyttää porukoita Oulussa, mutta saattanee tulla katsomaan uutta kämppää ensi kuussa.

Amanda oli alusta asti niin erilainen koira. Omalla tavallaan äärimmäisen helppo, toisaalta sen kanssa on kuljettu aika matka arasta koirasta, reippaaksi reissaajaksi.


Amanda on herkkä, pehmeä koira. Se menee tarpeeksi isosta paineesta lukkoon. Lisäksi se stressaantuu helposti. Vaikka se on hermorakenteeltaan puutteellinen, se ei ole estänyt meitä harrastamasta. Päinvastoin Ama on ihan kiva harrastuskaveri. Onhan siinä puutteensa ja menetän silloin tällöin hermoni sen stressaamiseen, mutta kaiken kaikkiaan se on oiva kaveri, joka yrittää mennä vuokseni vaikka läpi harmaan kiven siitä huolimatta, että pelottaisi vallan mahdottoman paljon.

Kuje taas on kuin parannettu versio Amasta. Sillä on hermorakennetta ja toimintakykyä ihan eri tavalla. Toisaalta se on terävämpi. Siinä kun Amanda pakenee, Kuje toimii. Se palkkautuu helposti niin lelulla kuin nameilla. Sen kanssa on helppo harrastaa koska pystyy joka tilanteessa luottamaan siihen kuinka se tulee toimimaan. Se ei säiky ulkoisia ärsykkeitä.



Amandan kanssa eläminen opetti paljon länderistä ja loi pohjaa kaikelle sille mitä Kujeen kanssa on tehty ja mitä siltä on vaadittu. Voi olla, että jos koirat olisivat tulleet toisinpäin, saattaisin olla vähän pettynyt siihen millainen Amanda on. Nyt kun jälkimmäinen länderi on rohkeampi ja vakaampi versio, on helppo olla tyytyväinen. Vaan enpä tiedä uskaltaako sitä Kujeen jälkeen enää ottaa koiraa, koska ei kai kukaan voi olla yhtä huippu. Jossakin koirissa on vaan sitä jotain.

Kun läski lady laulaa

"Tahtoo leikkii!!!!"

57 vrk

"No mitä lady vaan käskee"


"Jee!"