Tiistaina busseiltiin lainakoira Iren kanssa kentälle, sillä me päästiin treeniryhmään. Vähän mua jännitti, että kuinkas mahtaa Ire käyttäytyä kun paikalla on liuta muita koiria. Se oli oikein hieno tyttönen ja jaksoi keskittyä tekemään mun kanssa. Ire ei oo mikään koirasosiaalisuuden huipentuma, mutta se ei sanonut mitään vaikka treeniryhmän koirat karkaili moikkaamaan sitä. Yhdelle tokoilevalle collielle se sit räyhäs, mutta tääkin karkas ihan iholle. Eipä siinäkään tullut leukojen luoskutusta enempää. Olin niin tyytyväinen.
Itse treenit oli meidän osalta lyhyet, mutta erittäin väsyttävät. Katottiin vähän, että miten Ire hyppää ja hakee putkea. Hyppytreeniä pitää ottaa, sillä hyppääminen ei oikein suju. Ire ei oikein osaa vielä hallita kroppaansa. Kovasti se silti yritti. Paikoillaan pysymistä pitää kans harjotella, sillä tyttö on kova varastaan.
Mun pitäis nyt sit opettaa paikoillaan pysyminen yhdellä käskyllä ja lisäksi aattelin, että vois alkaa opettaan kosketusalustaa, jonka siirtäis jossain vaiheessa kontakteille. Palkkasin Ireä lelulla. Kokeilin namejakin, mutta siitä ei tullu mitään. Jos se tietää, että taskussa on lelu, niin mikään muu ei kiinnosta. Ihan mielettömän hauskaa on puuhailla sen kanssa. Katotaan kuinka pitkälle päästään. Jospas saisin Irestä ihan kisakoiran ittelleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti