Kujeen olleesa poissa pelistä ja mulla on vaan yksi treenattava. Siispä keksin hankkia itselleni lainakoiran. Jotenkin vain yksi treenattava ei oo tarpeeksi. Leelan kanssa pääsin viimeksi aamuviikolla kokeilemaan, mutta se on muiskun harrastuskoira, joten en viitsi sitä omia. Koska mulla ei ole autoa, niin piti saada koira joka kulkee bussissa. Niinpä perjantaiaamun valjetessa suuntasin ennen kuutta kentälle yhdessä Amandan ja Iren kanssa. Sinne päästiin autolla ja takas suhautettiin bussilla.
Tampereen bussiliikennettä moititaan nuivasta suhtatumisesta koiriin, mutta pitää sanoa, ettei mulle muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ole huonoa sanottavaa. Pääsin ihan huoletta matkailemaan länderin ja saksanpaimenkoiran kanssa. No molemmat osaa kyl käyttäytyäkin bussissa. Ire ei montaa kertaa oo matkustanu, mutta menee mun kanssa ku vanha tekijä. Osas heti käskystä kävellä bussin takaosaan ja meni nätisti penkkien väliin istumaan. Kiva otus.
Treeneissä otin vaan hyppyjä, putkea ja Amandalle oli lisänä kepit. Ama oli oikea pikkusähikäinen. Se kuumeni siitä kun välillä tein Iren kanssa ja meno oli nopsaa. Oli ihana ohjata ohjusta, vaikka meinasin kokoajan olla myöhässä. Kepitkin meni näpsäkästi ja vauhdikkaasti. Nyt kun keksis että millä moiset sais kisoihin. Tai ees harkkoihin. Heti kun paikalla on väkeä, niin Amandan viimeisinkin vauhti pujottelussa katoaa.
Iren kanssa harjoiteltiin ihan vain hyppyjen ylitystä, putkeen menoa ja paikoillaan pysymistä. Vähän mulla oli välillä hakusessa, että mitä täysin möllin kanssa tehdään ja miten sille pitää opettaa ihan kaikki. Enkä oo yhtään tottunut maxikokoiseen koiraan. Se on jotenkin niin oma maailmansa. Mutta hauska meillä oli ja otan sen taatusti toistekin matkaani. Oli kivaa vaihtelun vuoksi päästä palkkaamaan koira lelulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti