perjantaina, kesäkuuta 22, 2012
torstaina, kesäkuuta 21, 2012
SM-kisareissu
Joskos sitä pikkuhiljaa alkaisi palautua SM-kisareissulta. Varmaan olisi syytä sillä tänään alkaa loma. Yksi startti joukkueradalla ja olen ihan poikki matkasta.
Lähdin matkaan vain Amandan kanssa ja jo perjantaina, vaikka joukkuekisa kisattiin lauantaina. Mutta Länderimobiili ei ole mikään kaikkein nopein liikkumisväline joten ajattelin, että ihan hyvä varata aikaa. Reitiksi Tikkakoskelle valitsin Keuruun kautta kulkevan tien, koska ajattelin välttää Jämsän tietyön ja tämä oli karttasovelluksen mukaan vain kilometrin lyhyempi reitti.
Lupaavasti ajeltiinkin asvalttitietä kauniissa auringon paisteessa.
Siinä vaiheessa kun olin jälleen hiukan ohi reitin oltiin jo koettu, vaikka mitä seikkailuja.
Jotenkin tiet vaan muuttui kapeammiksi ja hiekkaisemmiksi.
Amanda oli siirtynyt takaa häkistä, turvavöihin etupenkille. Se ei ole ihan niin kiva matkustuskumppani kuin Pila. Joo, olihan siinä vaikka mitä matkalla. Näin ekan hirvenikin ratissa ollessani yms. Mutta ei nyt ihan koko matkaa olisi tarvinnut läähättää. Amsi-ressu stressaa niin helposti.
Pysähdyttiin 32km ennen Tikkakoskea ja varasin aamuksi paljon aikaa. Yö meni makeasti nukkuessa.
Aamulla oli kauhean mukava nousta keittämään kahvia. On se hauskaa puuhailla pikkukeittiössä.
Amandakin oli innokas jatkamaan matkaa.
Kas kummaa kun parin kilometrin päässä reitti muuttui hiekkatieksi. Voihan nenä. Reittivalinta oli todella surkea. En tiedä mitä rallitietä ajettiin, mutta melkoisia ylä- ja alamäkiä mahtui reitille. Ja suoraan sanottuna matkailuauto ei ole ihan mukavin tiukkoihin hiekkakurveihin. Puhumattakaan että olin varannut aikaa tunnin, mutta vähän alkoi siinä neljääkymppiä ajaessa mietityttää että ehditäänkö seitsemäksi.
Päästiin perille. Eksyttiin lopussa tosi monta kertaa kun en nähny mitään opasteita. Päästiin parkkipaikalle hiekkakentälle, ihan kehien lähelle. Välissä oli vaan tie.
Kisoissa oli mukavaa. Hirveän paljon tuttuja, pääsi höpisemään. Oma osuus kisoista oli aika surkea hylly, mutta mahtavaa katsoa upeita suorituksia ja hienoa agilitya.
Jäätiin seuraamaan vielä sunnuntain kisat.
Siihen loppuikin kuvat reissusta, mutta seikkailut ei. Kun olin lähdössä kotiin, jouduin huomaamaan, että Länderimobiili on uponnut hiekkaan. Yritin nutkuttaa sitä irti, mutta auto vajosi syvemmälle ja konepellin alta nousi savu. Voi kääk! Miksi mulle aina sattuu tälläistä?
Olin ajoittanut lähdön maksi- ja mini-finaalien väliin välttääkseni ruuhkan ja ketään ei tietysti ollut missään. Finaalien loputtua onneksi alkoi väkeä löytyä ja kiitos ystävällisten matkailuauto-ihmisten saatiin Länderimobiilikin lopulta kiskottua irti hiekkakuopasta. Ja savukin vähän hälveni. (Auto tällä hetkellä huollossa...)
Sunnuntaina mulla oli toki myös ongelmia ladata puhelinta ja karttasovellus tottakai syö extrapaljon akkua. Ihmeesti löysin silti suurin piirtein oikealla reitille ja ajelin kiltisti Jämsän kautta kotiin opasteita seuraten.
Että semmoinen reissu. Kaikkea sitä voikin sattua. On se hienoa, että mulla on ajokortti ja silleen ;)
Lähdin matkaan vain Amandan kanssa ja jo perjantaina, vaikka joukkuekisa kisattiin lauantaina. Mutta Länderimobiili ei ole mikään kaikkein nopein liikkumisväline joten ajattelin, että ihan hyvä varata aikaa. Reitiksi Tikkakoskelle valitsin Keuruun kautta kulkevan tien, koska ajattelin välttää Jämsän tietyön ja tämä oli karttasovelluksen mukaan vain kilometrin lyhyempi reitti.
Lupaavasti ajeltiinkin asvalttitietä kauniissa auringon paisteessa.
Siinä vaiheessa kun olin jälleen hiukan ohi reitin oltiin jo koettu, vaikka mitä seikkailuja.
Jotenkin tiet vaan muuttui kapeammiksi ja hiekkaisemmiksi.
Amanda oli siirtynyt takaa häkistä, turvavöihin etupenkille. Se ei ole ihan niin kiva matkustuskumppani kuin Pila. Joo, olihan siinä vaikka mitä matkalla. Näin ekan hirvenikin ratissa ollessani yms. Mutta ei nyt ihan koko matkaa olisi tarvinnut läähättää. Amsi-ressu stressaa niin helposti.
Pysähdyttiin 32km ennen Tikkakoskea ja varasin aamuksi paljon aikaa. Yö meni makeasti nukkuessa.
Aamulla oli kauhean mukava nousta keittämään kahvia. On se hauskaa puuhailla pikkukeittiössä.
Amandakin oli innokas jatkamaan matkaa.
Kas kummaa kun parin kilometrin päässä reitti muuttui hiekkatieksi. Voihan nenä. Reittivalinta oli todella surkea. En tiedä mitä rallitietä ajettiin, mutta melkoisia ylä- ja alamäkiä mahtui reitille. Ja suoraan sanottuna matkailuauto ei ole ihan mukavin tiukkoihin hiekkakurveihin. Puhumattakaan että olin varannut aikaa tunnin, mutta vähän alkoi siinä neljääkymppiä ajaessa mietityttää että ehditäänkö seitsemäksi.
Päästiin perille. Eksyttiin lopussa tosi monta kertaa kun en nähny mitään opasteita. Päästiin parkkipaikalle hiekkakentälle, ihan kehien lähelle. Välissä oli vaan tie.
Kisoissa oli mukavaa. Hirveän paljon tuttuja, pääsi höpisemään. Oma osuus kisoista oli aika surkea hylly, mutta mahtavaa katsoa upeita suorituksia ja hienoa agilitya.
Jäätiin seuraamaan vielä sunnuntain kisat.
Siihen loppuikin kuvat reissusta, mutta seikkailut ei. Kun olin lähdössä kotiin, jouduin huomaamaan, että Länderimobiili on uponnut hiekkaan. Yritin nutkuttaa sitä irti, mutta auto vajosi syvemmälle ja konepellin alta nousi savu. Voi kääk! Miksi mulle aina sattuu tälläistä?
Olin ajoittanut lähdön maksi- ja mini-finaalien väliin välttääkseni ruuhkan ja ketään ei tietysti ollut missään. Finaalien loputtua onneksi alkoi väkeä löytyä ja kiitos ystävällisten matkailuauto-ihmisten saatiin Länderimobiilikin lopulta kiskottua irti hiekkakuopasta. Ja savukin vähän hälveni. (Auto tällä hetkellä huollossa...)
Sunnuntaina mulla oli toki myös ongelmia ladata puhelinta ja karttasovellus tottakai syö extrapaljon akkua. Ihmeesti löysin silti suurin piirtein oikealla reitille ja ajelin kiltisti Jämsän kautta kotiin opasteita seuraten.
Että semmoinen reissu. Kaikkea sitä voikin sattua. On se hienoa, että mulla on ajokortti ja silleen ;)
maanantaina, kesäkuuta 11, 2012
Navigointia
Viikonloppu tuli taas vietettyä reissatessa. Lauantaina lähdin suunnistamaan Espooseen agitreeneihin ja sunnuntaina oli Janakkalassa läntsymestaruuskisat. Lähdin lauantaina liikkeelle siinä kymmenen aikaan, että ehdin varmasti ajoissa perille. Eka kerta yksin asuntoautolla eikä hajuakaan paljonko kauemmin sen kanssa menee aikaa.
Koska mun suunnistustaidot on.... omaa luokkaansa, otin tietenkin mukaan aina niin luotettavan iPhonen. Siitä löytyy kätevä kartta-sovellus, jonka kanssa voi suunnistaa helposti ja matkailuautossa oli jopa ihan varta vasten sitä varten suunniteltu teline.
Pysähdyin pikaisesti Ikeassa ostamassa tyynyn matkan varrelta. Siihen meni ehkä tunti. Olin siis tosi nopea. Hyvillä mielin huristelin Riihimäen abc:lle asti, jossa pysähdyin taukoilemaan. Mutta siellä tajusin unohtaneeni hammasharjan kotiin. No ei muuta kuin "kauppa" karttasovellukseen ja löysin ohjeet cittariin.
Kuvassa näkyvä sininen pallo on Ländermobiili ja sininen viiva on se mitä meidän pitäisi kulkea. Selvästikään en ollut ihan oikealla tiellä.
Ja hetken kierreltyäni, en vieläkään ollut oikealla tiellä. Lopulta päädyin RiMan hallille. Koska kaikki tiet vaan vievät kohti agilitya... Ja siellä selvisi että jos ajaa samaa tietä ihan eri suuntaan, niin löytää kaupan.
Shoppailun jälkeen totesin olevani nälkäinen ja käytin hyväksi matkailuauton keittiötä. Onko vähän siistiä, että voi tehdä ruokaa autossa.
Loppumatkalla eksyttiin enää joku kolme kertaa. AST:n kenttä oli tosi hankalassa paikassa. Ja sieltä Kipan luo mentäessä eksyttiin kerran koska itä- ja länsi -kyltit johtaa näemmä aika eri paikkoihin. Mutta ollaan tähän mennessä päästy aina perille, joskus toki vähän hitaammin. Tampere-Espoo välikin kesti vaatimattomat kuusi ja puoli tuntia.
Koska mun suunnistustaidot on.... omaa luokkaansa, otin tietenkin mukaan aina niin luotettavan iPhonen. Siitä löytyy kätevä kartta-sovellus, jonka kanssa voi suunnistaa helposti ja matkailuautossa oli jopa ihan varta vasten sitä varten suunniteltu teline.
Pysähdyin pikaisesti Ikeassa ostamassa tyynyn matkan varrelta. Siihen meni ehkä tunti. Olin siis tosi nopea. Hyvillä mielin huristelin Riihimäen abc:lle asti, jossa pysähdyin taukoilemaan. Mutta siellä tajusin unohtaneeni hammasharjan kotiin. No ei muuta kuin "kauppa" karttasovellukseen ja löysin ohjeet cittariin.
Kuvassa näkyvä sininen pallo on Ländermobiili ja sininen viiva on se mitä meidän pitäisi kulkea. Selvästikään en ollut ihan oikealla tiellä.
Ja hetken kierreltyäni, en vieläkään ollut oikealla tiellä. Lopulta päädyin RiMan hallille. Koska kaikki tiet vaan vievät kohti agilitya... Ja siellä selvisi että jos ajaa samaa tietä ihan eri suuntaan, niin löytää kaupan.
Shoppailun jälkeen totesin olevani nälkäinen ja käytin hyväksi matkailuauton keittiötä. Onko vähän siistiä, että voi tehdä ruokaa autossa.
Loppumatkalla eksyttiin enää joku kolme kertaa. AST:n kenttä oli tosi hankalassa paikassa. Ja sieltä Kipan luo mentäessä eksyttiin kerran koska itä- ja länsi -kyltit johtaa näemmä aika eri paikkoihin. Mutta ollaan tähän mennessä päästy aina perille, joskus toki vähän hitaammin. Tampere-Espoo välikin kesti vaatimattomat kuusi ja puoli tuntia.
sunnuntaina, kesäkuuta 03, 2012
Erilaista kokkausta
Tälläinen iltavuorosta aamuvuoroon viikonloppu on kovin lyhyt. Matkailuautolla ajelu lisää matkustusaikaa Oulun ja Tampereen välillä entisestään. Osaksi koska sillä ei pääse kovin lujaa ja toisaalta siksi, että sillä ei tee mieli ajaa kovin kauaa yhtä pötköä.
Kotimatkan aikana ollaan jo ehditty keittää ensimmäiset kahvit. Sain vinkiksi hankkia pressopannun, jonne vain laitetaan kuuma vesi ja purut. Tosi kätevä matkailuautossa kun vesi lämpiää kaasuhellalla. Ja jääkaapista saatiin maito, koska autossa on akulla toimiva jääkaappi. Toimii se myös normisähköllä ja kaasullakin, että valinnanvaraa kylmennykseen on.
Kahvit keitettiin Uljuan tekojärven luona. Koirat on tyytyväisiä pysähdyksistä kun ne pääsee jalottelemaan ja palloilemaan vapaana autossa.
Jyväskylän tienoilla iski nälkä ja oli pakko kokeilla kokkailla myös ekaa kertaa autossa. Oli niin hauskaa. :)
Länderit tottakai halus osallistua kaikkeen toimintaan. Erityisesti ruoan maisteluun.
Niin siis muut paitsi Tapa, joka joka pysäyksellä meni ekana varaamaan etupenkin. Sen mielestä se on vaan niin paras paikka. Hassu ipana :)
Kotimatkan aikana ollaan jo ehditty keittää ensimmäiset kahvit. Sain vinkiksi hankkia pressopannun, jonne vain laitetaan kuuma vesi ja purut. Tosi kätevä matkailuautossa kun vesi lämpiää kaasuhellalla. Ja jääkaapista saatiin maito, koska autossa on akulla toimiva jääkaappi. Toimii se myös normisähköllä ja kaasullakin, että valinnanvaraa kylmennykseen on.
Kahvit keitettiin Uljuan tekojärven luona. Koirat on tyytyväisiä pysähdyksistä kun ne pääsee jalottelemaan ja palloilemaan vapaana autossa.
Jyväskylän tienoilla iski nälkä ja oli pakko kokeilla kokkailla myös ekaa kertaa autossa. Oli niin hauskaa. :)
Länderit tottakai halus osallistua kaikkeen toimintaan. Erityisesti ruoan maisteluun.
Niin siis muut paitsi Tapa, joka joka pysäyksellä meni ekana varaamaan etupenkin. Sen mielestä se on vaan niin paras paikka. Hassu ipana :)
Toka yöpyminen
Koska eka yö Länder-mobilessa meni vähän valvoessa, päätettiin kokeilla vielä toinen yritys. Vaihtoehtona olisi ollut sisämajoitus porukoilla.
Nyt sotasuunnitelmana päätettiin ottaa kaikki koirat parvelle.
Alkuun kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten Tapa säikähti kattoikkunan verhon avaamista. Se saa aina joskus sellaisia pieniä paniikkikohtauksia. Juoksujen jälkeen tosin vähemmän kuin ennen. Koska nyt se ei päässyt pakenemaan yläkerran sängylle, mikä on kotona sen paniikkihuone, niin se katosi etupenkille, missä on sen mielestä asuntoauton paras paikka.
Loput kolme länderiä viihtyi parvella hyvin ja Tapsukin nukkui tyytyväisenä edessä, joten toka yö meni hyvin nukkuessa. Seuraavalla kerralla pitää katsoa haluaako Tapsu kokeilla parvea vai nukkuuko mielummin etupenkillä.
Nyt sotasuunnitelmana päätettiin ottaa kaikki koirat parvelle.
Alkuun kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten Tapa säikähti kattoikkunan verhon avaamista. Se saa aina joskus sellaisia pieniä paniikkikohtauksia. Juoksujen jälkeen tosin vähemmän kuin ennen. Koska nyt se ei päässyt pakenemaan yläkerran sängylle, mikä on kotona sen paniikkihuone, niin se katosi etupenkille, missä on sen mielestä asuntoauton paras paikka.
Loput kolme länderiä viihtyi parvella hyvin ja Tapsukin nukkui tyytyväisenä edessä, joten toka yö meni hyvin nukkuessa. Seuraavalla kerralla pitää katsoa haluaako Tapsu kokeilla parvea vai nukkuuko mielummin etupenkillä.
lauantaina, kesäkuuta 02, 2012
Eka "yöpyminen"
Länder-mobile starttasi perjantai-iltana töiden jälkeen kohti Oulua. Koirille ei vielä ole laitettu matkustuspaikkoja enempää kuin yksi häkki pöydän alle, joten kahdelle piti keksi joku paikka. Hätäratkaisuna tällä matkalla toimi vessa.
Vaikka koirien ilmeistä voisi muuta päätellä, niin ne viihtyvät vessassa paremmin kuin häkissä. Ollaan pysähtyessä aina vaihdettu koirien paikkoja, niin tulee vähän vaihtelua. Parit on kyllä pysynyt samana, sillä Tapa kiusaa Amandaa suukoilla, eikä sitä pysty vessaan komentamaan kunnolla, joten Aman hermojen vuoksi se on saanut olla Kujeen kanssa.
Pysähdyttiin yöksi jollekin pysähtymispaikalle noin puoleen väliin matkaa. Sellainen huomio, että kun matkassa on vessa, niin oishan se tietty kiva jos se toimis. Ehkä jossain vaiheessa... Jos vaikka hankkis niitä vessankäynnistelyaineita ja silleen.
Toinen huomio on, että ois vaan pitäny ottaa kaikki länderit parvelle nukkumaan, niin ois ehkä ollu paremmat mahdollisuudet yrittää nukkua. Ama pääsi vanhimpina viereen. Sitten Pila pääsi pompittuaan kymmenen minuutti ylös alas, koska alkoi vaikuttaa siltä että se vielä katkoo jalkansa yrittäessään hypätä sänkyyn. Kuje ja Tapa jäi alas ja ramppasivat pitkin poikin autoa ja toinen (veikkaan Tapaa) kiljui koko sen kolme tuntia joka ehdittiin "nukkua".
Sänky oli kyllä ihan mukava. Mulla oli vähän kylmä, joten toinen peitto ois ollu hyvä. Ehkä niistä kahdesta metelöivästä länderistä ois ollu enemmän hyötyä lämmittiminä. No ens kerralla kokeillaan nostaa kaikki sänkyyn.
Vaikka koirien ilmeistä voisi muuta päätellä, niin ne viihtyvät vessassa paremmin kuin häkissä. Ollaan pysähtyessä aina vaihdettu koirien paikkoja, niin tulee vähän vaihtelua. Parit on kyllä pysynyt samana, sillä Tapa kiusaa Amandaa suukoilla, eikä sitä pysty vessaan komentamaan kunnolla, joten Aman hermojen vuoksi se on saanut olla Kujeen kanssa.
Pysähdyttiin yöksi jollekin pysähtymispaikalle noin puoleen väliin matkaa. Sellainen huomio, että kun matkassa on vessa, niin oishan se tietty kiva jos se toimis. Ehkä jossain vaiheessa... Jos vaikka hankkis niitä vessankäynnistelyaineita ja silleen.
Toinen huomio on, että ois vaan pitäny ottaa kaikki länderit parvelle nukkumaan, niin ois ehkä ollu paremmat mahdollisuudet yrittää nukkua. Ama pääsi vanhimpina viereen. Sitten Pila pääsi pompittuaan kymmenen minuutti ylös alas, koska alkoi vaikuttaa siltä että se vielä katkoo jalkansa yrittäessään hypätä sänkyyn. Kuje ja Tapa jäi alas ja ramppasivat pitkin poikin autoa ja toinen (veikkaan Tapaa) kiljui koko sen kolme tuntia joka ehdittiin "nukkua".
Sänky oli kyllä ihan mukava. Mulla oli vähän kylmä, joten toinen peitto ois ollu hyvä. Ehkä niistä kahdesta metelöivästä länderistä ois ollu enemmän hyötyä lämmittiminä. No ens kerralla kokeillaan nostaa kaikki sänkyyn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)