Touhukirja

Tapa pentuluokassa

2012-01-24T11:43:00.002+02:00

Sunnuntaina suunnattiin Tapan kanssa kohti Turkua Päivin kyydillä. Tapsu pääsi ensimmäistä kertaa kehään. Eihän me tietenkään oltu edes treenattu mätsäreissä ja se kyllä näkyi esiintymisessä. Näyttelypaikalla Turun Messukeskuksessa Tapa oli helppo kaveri. Seurasi kiinnostuneena ympärilleen eikä stressannut menosta.

Paikalla oli Tapan lisäksi kaksi Tapan veljeä pentuluokassa. Oli kyllä niin kiva nähdä pitkästä aikaa sisaruksia. Ja meidän kanssa samassa seurueessa oli lisänä Jakke-länderi. Kaikki neljä pyörivät tyytyväisinä vierekkäin, välillä olisi pentujen tehnyt vähän mieli laittaa leikiksi. Aika ennen kehää meni hyvin jourutessa, eikä loppujen lopuksi suuremmin ehditty treenata, vaikka alun perin pitikin ennen kehää vähän harjoitella.

Kehässä Tapa liikkui ihan kivalla ravilla aina silloin kun malttoi ravata eikä pomppinut ylös-alas. Pöydällä sitä jännitti kovastikin tutkiminen ja Tapa halusi nojailla minuun. Antoi katsoa hampaansa ja käännellä kyllä, mutta vähän reippautta olisi syytä saada pöytäesiintymiseen. Tuomari sanoikin, että kannattaa ehhkä harjoitella lisää pöydällä olemista. Kysyi vielä haluanko katsottavan pöydällä vai maassa. Luulenpa, että se maassa katsominen olisi mennyt paremmin, koska maassa Tapa oli paljon rennompi..... No treeniä lisää. Seisominen sujui kivasti ja kaikkineen meillä oli Tapan kanssa hauskaa, joten hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä.

Tapan arvostelu:
Torbjörn Skaar, Ruotsi: "Well balanced. Very nice feminine head. Dark Eyes. Good ears. Very good body & bone. Well angulated front & rear. Moves well. Well presented." (Käyttäytyminen: rodunomainen) Pentuluokka1, KP, VSP

Tapsun korvat ovat vielä kaksi päivää teipistä irroittamisen jälkeen nätisti. Ohoo.. Onkohan meillä sittenkin toivoa niiden suhteen?

Turun reissu oli tosi mukava. Jotenkin agilityinnostuksen jälkeen näyttelyt ova muuttuneet aika puiseviksi, mutta hyvässä seurassa aika kului sukkelaan ja oli hauskaa. Seurustelupuoli taitaakin näyttelyissä olla minusta kiinnostavampaa kuin itse kehätouhu. ;)

Tänä vuonna tulee varmasti suunnattua kehiin. Vielä on auki, että mihin näyttelyihin mennään, mutta jonnekin. Tapan kanssa ihmetellään junnuluokkaa ja Pilalle ja Kujeelle voisi yrittää metsästää sertejä. Tai ainakin Pilalle, Kujeen kanssa olen vähän luopunut toivosta. :D

Minikeinu

2012-01-20T06:30:00.001+02:00

Minikeinu versio 2

Kesän tullessa viime talvena kasassa ollut minikeinu hajosi osiin. Tälle talvelle tuli uusi versio ja nyt pääsee taas naksuttelemaan koirien kanssa.

Ilopilleri Tapsui

2012-01-17T08:13:00.001+02:00

Tapasta ei olekaan tullut kirjoitettua juuri mitään. Se on meidän perheen ilopilleri ja hassukoira. Ikääkin jo huimat 8kk ja sunnuntaina olisi edessä ensimmäinen näyttely.

Parraton Tapa on meidän lauman erilainen nuori. En ole vieläkään päässyt sen kanssa samalle kartalle opettelun suhteen. En tiedä mistä naruista sen kanssa vetäisi, että osattaisiin puhua samaa kieltä. Tapa on leikkisä ja tykkää kovasti leluista, se on ahne ja rakastaa nameja. Eli opettelupalikat on kyllä valmiina.

Tapsu on myös fiksu. Se tykkää naksuttelusta. Tapaus lähtee tarjoamaan erilaisia asioita ja pysähtyy aina välillä miettimään. Se seisoo hievahtamatta paikoillaan, tuumiskelee ja sitten tarjoaa taas jotain. Silti meillä on välissä outo kielimuuri, enkä vain saa kiinni Tapan ajatuksista.

Tapaa asia ei tunnu häiritsevän, koska se näyttää olevan vakaasti sitä mieltä, että elämä on tehty hauskanpitoa varten. Se viihdyttää päivät pitkät Kujetta ja Pilaa leikkimällä niiden kanssa. Säntäilee hirveää vauhtia lenkeille ja suunnittelee pihaankin juoksuratoja. Mitä kovempaa, ja isommin loikin, sen parempi. Siitä on myös aivan ihanaa tehdä muut koirat hulluiksi suukottelemalla niitä.

Aamuisin se kiipeää syliini pikkuiseksi kääröksi. Hellyyspakkaus. Sillä on myös oma tapansa tulla sängyssä viereen ja laskea päänsä kaulalleni. Tapa on oiva lohduttaja, sillä se aina osaa aavistaa kenen syliin pitäisi kiivetä. Sillä ei myöskään koskaan ole huonoa päivää, vaan aina kun sitä katsoo, sillä on hymy huulilla ja silmät nauravat.

Tapa ei ole kauhean rohkea tai varma. Se hätkähtää helposti kovista äänistä, vaikkei uuden vuoden paukuista välittänytkään. Uudet, oudot paikat ovat siitä kovin jänniä, vieraat koirat pelottavia. Mutta toisaalta se on kovin kiltti ja hyväksyy helposti laumaan uusia jäseniä. Mielenkiinnolla odotan millainen aikuinen siitä kasvaa. Ihana se on, omanlaisensa tapaus.

Lentävät länderit

2012-01-15T20:53:00.003+02:00

Ryhmäpose

2012-01-13T15:21:00.001+02:00

Iphone sähläystä

2012-01-11T19:46:00.001+02:00

Aikani kuluksi kokeilin erilaisia iPhon-sovelluksia. Olen käyttänyt blogin päivittämiseen kännykällä Blogbooster-nimistä sovellusta ja nyt vasta huomasin, että Bloggerilla on itseasiassa omakin sovellus. Touhukirjan lisäksi tehdyt blogit tein wordpressiin vain koska sinne löytyi näppärä kännykkäversio, jolla päivitys on monin verroin helpompaa kuin blogboosterilla. Ja itseasiassa se voittaa myös tämän Bloggerin version.

Luustohässäkkä

2012-01-11T18:17:00.001+02:00

Pila kävi virallisissa lonkka-, kyynär- ja polvitarkastuksissa 19.12.2010. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä. Pilahan mursi pikkupentuna niskansa ja halusin ennen pentujen tekoa tarkistuttaa, ettei varmasti mikään ole vialla.

Polvet tutkittiin käsin ja nollaahan ne oli molemmat. Lonkat ja kyynärät näyttivät terveiltä nekin. Selkä olikin sitten yllätys. Niskassa ei näkynyt mitään vaan se oli kunnossa, mutta selästä löytyi lääkärin sanojen mukaan spondyloosin alku.

Se oli aika shokki. Sitten tulikin heti eteen ihmettelyn aihe, että mites Pilan jalostuskäyttö, kun se on sijoituskoira. Ensimmäisen lääkärin mielipide oli, ettei välttämättä haittaa jalostusta, eikä välttämättä muutenkaan vaikuta elämään. Toiselta lääkäriltä kysyin vielä tarkempaa mielipidettä harrastuspuolesta, tuli suositus kuvauttaa vuosittain, että näkee muuttuuko luupiikki sillottumaksi ja fyssarin kanssa kannattaa katsoa huoltoväliä ja venyttelyjä. Oli aika helpottava keskustelu ja tuli sellainen olo, ettei nyt ole pakko agin suhteen heittää toivoa vaan voidaan jatkaa Pilalle rakasta harrastusta kunhan pidetään lihashuollosta vieläkin tarkempi huoli ja tarkkaillaan muutenkin koiraa.

Jalostuksen kannalta sitten lähti ihmettelyjä länderiyhdistyksen kasvatuskollegion suuntaan ja sitä kautta Pilan selkäkuvat meni lopulta Anu Lappalaisen (joka on Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntija) arvioitavaksi. Miljoonat kiitokset Viiville, joka hoksasi sinnepäin olla yhteydessä! Sieltä tuli puoltava lausunto jalostuskäyttöön ja suositus kuvauttaa parin kolmen vuoden päästä uudestaan. Luupiikki on voinut tulla mistä vaan ja voi jäädä ihan tuollaiseksi yksittäiseksi. Oli todella helpottava maili.

Länderiväki on muutenkin aivan uskomatonta. Tuon Pilan kuvauksen jälkeen on kuvattu Pilan isä Totti ja veli Jermu, jotka molemmat kuvattiin terveiksi. Sen lisäksi vein itse Jipon kuvattavaksi ja senkin selkä oli täysin terve. Ja Pilan toinenkin veli on ilmeisesti vielä menossa luustokuviin, joten ihan mielettömän hienoa. Pilan emä Kuje on lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä aikoinaan kuvattu selältään terveeksi sekin.

Tänään viimein tuli tulokset Kennelliitolta ja Pilan lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0. Kaikki kuvat on nähtävissä kansiossa: http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Pila/Sisaiset/

Paranevaa porukkaa

2012-01-11T15:13:00.001+02:00

Jaa pitäisiköhän tähänkin blogiin kirjoittaa jotain. Aika taas virtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Uusi vuosi on edennyt harppauksin, enkä meinaa mukana pysyä.

Tytöt on olleet kipeänä. Niille iski joku mahapöpö ja kaikki oksentelivat vuoron perään. Jipolle tauti iski kaikkein pahiten ja sille tuli paha ripuli, josta vasta nyt aletaan vähän jo toipua.

Pila on sitä mieltä, ettei se ole sairas ollenkaan ja sitä on selvästi harmittanut, ettei suuremmin olla mitään liki viikkoon puuhattu. Rakas energiapakkaus. Onneksi ne on Tapan kanssa riehuttaneet toinen toisiaan.

Meille piti uudistua sähköt. No ehkä tässä joku päivä. Riippuu sähkölaitoksesta ja sähkömiehistä jne. Sähköt on taas välillä napsuneet kun piti laittaa pattereita suuremmalle, ei voi pitää hellaa ja pesukonetta sitten yhtä aikaa päällä. Autuaasti olen unohtanut sellaiset murheet viime talvelta..

Uusi jääkaappi sentään saatiin, vanhan sanottua sopimuksensa lähes irti. Nyt vanha koristaa olkkaria siihen asti, että jatkaa matkaansa suuntaan x.

Kuvassa laihtunut Jippo ja vanha jääkaappi

Lunta maassa

2012-01-03T15:33:00.001+02:00

(Kuvasta puuttuu taas Leela ;) )

Jippo on nyt ollut meillä 30.12 lähtien. Aika mahtavia tyttöjä ovat kaikki koirat, kun tulevat niin helposti juttuun. En lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka tasapainoisesti tälläinenkin lauma yhdessä toimii. Kiva juttu :)

Hauskaa vuotta 2012

2012-01-01T12:45:00.001+02:00

Kuvasta puuttuu vain Leela, joka on piilossa peiton alla. Oma lauma, Camo ja hoitolapsi Jippo Kujeentytär

Kamusia

2011-12-30T09:26:00.001+02:00

Pila on hyvin onnellinen kun sen paras ystävä Camo tuli kylään.

Tapa puuttuu kuvasta, koska on vielä kasvattajansa luona kyläilemässä.

JouluOnni

2011-12-25T14:45:00.001+02:00

Hyvää joulua

2011-12-24T10:28:00.001+02:00

Oulussa pikavisitillä

2011-12-17T21:30:00.001+02:00

Oulussa

Seikkailuja ja arkea

2011-12-15T20:05:00.001+02:00

Me ollaan taas seikkailtu. Pilan kanssa käytiin Seinäjoella asti kisareissulla eikä eksytty kertaakaan. Sen sijaan lämmittelylenkillä koirien kanssa eksyin. Hmmm...

Olen jo päässyt jossain määrin kartalle iPhonen Kartta-sovelluksesta ja sen hyödyntämisessä suunnistaessa uusiin paikkoihin. Ei se toimi ihan navigaattorin tavoin, mutta on siitä hyötyä. Saa siitä suurinpiirteisen kartan, jonkinlaiset ohjeet ja myös vähän kuvaa siitä missä mennään jos suunnistuspallero on pysynyt mukana matkassa. Tosin ne ohjeet ei aina ole kovin hyviä, mutta nykyään tiedän yleensä heti kääntyessäni, että valitsin väärän reitin kun alkuun ajoin pitkän matkaa ennen kuin tajusin olevani jossain ihan muualla.

Autoseikkailuja lukuunottamatta ollaan oltu aika hiljaiselolla. Mitään ihmeitä ei ole koirien kanssa puuhattu. Aikaa menee jonkun verran joulupuuhiin. Tapalle pitäisi varmaan opettaa yhtä sun toista. Nyt se on sellainen iloinen ja vilkas luonnonlapsi. Toisinsanoen käytöstapoja ei ole juuri lainkaan... Eipä se kyllä mitään tuhmuuksia keksikään.

Iloista itsenäisyyspäivää!

2011-12-06T14:01:00.003+02:00

Viikonloppu meni reissatessa. Lauantaina lähdin aikaisin aamulla Amandan kanssa Kipalaan. Ams jäi sinne ja me muut suunnattiin kohti Messaria tai itseasiassa se kaiketi on HeWi. En ollu ilmoittanu yhtään koiraa kehään. Oli vähän outoa olla liikenteessä ilman koiraa, mutta toisaalta myös erittäin rentouttavaa. Katselin länderikehän ja suuntasin sen jälkeen shoppailemaan. Meillä oli roturisteytystoimikunnan palaveri, jota varten ylipäätään lähdin Helsinkiin. Sen jälkeen ehdin vielä nähdä miten Muru oli leokehässä VSP-VET.

Kaunis Tikkis <3

Sunnuntaina suunnattiin Aman kanssa uuteen Satulinna-halliin valmennusryhmän toiseen Niinun pitämään koulutukseen. Eikä eksytty matkalla kuin viisi kertaa... Jostain kumman syystä osasin jokaisen käännöksen kohdalla valita juuri sen väärän suunnan. Taitopa sekin. Paluumatkalla hairahduttiin väärään suuntaan vain kerran ja silloin mulla oli kartturikin mukana.

Oltiin muuten kuulemma ensimmäiset vieraat hallissa. :) Kivaa oli. Koulutus oli hyvä, Ama oli taitava ja yleinen fiilis ihan parhautta. Meillä on vaan aika mieletön seura. Tuloslistoissa ei kärkytä lähelläkään kärkeä, mutta yhteishengessä ollaan huipulla. Kiitoksia kaikille seurasta!

Niin ja hauskaa itsenäisyyspäivää vaan kaikille :)

Nypintä

2011-12-02T22:14:00.001+02:00

Onnellisen näköinen koira nypittävänä?

Joulukuu :)

2011-12-01T21:22:00.001+02:00

Tapalla on tapana aamuisin kömpiä syliin kun juon aamukahvia ja surffailen miniläppärillä.

Viikonlopun jälkeistä väsymystä

2011-11-29T10:24:00.002+02:00

Takana on rankka, mutta antoisa viikonloppu. Maanantaina saattoi töissä todeta, että ei työasiat pälkähtäneet päähän kertaakaan viikonlopun aikana vaan oli aika hyvä nollaus. Lauantaina suunnattiin Pilan kanssa ensin Lietoon kisailemaan ja sieltä sitten kaverini luo yöksi. Löydettiin kaikkialle ilman eksymistä :0

Kisoista enempi on treeniblogissa. Yritän sinne laittaa agijutut, niin ettei tämä blogi olisi pelkkää treenianalyysia. Se sitten päivittyy epämääräisesti, kun korjailen jälkikäteen enemmän tietoja ja lisäilen ratapiirroksia ja videota.

Oli kivat kisat kun löytyi taas tuttuja paikalta, ettei tarvinnut yksin hengailla. Oli vähän outoa olla liikenteessä ilman kepoa. Yllättävän paljon siitäkin on hyötyä, vaikka mä olen se, joka koirat huoltaa ja lenkittää. Kisajärjestelyt vähän mätti sisäänheittäjän osalta, jota ei ollut. Kuulutus ei toiminut. Ensinnäkään metelin vuoksi puoliakaan ei kuulunut ja lisäksi kuuluttajalla ei ollut mitään tietoa kuka oikeasti olisi vuorossa. Puuttuvatkin koirat kuulutettiin lähteviksi ja kisaajat olivat todella hämmentyneitä siitä, että kenen vuoro on. Toivottavasti ihan ensikertalaisia ei ollut kisaamassa, sillä toi olisi ollut aika kaoottinen aloitus. Yllättävän suuri merkitys on sisäänheittäjällä, ei näemmä ilman sellaista kisajärjestelyt oikein toimi sujuvasti. Kerrankin olin iloinen, että lähdin ensimmäisenä niin ei tarvinnut itse ihmetellä missä vaiheessa olisi lähdössä. Noin muuten kisajärjestelyt oli kuitenkin hyvät ja kaikkineen jäi kisoista hyvä mieli.

Kuvassa Kujeen tytär Jippo.

Sunnuntaina suunnattiin (eksymättä!) Kipalaan pikkujouluihin. Olipa kiva nähdä tuttuja. Takaisin Tampereelle suunnatessa oli pimeää ja sateista. Oli aika raskasta ajaa sellaisessa säässä, joten pysähtelin ja matkaan kului todella paljon aikaa. Onneksi ei ollut kiire ja tämä viikko on iltavuoroa, joten saa rauhassa nukkua pitkään jos siltä tuntuu.

Ai niin Pila kävi silmäpeilissä eilen ja todettiin terveeksi, joskin kyynelkanavat puuttuu toisesta silmästä.

Kaikki tiet vievät Turkuun

2011-11-26T12:38:00.001+02:00

.... tai Lietoon...

Hahaa! Löysin ilman eksymistä TSAUn kisoihin. Ja vain tunnin etuajassa, kun olin varannut eksymisvaran.

Mukana vain Pila, joten se sai poikkeuksellisesti matkustaa etupenkillä turvavöissä.

Teippikorva

2011-11-25T20:39:00.002+02:00

Jatkoa Kolikkokorvaille.

Tapan korvat jatkaa höröelämäänsä. Ilman teippejä ne näyttää tältä

Innostuneena siitä että blogiin tuli kerrankin kommentti. Ajattelin, että laitan ohjeet kuinka itse teippaan länderin korvat.
Käytän kangasteippiä, josta otan kaksi sopivan mittaista palaa. Ehkä jonkun 30 senttiä.

Liimaan toisen pään teipin palasta korvan sisäpuolelle ja taitan toisen pään korvan ulkopuolelle. Sen jälkeen laitan väliin jäävät teipin liimapinnat yhteen.

Kun molemmissa korvissa on teipit, solmin ne kaulan alta yhteen.

Sen jälkeen koira onkin mallia mummo :)

Tapa antaa kiltisti laittaa teipit, eikä ole niistä moksiskaan. Jossain leikin temmellyksessä teipit irtoaa ja jonkun päivän päästä laitan taas uudet. Vielä korviin ei ole juurikaan tullut muutosta parempaan.

Länderipitoinen viikonloppu

2011-11-21T10:02:00.001+02:00

Ensimmäinen pidempi autoilumatkailu on selvitetty. Enkä eksynyt kuin kaksi kertaa. Autolla eksyminen on ihan erilaista kuin kävellen tai pyörällä. Paitsi ettei sitä voikaan ihan tuosta vain kääntyä ympäri, niin siihen kuluu myös aikaa. Ekan eksymisen tajusin ajettuani melkoisen matkan ja todetessani, että ympäristö näyttää oudolta. Katsoin kännykällä missä oikein olen ja selvisi, että olen matkalla Poriin. Toiseen eksymiseen ei riittänyt pelkkä kännykän kartta vaan oli pakko soittaa apua ja ajo-ohjeita. Noo... Tulihan hitusen lisää ajokokemusta.

Lauantaina oli ensimmäinen länderien roturisteytysprojektin toimikunnan kokous. Oli hyvä kokous. Projektista varmaan enempi tulee tietoa Länderi-lehteen aikanaan. Jäsenkysely toivottavasti mahtui seuraavaan lehteen. Myönnän olevani kiinnostunut ja innostunut projektista. Aika näyttää mitä saadaan aikaan.

Jos länderiväkeä tuli bongailtua lauantaina, niin sunnuntai olikin ehkä enemmän länderien bongailua. Piun kanssa käytiin kisailemassa pari starttia ja siellä oli ykkösissä Pilan lisäksi myös Eppu ja Poko. Se on aina niin kiva nähdä kisapaikalla rotutovereita. Kipan luona sit vilisi ländereitä enemmänkin.

Pilan lisäksi Tapalla oli aikamoinen viikonloppu kun se sai kokea kaikkea jännää. Lauantaina Make ystävällisesti vei mut Helsinkiin (en ois ehkä selvinny sinne ite) ja samalla Tapsu pääsi mukaan kyläilemään Maken matkassa. Sunnuntaina Tapa sit sai jäädä Kipan hoiviin, mutta sillä oli kyllä silloin Kuje tukena. Joskin Tapa oli leikkinyt siellä sutta ja ulvonut meidän perään. Teki kyllä hyvää Tapalle tälläinen sosiaalistamisreissu. Toi sen murkkuikä on aika kamala, joten sitä on hyvä shokeerata.

Kylässä

2011-11-19T20:07:00.001+02:00

Naapurin puolella on jännempää

2011-11-18T16:00:00.001+02:00

Joopa joo. Vaivalla on pihan ympärille tehty aita, mutta siitäkös nuorisokaksikko vähät välittää. Siellä ne iloisesti tänään kirmasivat naapurin puolella. Ja en tiedä missä olivat pyörineet, mutta molemmat oli tosi ruskeita ja tosi haisevia. Pitää kai katsastaa aita, ettei tempaus toistu.

Kolikkokorva

2011-11-17T15:42:00.001+02:00

Tapsulainen kasvaa ja vanhenee. Korvat senkun höröttää. Ne on olleet enemmän vähemmän teipissä alusta asti, mutta höröttävät yhä vaan. Tällä kertaa ajateltiin kokeilla vaihteen vuoksi laittaa kolikot painoiksi. Vähän epäilen, ettei niistä silti ikinä kovin kummoisia tule. Vaan yritetään nyt kummiskin.

Amalla on isot ja raskaat korvat. Vaikka ne on oikein asettuneet, Ama pitää niitä puolet ajasta ihan miten sattuu. Kujeen korviakin teippailtiin ahkerasti, mutta ne on silti vähän höröt. Kuiskiksen korvat on aikalailla samassa asennossa kuten on myös Pilalla, niillä ei ole tuhatta asentoa, pari vain. Piun korvia yritettiin teipata, mutta siitä ei tullut mitään. Onneksi ne asettuivat ihan itsestäänkin hienosti. Tapan korvat on kuin Amalla, viisi miljoonaa eri asentoa ja kuin Kujeella, teipissä ja höröttää.

Meillä on laumassa kolme pikkusinttiä ja Amanda. En tiedä johtuuko siitä, että pojat on kylässä, mutta Tapa näyttää tosi pieneltä yhä vaan. Se on aikalailla Kujeen ja Pilan korkuinen, mutta on silti aika kääpiö. Juoksuja ei vielä ole näkynyt, joten voihan se vielä kasvaa. Pikkaisen kuitenkin epäilen senkin jäävän ihan rotumääritelmän alarajalle.

Tapalla on tällä hetkellä murkkuikä ja se on aika rasittava. Kaikki on yhtäkkiä ihan hirveetä kamalaa ja toisessa hetkessä kaikki on hyvin ja mitään koskaan säikkymisestä kuullutkaan. Toisaalta se on tosi ihana, ahne leluntappaja, joka leikkii vieraidenkin kanssa innolla. Välillä se on niin makee ja osaa kaiken, ja toisessa hetkessä sillä ei ole korvia ollenkaan. Murkkuudesta huolimatta Tapa on aina iloisella tuulella.

Ohjatut treenit: Tavoitteellista

2011-11-11T09:20:00.001+02:00

Olipas mieletön startti talvikaudelle Tonin treeneissä. Vau! :D Saatiin etukäteen ratapiirros ja video kuinka radan voisi suorittaa. Videolla oli Tonilla ja Maisalla hienoja persjättöjä. Ajattelin, että emmä nyt Amsin kanssa pysty tollaisia tekeen... Ja sit mulla oli mukana Pilakin. Sen kanssa ei oo tehty persjättöjä juuri lainkaan. Vaan niin vaan Toni käski meidän kokeilla ja nehän toimi :0 Ja vielä älyttömän hyvin.

Toinen teema oli rytmitys. Tehtiin käännöksiä tiukemmaksi pysähtymällä itse. Tuli mieleen Garrett-stopit, joita harjoiteltiin Minnan kanssa joskus. Ja nekin toimi ihan kivasti. Pila ei reagoinut pysähtymiseen kovin voimakkaasti vaan valuili, mutta Amalla se toimi. Pilan kanssa voisi treenata sillä neliö muodostelmalla noita paremmiksi.

Tonilla oli iPad2, (mäkin haluuuuun) jolla kuvattiin treenit ja välillä pysähdyttiin katsomaan mitä oikein tuli tehtyä. Oli aika kiva. Ja voi sit jälkikäteenkin ihmetellä. Mulla onkin ollu Tonin treenejä ikävä, kiva että päästiin talveksi TonTonin ryhmään.

Tehtiin vielä Kuiskiksen kanssa sama rata ja meillä suurinpana vaikeutena oli takaakiertoon lähettäminen ja päällejuoksut. Aman kanssa päällejuoksut on helppoja, Pilan kanssa piti jo vähän säätää, ja Kujeen kanssa tarvitaan paljon treeniä.

Ruiskiskuu treenasi myös puomia, niin että etupalkkana oli namiautomaatti. Joskus pysähtyi, joskus ei. Juoksin kontaktin ohi ja hidastin omalla liikkeellä. Välillä jäi liian ylös. Pysähtyi paremmin kun olin oikealla puolella.

Ohjatut treenit: Talvikausi alkoi

2011-11-08T09:34:00.001+02:00

Talvikausi starttasi meidän osalta viikon myöhässä, sillä muut aloittivat jo viime viikolla. Vuorotyössä on huonot puolensa. Pilalla pääsi tälle kaudelle Minnan ryhmään. Meillä oli kiva 12 esteen rata, jossa oli ohjattavaa, mutta myös sellaista ykkösluokan suoraa.

Jälleen kerran päädyn miettimään, että pitäisikö tilata Agility iMap tähän puhelimeen. Se on kuulemma toimivampi iPadissa, kun puhelin on vähän ahdas väline vääntää ratapiirrosta, varsinkin sormien kanssa sörkkiessä. Hmmm...

Ohjeellinen, mittasuhteet mitä sattuu yms.

No tällä kertaa mentiin 35-45 rimoja ja silti vauhtia oli niin, että hirvitti. Onneksi radalla oli kontakti, niin sai vetää henkeä. Rimat pysyi muuten, mutta yhden kerran pakkovalssin ollessa myöhässä koko este meni murusiksi. Mikä ei Pilaa häirinnyt lainkaan se rynni jo kohti keppejä. Kepeiltä tuli kerran pois ennen aikojaan. Kun ohjasin sen jälkeen kepit yhdellä käskyllä, ilman muita mölinöitä, teki hyvin. Änki ittensä oikein sisään myös ihan mahdottomasta kulmasta kun ohjaukseni oli vähän myöhässä edellisillä hypyillä. On se hieno. Tehtiin 2 esteelle vekki, 5:lle pakkovalssi, 11 esteeltä käännettiin 12 esteelle takana leikkauksella.

Oikein hyvän mielen treenit. Mieltä lämmitti myös Minnan kommentti siitä, että Pila on todella lupaava ja nopsa koira. Eniten aikaa käytettiin varmaan sen pohtimiseen, millä Pilalta saisi pomppimisen ja riekkumisen vähenemään. Mun kiellot kaikui kuuroille korville, joten nyt kokeillaan treeneissä patsaaksi jähmettymistä ja huomioimattomuutta. Oli kiva kun rata ei ollut vaikea ja monimutkainen. Oli hyvää vaihtelua kun ollaan niitä vaikeita tahkottu. Nyt tehtiin vähän, mutta hyvin. Ja jätettiin siihen kun koiralla ois ollut suunnattomasti intoa tehdä vielä lisää. Jei! Lisää näitä :)

Ohjatut treenit: Vauhtia enemmän kuin tarpeeksi

2011-11-06T17:56:00.004+02:00

Lauantaina autoiltiin Pilan ja Totskin kanssa SDP:lle Kim Kurkisen viimeiseen treeniin. Totoro oli seuraneitinä ja Pila treenasi. Mentiin 30:llä ja vauhtia oli ihan liikaa. Ei mitään toivoa pysyä mukana. Ajattelin, että fyssarin jälkeen matalammat rimat ois ollut fiksukin idea.

Onneksi hiottiin kaikken eniten kepeiltä putkeen lähetystä, jossa piti kepeillä tehdä poispäinkäännös ja leijeröidä sit kepit. Meillä oli joskus Niinun treeneissä sama kuvio Amandan kanssa ja se meni ihan kivasti. Pilan kanssa sen sijaan hiottiin ja hiottiin. Ei meinannu irrota putkeen niin millään vaan pyörähti takas pujotteleen keppejä tosi herkästi. Sitkeällä palkkaamisella ja kikkailulla irtos sitten lopulta.

Jaakotuksesta sellainen huomio, että Pila kääntyy paremmin jos mulla on liike mukana, kuin silleen, että lähden paikoiltani. Ja vaatii työntekoa ennen hyppyä. Selkeä hidastuskäsky ja kunnollinen ponnistuspaikan merkkaaminen. Pila oli hieno, pieni työmyyrä. Kävi pikkaisen liikaa kierroksilla ja ennätti muutaman kerran roikkua hihassa. Ja vaati tosi tarkkaa ohjaamista, mun huolimattomuus näkyi sitten Pilan omina estevalintoina.

Nää neljä kurssi kertaa olivat todella hyvät. Paljon meille tärkeitä juttuja tuli. Erityisesti tykkäsin siitä, että radat vaativat omaa liikkumista. Toivottavasti päästään uudestaan jossain vaiheessa Kimin kurssille.

Tänään huristeltiin Aman, Kujeen ja Cellon kanssa Takkulaan. Tarkoitus oli tehdä kontaktitreeniä, mutta aika loppui vähän kesken. Loppujen lopuksi vain Kuje treenasi enemmän kontakteja. Otin uu-muodossa A, hyppy, putki, puomi kuviota. Kokeilin ensin laittaa A:lle bumperin, mutta Kujeesta se oli ihan typerä idea. Sitten se rupes bumperista huolimatta pysähtymään A:lle 2on2offiin. Joten otin bumpin pois ja kokeilin sitten pysäyttäen. No Kujehan stoppas :0 Pysähtyi hyvin kun olin edellä, jos jäin taaemmas ei osannut hidastaa vauhtia. Puomin Kuje teki paremmin. Pysähtyi joka kerta, mutta välillä ennakoi vapautusta ja oli pikkaisen epävarma paikasta mihin pysähtyä. Amanda pääsi tekemään muutaman toiston puomille, ehkä jonkun kolme kertaa. Oli aivan super! Melkein yhtä hyvä kuin Pila. Menin ite reippaasti kontaktin ohi. Cello joutui vaan seuraneiteileen.

Autoilua

2011-11-04T15:45:00.001+02:00

Tämä viikko on mennyt koirien kanssa vähän harakoille. Tosin keskiviikkona sai kaikki parin päivän liikuntakiellon, että siinä mielessä ei nyt suuria suunnitelmiakaan ollut. Mun aika on mennyt lähinnä autoiluun. Ajokortin viimeinen rutistus on ohi ja nyt pihassa on auto ja vielä lupa ajaakin sitä. Ei kun huomenna sit ominpäin treeneihin.

Viikonlopun viettoa

2011-10-31T15:16:00.001+02:00

Viikonloppu meni kahdeksan koiran kanssa ja taaskaan en saanut koko porukasta kuvaa. :( Minkäs teet.

Lauantaina Piu pääsi taas Kurkisen kurssille ja vaikka rata oli taas entistä vaikeampi, niin tällä kertaa tehtiin koko rata. Pätkissä tosin, mutta yhtä kaikki maaliin asti päästiin. Taisi olla eka koulutus koskaan kun olen loppuun asti päässyt :0 Rata oli tällä kertaa hyppis ja taas piti juosta. Nää kaikki treenit on olleet todella hyviä. Harmittaa oikein että tällä viikolla on viimeinen kerta.

Mun täytyy keskittyä ohjaamiseen paremmin. Pystyn tekemään sen pari, kolme estettä, mutta sit ohjaus muuttuu huiskimiseksi. Ja jos mä löysäilen, niin Pilakin löysäilee. Se vaatii napakkaa ja tarkkaa ohjaamista, mutta jos siltä vaatii ja ajoittaa itse hyvin, se tekee todella hyvin töitä ja antaa kaikkensa. Hieno koira, vielä kun oppisi olemaan sen arvoinen ohjaaja.

Missasin kisailmot Hyvinkäälle. No meillä on fyssari keskiviikkona, ja mua vähän epäilyttää että Pila on jumissa, että katotaan nyt sen jälkeen oisko jossain kisoja.

Lauantaina saatiin myös lisää lamppuja koirille. Alkaa olla taas pimeetä. Tulipa heti lenkillä kommenttia, että me ainakin näymme.

Ohjatut treenit: Talvikausi päättyi

2011-10-26T11:59:00.001+03:00

No niin kesäkausi on päättynyt. Nyt vaihtuu treenipaikka Takkulaan ja kouluttajatkin vaihtuvat koirilla. Mulla pysyvät samana :)

Viimeiset treenit olivat hyvät. Nojaa Kujeen kontakteja lukuunotttamatta. Toisaalta päästiinpä kokeileen A:lla bumpia. Eikä mun ohjaustakaan voinut Kujeen kanssa kehua.

Amandalla oli treeninä kiva rata, jossa mentiin kepit kolme kertaa. Vähän hirvitti rataantutustumisvaiheessa, mutta Amanda yllätti meidät totaalisesti. Ekalla kerralla vauhti oli hiuma, mutta Ama ei pujotellut loppuun asti. Virheestä huolimatta vauhti pysyi kokoajan yhtä hyvänä ja aloitukset Ama haki hyvin, jopa lopun epämääräisen sylkkärin tapaisen haki hienosti. Ihan mieletön! Hyvä Ams! Lisäksi vauhti oli muutenkin jotenkin huimaa. Koira oli ihan intopinkeenä, kontaktit oli hyvät ja nopeat. Hiottiin taas sitä että mun pitäisi ohjata niitä linjoja eikä esteitä. Ennakointi! Ama lukitsee esteitä hyvin, nyt pitäisi kertoa aikaisemmin suunnanvaihdot, ettei sen tarttis valua esteiden jälkeen. Tehtiin jopa onnistunut välistäveto. Hyvät treenit. Minnalle kiitokset upeasta kesäkaudesta ja hyvästä koulutuksesta! :)

Pilalla ja Kujeella oli viimeisen kerran kunniaksi möllikisat. Sanna oli suunnitellut radan, joka ensi alkuun tuntui haastavalta. Kaikilla oli kolme yritystä. Koska V ei pystynyt juoksemaan, menin sekä Pilan, että Kujeen kanssa. Kujeen kanssa tosiaan kontaktit oli todella kauheet. Argh! Radalla oli A ja keinu. Luulen, että puomi me oltais ehkä selvitty, mutta nää kaksi oli pahimmat. Kerran hyppäs keinun sivusta, muuten se oli kaikkineen siedettävämpi. A:lle kokeiltiin bumpia ja sen kanssa rytmitti juoksun A:lle ihan ok. Karmee se on kun ei pysähdy ja ei voi luottaa. Mutta peiliinpä siinä voi vaan kattoa. Eipä se koiran vika oo. Muuten Kuje tykitti vauhdilla. On se hurmaava.

Piu jätti jollain kerralla kepit kesken ja A-putki-erottelu oli vaikee. Itseasiassa ensimmäinen vaikeus oli hypätä hyppyeste ennen A:ta. Ja A:n alla olevan putken jälkeen oli suunnaton vaikeus kääntää Pila seuraavalle hypylle kun putkelta linja vei ihan hypyn väärälle puolelle ja jos piti varmistaa putken suuta niin oli jo siinä vaiheessa myöhässä. Meidän parhaalla kierroksella tippui rima (nimen huuto riman päällä :/ ) mutta Pila kyllä tuli putkesta mun mahan kautta tuolle vaikealle hypylle, että siitä ois voinu tiukempi tuomari antaa vitosen lisää. Mutta oli se hieno koira ja teki hyvät kontaktit. Lopuksi palkkailin vielä kepeiltä ja kontakteilta. Kun namikuppi oli edessä, ei Pila yhtään välittänyt vaikka jäin taakse. Kerran ennakoi sekä A:lta, että keinulta lähtöä, mutta pysähtyi hienosti joka kerta. Oli niin kiva mennä. Pila vaan on niin ihana. Ehkä sitä voisi mennä kisaan...

Melkein tilasin tätä iPhonella kirjoittaessani Agility iMap-sovelluksen. Mutta vaan melkein kun 24 euroa on vähän liikaa... Joten päädyin perinteiseen paperiversio kuvaan. Ei ole mittasuhteessa.

Laumaelämää

2011-10-25T11:20:00.001+03:00

Viikonloppuna oli melkoista hulinaa kun talossa oli 8 koiraa. Toivottavasti tällä viikolla ois jossain vaiheessa uudestaan, sillä jätin fiksuna metsälenkeiltä puhelimenkin kotiin, niin ei voinut edes kännykkäkuvia napsia. Ois tullu kivoja poseerauksia kun koirat intoili kivien päällä.

Poikien kanssa otettiin kerran keppejä. Kavensin kujaa ja heti meni vaikeaksi. Nyt pitäisi ottaa taas viikon verran keppitreeniä päivittäin. Meillä oli tässä hauduttelutaukoa, joka ei kyllä näkynyt valaistumisena.

Piu pääsi lauantaina taas Kurkisen kurssille. Oli kivaa. Rata oli vaikeampi kuin ensimmäinen, mutta nyt päästiin pidemmälle. Tällä kertaa kukaan ei kuvannut, joten voin vain kuvitella sen menneen paremmin. Siellä oli yksi ihana kohta jota aion treenata itsekseni, missä mulla oli todella vaikeaa mennä eteenpäin eikä peruuttaa. Rimat oli 35:ssä ja niitä lensi ohjausvirheistä. Kepit oli hyvät, kontaktilla jäi tutkiin kuolalimppiä. Arvon yhä ilmoitanko marraskuun alussa Hyvinkäälle vai en.

Valkoinen sohva ja lauma koiria ei ole hyvä ajatus, mutta musta päällinen oli pakko laittaa pesuun. Pystyyköhän tuota jotenkin kotikeinoin värjäämään? Muutenkin kuin täyteen kuraisia tassunjälkiä.

Mun käsityöinnostus jatkuu. Käytiin shoppailemassa viikonloppuna lisää tarvikkeita. Löysin kaikenlaista kivaa. Jostakin pitäisi vielä repiä aikaa. No autokoulua alkaa marraskuussa loppua. Teoriakoekin on käyty ja inssi häämöttää. Sen jälkeen olisi ainakin niiden tuntien verran ylimääräistä aikaa.

Muutin yläkerran työpistenurkan käsityönurkaksi. Koska siinä ei koskaan tietokonetta näy, niin olkoon ompelukone sitten levällään. Tosin koneelle pitäisi nyt keksiä joku muu järkevä paikka. Ja varmaan pöytäkin. Yksi ylimääräinen pöytä olisi, mutta suunnittelin sen muuttamista agilityesteeksi.

Ai niin vessa eteni kulmahyllyn verran eteenpäin heti kun Maiju tuli. Maijulla on hyvä vaikutus remonttiin :D
Ja siis kylppäri on yhä vaan kesken. Metsästän sinne jotain kivaa peiliä ja haaveilen katosta. Kaapisto toiselle seinustalle on yhä kesken jopa ajatusten asteella. Siihen ei vaan ole tullut mitään hyvää ideaa.

Kuusikko

2011-10-21T13:07:00.001+03:00

Kaaosliitoa

2011-10-19T15:48:00.001+03:00

Aika taas kiitelee eteenpäin. Piirimestaruuksissa oli kivaa ja tunnelmallista. Tuloksia ei tullut yksilöissä, eikä joukkuekisassa. Ei kovin yllättävää ;) Radat on videolla, mutta en ole jaksanut siirtää niitä nettiin, Pilan joukkuerataa lukuunottamatta. Siitä otsikko.

Amanda teki ekalla radalla todella hienot ja nopeat kepit. Hyvä Ams! Viimeisellä radalle kepit sitten olikin vaisut. Ehkä Ama pitäisi ilmoittaa vain yhteen kisaan että vire kepeillä pysyisi. En tiedä. Pitää miettiä.

Kujeen kanssa oli tosi kiva mennä ja kuulemma se näytti ihan agilityltä. Kaikki kontaktit otettiin, ei hyvin mutta otettiin. Molemmilla radoilla nolla oli aika lähellä, mutta kaatui sitten ohjaajan kämmiin. Oli ihan mielettömän kiva ohjata Kuikua.

Piu pääsi joukkueradalle. Tein alkuun ohjausvalinnan joka ei mun mielestä sopinu meille yhtään. Enkä sitten osannut ohjata edes sitä. Ajattelin sivuirrottautua kepeillä, mutta irtosin vähän väärään suuntaan ja paketti hajos sit siihen.

Video

Tiistaina kokeiltiin mennä alku toisella tavalla ohjaten ja ois sopinu meille paremmin. Cello ja Totski pääsi tutustuun Takkulassa putkeen ja tekeen pientä rataa. Vähän houkuttaisi ilmottaa Cello hyppikselle, mutta kattoo nyt...

Houkuttaisi ilmottaa myös Pila kisoihin. En oikein tiedä mitä Piun kanssa tekis. Kepit ja kontaktit ei vielä oo pomminvarmat. Toisaalta mua on nyt pikkaisen alkanu huolettaan vauhti. Se tuntuu kovenevan. Jos se tuosta kovin suurenee, niin en selviä ykkösten radoista mitenkään päin. Että jos nyt kävis kokeilemassa muutaman ykkösen radan, vaikka esteosaaminen ei täydessä kunnossa olekaan ja sit jatkais taas kisataukoa. Voihan olla että vauhdin koveneminen on vaan harha. Pitäisi taas kellotella jotain rataa koirien kesken niin tietäis.

Kuva kuudesta koirasta:

Ohjatut treenit: Kurssia ja kavereita

2011-10-15T16:50:00.003+03:00

Käytiin perjantaina seurakavereiden kanssa treenailemassa viimeiset paniikkiohjaukset ennen sunnuntain piirimestaruuskisoja. Varsinaisesti ei ollut ohjattu treenikerta, mutta sekä Nappis, että Laura neuvoivat sen verran hyvin, että oli ihan koulutettu olo, joten lasken sen ohjatuksi treenikerraksi. ;) Meillä oli Niinun radasta pätkä ja sitten höystettiin sitä muutamilla esteillä.

Mulla oli mukana Ama, Kuje ja Cello. Kujeen kanssa vaikeutena oli viskileikkaus nelosesteelle. Enhän mä muistanut, että Kuje ei varsinaisesti osaa sitä ja vielä vähemmän antaa anteeksi surkeaa ohjausta siinä. Enpä kyllä saanut sitä Aman kaan kanssa onnistumaan ensimmäisellä kerralla. Toinen kompastus kivi oli 12-13 väli. Siihen oli tosi vaikea saada toimivaa ohjausta niin, että ehti kunnolla 13:sta. Erilaiset yhdistelmät oli pakkovalssi+päällejuoksu, takaakierto-valssi+päällejuoksu, takaakierto+puolivalssi+pakkovalssi. Oli vaikeeta niin Kujeen kuin Aman kanssa. Amandan ohjaaminen kaikkineen oli helpompaa. Luulen, että tarttis harjoitella takaakiertoja.

Cello teki putkea ja puomia. Se oli aikas ihku ja teki innokkaasti. Puomilla se mennä tohotti häntä heiluen. Pysähtyi kerran todella hienosti, muuten vaan viiletti nameista piittaamatta edes takaisin. Mun täytyy myöntää, ettö se oli niin sulkku, etten ottanut sitä kovin tosissani. Enkä ollut kauhean pahoillani vaikkei sillä ollut ajatustakaan pysähtyä. Suoraan putkeen hakeutui innokkaasti, kovin vaikeita kulmia ei tehty.

Tänään sitten Pila pääsi Kim Kurkisen kurssin ensimmäiselle treenitunnille. Näitä on yhteensä neljä kertaa. Tästä tekemisestä mulla ois videokuvaakin, kiitos Tonin, joka viitsi sen meille videoida. :) Pila sai positiivista kommenttia nopeudesta ja hyvistä kontakteista, joskin se karkas kontaktille ihan omin nokkineen. Rata oli kiva ja menevä. Ois pitänyt liikkua niin paljon nopeammin, mutta kivaa oli. Näillä eväin sit kohti huomisia piirimestaruuksia, Kujeen ja Aman kanssa yksilöihin ja kaikki kolme on joukkuekisassa samassa joukkueessa.

Ohjatut treenit: hienoja, pieniä koiria

2011-10-13T07:03:00.001+03:00

Kuukauden keskiviikkona Pila pääsi taas yksikseen agiliitämään. Ja oli taas niin hieno, pieni koira. Hiottiin ennakoivia valsseja ja tiukkoja takaakiertoja. Ai, että se osaa kääntyä makeesti kun ohjaan oikein. Takanaleikkauksessa mulla oli ongelmia ajautua väärään kohtaan ja ajaa päälle. Loppuun saatiin vielä hienoja saksalaisia.

Kepeillä oli vähän ongelmaa kun Pila jäi arpomaan loppua. Me tehtiin tähän ongelmaan jo pari toistoa verkkokepeillä ja palkalla viimeisessä välissä, mutta lisää saisi tehdä.

Voi miten mulla jäi tosi hyvä mieli treenistä. Lauantaina Pila pääsee Kim Kurkiaisen kurssille ja sit sunnuntaina piirimestaruuksien joukkueradalle. Vähän polttelis kisata sen kanssa, mutta keppien loppu pitäisi ehkä sitä ennen saada varmemmaksi.

Talvella meillä ois seuralla kouluttaja Minna ja sitten iltaviikoilla mennään taas Päivin yksäreille. Marraskuussa vaihtuu meillä seura talviaikaan. Tarkoitus ois Pilan kanssa jatkaa keväällekin kerran kuukaudessa kurssia Annen koulutuksessa. Kaikkee kivaa ois siis tiedossa. Joskin saattanee olla kiireitä kun treenejä ois ma, ti, ke.

Tiistaina Tapsu meni verkkokujaa poikien kanssa ollen supertaitava. Cello nostaa etumatkaansa Totskiin. Toton kanssa pystyy tekeen sen kolme toistoa ennenkuin se taas muistaa Amandan olemassa olon ja alkaa haahuilla. Cello taasen on työintoa tulvillaan. Ja se jopa irtoilee hienosti namikupille. Keskiviikkona kavensin kujaa, mutta se on yhä kuja ja vaikka Tapa ois helposti mahtunut siitä juokseen suoraa, se jäi nyt tauolle. Tapa pääsi kyllä treenaan alasmenon kun halusin ottaa sen menoa videolle.

Video

Viimeksi Totski oli näistä kahdesta pojasta menevämpi. Katsotaan muuttuuko tilanne, sikäli se tässä pikkuhiljaa alkais rauhoittua rakkauden suhteen. Kontakti on kyl Totorolla paremmin mielessä kuin Cellolla. Joskin me vähän tuumittiin, että jos Cellolle opettaisi kepit ja putken ja ilmottais sen jonnekin hyppikselle. Pitääkin ottaa putki mukaan pihatreeniin keppien lisäksi. Cello periaatteessa osaa kyllä kaikki esteet, mutta meno ei vielä oo ihan sellaista kuin toivoisin. Totskia pikkaisen hidastaa hyppykorkeus. Se menee medejä, mutta maksi-hyppyjä ei olla harjoiltu. No katotaan nyt kuin homma lähtee etenee.

Panta-askarteluja

2011-10-11T12:28:00.001+03:00

Mihin kaikki aika menee? Eilen se meni askarteluun. Mulla on tapana hukata kaikki metsään, joten askartelin tytöille metsähihnat. Siinä on kaksi hihnaa, joiden molempien päissä on puolikuristavat pannat. Luulisi kahden hihnan edes pysyvän mukana. Ja pannat pysyy hihnoissa, koska on ommeltu niihin kiinni. Aika rumia tekeleistä tuli, mutta jos toimivat väliäkö tuolla. Ei päästy testaan eilen kun pimeys yllätti.

Ennen pimeää (ja askarteluja) testattiin osaako pojat ja Tapsu kepit kuin hyvin valoisalla. Tapa oli pieni proeläin. Aivan mieletön imu kepeille ja meni mistä kulmasta vaan. Hieno Taps! Tänään vielä yks kokeilu ja sit jää pujottelu puolen vuoden tauolle Tapan osalta, koska varsinaista pujotteluliikettä en sille halua vielä opettaa.

Myös Cello oli hieno proeläin. Vähän aluksi muisteltiin, että oliko tarkoitus loikkia verkkoja, mutta sen jälkeen meni hienosti vaikka jäin taakse.

Totoro sen sijaan oli pistänyt aivonsa housuihin. Muistinpa taasen miksen halua itselleni urosta. Pieniin aivoihin ei eilen mahtunut kuin Amanda. Alussa teki parit hyvät, mutta sen jälkeen katteli vaan Amandaa eikä keskittyny. Joten jätettiin homma siihen.

Koska mentiin lenkille portista, niin tytöt teki yhdet kontaktit muuten ja Pila oli ihan super, vaikka laitoin sille houkuttimeksi lautasellisen herkkuja ja se oli aivan kierroksilla. Kuje taas huijas ja Ama oli vähän paineistunut, mutta teki silti kiltisti ja oikein.

Treenit: häiriötä ja keppejä

2011-10-10T08:52:00.001+03:00

Paluu töihin lepäämään. Vähän sellainen olo on viikonlopun jäljeltä. Sunnuntaina jatkettiin Pilan kanssa hyppykurssia. Paljon tuli hyviä neuvoja. Mun pitää vielä prosessoida kaikki omassa päässäni ja suunnitella niiden pohjalta vähän treenejä eteenpäin.

Pilalla ohjaajahäiriö on valitettava ongelma, joka näkyi sunnuntaina todella hyvin. Ja sen seuraksena rimat tippuu. Vaihtoehtoina on ohjaajahäiriön pienentäminen treenaamalla Pilan kestoa häiriöintiin ja toisaalta parempi ohjaus, jolloin häiriötä ei synny. Molempia yritetään siis kehittää.

Kotona Tapa pääsi ottaan pari toistoa verkkokujaan. Hyvin muisti. Tänään ja huomenna vielä yhdet toistot ja sitten jätetään homma hautumaan Tapan osalta. Cello ja Totski sai jatkaa siitä mihin Frida jäi. Lauantaina siis vaihdettiin Kipalassa Frida poikiin ja kotiin jäi työpäivän ajaksi 6 länderiä.

Pojat joutuivat tutustumaan ensin kontaktiin, koska meillä ei enää tulla kentälle pysähtymättä sille. Totskilla oli pieni idea asiasta, vaikkakin molemmat juoksi ensin läpi. Totoro tajusi myös kujan heti. Viimeksi jouduin sen kanssa ongelmiin verkkojen loikkimisen kanssa. Katotaan kuinka tällä kertaa käy.

Cellolle ei ollu yhtä selkeää. Cellohan osaisi kepit hyvin kädellä näyttämällä, joten sen kanssa olisi voinut jatkaa sitä ja häivyttää kättä. Ajattelin, että katotaan nyt tää tapa mielummin molempien kanssa, niin en joudu vekslaileen verkkoja edestakas. Laiskuus. Cello pari kertaa meni kujaa vähän matkaa ja sitten hyppäs verkon yli. Muutaman sähellyksen jälkeen se lopulta hoksas mennä kujan. Jouduin pari kertaa mennä vieressä, ennenkuin Cello meni kupille, vaikka jäin ite loppuun. Cello on Totoroa enemmän kiinni kädessä.

Kaikilla oli iso häiriö pimeydestä. Joskos tänään ois valosalla helpompaa. Tarkoitus ois ottaa muutamat toistot ensin uudestaan tuolla leveydellä, sit kaventaa hiukan, mutta pitää vielä sellaisena, että Tapa siitä juoksee läpi. Sen jälkeen tiputetaan Tapa sakista pois ja kokeillaan jätkien kanssa alkaa suoristaa kujaa enempikin. Jahka se on suora, aloitetaan verkkojen poisto.

Loppuun kuva Tapan karmeista korvista.

Treenit: lyhyesti

2011-10-08T22:21:00.001+03:00

Aamupäivän Pila oli Vapun hyppykoulutuksessa, joka jatkuu vielä huomenna. Sen jälkeen pikaiset keppitreenit Fridan ja Tapan kanssa. Molemmat oli hyviä, Frida paljon parempi kuin eilen ja muutenkin parempi kuin Tapa. Tän jälkeen suunnattiin kohti Kipalaa pentuja katsomaan.

Pennuista ei yhtään kuvaa, mutta kotona otettu tälläinen kuva:

Houkuttava Näsijärvi

2011-10-07T18:18:00.001+03:00

Kännykuvia aamulenkiltä

Pihatreenit: verkot keppeihin

2011-10-07T16:24:00.001+03:00

Aman kanssa tehtiin sama treeni kuin eilen. Tänään vire ei ollut niin hyvä, mutta luulen, että siihen vaikutti se että mulla meinas mennä ihan totaalisesti hermo riekkuvan murtokaksikko Frida-Tapan kanssa. Ama paineistuu niin herkästi. Silti tyytyväinen olen. Pari vaikeeta kulmaa kuja+suora väli yhdistelmällä ja samat suorilla kepeillä. Hyvä Ams! Huomenna vapaa ja sunnuntaina yritetään samaa helpommista kulmista.

Tänään otettiin kolmannen kerran kujaa Tapan ja Fridan kanssa. Kavensin kujaa pikkaisen. Tapa meni sen hyvin, mutta Fridaa kavennus hämmensi. No ajattelin, että jos lisään verkot se olisi Fridalle helpompi hahmottaa kujaksi. Joo ei ollut. Ja koska Frida ei pysynyt paikoillaan jouduin lopulta ottaan apuohjaajan piteleen Fridaa sillä aikaa kun vein namin kippoon. Sen jälkeen homma toimikin hyvin. Myös Tapa kokeili verkkojen kanssa. Se on nyt sitä mieltä, että tää on kivaa ja juoksenteli kujaa ihan muuten vaankin edestakaisin. Hassu otus.

Pihatreenit: karkulaisia

2011-10-06T19:36:00.001+03:00

Tänään tehtiin aamulla sama harjoitus kuin eilen Fridan ja Tapan kanssa. Molemmilla oli selvempi idea juosta keppirivien välistä namikupille. En muuttanut väliä kapeammaksi. Lisäksi tytöt teki alastuloa ja putkea. Tapa on ehkä vihdoin sisäistänyt alastulon idean ja se meni joka välissä kerjäämään rampille 2on2off-asentoon. Fridakin tulee alas hyvin, mutta se ei vielä jää paikoilleen vaan pienimmästäkin häiriöstä lähtee jonnekin liiteleen. Putkesta harjoiteltiin Fridan kanssa pimeetä kulmaa ja meni kivasti, jopa pari kertaa karkas putkeen ihan itsekseenkin. Tapalla putki oli vaan välietappina kepeille.

Aman kanssa tehtiin sama yksi suora väli ja loppu kujaa, keppisysteemiä. Ama teki sitä ihan fiiliksissä. Sen jälkeen tehtiin kaksi toistoa ihan normi suorille kepeille ja Ams loisti innosta. Olen ällistynyt. Ehkä jatkan vielä tätä kokeilua. Olin jo heittämässä koko idean romukoppaan.

Pilakin teki keppitreenin, jossa lopussa oli kolme verkkokaarta ja palkka viimeisessä välissä. Oli makee. Varasti kahdesti kepeille. Kerran meinas jättää osan pujottelematta, mutta kun ei saanut palkkaa (uskomatonta, että ehdin napata sen pois) ja haukut huonosta menosta, teki sen jälkeen hyvin. Olin tiukkana ja kielsin tuhmailut.

Kuje ei tehny mitään kun aika loppui ja meinasin myöhästyä töistä.

Enpä eilen muistanut kirjoittaa, mutta Tapa murtautuu portista kentälle. Tapsu ei ylipäätään oo porttien ystävä, mutta kentälle johtava portti on sen inhokki portti numero yksi. Joten se oppi murtautumaan portista kentän puolelle ja häiriköi muiden treenejä minkä ehti. Ja opetti Fridankin karkaamaan portista ilman lupaa.

Tänään en edes yrittänyt jättää sitä portin taakse vaan treenasin sen kanssa ensin ja laitoin hihnaan. No eikös Frida ollut seuraava, joka avas portin ja tuli häiriköimään. Joskin Pila ei häiriintynyt kun sen piti keskittyä tekemään.

Mutta positiivista tässä lienee se, että koirilla on hinku päästä kentän puolelle... :D

Pihatreenit: Fridan kepit

2011-10-05T17:37:00.001+03:00

Mitäs me ollaan koirien kanssa oikein tehty? No lähinnä käyty metsässä. Suunnitelmallisia fiksuja treenejä ei vaan oo ollu. Mun "joka päivä jotain pientä" on aika pitkältä sitä, että jos huomenna. Joskin sitkeästi ollaan lenkille lähdettäessä otettu kontakti. Maiju kellotti, että mun lenkille lähteminen kestää puoli tuntia. Luulen, että siinä oli pikkuisen liiottelua mukana. Mutta ei paljoa.

Tänään aloitin vihdoin projektin Fridan pujottelu. Aloitettiin tosi leveällä kujalla. Oisin oikeastaan tarvinnu avustajan hoiteleen palkkaamista. Tää ois miljoonasti helpompaa sisätiloissa namiautomaatin kanssa. Joo, että jos seuraavaksi hankkis hallin? Piha ei vaan riitä... Ehkei sentään.

Tapakin meni kujaa. Ajattelin, että se saa tehdä samat treenit kuin Frida niin kauan kuin ei tarvi tehdä pujotteluliikettä. Molemmat oli ihan yhtä pihalla hommasta. Paikoillaan pysymisen opettelu ois ihan kätevä juttu... Helpottaisi kummasti kun koira pysyis paikoillaan keppien toisessa päässä sillä aikaa kun laitan kippoon namin.

Sen sijaan sekä Frida että Tapa kävi oma-aloitteisesti rampilla tarjoomassa 2on2offia. Hurraa! Vähäks ne on fiksuja.

Aman kanssa kokeilin sisäänmeno säätöä. Äh. Tarttisin sen 2x2 keppien yhden välikön. Ei vaan toimi näin...

Viikonloppu

2011-10-05T15:46:00.001+03:00

Viikonloppu meni kivassa seurassa ;)

Ohjatut treenit: valssin hiontaa

2011-09-28T12:50:00.001+03:00

Minnan treeneissä oli kiva rata, jossa piti tehdä ennakoivia valsseja ja jaakotuksia. Just se mitä en osaa. Joten hinkattiin. Ei tullut valmista, mutta tietääpä mitä treenata. Miten vaikea onkaan ohjata ponnistuspaikkaa kohti ja vielä sen jälkeenkin pitää ohjaus tiiviinä. Amandan hidastusmatka on tosi pitkä. Pitäisi kaikkien koirien kanssa treenata, että missä vaiheessa jokainen tarvitsi tiedon pystyäkseen vielä kokoamaan itsensä käännökseen.

Jaakotuksessa pitäisi myös muistaa lähteä ajoissa liikkeelle. Sannan treeneissä tehtiin samaa rataa ja oli vaikeeta Pilankin kanssa. Oudosti jaakotuksen Pila pari kertaa kielsi, kun lähdin liian aikaisin, mutta ennakoivassa valssissa se taas meni pitkälle. Vaikeeta. Pitää varmaan videoida pari treeniä, että tiedän mitä oikein teen erilailla.

Amsin kanssa mokasin kepit useaan kertaan. Argh! Juuri se mitä en saa tehdä. Ihana Ama pujotteli silti vauhdilla ja hyvin. Muutenkin se sai kehuja hyvästä vauhdista. Mä yritin hillitä käteni ja ohjata putketkin matalalla keilaten. Yksi hyvä jaakotus tehtiin pituudelle.

Pilan kanssa yritin muistaa hallinnan. Sen kanssa viskileikkaus hypylle keppien jälkeen oli vaikea. Jos sen tekee väärin, tippuu rima. Samaa hiottiin lauantaina Teemun treeneissä, joten tiesin miten se pitää ohjata, silti ohjaaminen ei mennyt aina oikein. Ajatuksia antavat treenit. Haluaisin päästä uudelleen hiomaan valssia.

Pihatreenit: Kauden aloitus

2011-09-27T07:59:00.001+03:00

Kas niin Kujeelle kontaktit kuntoon -projekti starttasi eilen. Joskin olisi voinut alkaa hienomminkin. Eilen saatiin lähinnä katsottua lähtökohdat. Pallolla innostaen Kujeen kierrokset nousee aika hyvin samalle tasolle kuin mitä ne on kisoissa. Ja ei ajatustakaan pysähtyä. Siinä vaiheessa kun Kuje pystyy pysähtymään vaikka pallo lentää nenän edestä, se ehkä on taas valmis kisaamaan. Nyt se ei vielä malta pysähtyä edes silloin kun pallo laitetaan nätisti ja rauhallisesti maahan. Mutta pahin juttu oli mun pari kertaa mokaama vapautus. Argh! "Jes!" ei ole uusi vapautuskäsky. Huoh! Risuja ohjaajalle. Ensi kerralla harjoitellaan oikeaa vapautuskäskyä matalassa vireessä.

Tapa ja Frida treenasivat nekin oman viisi minuuttisensa, joka oli lähinnä lelulla leikkimistä, pari putkeen menoa ja Fridalla siivekkeen kiertoa. Frida meni suoraan putkeen pallon perässä. Tapa meni putkeen ihan vaan muuten vaankin ja juoksenteli aina lelun saatuaan myös pari kertaa edestakaisin putkea, sen jälkeen se kiikutti lelun metsän puolelle piiloon. Frida oli fiksu ja toi lelun takaisin leikittäväksi, sen vuoksi sen kanssa ehdittiinkin tekemään siivekkeen kiertoa kun aika ei mennyt lelun etsimiseen pusikosta.

Ama ja Pila saivat kadehtien katsoa aidan takaa. Voi sitä epätoivon määrää. Naapurit taatusti tietävät, että koska treenataan pihassa kun itku ja valitus käy aidan takaa. Ama tyytyi nojaamaan aitaan ja itkemään surkeana, mutta Pila juoksi aidan reunaa, hyppi ylös-alas ja huusi. No tänään ois ohjatut treenit illalla.

Seuraavalla kerralla pitää keskittyä treeniin paremmin. En ollut tyytyväinen omaan panokseeni. "Mestarillista treenaamista" ei vielä luonnistunut.

Lisää viikonlopusta

2011-09-26T09:36:00.001+03:00

Viikonloppu oli ihan mieletön. Sääkin suosi meitä siinä mielessä, ettei satanut. Lauantaina oli tosin aika viileä tuuli. Mua ahdisti koko viikon ilmottautuneiden vähäinen määrä. Meillähän lopulta oli tosi paljon ulkopuolisia koulutuksessa kun ei seuran omalta puolelta tulleet paikat täyteen. Vähän sellainen olo oli, etten enää koskaan, ikinä halua olla järjestämässä mitään.

Viikonloppu itsessään meni niin loistavissa tunnelmissa, ettei enää voi olla kuin tyytyväinen. Amalla oli lauantaina valmennusryhmän treeni ja lisäksi meillä oli Niinun kanssa toimintasuunnitelma keskustelu. Pila oli iltapäivällä Teemun treeneissä. Päivä alkoi teorialuennolla, jossa kyllä moni juttu kolahti ja kovaa. Silti oli todella vaikea saada omaa asennetta kohdalleen ja aika pitkälti molemmissa koulutuksissa keskityttiin mun asenteeseen ja tekemiseen. Tän vuoden valmennus teemaksi tulikin mun kohdalla rauhallinen ja varma ohjaus. Itseasiassa olin sunnuntaina mielestäni paremmin oikeassa vireessä.

Aman kepit oli molempina päivinä hyvät ja Teemun treenissä sunnuntaina tein kahdesti onnistuneen takana leikkauksen kepeille. Niinulta tuli hyviä, uusia ideoita keppien suhteen ja mulle tuli sellainen olo, ettei niiden kanssa kannata vielä luovuttaa.

Tän vuoden kolmantena asiana asenteen ja keppien lisäksi on käsien hallinta. Huitominen kuriin. Ei mikään ihan helppo projekti, mutta jo kolmessa treenissä näkyi mikä ero koirissa on kun ohjaan oikein enkä vaan huiski. Tiedossahan se on ollut, mutta on siihen puuttuminen on vaikeeta. Silti tavoitteena on että ensi keväänä ei kädet osoittaisi kohti voimalinjoja vaan suoritettavia esteitä.

Pilasta tuli kommentti, että erittäin lupaava koira, mutta ois syytä vähän hallitakin sitä. Aijaa... Mun pikkuprinsessako tarttis rajojakin. Teemun koulutus sopi niin hyvin meille. Mä haluaisin erityisesti Pilan kanssa uudestaan. Pilallakin alkaa keppiprojekti, joskin ihan erilainen kuin Amalla.

Talven treenipaikat tuli jakoon ja ilmoitin sinne vaatimattomasti 3 koiraa. (Ama, Kuje, Pila) Viikonlopun jäljiltä mulle tuli niin paljon ideoita Kujeenkin suhteen. Lisäksi koska me kaapattiin Frida meille hetkeksi hoitoon, mulla ois viisi testikania. Ja suuret suunnitelmat :D

Valmennuskauden alku

2011-09-25T08:57:00.001+03:00

Valmennuskausi alkoi loistavissa tunnelmissa :) Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi sekä Niinun, että Teemun treeneistä. Paljon ajatuksia ja tonneittain treeni-intoa.

Kiireitä

2011-09-23T19:11:00.001+03:00

Päivitys tiheys ei nyt ole blogissa kovin hyvä. Osansa tekee varmaan kiireet. On nyt muutaman viikon ollut kalenteri turhankin täynnä. Suurin osa kiireistä liittyy tavalla tai toisella koiriin. Esim. autokoulu ;)

Koirien kanssa on treenattu. Oon nyt muutamaan kertaan ohjannu Kujettakin ja ai, että se on makee. Vaan kontaktit on karmeat. Mun tekis mieli ottaa talven projektiksi opettaa Kuje oikeasti pysähtymään puomille ja juokseen A:n kunnolla, mutta kun olisi muitakin projekteja. Ama on ilmoitettu Takkujen valmennusryhmään. Pallottelin, että otanko Aman vai Pilan, mutta päädyin sit Amaan, koska Pilalle saattaa ens vuonna ehkä tulla pentue. Se on vielä iso ehkä ja riippuu monesta jutusta, mutta ajattelin, että satsaan nyt sit ennemmin Amaan vielä tän kauden. (Pilahan on siis Kipalta sijoituksessa.)

Piu on käynyt Huittisen Annen kerran kuussa-kurssilla, joten onhan sillä jo omaa speciaalikoulutusta tän vuoden loppuun. Toinenkin kerta meni hyvin. Pila on kuulemma oikein lupaava, mutta. Se mutta osuus taitaa olla a) keskeneräisyys b) ohjaaja. Paljon ois kaikkee hiomista. Mulla vaan tää opettelu vie aikaa. Vaan eihän meillä oo kiire. Ja ajattelin, että voisi keväällä vielä jatkaa samaa kurssia.

Kotona ei olla suuremmin nyt puuhattu. Kontaktiprojekti meillä on sen verran edennyt, että ramppiportista ei yksikään koira saa tulla pysähtymättä kontaktille. Me ollaan väännetty asian kanssa peistä. Pila pysähtyy, mutta muut... Joskus menee ihan hyvin, mutta ihan aina en oo vaan jaksanu vääntää ja mennään sit vaan toisesta portista.

Tiistaina Pila ja Kuje oli hyviä, mutta Tapa meinas vaan juosta ja Amanda paineistui liikaa. Toisaalta myöhemmin Tapa itse tarjos 2on2off-asentoa rampilla. Sitten keskiviikkona Tapa oli hyvä, mutta Pila juoksi läpi. Torstaina taisi Kuje ja Tapa juosta läpi. Ja tänään ei yksikään ollu hyvä. Tai Ama ois ollu muuten, mutta se oli niin paineistunu, että vaan tutisi ja hymyili. Sen sijaan kaikki pysyi kontaktin jälkeen hyvin penkillä odottelemassa että kaikki uhrit on tulleet rampin alas. Että jos kisoissa ois pöytä, niin se varmaan sujuis :)

Tällä hetkellä ollaan vähän välitilassa. Vielä ei oo talvikaudelle oikein kunnon suunnitelmaa. Pitäisi istua alas ja vähän laittaa suunnitelmia paperille, niin pääsis paremmin taas treenirytmiin. Amalle tein jonkinlaisen treenisuunnitelma alun, koska mun pitäisi huomenna käydä se Niinun kanssa läpi kun valmennuskausi starttaa. Viikonloppu Niinun ja Teemun koulutusta. Jei! Ja ajattelin että myös muut saisi oman osansa. Kesä ois ohi ja uusi treenikausi alkaa.

Pihatreenit: treeninpoikasia

2011-09-13T15:52:00.001+03:00

Edellisviikon sunnuntaina ennen kisoihin lähtöä Pila ja Tapa pääsivät pihatreeneihin, koska ne eivät saaneet kisata. Pilan kanssa yritettiin ottaa kepeillä sivuetäisyyttä. Toimi kun mulla oli edessä tyhjä kuppi, mutta ilman sitä Pila jäi arpomaan mihin kepit oikein loppuu. Johtui ehkä siitä, että mentiin kohti tyhjyyttä.

Tapsu harjoitteli kontaktinpaikkaa, putkea ja leikkimistä. Iltaviikon maanantaina jatkettiin aamusta niin, että kaikki treenasi kontaktin alasmenon ja Tapa sai lisäksi harjoitella lisää leikkimistä ja putkeen menoa. Kontaktia se ei tajua, mutta leikkiminen meni kivasti ja mentiin putkea oikein mutkallakin. Vaan olipa kaikilla muillakin aika maanantaikontaktit. Jopa Pila meni pari kertaa sen läpi suoraa lelulle.

Viikolla kerran otettiin aamusta pihatreenit. Isoilla oli ratapätkä, jossa pimee putkensuu, sivuirtoamista renkaalle ja kepit kohti tyhjyyttä. Kuje oli pätevä ja hieno, Ama valui ja Pila tiputteli rimoja kun käskytin riman päällä. Argh! Myös liikenykäsyllä sain ekan riman alas. Ei kiva. Tapsun kanssa leikittiin leluilla yritettiin miettiä mikä este on putki ja kontaktinpaikan suhteen se oli superpro ja osas miten päin vaan.

Tässä keittiön ikkunasta otettu kuva mun virittämästä aidasta mitä Tapa tutkailee. Melko huomaamaton.

Sunnuntaina Amalla ja Kujeella 3 starttia Nokialla. Tuloksilla ei juhlittu, mutta yllättävän kivat radat oli Marjo Heinolla. Aman kepit viimeisellä radalla oli masentavat. Meidän kompastuskivi kisoissa oli putkilla takanaleikkaaminen. En osannu olettaa sen olevan Amalle vaikea juttu. Vaan tietääpä treenata...

Maanantain sadepäivän iloksi kokeiltiin kontaktitreeniä sisällä. Kuje, joka V:n kanssa kisoissa törkeästi loikki kontaktit, oli mahtava, teki kaiken oikein, hienosti ja hyvin. Pila oli pihalla kun lumiukko. Kääntyi aina sinne missä ite olin, vaikka edessä oli palkkakuppi. Ja juoksi läpikin. Niin muuten juoksi Amakin... Huoh! No nää kaksi sentään meni kontaktin alas, Tapa jäi vaan istumaan ja siinä olla tuijotti. No ei se vissiin aina voi osata. Ja kyllähän se lopulta tuli alaskin ;)

Piha valmistui

2011-09-03T20:41:00.003+03:00

Äiti kaipasi päivityksiä ;)

Salaojat on täytetty soralla. Agikenttä on peitetty hiekalla.

Pihan ympärille on rakennettu aita. Tarkoitan nyt sitä ei-kentän puolta missä koirat saa vapaasti peuhata. Mies teki ihan superhienot aidat porteineen. Mä vedin paikoilleen vain sen ruman osuuden aidasta.

Rakas ramppi on takaisin omalla paikallaan.

Pikkaisen testattiin Pilan kanssa keppejä uudella kentällä. Kivaa oli. Nyt on aikas väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo. :D

Kasoittain hiekkaa

2011-08-26T15:23:00.001+03:00

Piha etenee. Tai ehkä ylenee?

Pihamaa

2011-08-24T19:37:00.001+03:00

Piha on myllätty. Vihdoin viime viikonloppuna kävi kaivurimies tekemässä taikoja. Maanantai oli tulvillaan mutaa, tiistaina hankittiin salaojaputkea ja muuta härpäkettä, tänään osa ojista peitettiin soralla. Homma etenee. Jossain vaiheessa mulla on oma agikenttä :)

Niin ja talon ympärille tulee ne salaojat, mutta se ei oo läheskään niin kiinnostavaa kuin tasainen kenttä... ;)

Tapan kaupunkimatka

2011-08-22T19:42:00.001+03:00

Sunnuntaina käytiin Tapan kanssa ekaa kertaa busseilemassa. Ihan liian vähän on Tapsu päässyt yksinään liikenteeseen. Bussilla matkustaminen oli sen mielestä mielenkiintoista. Niin kauan kun sai olla sylissä niin ei olluta mitään väliä, mutta lattialla ois pitäny lähteä seikkailemaan.

Mentiin keskustorille ja käytiin ostamassa jätski. Pikkaisen pentua ihmetyttin ihmismäärä ja se ois muutamaa vastaantulijaa halunnut mennä moikkaan. Jätskin syönti oli kivaa ja pulut jänniä. Mukava reissu ja helppo matkaseura.

Kisoja ja treenejä

2011-08-22T11:23:00.004+03:00

Ohhoh, taas on jäänyt päivitys jonnekin ihan puolitiehen. Ajattelin ladata oman seuran kisoista otetut startit nettiin, mutta sekin on jäänyt. Jotenkin se oli niin rankka viikonloppu, että siitä toipumiseen meni viikko ja jotenkin sitä vaan unohti lopulta kokonaan.

Lauantaina oli talkoissa. Perjantaina iltavuoro töissä päättyi siinä kymmeltä ja nukkumaan ei tietenkään päässyt heti kun Tapa on iltavuorojen aikaan sitä mieltä, että päivä vasta alkaa kun me tullaan kotiin. Aamulla viiden aikaan ylös, että pääsi ennen seiskaa kentälle pystytteleen kisapaikkaa kuntoon. Kisat venyi jonnekin kymmeneen vissiin, että kauheen ajoissa ei päässyt kotiin taaskaan. Ja luonnollisesti Tapa oltuaan, pissareissuja lukuunottamatta, yksikseen oli taas sitä mieltä, että aktivointi alkaa nyt ja mellasti koko yön.

Sunnuntaina ei tarttenut olla kisapaikalla kuin vähän ennen kasia. Ei mun olisi tarvinnut olla niin aikaisin, jos en olisi ollut V:n kyydin varassa, kun olin vaan kisaamassa. Pilalla kaksi starttia ykkösissä ja Amalla kaksi starttia kolmosissa. Pilan kanssa oli niin väsynyttä. Ei ollu mitkään ihan parhaimmat startit. Tulokset taisi olla yliaika-vitonen ja hylly. Niiden jälkeen kömmin V:n autoon nukkumaan. Olikin virkeämpi olo kun heräsin kolmosten startteihin. Eka rata hyllytettiin, mutta hyppiksellä tehtiin puhdas rata. Valitettavasti ihanneaika oli meidän ulottumattomissa, että voitettiin sitten yliaika-nollalla. Hienoa oli silti :)

Tiistain treeneissä päästiin Minnan ryhmässä kokeilemaan uudestaan sitä meidän hyllyttämää rataa. Koin valaistumisen siitä mitä tein tokalla esteellä väärin ja samoin kokeilin ohjata vähän eri tyyliin muita vaikeita kohtia. Ams oli aivan loistava. Minna palkkas sen kepeiltä namikupilla ja saatiin keppeihinkin vähän vauhtia. Jäi niin hyvä mieli ja tunne, että me kehitytään.

Pila ei treenannu tiistaina kun mentiin sit keskiviikkona Anne Huittisen "kerran kuukaudessa"-kurssille. Siellä oli kivaa. Otettiin pätkissä 28 esteen rataa. Pila oli pikkaisen turhan pomppiva ja pureva. Irtos ihan sika hienosti putkiin, mäkin välillä jopa juoksin. Ja tein persjättöjä, mikä oli pelottavaa. Kotiläksyksi saatiin kontaktit, koska Pila himmaa jos jään taakse, sekä putki, koska Pila kääntyy putkesta tullessaan epäloogisesti. Lisäksi kepeillä irtoaminen ois syytä laitaa treenilistalle. Näistäkin treeneistä jäi hyvä mieli.

Viime lauantaina käytiin Valkeakoskella kisaamassa vielä kaksi starttia ennen Pilan taukoa. Meidän oli tarkoitus jäädä kisatauolle ja tehdö kontaktit kuntoon, mutta Pila aloitti juoksut, joten saadaan nekin kätevästi pois alta kun kerta taukoilla oli joka tapauksessa tarkoitus. Kati Wala oli tehnyt kaksi kivaa ykkösten agirataa. Valitettavasti mulla ei ollut kuvaajaa, joten videoita ei oo.

Ratapiirroksetkin on todennäköisesti päin mäntyä, mutta ehkä niistä saa jotain kuvaa.

Ekalla radalla tippui 6 esteen rima, kun valssin vähän tielle ja vielä käskytin riman päällä Piu. Kääntyi kyllä hyvin kepeillä. Puomilla ei tullut loppuun asti. Keinulta vapautin ennenkuin ehti loppuun. Pussin jälkeiselle hypylle ei meinannut mennä ja ehti purrakin. Olin fiksusti hypyn edessä. Ihme ettei tullut kieltoa. A:lta lähti liikkeellä, ei sanallaisella käskyllä. Toruin siitä, mutta en ottanut estettä uusiksi. Tästäkään ei saatu kieltoa, joten vitosella maaliin ja toiselle sijalle.

Toisella radalla ennakoi A:n vapautuksen. Muurin jälkeen valui jonnekin viiden metrin päähän kun unohdin kääntää ennen muuria. Taas vapautin keinulta liian aikaisin. Argh! Piiskaa ohjaajalle. Mielettömän hienosti Pila haki kepit. Keppien jälkeen tein persjätön myöhässä, mutta tein kummiskin ja toimi. Puomin kontakti ei hyvä, tuli lppuun kyllä, mutta vapautus oli surkea. Putkesta Pila tuli mun päälle, puri tissistä ja tipahti 19 esteen eteen selälleen. Tästä kielto ja vitosella tältäkin radalta maaliin. Mun pitäisi ehkä harjoitella noita putken jälkeisiä hyppyjä.... Olin taas jossain ihan kuutamolla ja kun Pila ei tiedä, se palkkaa itsensä puremalla.

Nyt on hyvä jäädä tauolle ja korjailla kontaktit kuntoon, sekä opetella ohjaamista ja putken jälkeistä elämää. Lisäksi tarvittaisiin häiriötreeniä noihin rimojen tiputteluihin. Ne alkaa nimittäin ärsyttää oikein todella.

Pihatreenit: pitkästä aikaa

2011-08-10T08:11:00.003+03:00

Eipä olla kesällä juurikaan treenattu pihalla. Milloin ruoho on ollut liian pitkää, milloin on ollut liian kuuma. No iltaviikon tiistain kunniaksi pitkästä aikaa treenattiin. Kaikille koirille irtoamista, Anne-Marin ja lauantaisen kisaradan innoittamana. Svingi irtosi länderileirin treenissä tosi hienosti loppusuoralle ja puomille, ja haluan nyt omienkin oppivan tuollaisen. Lisäksi oltiin ihan pulassa kolmannella radalla, kun Pila ei irronnut putken jälkeiselle hypylle ollessaan paljon mua edellä.

Otin kolme hyppyä viiden metrin väleillä. Aloitin ekan hypyn takaa. Kuppiin hypyn taakse nami ja ekana kokeiluun Kuje. Kuje meni hypyn ohi.. 0_o Lopulta sain sen matalalla rimalla ja hyppy-käskyllä yli. Seuraavaksi Ama, joka meni ali. O_o Siis mitäh! Tuplarimalla meni lopulta yli. Jos mulla oli mukana liike, meni hypyn hienosti, mutta paikoillaan seisten vaan alitti. Ens viikolla on hieroja-aika, jos alitus johtuisi jumista. Pilalla en uskaltanut edes kokeilla ilman tuplarimaa, mutta kun se toimi niin otin alemman pois ja meni hienosti silläkin. Tapa meni myös, mutta sillä ei ollut rimaa ollenkaan.

Loppujen lopuksi Kuje meni vain yhden hypyn, Amanda kaksi ja vain Pila pääsi onnistuneesti kaikki kolme. On ehkä syytä harjoitella enemmänkin. Kujeella otin kerran kontaktin ja Tapa sai mennä putkeen ja naksuiltiin kontaktin paikkaa.

Tapsu on aika hauska otus. Se joutui myös opiskelemaan hihnassa omaa vuoroaan odottelua, sillä aita ei sitä pitele. Kun lähdetään lenkille, Tapa odottaa kiltisti lupaa tulla portista, mutta noin muuten sen mielestä on ihan okei mennä aidan läpi. Sitten se saa kentän puolella hepuleita ja kiitää ympäriinsä päättömänä.

Jos opetellaan jotain Tapa keskittyy kiltisti tekemään, vaikka mitään valaistumista ei monissa jutuissa voi sanoa tulleen. Kontaktin paikka on sille mysteeri. Putkeen menee säkällä. Ja jopa ruokakupin odottamiseen se ei ole yhdistänyt seisomista siitä huolimatta, että sitä jokaisen ruokakupillisen kanssa treenataan. Vapautus-käskykään ei sille ole selvinnyt. Suurin osa treenaamisesta on sitä, että me tapitetaan toisiamme ja mietitään, että mitäs nyt.

Kyse ei ole siitä, etteikö Tapa olisi fiksu. Lenkeillä se on oppinut kiipeilemään kivien päälle, koska niiltä saa nameja ja nopeasti se myös keksi, että keittiön tuoli on samanlainen namipaikka. Sitkeäkin Tapa on. Se jaksaa joka välissä tarjota istumista. Me ei vaan olla vielä yhdessä opettelun kanssa samalla kartalla. Mutta eipä me nyt niin paljon ole harjoiteltukaan. Lelulla yhdessä leikkimistäkin pitäisi harjoitella enemmän. Tapa on niin ahne, että namit on kauhean helppoja, mutta leluilla ei ole tullut opetettua vielä mitään.

Tässä vaiheessa meillä ei kovin kummoisia oppimistavoitteitakaan ole. Näyttelykäyttäytymistä harjoitellaan seisomista, pöydällä oloa, hampaiden katsomista, hihnassa liikkumista. Tapa ravaa luontaisesti hyvin, siihen ei olla juurikaan panostettu. Seisoessa se usein on ihan köyryselkäinen, mutta korkeammilla pinnoilla se sentään usein tarjoaa seisomista istumisen sijaan, että edetään tässä asiassa. Agilityn saralla opettelun aiheita on luoksetulo, vapautus-käsky, lelulla palkkautuminen, putki, paikoillaan pysyminen ja kontaktin alastulopaikka. Jossain vaiheessa liitetään mukaan puiden ja siivekkeiden kierrot ja ohjauskuviot. Mitään treenisuunnitelmaa ei vielä ole. Eipä tälle kaudelle ole vielä muillekaan suunnitelmia.

Pihatreenien suhteen suunnitelmia on oikeastaan vain itse pihan suhteen. Kaivurimiehen pitäisi tulla kaivelemaan piha auki tässä viikonlopun tai ens viikon aikana. Alunperin sovittuna oli viikonloppu, mutta se ehkä siirtyy ensi viikolle. Mies kaatoi jo ylimääräisiä puita pihasta, siitä mihin kenttä suurenee. Pohjasora on jo vissiin tilattu, päällyshiekkaa ei tietääkseni ja joku kangaskin pitäisi metsästää rautakaupasta. Samaan syssyyn pitäisi kaivaa sähköjä varten maakaapeli tai jotain. En malta odottaa, että piha olisi valmis :)

Tiistaitreenit: vääntöratoja

2011-08-08T10:20:00.005+03:00

Hah, onpas hienoa huomata tässä vaiheessa ettei mulla ole mitään ratapiirrosohjelmaa läppärillä. Kunnollinen aginharrastaja olisi taatusti asentanut ohjelmat samantien koneelle. Tää uusi läppärihän on ollut käytössä jo vaikka kuinka kauan.

Eipä muuta kuin asentamaan.

Ehkä noin kolme tuntia myöhemmin...

Amandan ryhmässä ei ollut kouluttajaa paikalla, joten heiteltiin ideoita ja pääsiassa Tonin ajatuksista koottiin tälläinen rata. Rata on Tonin iPhonella piirtämä. Vähän tuumin, että pitäisikö itsekin tilata sellainen appsi.

Olipahan vääntöä. Alku meni yllättävän sutjakasti, mutta keinun jälkeinen elämä... Huoh! Ihan itse laitoin numerot 11-15 paikoilleen ja niihin ei meinanut niin millään saada hyvää ohjausta. Hypyn 13 takaakierto oli ihan tuskaa. Väännettiin sitä poispäinkäännöksenä, mutta jos hiukankin liian aikaisin irrotti koiran, niin heti hyppy meni väärinpäin. Amanda ei myöskään irronnut 11 renkaalle, joten oli pakko mennä tekeen sen ja 12 hypyn väliin valssi. Ja keinun jälkeistä 9 hyppyä ja ennakoivaa valssia hiottiin. Me ei saatu koko rataa kertaakaan tehtyä putkeen. Kepit oli kamalat ja hitaat. Ei silti huono treeni, vaikka vaikea olikin. Ainakin oli aika kaikkensa antanut olo lopussa.

Sellainenkin huomio että 14 hypyn jos teki pyörityksenä niin omalla sijainnilla oli suuri merkitys. Jos saattui olemaan keskellä rimaa koira pyörähti vasemmalle ja jos oli oikean siivekkeen luona koira pyörähti suunnitellusti oikealle.

Pilan treenissä meillä oli kaksi pätkää. AgilityBluesilla piirretty noin sinnepäin kuva.

Ensimmäinen pätkä (mustat numerot) saatiin onnistuun hyvin. A:lta valui persjätössä ensin läpi. Keppien jälkeen en aluksi uskaltanut tehdä persjättöä, mutta käskettäessä tein senkin. Pituuden kokeilin pyörittää sekä oikealta, että vasemmalta. Vasemmalle pyörittäessä tein kepeillä persjätön ja ennakoivan valssin ennen pituutta mikä toimi hyvin. Oikealta pyörittäessä tein ennakoivan valssin siihenkin, mutta se valui helpommin pitkäksi. Lisääkin voisi ennakoivaa valssia treenata...

Toisella pätkällä (punaiset numerot) hiottiin alkua oikein urakalla. Kokeilin tehdä 3-4 välin välistä vedolla, mutta jouduin varmistamaan nelosta niin kauan, että pituus jäi silkan onnen varaan. Muutamaan kertaan Pila jopa irtos sinne. Kulma oli tosi huono ja este kaukana. Kokeilin myös päällejuoksua 3 hypylle, niin että kakkoselle piti irrota, siinä tuli vähän kiire nelosen ohjaamisessa, mutta pituus oli siltä puolen helpompi ohjattava. Keppien jälkeiselle hypylle tein persjätön ennen rengasta. Pila valui, mutta esteet mentiin oikein. Siihen olisi toiminut paremmin valssi, mutta ei päästy kokeilemaan kun Pila oli niin väsynyt ettei se kestänyt irtoamista kepeiltä. Mutta tehtiin ekaksi pätkä riman tiputuksella läpi, että melkein nolla. Pila ei kyllä niin kestä mun sähellystä riman päällä.

Länderileiri

2011-08-07T11:19:00.002+03:00

Länderileiriin päättyi kesäloma. Onpahan ollut niin rankkaa palata takas töhin, ettei ole blogiinkaan tullut kirjoitettua. Leirillä oli mukavaa. Tosi kiva nähdä monia pitkästä aikaa ja uusia tuttavuuksiakin taas tuli.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. No mulla olisi tuhat kuvaa leiristä osoitteessa:
http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%E4ndereit%E4/Leiri2011/
Siellä on vielä leirinäyttelyn kuvat erikseen kansiossa
http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%E4ndereit%E4/Leiri2011/Nayttely/

Käykäähän leiriläiset poimimassa sieltä omianne. Varmaan jossain vaiheessa poistan jos en kaikkia niin ainakin osan. Nyt vaan siirsin kaikki nettiin sen kummemmin niitä lajittelematta. Näyttelykuvista löytyy kuvat kaikista osallistuneista. Noissa muissa sit on epämääräisiä räpsyjä perjantailta ja lauantailta. Juoksukisaa en kuvannut eikä varmastikaan jokaista länderiä kuvista löydy. Agitreeneistä on perjantailta Toto ja Gromit sekä lauantailta kisaavien treeniryhmästä kaikki muut paitsi viimeisenä treenannut Toto jäi kuvaamatta.

Läntsyleirin VSP Pila

Palkintopallilla Lempäälässä

2011-08-07T11:05:00.001+03:00

Lauantaina suunnattiin Pilan kanssa Lempäälään kisailemaan 3 starttia. Harvinaisesti ei ollut netissä etukäteen lähtölistoja. Kummasti niihinkin on oppinnut. Ei voinut etukäteen tarkistaa, että onko tuttuja ja ehdin jo pikkaisen miettiä, että onkohan siellä ihan tylsää yksinään. Vaan eipä tarvinnut sitä miettiä kun tuttuja vilisi ja seuraa riitti yllinkyllin. Mukavan leppoisat kisat ja hyvin järjestetyt.

Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin. Hänen ratansa ovat mielestäni usein sujuvia, ja on hyvin tiukka kontaktien suhteen. Pilalle tuli vitonen puomin ylösnoususta, mutta väitän videon ja katsoja kommentin perusteella, että takajalka kyllä osui hyvinkin kontaktipinnalle. Sen sijaan mun mielestä rata on vitosen rata, koska lopussa Pila putkesta tullessa hyppää mua selkään ja hyörii toiseksi viimeisen esteen edessä ihan kiellon arvoisesti. Tällä radalla tultiin kolmanneksi.
Video

Toinen rata on Heidi Viitaniemen tuomaroima. Vaati enemmän ohjaamista, medi-luokassa me oltiin ainoa ihanneajan alittanut koirakko. Mikä oli vähän yllättävää. Todella tyylikäs puolen vaihto A:n edessä :D Tyrin takanaleikkaamisen keppien jälkeisessä kuviossa ja kun mun niin piti päästää koira kunnolla edelle ja ottaa toinen käsi ajoissa mukaan ohjaukseen. No sössin ennen puomia olevalta hypyltä riman alas, että vitonen tulee koristaan tulosta. Putken jälkeiset hypyt on näemmä laitettava treenilistalle, koska jokaisessa radasssa mulla on pahoja ongelmia niiden kanssa. Tällä radalla päästiin toiseksi.
Video on muuten väärinpäin, enkä keksi millä oisin helposti kääntänyt.

Viimeinen rata oli Jari Tienhaaran ja mun mielestä todella vaikea ykkösluokan radaksi. 9 hyppy oli ihan silkkaa julmuutta. Mun ohjaus hajos ihan totaalisesti suoran putken jälkeen kun tajusin Pilan olevan niin pirusti edellä ja mulla ei oikeastaan ole kauheesti mielikuvaa mitä edes tein ennen puomia. Puomilla tajusin, että tulee niin vinosti, ettei sillä ollut mitään mahiksia tulla suoraan ja hyppäskin reilusti ylösmenon ohi. Enkä sitten voinut edes vaatia alasmenoa oikein. Argh! Typerä ohjaaja.. Ja jälleen olen vaikeuksissa putken jälkeisellä hypyllä.. A:n jälkeen loppu meni hyvin (videostakin näkyy kuinka nollailen ajatuksia Pilan odottaessa A:n kontaktilla) ja takaleikkaaminenkin toimi. Eli maaliin tultiin oikeasti tyytyväisin mielin keskiradan kauheasta kaaoksesta huolimatta. Ja yllätys oli suuri kun päästiin vielä kolmanneksi vaikka tulos oli 15 virhettä ja yliaikaa melkein 4 sekuntia.
Video

Mulle ilmoitettiin, että voisi sitä palkintopallille kivuta tästä eteenpäin sitten nollienkin kanssa. Ai jaa.. :D Ite olen oikein tyytyväinen ykkösissä kisaamiseen. Se on niin huoletonta ja leppoisaa. Saa keskittyä enemmän koiran kanssa tekemiseen kuin ohjauskuvioiden miettimiseen. Ja Pilalle kehittyy itseluottamusta, kun se saa painaa kaasu pohjassa helpompaa rataa. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua, että me saattettaisiin tehdä jopa samaa rataa Pilan kanssa ja alkaa tulla luottoa siihen mitä se osaa. Haluan tehdä nollat niin, että musta oikeasti tuntuu, että tehtiin hyvä rata, eikä mitään pelasteluja ja sähläämistä. Eilisen radoissa oli vielä hiottavaa ja kolmas rata oli silkkaa pelastelua ja säätämistä.

Meillä on tänä viikonloppuna taas kaksi starttia seuran omissa kisoissa sunnuntaina. Lisäksi laitoin ilmot Valkeakoskelle parin viikon päähän. Ja ois kiva jos ehtis syyskuun alussa pyörähtää Ylöjärvelläkin. Jossain vaiheessa alkaa tosin juoksu, mutta sitä ennen ois kiva kisata. Amallekin ois sunnuntaina kaksi starttia, saas nähdä kuinka mun pää kestää kahta koiraa. Onneksi Pila on ensin, joten voi sille antaa suurimman osan keskittyneisyydestä. Mun pää on toinen syy, miksi tykkään että Pila on eri luokassa kuin Ama. Möllikisoissa kun on ollut niin tuskaa kisata samassa kisassa kahdella eri koiralla. Pilalla kun ei toimi samat jutut kuin Amalla, ja Pilahan ei anna virheitä anteeksi.

Viikonloppua odotellessa :) Kova into ois kisata.

Tiivistelmä

2011-07-28T17:00:00.001+03:00

Ohoh, blogin päivittäminen on unohtunut, vaikka olisi ollut kirjoitettavaakin. No jospa tiivistetään.

SuurTakut-kisailut oli loistavasti järjestetty ja hauska tapahtuma. Me ei kyllä loistettu ja Amandan radan jälkeen olin suorastaan masentunut. Pila liihotteli kontakteille ja putkiin. Irtoo upeasti silloin kun ei pitäisi. Oli radassa hyvääkin. Hienot kepit ja koiralla hieno draivi. Ohjaaja oli hukassa, koira karkas selän takaa kontaktille ja ehkä purikin kerran. Ohjaaja menee tuijottaan peiliin. Aman rata oli kaaos sekin. Kepit oli hi-taaaaaaat ja viimeinen väli meinas jäädä väliin. Masennus. En meinannut osallistua sen jälkeen pujottelukisaan ollenkaan Aman kanssa. Onneksi silti mentiin. Oli paremmat ja iloisemmat.

Tiistain Minnan treenit oli ihana toivon tiukahdus. Tehtiin ihan kivaa rataa Aman kanssa. Viilattiin ennakoivia valsseja. Voi kun oppisin osoittamaan ponnistuspaikkaan enkä jonnekin kuuhun. Pitää harjoitella. Pilan kanssa tehtiin sama rata, mutta ilman kouluttajaa. Radat on videolla. Pitäisi uskaltaa katsoa. Irtoaa holtittomasti putkiin, mutta sillä on selkeä ajatus niissä mukana. Mun pitää vaan päästä samalle kartalle. Jos koira tosissaan luulee tekevänsä oikein, niin ohjaus on se joka kusee. Hyvä mieli silti, vaikka olikin aika vääntöä. Ilmotin Pilan kisaamaankin.

Talven treenejä ajatellen ilmoittauduin autokouluun. Jää nähtäväksi saanko jossain vaiheessa kortinkin. Kuulemma pitäisi ennen ajokoetta oppia oikea ja vasen. Joo'o, varmaan. Ois kai pitäny valita koulu jossa ajetaan Volvoilla, ois edes voinu luntata.

Kesäloma lähenee loppua. Huomenna länderileirille ja siihen loma sit loppuu. Saas nähdä kuinka nopeasti töissä menee hermo....

Ohjatut treenit: Valssirata

2011-07-20T15:10:00.003+03:00

Minna oli suunnitellut ihanan, kamalan ratatreenin tiistaille. Siinä oli tosi kivoja valssipaikkoja. Kepeille meno oli kamala. Sinne tultiin A:n alta olevalta putkelta ja putki osoitti jonnekin keppien puoleen väliin.

Mulla oli pikkaisen epäusko, että saanko Amaa kulkemaan ollenkaan, mutta Amanda oli loistava. Joskin sen saaminen A:n alla olevaan putkeen ei onnistunut niin millään. Se vaan haki A:lle, jopa silloin kun luuli saaneensa sen putkeen, niin saattoi kääntyä ja ponkaista sittenkin A:lle. Mutta muuten se kulki tosi ihanasti. Irtos mun törttöilystä huolimatta. Kepeille nyt ei oikein mennyt, kun mun piti oikeasti työntämällä työntää se putkeen ja sen jälkeen ei ollut toivoa ehtiä kepeille.

Tehtiin sama rata Pilankin kanssa. Alussa olevaan ennakoivaan valssiin sain Pilan (lopulta) taipuun pieneen käännökseen. Amanda hyppäs aina pitkäksi. Myöhemmi tuli mieleen, että ois voinu vaihtaa niistoksikin. A:n alla olevaan putkeen Pila meni helposti ja sen kanssa päästiin kokeilemaan kepeille menoakin. Ei ihan helposti mennyt oikeaan väliin, mutta saatiin siihenkin pari onnistunutta toista. Valssaamiset alun kuvioissa oli Pilan kanssa vaikeita, se piti saada just oikealle linjalle, muuten tuli hypyistä ohi. Amanda antoi paljon enemmän anteeksi mun valumisia.

Molempien kanssa tein A:lle tulleesa takanaleikkaukset, koska ne hakee hyvin kontaktille, vaikka putkensuu olisi ollut hyvin tyrkyllä. Toimi hyvin ja tämä kannattaa pitää mielessä ja yrittää hyödyntää. Pilan kanssa joutui varmistelemaan putkesta tullessa seuraavaa hyppyä. Siinä kun Amandan kanssa saattoi olla jo ohjaamassa seuraavaa putkea, niin Pila vaati hypyn tarkan ohjaamisen, koska se ei putkesta tullessaan osannut kuin kiitää kohti mua. Se vaan ei anna niin paljon anteeksi ja lue rataa samaan tapaan kuin Ama.

Lopun pyöritykset toimi Pilan kanssa hyvin valsseilla, mutta Amandaa valssit siinä vaiheessa hidasti toivottoman paljon. Sille sopi paljon paremmin sylkkäri, koska sylkkärillä vauhti säilyi. Mitään kauheen napakkaa ohjausta siihen ei Aman kanssa saanut, mutta ei käännökset ihan toivottomaksi valuneet. Ennakoivia valsseja ois hyvä treeneillä yhdellä hypyllä.

Hyvät pohjustavat treenit torstain SuurTakku-kisoja ajatellen. :D

Mikä ihmeen Tapa?

2011-07-19T15:14:00.003+03:00

Jaa pitäisikö sitä kirjoittaa muutama sana pennustakin. Kummasti moniin lukemiini blogeihin on tullut hienoja esittelyjä uusista vauvoista, mutta täällä ei taida lukea yhtään mitään. Vaan eipäs Pilastakaan mitään suurempaa tainnut olla. Ne vaan tupsahtaa mukaan elämään. Käytiin tänään moikkaamassa kasvattajia ja selvisi, että Tapan sisaruksista kahdella, Pulmulla ja Rufsenilla, on esittelyjä netissä, joten tunnontuskissani ajattelin, että täytyy itsekin jotain raapustaa.

Pidemmän aikaahan Tapa on jo roikkunut porukan mukana. Se on ehtinyt olla agileirillä ja tehdä parikin reissua Ouluun.

Pila on alusta asti rakastanut Tapaa aivan suunnattomasti. Pila otti heti Tapan leikkikaverikseen. Aamuisin vähän hoivaillaan ja päivisin (sekä toisinaan myös öisin) leikitään ja opetellaan juttuja. Kaikki Pilan opettamat jutut ei ole ihan viisaita, kuten esim. se että leikkiessä pitää haukkua. En tajua miksi se opetti sen pennulle, koska se ei kuitenkaan itse leiki haukkuen.

Tapa on ehtinyt jo useamman kerran tutustua myös veteen. Se on tipahtanut sitten useampaan kertaa. Hyvin pentu ui. Itse se ei vielä veteen hingu, mitä nyt kerran juoksi vahingossa lelun (ja Pilan) perässä.

Leluista Tapa tykkää. Se on ihanan innokas ja leikkii mielellään. Kovinkaan paljon ei olla mitään harjoiteltu, ja leluilla leikkimistäkin lähinnä vaan pihassa. Pikkuhiljaa pitäisi ottaa Tapan treenilistalle leluilla leikkiminen eri paikoissa. Ahnekin pentu on eli helppo nameilla palkattava.

Pihassa Tapa on pari kertaa mennyt putkeen. Ei käskyllä, lähinnä lelun perässä tai sitten ihan vaan saadessaan hepulin. Toiveissa olisi saada Tapasta V:lle uusi agilitytoivo, mutta aika näyttää mitä pikkuneidosta kasvaa. Mitä agilityyn liittyen oikeasti ollaan vähän harjoiteltukin on alastulon oikean paikan naksuttelu, mutta ei Tapa sitäkään vielä oikeasti osaa, kunhan tyytyväisenä mussuttaa nameja takajalat kontaktilla.

Koska Tapa on sijoituskoira, niin seisomista on näyttelyitä varten harjoiteltu, mutta se sujuu vielä aika kehnosti. Paikoillaan pysyminen ei Tapasta ole lainkaan kivaa. Se viilettää mielummin pitkin poikin pihamaata ja kiipeilee jossain.

Korvat höröttää milloin mihinkin suuntaan. Tähän mennessä ne on olleet nyt neljänä päivänä teipissä. Teippauksen jälkeen asettuvat viikoksi ennenkuin muuttuvat taas pystyiksi. Partaakaan ei kovin paljon ole, että saa nähdä minkälainen kehien kaunotar sieltä oikein sukeutuu. Ehkä Tapa voi yrittää hurmata iloisuudellaan, sillä tähän mennessä se on hyvin tepsinyt kaikkiin vastaantulleisiin ihmisiin. Tapa on tähän mennessä sosiaalisin länderipentu mitä meillä on ollut. Toivottavasti pysyy yhtä sosiaalisena jatkossakin.

Iloisesti Tapa kulkee myös mukana matkassa. Laumaan se sopeutui ihan heti. Toki meillä tytöt on tottuneet ottaan vastaan toisia koiria, joten niilläkään ei ollut mitään Tapaa vastaan. Vieraisiinkin koiriin on tullut tutustua, vähän ne aluksi tuppaa jännittämään. Siinä alkaa näkyä länderimäistä varautuneisuutta, sillä aikansa oltuaan Tapa kyllä sulaa ja leikkiikin vieraiden koirien kanssa.

Aika näyttää mitä Tapasta kasvaa. Nyt se on suloinen pennunviikare, välillä niin ihana ja kiltti, välillä melkoinen riiviö. Riiviöimäisyys on tässä viikojen varrella vaan kasvanut, mikä on oikein lupaavaa. ;)

Kesän näyttelyt

2011-07-19T15:03:00.002+03:00

Tämän kesän näyttelykiertue on nyt ohi. Eipä me käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Kuje pääsi Kemiin ja Ouluun. Pila samoin, mutta Ouluun kahtena päivänä, joten sille näyttelykäyntejä kertyi kolme. Kemistä tytöt saivat EH:t ja Oulussa lauantaina kumpikin sai ERIn. Pilalle tuli lisäksi SA ja se pääsi paras narttukehään norjalaista koiraa vastaan. Samainen koira oli myös sunnuntaina Oulussa kisakumppanina ja päihitti Pilan molempina päivinä.

Pila LA AVO ERI1, SA, PN2, vara-SERT, vara-CACIB & SU AVO ERI1, SA, PN2, SERT, vara-CACIB

Onneksi siellä oli tänään seuraa, sillä kehä oli (ilmeisesti kirjoitusvirheen vuoksi) todella paljon myöhässä. Tulipa höpistyä englanniksi länderijuttuja, joten aika kului paljon mukavammin. Onni oli myös ettei sunnuntaina lauantain tapaan satanut.Vaikka näyttelyissä oli ihan mukavaa ja esiintymiset sujui hyvin, niin myönnän että olisin mielummin ollut seuraamassa agilityn mm-karsintoja Seinäjoella. :D Siellä olisi nähnyt enemmän ländereitäkin.

Tänä vuonna ehkä mennään vielä Voittaja-näyttelyyn. Ehkä. Tai HeWiin. Siellä näyttäisi olevan pentu-luokka joten Tapakin pääsisi ensi kertaa kehiin ja sillä varjolla voisi ottaa Pilankin mukaan. Noin muuten taidetaan keskittyä taas agiin.

Meillä haukutaan vieraat pystyyn

2011-07-15T12:05:00.006+03:00

Joopa joo. Meillä totisesti vieraat ensin haukutaan ja sitten vasta tuumitaan, että onko edes tuttuja. Kaivurimies numero 532 oli ensimmäinen, joka lopulta tuli pihaan asti ihan vain kuunnellakseen haukkuja. :D No ilmeisesti siitä huolimatta olisi valmis kaivelemaan pihaa nurin. Joten siltä osin remontti ikäänkuin edistyy. Sähkölaitokselle piti muistaa lähettää joku lappunen, joten siltäkin osin ehkä edistytään, koska lappunen tuli kiikutettua postilaatikkoon.

Shoppailun huumassa kylppärikalusteiden lisäksi tuli ostettua sänky. No niin nyt on makuuhuonekin sitten kalustettu. Muuta sinne ei juuri mahdukaan. Kylppäriin on ostamatta vielä kattopaneeli ja kaapisto, muuten alkaisi olla suurin osa hankittuna. Vihdoin. Enpäs kauaa miettinytkään. Se, että koska noi ostetut kalusteet menee paikoilleen onkin toinen juttu. Mutta ehkä meillä parhaassa tapauksessa on lavuaari ihan vessassakin ennen töiden alkua.

Piha rehottaa. Yritäpäs ottaa kuvaa koiranpennusta kun ruoho on melkein pidempää mitä pentu on korkea. Ruohonleikkuria kun ei vieläkään ole tullut ostettua.

Episnolla

2011-07-13T10:36:00.002+03:00

Eilen käytiin tiistaitreenien sijaan epiksissä Sastamalassa. Pila oli ilmoitettuna kerran mölliradalle ja kaksi kertaa kisaaviin. Amanda oli kerran mun kanssa kisaavissa ja kerran V:n, koska päätettiin pitää kisa kumpi ohjaa nopeamman ajan sen kanssa.

Mölliradalta ei oltaisi kuitenkaan saatu tulosta, joten päätin että palkkaan kontaktit. Ne oli vähän laiskanpuoleiset, mutta Pila pysähtyi sinne ihan oikein. Möllirata oli eka rata, joka ollaan kisattu virheettä, jos ei nyt oteta huomioon hyllyä palkkaamisesta.

Video

Kisaavien radalta ei valitettavasti ole videomateriaalia, kun ei ollut enää kuvaajaa. Ratapiirros näytti suurinpiirtein tältä:

(18 esittää keinua ja mittasuhteet on mitä on)

Kisaavien radalla menin ensin Amandan kanssa. Olipahan vaikeeta. En osannut ohjata niin tippaakaan. Amanda pysähtyi niin hienosti kontakteille, jos oisin ollut älykäs olisin palkannut sen. En osannut odottaa sen pysähtyvän, joten rytmitys katos heti puomin jälkeen. Ajaduin ihan väärään paikkaan ja sitten sain sen heitettyä 8 hypyn ohi. Kamalaa menoa, oikeasti tosi kamalaa. Tuntui että ois tarponu suossa ja ohjannu purukumia joka venyy ja vanuu minne sattuu. Ama-raukka, ei ollut nyt koiran arvoista ohjausta ensinkään. Amandan tulos oli vitonen ja yliaikaa. Voitettiin tosin V, joka päästi Aman karkaan A:lle 10 hypyltä.

Pilan eka rata oli kaaos. Ajattelin ottaa sen samanlailla kuin Amandan, mutta ei ihan toiminu vaan Pila syöksyi puomille. Puomilta se taisi sännätä vielä putken vääräänpäähän ja vasta sen jälkeen pysähdyttiin miettiin, että niin mitäs pitikään tehdä. Koira oikeaan päähän putkeen ja puomille. Puomilta ajattelin ottaa 4 hypyn pakkovalssilla. Joo... En sitten ohjannut tarpeeksi ja Pila syöksyi puomilta putkeen ja kun vaan jäin seisoon, niin tuli hypyn kautta takas puomille. Taidettiin tehdä tääkin varmaan kahdesti ennenkuin pakkovalssi onnistui. Seuraava virhe tuli kun käskytin pikkaisen turhan napakasti "tässä" 11-hypyn kohdalla. Pila pysähtyi hypyn eteen ihmeissään. Mutta hei, se ei ampunu A:lle vaan kuunteli!! A:n jälkeen tehtiin hieno jaakotus hypylle, mutta muurilta Pila valui pikkaisen kauas ja tuli kepeille väärään väliin. Tän korjaamista se ei enää kestäny vaan puras. Ärähdin ja korvat palas samantien. Loppurata taidettiin suorittaa oikein.

Uusintakierroksella oltiin medien viimeinen koirakko. Ja tehtiin nätti nolla :D Meidän ensimmäinen ikinä. Vaikka olikin epiksissä ja uusintakierroksella, niin oli silti huimaa. Alun otin erilailla ja se toimi hyvin. Pakkovalssi 4 hypyllä meni kerrasta oikein nyt kun ohjasin. Käänsin Pilaa vähän turhankin paljon hypyillä ennen A:ta, mutta se haki käskyllä kontaktin vaikka mun linja oli jonnekin keppien keskelle. Jaakotuksen jälkeen muistin muurilla ottaa Pilaa vähän lähemmäs, niin haki kepit oikein. Loppu meni samaan tyyliin kuin ekalla kierroksella. Aikaa meillä taisi palaa kontakteilla jonkun verran. Vaikea sanoa kun ei oo videota. Pila teki nyt nopeammat kontaktit, mutta seisotin sitä niillä joka kerta ja nollasin ajatuksiani. Tultiin kummiskin kolmanneksi ja voitettiin neljänneksi tullut Kuje ja V, jotka nekin teki nollan.

Nyt tuntuu, että Pilaan alkaa saada vähän otetta. Sen sijaan en osaa sitten ohjata Amandaa ensinkään. Ilmeisesti mun aivot ei tarpeeksi suuret käsittelemään kahden erilaisen koiran ohjaamista. Onneksi ne on ihan eri luokissa.

Lomareissu kuvin

2011-07-12T15:52:00.003+03:00

Kesäloma tulvillaan leikkiä

Uimista

Leikkejä

Uimista

Shoppailua

Uimista

Kaverien tapaamista

Niin ja ehkä vähän veteen säntäilyä

Ja kotona sitten väsyttää...

Tiistaikisat Oulussa

2011-07-11T11:12:00.003+03:00

Agileiriltä suunnattiin Ouluun kisaileen ja kesäloman viettoon. Ama ei juoksun vuoksi päässyt maanantaina startteileen. Toisaalta oli tosi kiva olla vaan katsomassa. Kujeelle hyppikseltä harmittava vitonen kiellosta joka oli selkeä ajatuskatkos. Agirata meni hyllyksi, mutta koska kontaktit otettiin oikein Kuje ansaitsi makkaran.

Tiistaina starttasi Pila ykkösissä. Jarmo Jämsällä oli aikas kivan tuntuiset radat, vaikka hyppiksen rataan tutustuessa olikin sellainen olo, että en tiedä miten ohjaan. Mutta me aletaan Pilan kanssa kehittyä ja ehkä pikkuhiljaa löydän oikean tavan ohjata. Rata oli ehkä meidän paras tähän asti siitä huolimatta, että seisoin tiellä ja huidoin niin, että rima tippui ja takanaleikkaukset oli tuskaisen myöhässä. Tehtiin kuitenkin luokan nopein aika ja rimasta huolimatta päästiin kolmanneksi.

Video

Agiradalla tiesin, että on aika iso riski, että Pila karkaa A:lle ennenkuin sinne pitäisi mennä. Olin nähnyt miten mini-luokassa joku sinne kirmasi. Ja silti kuvittelin, että pelkkä tässä-sana ennen hyppyä riittäisi. Joopa joo, Amanda ois kääntyny... Mutta siis olin ohjaamassa Pilaa, joka lukitsi jo heti A:n nähdessään sen, varsinkin kun mun hartiat vielä osoittaa ihan oikeaan suuntaan. Ihan turha kiljua, mutta kiljuinpa silti. Ihan kivat kontaktit, tulipa seisotettua oikein kunnolla, ja olen oikein tyytyväinen keppeihin. Koira on hieno, ohjaaja ei ihan vielä osaa.

Video

Leiriltä tarttui sellainen mukavan leppoisa fiilis, joka kantoi kisoihin asti. Tuntui hyvältä mennä Pilan kanssa. Mä niin tykkään tuosta koirasta! Nyt tekisi mieli kisata lisää, mutta näillä näkymin ei päästä ennen elokuuta minnekään. Ja jossain vaiheessa syksyllä tietenkin alkaa juoksutkin. No mikäs kiire meillä.

Agilityleirillä

2011-07-11T10:55:00.002+03:00

Terrimonsterien ensimmäinen, mutta ei toivon mukaan viimeiseksi jäävä, agilityleiri järjestettiin 1-3.7 Pöytyällä Kuralan kartanotilalla. Amanda ei juoksuisena saanut osallistua, joten meillä oli mukana Kuje, Pila ja Tapa. Ams sai viettää viikonlopmuiun hoidossa ja oli kuulemma ollut oikein hyväkäytöksinen neiti.

Perjantaina leirillä lähinnä tutustuttiin ja juteltiin. Pentuja oli Tapan lisäksi iso joukko. Ohjaajia oli paikalla viitisentoista, mutta aika monella oli koiria useampi kuin yksi. Kauhean helposti koirat tulivat toimeen. Meillä oli länderit pääasiassa irti, oli niin kätevää kun kaikki koirat tuli toimeen keskenään. Pila jäi monta kertaa Tinka-sheltin kanssa samaan huoneeseen odottelemaankin.

Lauantaina kouluttajana toimi Eva Lacnakova. Koulutus oli englanniksi mitä vähän jännitin etukäteen. Pari ekaa kierrosta olin taas vähän jäykkänä, mutta Eva oli oikein hyvä ja ihanan positiivinen kouluttaja. Päivän toisella koulutuskerralla ei enää mitenkään pystynyt olemaan jäykkä sillä treenasimme kaatosateessa ukkosen välkkyessä ympärillä. Aika ikimuistoista ja ehkä koko viikonlopun parhaat suoritukset tehtiin siinä treenissä.

Evalla oli mielenkiintoisia harjoituspätkiä, sekvenssejä. Sama rata tehtiin joka kerta eri tavoin. Juuri kun koira kuvitteli tietävänsä miten homma menee, niin muutettiin. Pila tosin ei vaihtanut aina vaan karkasi mm. putkeen siitä huolimatta ettei sitä enää seuravassa pätkässä ollutkaan. Me tehtiin oikein hienoja onnistuneita päällejuoksuja ja mut pakotettiin tekemään kauheen pelottavia persjättöjä, jotka kyllä toimi kuin häkä. Ja Eva onnistui saamaan mut liikkumaan mikä oli ihan uskomatonta. Tietty se vaati vähän uhkailuja, mutta liikuin lopulta :D

Sunnuntaina kouluttajana toimi Esa Lehdistö, jolta olta oltiin jo aikaisemmin saatu ratapiirros. Se näytti aivan kuollettavan vaikealta, mutta loppujen lopuksi olikin ihan mentävissä. Koko rataa ei todellakaan päästy Pilan kanssa, mutta saatiin ihan hyviä pätkiä. Tässä koulutuksessa oli jo todella rento ja varma olo. Mä aina jännitän vieraita kouluttajia, mutta nyt ei jännittänyt tippakaan. Toki sillä ettei yöllä ollut tullut montaa tuntia nukuttua ja oli muutenkin aikas puhki oli vaikutusta. Esan koulutus oli perinteisemmän suomalaista. Jäi sellainen olo, että voisi enemmänkin olla Esan koulutettavana.

Leiri oli aivan mahtava. Tosi hauskaa viettää viikonloppu hyvässä seurassa ja samalla saada hyvää koulutusta ja paljon, paljon erilaisia vinkkejä. Leiriltä suunnattiin nappaan Ama mukaan ja jatkettiin Ouluun.

Kesäloma!!!

2011-07-01T17:38:00.001+03:00

Kesäloma alkoi :)

Nyt nokka kohti agileiriä.

Univelkoja

2011-06-25T17:09:00.001+03:00

Tuntuu, että viimeksi olen nukkunut hyvin Kipalassa kasvattitapaamisen jälkeen. Sen jälkeen on yöunet jääneet aina vain lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Oih mikä ilo, että on juhannuksen vuoksi pitkä viikonloppu. Sai nukkua :D

Amandakin aloitti maanantaina juoksut ja kesälomasuunnitelmat selkiytyi asteen verran. Pila ja Kuje pääsee agileirille ja kisailemaankin, mutta Ama saa mennä hoitoon. Sen pitemmälle suunnitelmat ei sitten edenneetkään kuin ekat viisi päivää. No eiköhän sitä lopuille kolmelle viikolle jotain keksi. Ainahan sitä voi vaikka lepäillä.

Talossa osa nurmikosta katosi miehen ja trimmerin toimesta. Sisälläkin tapahtui ja keittiöön tuli portti. Tosi kätsyä, nyt kun vielä oppisi laittamaan portit kiinnikin, jos ei halua koirien keittiöön menevän. Juhannuksen kunniaksi käytiin saunassakin pitkästä aikaa. Polttopuiden puute kun on vähän vaikeuttanut saunomista. Pihasauna on oikea ilo ja tytötkin tykkää. Amandaa ei meinannu saada saunasta poiskaan.

Ensi viikko menee päiviä laskien. 4 työpäivää ennen lomaa.

Ohjatut treenit: sujuvaa menoa

2011-06-22T08:30:00.002+03:00

Tiistaitreenit oli taas antoisat. Minna oli yhdistellyt sm-kisojen radoista pätkiä mukavaksi radaksi. Oli kuulemma liian helppo harjoitus meille, mutta oli tosi ihanaa kerrankin tehdä sellaista treeniä missä sai paljon onnistumisia. Teki itsetunnolle oikein hyvää. :) Ama oli ihana ;)

Virheitä tuli lähinnä sellaisista kohdista missä vaan luotin ja jätin ohjaamisen kesken. Lopuksi otettiin keppejä niin että edessä oli pöydällä namiautomaatti. Tein jopa onnistuneen takanaleikkauksen. Yritetään nyt saada näillä kepit+kontaktipalkka yhdistelmillä vauhtia ja iloa Aman keppeihin. Kotiläksyksi ennakoivia valsseja yhdellä hypyllä ja iloisella palkalla. Meidän hypyt valuu liikaa.

Pilan treeneistä mulla on videomateriaalia. Sannalla oli kaksi erilaista pätkää, taas sm-kisojen vaikutuksia koottuna. Ensimmäinen oli oikein kivan tuntuinen, toisella aavistelin vaikeuksia päällejuoksujen kanssa ja eihän ne oikein toimineet. Lopulta saatiin päällejuoksu toimimaan, tai ehkä se oli enemmän takaakierto ja veto- tyyppinen ratkaisu, mutta sen jälkeen en saanut Pilaa kepeille mitenkään päin. Ei vaan osannut sijoittua, ei niin millään. Pilan treenilistalle päällejuoksut.

Ekasta pätkästä onnistunut suoritus:

Video

Toinen pätkä, jossa ei vaan ohjaaja osaa muurin jälkeen
Video

Pilan kontaktit on kivat :) Vieläkin ne on kesken, sillä mun jäädessä taakse ei mene loppuun asti vaan jää tuijottelemaan, mutta ohi juostessa pysähtyy hyvin.

Synttärilahja

2011-06-22T08:02:00.001+03:00

Miniläppärin lyhyt elämä

2011-06-21T16:31:00.002+03:00

Miniläppärit ei todellakaan ole kovin pitkäikäisiä kapistuksia. Ainakaan mun käytössä tai mulle sattuneet tapaukset. Ensimmäinen Acer meni heti vaihtoon. Mukava vaaleanpunainen söpöstys, joka oli pakko vaihtaa valkoiseen versioon, koska vaaleanpunainen ei lähtenyt asentumaan. Valkoinen oli pitkäikäisempi versio ja jaksoi vuoden päivät ennenkuin lyhistyi.

Asus on tähän astisista sitkein (puolitoista vuotta kesti kannettavana). Se sitkutteli hajonneella näytölläkin pitkän tovin, kunnes lähti huoltoon. Huollosta pinkki Asus palautui toimivan näytön ja hajonneen akun kanssa. Kiva huolto, kun tuhosi akun ja korjaamaan eivät suostuneet. Läppäri toimii moitteettomasti verkkovirralla, mutta ei se enää ole kannettava. Todella raivostuttavaa. Uuden akun osto ei onnistu, koska koneessa ei ole irtoakkua ja huolto maksaisi enemmän kuin uusi kone.

Joten ostin uuden miniläppärin. Samsungin versio kesti päivän. Lähti hajoneen hiiren vuoksi huoltoon. Parissa viikossa huollosta saapui uusi kone. On nyt kestänyt kaksi päivää. Windowsin versio 7 starter on muuten ihan susi. Epäsuosittelen. Taustakuvaakaan ei pysty vaihtamaan. Katsotaan kauan tämä viides kokelas selviää.

Kesäloman odottelua

2011-06-17T08:32:00.003+03:00

Tai jos tulis edes huominen. Ois vapaapäivä ja pääsisi Kipalaan. Alkaa jo työrupeama painaa ja lähestyvä kesäloma tuntuu jo työmotivaatiossa.

Kesäloma suunnitelmat on auki yhä vaan. Kuje aloitti juoksut ja nyt ois hauska tietää, että koska ne loppuu. Loppuuko niin ajoissa, että päästään agileirille. Aloittaako Ama juoksut? Varmaan, mutta koska. Noilla juoksuilla on kovin iso ja määrävä osa nartun elämää hallinnassa. Jälleen kerran mietiskelen, että oisko syytä leikkauttaa neitoset. Eipä tarttis miettiä, että koska pääsee ja minne.

No näyttelyiden osalta ei juoksut vaikuta. Pila ja Kuje on ilmoitettu Kemiin ja Ouluun missikisoihin. Pitäis varmaan treenata. Pilan kanssa ollaan vahvistettu viime aikoina istumista, niin ettei se varmaan osaa enää seistä ollenkaan. Ravi on satunnaisesti treenattu, mutta kovin on vaikeeta. Pilan mielestä paras tapa liikkua on päätön ralli. Kuje ravaa yleensä oikein sievästi, mutta seisoo kuin vanha lehmä, jos ei sitten istu. Että kovin korkein odotuksin ei näytelmiin mennä.

Agilitya ei ole tehty. No jos ei lasketa satunnaisia kontakteille pysähtymisiä ennen lenkille lähtöä. Sekin tosin lähinnä vaan mun verenpaineen nostatusta, kun kaikki pysähtyy minne sun sattuu, jos pysähtyy, ja vähintään siinä vaiheessa kun kiskon hiuksiani epätoivosta niin säntäilevät edestakaisin kuin hyvittelevät länderit. Argh! Miksi edes yritän?

Talossa uudistukset tapahtuvat hitaasti. Salaojia ei vissiin sittenkään tarttis tehdä. Tehdäänkö sittenkin vaiko eikö. Ei tiedä. Kaivurimieshäiskänen on kovin kiireinen eikä ehdi katsomaan pihaa ja tekemään tarjousta. Piha rehottaa odottaessaan. Ruohonleikkuri on rikkisärki. Nököttää litsaantuneessa vajassa, ja voikukat valloitti pihan sillä välin. Enää niihin ei edes ruohonleikkuri pure, kohta tarttee jonkun raivauskoneen varmaan. Kuulemma asia on hoidossa.

Jotain sentään on tapahtunut. Meille tuli olohuoneen ja keittiön väliin kiinteä portti. Samanlainen pitäisi vielä saada eteisen ja keittiön väliin. Se, on vielä vähän kesken. Ja niistä tulee kuulemma oikein nätit, kunhan maalaa. Koska maalaus tapahtuu jäänee mysteeriksi. Yhtä kaikki, portti on paljon kätevämpi kuin edeltäjänsä. Toivottavasti keittiönportti valmistuu piakkoin sekin.

Piupaupou kävi katsomassa Wilman wauvasia. Mulla olisi siitä kamerassa kuvia, mutta ne nyt on siellä kamerassa. Ostin uuden miniläppärin, joka meni heti seuraavana päivänä huoltoon. Ei tunnu kovin kannattavalta ostokselta.... Käyttöjärjestelmäkin on ihan susi, ei pysty edes taustakuvaa vaihtaan. Tarkoitus oli ruveta käyttään sitä ja siirtää kamerasta kuvat sinne uuteen miniin, mutta eipä nyt pysty. Harmillista.

Onneksi heinäkuu lähestyy, ja sitten on koko kuukausi lomaa. Sitä odotellessa..

Epistelemässä

2011-06-11T16:06:00.002+03:00

Pilan kanssa käytiin perjantaina epiksissä. Mulla on jotenkin tässä viime aikoina noussut kynnys lähteä Piun kanssa kisaamaan. Kyse ei ole siitä etteikö koira ois taitava ja osaava. Sillä Pila on ihan mieletön, sillä tahto tehdä ja se osaa. Mutta oma ohjaus on niin masentavaa. Surku tulee kun katsoo videota. Huoh, mitä räpellystä taasen. En ehkä koskaan ole kuulutkaan juoksemisesta ja ohjaaminenkin on aikas tuntematon käsite.

Ekalla kerralla ohjasin fiksusti renkaan ohi. Oikein osoitin selvästi renkaan ohi ja Pila, kun ei hae rengasta samaan tyyliin kuin Ama, niin meni kuten ohjasin. Ja päästin väärään päähän putkea ja ohjasin ylimääräsein hypyn saadakseni sen takaisin oikeaan päähän putkea. Takanaleikkaukset oli myöhässä, myöhässä, myöhässä, mutta se olikin sellainen testi, että uskallanko radalla leikata takana ja mhttp://www.blogger.com/img/blank.gifitä sillon tapahtuu. Kontaktit toimi, kepit toimi. Pila pääsi kaksi kertaa hyppimään, mutta ei purrut. Video

Toinen rata oli parempi. Renkaan otin erilailla, A:lta kutsuin läpi. Vähän löysästi vekkailin puomille, mistä ylösmeno-vitonen. Videolla näyttää siltä, että osuisi, mutta ei se munkaan mielestä siihen osunu. Pistän kyllä tuon omaan piikkiin. Ja jälleen virheen jälkeen pakka hajosi sen verran, että en puomin jälkeen ohjannut kunnolla ja Pila ei osannutkaan rataa ulkoa ja mennyt muurin jälkeen hyppyäkin. Jos oisin ajatellut paremmin oisin nyt kokeillut eri ohjausta loppupätkään, mutta enpähän ajatellut. Keinulla sentään tajusin kokeilla, että lähteekö väärällä käskyllä kontaktilta. Ei lähtenyt, pysyi hienosti. Pilalle pisteet, ohjaajalle miinukset. Video

Ohjatut treenit: helleliitoja

2011-06-08T09:57:00.001+03:00

Lauantaina Ama ja Kuje osallistui Stenbergin Heinin koulutukseen. Aman kanssa ois treeniaikaa ollut vartti, mutta se jaksoi ekat viisi minuuttia ja oli sen jälkeen ihan kuollu. Ehdin tekeen vaikka ja mitä kun koiran vauhti oli kävelyä. No oli kuumaa ja onnistuin polttamaan itsenikin pahasti, että Amaa ei voi syytellä väsymisestä.

Muuten Heinin koulutus oli kiva. Paljon jäi mieleen juttuja. Rata oli mielenkiintoinen ja kivasti oli erilaisia vaihtoehtoja ohjaukseen. Mun suurin puute oli taas oma vauhti. Ihme hipsuttelua, enkä pääse siitä eroon.

Tiistaina Ama pääsi kuokkimaan Sannan treeneihin kun meiltä oli omat peruttu. Mä niin olen tykännyt tuosta Salen ryhmästä. Sanna on kertoo selkeästi asiat ja on kouluttajana innostava. Tällä kertaa kuumuuden vuoksi tehtiin pientä pätkää. Toisena oli keppitreenit, johon oli liitetty ohjauksena todella vaikea persjättö sekä poispäinkäännös. Pila oli Amaa parempi, johtuen ehkä siitä että luotan sen keppeihin enemmän. Sannalla oli ehdottaa kokeilemisen arvoinen vinkki Aman keppeihin, sitä on pakko jossain vaiheessa kokeilla. Ohjauksena poispäinkäännös oli niiiiiiin miljoona kertaa persjättöä helpompi. Jälkimmäistä ois syytä treenata lisää...

Toinenpätkä oli A-putki-erottelu, välistäveto&jaakotus sekä pimeään putkensuuhun lähetys. Länderit valui hypyille, kun en vaan osannut kertoa välistävedon käännöstä ajoissa. Pilan kanssa sit liioittelin jolloin se tuli hypyn ohi. Ei rytmitys oikein toimi, enkä vielä ymmärrä miten Pilan kanssa tuollaiset ajoitetaan. Oispa syytä treenata lisää. Ihan vaan kahdella vierekkäisellä hypyllä.

Oli kivat treenit. Tykkään kovasti Sannan tavasta opettaa ja ryhmä sopii meille hyvin. Kotiläksyä saatiin taas, vaikka edellisetkin on yhä tekemättä. Joskos loppuviikosta virittäisi radan pihaan ja tekis läksytkin.

Suurin pohdinnan aihe on omalla kohdalla tuo karmee hipsuilu ja varominen. En uskalla, osaa, pysty liikkumaan kunnolla. Ohjaus on keskeneräistä kun kaikki asenne puuttuu. Tiedä mitä siihen keksisi. Koirien kanssa kesän panostus ois keppien ja kontaktien parantamiseen.

Kesäisiä kuvia

2011-06-04T11:32:00.002+03:00

Kesäkuu

2011-06-01T20:05:00.001+03:00

Onpas kesäistä. Koiratkin on päivälenkillä aivan puhkipoikki kuumuudesta. Varmaan pitäisi aikatauluttaa metsään meno iltaan. Eka reaktio vapautus-käskyn jälkeen on silti päätön kaahaaminen.

Olin ihan positiivisesti yllättyny kuinka hyviä kännykkäräpsyjä iPhonella onnistuikin lenkillä ja pihassa napsimaan. Tai sit ne vaan tässä kännykässä onnistuu näyttää hyvältä ;)

Kesälle ja lomalle ois suunnitelmia, mutta ei vielä mitään ihan varmaan. Paljon on liikkuvia elementtejä aikataulussa. Jonkun kaivurimiehenkin piti tulla tekeen tarjous pihatöistä. Piti piipahtaa tänään tai tällä viikolla, mutta tuleekin sitten joskus. No, jos tässä jotain on talven aikana oppinu niin odotteleen. Kaipa kaikki sitten aikanaan...

Nautitaan kesäisestä säästä. Huomenna talkoileen ja lauantaina pääsee agikoulutukseen. Toivottavasti säät suosii.

Outo nukkumapaikka

2011-05-31T13:22:00.003+03:00

Pila mielestä sohvalla nukutaan näin. Se myös rakastaa juosta sohvan selkänojaa edestakaisin ja roikkua käsinojalla. Myös käsinoja on oiva nukkumapaikka. Luulen, että Piu on puoliksi apina...

Heräämisiä

2011-05-30T11:41:00.003+03:00

Blogi on jäänyt aikas vähälle huomiolle taasen. Olin pari viikkoa korvatulehduksessa, joka oli muuten ihan kamala ja sitkeä tauti. Multa meni kaksi agilityviikonloppua sivusuun ja samalla iski agimasennus. Nyt ei ookaan kisoja oikein tiedossa. Koirista Ama ja Kuje kävi kyllä kisailemassa, Pilan tuloksiin merkittiin POISSA, joka onkin sille yleisin tulos tällä hetkellä. V tehtaili Aman kanssa oikein hienon nollankin, että koirilla meni hyvin. Kuje jopa starttaili kahden eri ohjaajan kanssa.

Sen jälkeen kun palasin sairaslomalta töihin, niin en muuta oo tehnykään. Viikonloppu meni töissä ja tahti jatkuu torstaihin asti. Torstaina pitäisi talkoilla seuran kisoissa ja sit taas perjantaina töihin. Hohhoijaa. Vaan pitää nyt painaa ennen kesälomaa, että saisi kerättyä remonttikassaa. Jahka heinäkuu alkaa, niin sitten on aikaa lomailla koko kuukausi.

Kai tässä pitäisi pikkuhiljaa herätä kesään. Silloin kun vaivuin sängyn pohjalle oli ihan talvi, satoi jopa lunta samalla viikolla. Ja kun vihdoin nousin, niin onkin ihan kesä ja puut täynnä lehtiä ja ihmiset sortseissa. Vielä en oo viikossa päässyt mukaan kesään, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa taas nousta. Agitreeneihinkin oon päässyt ja maistui niin mannalta pitkän tauon jälkeen.

Talolle ois jonkun verran remonttisuunnitelmia hahmoteltuna. Saapa nähdä kuinka montaa niistä tänä kesänä lähdetään toteuttamaan. Todennäköisesti sähköt on pakko toteuttaa, pihan laitto ois se mitä eniten haluaisin (siis agikenttä ja salaojat, kasvihuoneen suhteen oo valmis odotteleen) ja ulkokuoren uusiminen ois pihaa välttämättömämpi, toinen päätyseinä kun on aikas kärsineen näköinen. Uusi varasto pitäisi saada talven aikana kaatuneen tilalle. Kylppäri pitäisi tehdä loppuun, se on yhä vaan kesken, kun ei olla löydetty täydellistä kaapistoa. Niin ja kun aletaan miettiä, niin pitäisi päättää mitä tekee sen takan suhteen, ottaako vai eikö, joka taasen vaikuttaa siihen, että keittiö pitäis laittaa uusiksi. Niin ja yläkerta ois kiva saada inhimillisen näköiseksi, mutta sitä ennen pitäisi tietää, että tehdäänkö katolle jotain vaiko ei.

Eipä lopu omakatitalossa hommat. Tähän mennessä oon saanut hankittua olkkariin uuden kesämaton. Alkuhan sekin ;)

Pila 2 vee

2011-05-26T20:27:00.001+03:00

Onnea Kujeen lapsille Jermu, Jippo, Tikkis, Jekku ja Pila :)

Ohjatut treenit: Niinun viimeinen valmennuskerta

2011-05-06T22:03:00.002+03:00

(Frida on taitava pieni putkikoira ;) )

Tiistaina oli Niinun viimeinen valmennuskerta. Olin aikas kamalassa flunssassa. Amandan kanssa meni ihan kivasti, mutta Pilan kanssa ei oma keskittymiskyky oikein tahtonut flunssan alta enää päästä esiin. Oli vähän turhauttavaa säätämistä, kun en millään saanut ajoitusta toimimaan. No toisaalta tietääpä mitä treenata. Samaa ongelmaa on Aman kanssa, mutta Ams antaa paremmin anteeksi osaan sen kanssa ajoittaa edes hiukan paremmin.

Kaikkineen tästä valmennuskaudesta on jäänyt aika sekavat fiilikset. Toisaalta koen oppineeni paljon, toisaalta tuntuu että paljon jäi puuttumaan. Projekti jatkunee ensi syksynä ja näillä näkymin ajattelin pyrkiä mukaan.

Ensi viikolla meillä alkaa kesäkauden treenit Amandalla Minnan koutsauksessa ja Pilalla Sannan. Odotan innolla ja toiveikkaana.

Kätilöimässä: Wilman synnytys

2011-05-02T19:27:00.004+03:00

Vappuaattona olin vahtimassa, ettei Wilman synnytys käynnistyisi ja Vappupäivänä menin sitten katsomaan, joskos synnytys jo käynnistyisi.

Oli ihan mielenkiintoinen verrattuna Chilin ja Kujeen synnytyksiin, kun Wilmalta oli ekan pentueen aikaan otettu ylös lämpöjä ja samoin tässä toisessa. Ja kun oli vanhat lämpömittaukset ylhäällä, niin pääsi hyvin vertailemaan miten samaan tyyliin synnytys eteni.

Wilman avautumisvaihe oli pitkä. Odottavan aika on melko loppumattoman tuntuinen kun aamulla aloitettiin odottelu ja yhdentoista aikaan illalla syntyi ensimmäinen pentu. Lopuista ei sitten vappupentuja tullutkaan.

Ensimmäisen ja toisen pennun välikin venyi pariin tuntiin. Wilmalla ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä näissä asioissa. Kolmannen välikin taisi olla tunnin tienoilla, mutta sen jälkeen pentuja syntyi nopeammin aina sinne seitsemänteen asti.

Tässä vaiheessa Wilma pestiin ja pentulaatikko siivottiin. Väsyneiden ihmisten uinahtaessa hetkeksi oli Wilma kuitenkin synnyttänyt vielä kahdeksannen pennun. Siellä se oli tyytyväisenä aamulla porskuttamassa muun joukon jatkona.

Synnytys kesti aika pitkään, mutta onneksi kaikki muuten sujui helposti. Kaikki pennut vaikutti oikein elinvoimaisilta ja Wilma niitä innokkaasti hoivaili. Melkoinen poikakatras kun tuli 6 kuusi poikaa ja 2 tyttöä.

Tytöt ovat melkein samanväriä, kolmantena syntyneellä pennulla on selässä valkoinen kolmio, joka viimeisenä syntyneeltä tyttöseltä puuttuu.

Pojissa sitten onkin aikas laaja värivalikoima tummasta vaaleaan.

Oli kyllä hieno kokemus päästä seuraamaan. Kiitoksia kovasti koko Lepolan perheelle :) ja Wilmalle toki myös :)

Koiravahtina

2011-05-01T07:30:00.001+03:00

Eilisen olin koiravahtina. :) Aikasmoinen masu on vielä Wilmalla.

Kuvia lenkin varrelta

2011-04-27T18:08:00.004+03:00

Metsälenkin alussa irrotan koirien hihnat ja käsken ne paikoilleen odottamaan lähtölupaa. Ja kaikkien mielestä lähtö on hirmu hauskaa

Lenkin varrella palkkailen koiria kivillä seisomisesta. Tässä Frida opettelee.

Ja näin hyvin se oppi hetkessä kiipeämään samalle palkkakivelle kuin muutkin.

Metsässä on hauska juosta. (Tai Kujeen tapauksessa syö keppejä..)

Ja ihan yhtä hauskaa se on niityllä.

Lenkki voi kulkea järven rantaan, jossa törmää jännittävään veteen.

Näin kauniita tyttöjä <3

Ja lopuksi voi lenkin jälkeen uinua yhdessä.

Kesäkausi alkaa

2011-04-27T17:34:00.004+03:00

Tiistaina meillä oli estetalkoot, osa seuran esteistä siirrettiin Takkulasta Hervannan kentälle. Virallisesti ekat kesäkauden treenit taitaa olla ensi viikon Niinu-koulutus, mutta koska me jo höntsäiltiin esteiden siirron jälkeen Aman ja Pilan kanssa, niin kesäkausi on meidän osalta korkattu.

Otettiin tyttöjen kanssa vaan keppejä parin hypyn kautta. Ensin palkkasin lelulla. Molemmilla tuli virheitä jonkun verran. Amanda kyllä palkkautui lelulla mistä pisteet. Vaihdoin namiautomaattiin ja yhtäkkiä Pila osasi kepit ihan mistä kulmasta vaan ja oli paljon nopeampi ja varmempi. Automaatti oli yhden hypyn takana lopussa. Pitää kokeilla seuraavaksi laittaa parin hypyn taakse ja katsoa toimiiko yhtä hyvin. Amallakin pujottelu nopeutui namiautomaatin kanssa. Aman kanssa ei vielä takanaleikkauset tälleen ihan toiminu. Niitä pitää treenata uudelleen.

Ruiskiskuu korkkasi oman kesäkautensa uimalla :)

Vaihtarit

2011-04-27T17:25:00.002+03:00

Pitkänä perjantaina käytiin vaihtamassa Cello

Fridaan.

Samalla käytiin kisailemassa Hyvinkäällä, jossa oli kolme kolmosten starttia. Viimeisessä startissa ohjasin sekä Amandaa, että Kujetta ja molempien kanssa aika samanlainen rata, Kuje vaan porhailsi viitisen sekuntia nopeampaa. Molemmille puomin kontaktilta vitonen, vaikka mun mielestä Ama juoksi sen kyllä ja videollakin mun mielestä osui. Kujeen virhe jäi harmittamaan, koska se pomppas ihan röyhkeesti. Aman rataan olen ihan tyytyväinen joskin mietiskelen joskos kontakteille ois syytä tehdä jotain. Eka rata meillä oli Aman kanssa hyvä, ohajsin vaan väärään päähän putkea, jonka vuoksi tuli hylly. Toka olikin sit kauhee enkä päässyt edes loppuun.

Pääsin kisapaikalla näkeen myös Kujeen pennun Tikkiksen. Jätkä on kasvanut oikein komeaksi mieheksi. Toivottavasti törmättäisiin myös parin viikon päästä Lohjalla LÄgin kisoissa. Siellä ois Pilallekin ilmoitettuna yksi startti. Samalla reissulla ois tarkoitus palauttaa Frida.

Ohjatut treenit: Yhtä ja toista

2011-04-22T09:59:00.001+03:00

Vähän on viikonpäivistä sekaisin kun tuli tehtyä viime viikonloppu töitä. Onneksi edessä on pääsiäisvapaat, niin voi nollailla pitemmän työrupeaman. Tiedossa ois 3 starttia Hyvinkäällä ja Cellon palautus. Tarkotus oli ilmoittaa tytöt jonnekin muuallekin kisaileen, mutta se nyt jäi.

Sain V:n avustuksella kellotettua tyttöjen pujottelua. Ihan pelkät kepit ja palkka namiautomaatilla. Amanda oli sekunnin hitaampi kuin Kuje ja Pila. Ja mun mielestä oli vielä Amaksi nopea pujottelu. Mä olin ylipäätään onnellinen että se pujotteli.

Kesäkausi alkaa ihan tuota pikaa. Niinun valmennuksesta jäljellä on enää yksi kerta ja sit alkaa kesätauko. Se koulutuskerta on tosi surkeeseen väliin. Stressaan sikana kuinka saan aikataulut järjestymään. Vuorotyö on toisinaan pirun hankalaa.

Kesällä kaikki kolme läntsyä pääsee treenaan samana päivänä, joten kyytien suhteen pitäis mennä hyvin. Kouluttajana kesällä oon vain mun läntsyalkkareille, enkä seuran riveissä ollenkaan. Oli mietinnässä että jos keskittyisin vaan ite treenaan, mutta kun sain luvan ottaa seuran ulkopuolisia kentälle, niin ei voinut jättää tilaisuutta käyttämättä. Se mun alkkariryhmä on niin kiva.

Torstaina oli Päivin treenit. Me tehtiin Pilan kanssa samaa rataa ja se jopa kesti mun virheitä purematta. Ja korjas ite yhden hypyn, jota en meinannu millään pystyä ohjaan. Hurraa Pila! Aman kans joka yrityksellä virhe kepeiltä :/ Muuten meni hyvin. Kellotettiin aikoja ja Aman rata 10 sekuntia hitaampi kuin Kujeen. Aika paha. Ohjaaja sucks...

Pila tarttee putki-A erottelua, kepeille kaikki koirat tarttee tehotreeniä ja keinua ois syytä taas vahvistaa, Ama oli ainoa jolla oli hyvä keinu. Niin ja Pilalla ei pysyny rimat kun se väsyi.

Kevään iloa

2011-04-16T20:06:00.002+03:00

Maaliskuussa kun Cello tuli, olivat kuvat tälläisiä

Ja tänään meno oli tälläistä

Aikas hyvin on kuukaudessa lumet sulaneet. Ei oo ihan samasta paikasta tosin kuvat. Aika on jotenkin taas kiitänyt. En edes tajunnut, että Cellon on ollut meillä jo kuukauden. Se on niin kiltti ja helppo. Menee muun lauman jatkona ihan huomaamatta.

Tänään nautiskeltiin sulaneesta pihasta. Muhkuroista huolimatta oma piha on poikaa :) Otin koirista kuvia hypyillä ja tyttöjen kanssa sit otettiin pari toistoa kepeillekin. Jopa Amandan kanssa tuli sellainen olo, että ehkä niistä kepeistä voi sittenkin tulla vielä jotain. Palkka tuli namiautomaatista ja kateus antoi kaikille vauhtia.

On niin kiva käydä lenkillä, kun pääsee juoksuttamaankin koiria, eikä tartte vaan uppoilla lumeen. Meidän normi metsäreitillä on vielä lunta, mutta eiköhän sekin kohta sula ja sitten saa nauttia taas metsäilystäkin.

Pilalle tuli kuuma leikkimisestä

3 sukupolvea yhden narun kimpussa

Kevät tulee taloon

2011-04-15T09:49:00.002+03:00

Meillä alkaa pikkuhiljaa lumi sulaa talon pihasta. Kentän puoli on jo puoliksi sula, mitä nyt reunoilla on parin metrin kinokset. Mutta voi kauhee minkälaisessa kunnossa se maa on. Tasaisesta ei voi puhuakaan samana päivänä. Mun agilitykenttäni on täynnä kraatereita ja monttuja. Routa on vissiin painanut maata. Jossain enemmän, jossain vähemmän. Sille on pakko tehdä jotain jos haluaa pihalla treenata.

Sisällä mikään ei oo edistyny. Kylppärin valo on yhä Kipalta saatu ladattava lyhty, koska seinävaloa ei oo ostettu. Eikä oo ostettu myöskään kylppärikalusteita tai edes allasta. Tuleekohan siitä koskaan valmista? Miksi hienot kalusteet ei vaan vois ilmestyä sinne? Oon yrittäny kattella, mutta mitään sopivia ei ole sattunut eteen.

Muutenkin sisäpuoli taloa kaipais hoitoa ja järjestelyä. Odotan että ilmat vielä pikkaisen lämpenis ja vois ottaa taas käyttöön yläkerran. Sais ehkä pitkästä aikaa olohuoneen, olohuoneen näköiseksi.

Ulkona tarttis tehdä kaikenlaista muutakin kuin taikoa agikenttä tasaiseksi. Talon ulkoverhoukselle tarttis tehdä jotain, samoin kattoa pitäis tarkastella. Mietin, että jos laittais kasvihuoneen, mutta se saattanee siirtyä ens kesään, sillä pitäisi laittaa uusi ulkovarasto lytistyneen tilalle. Kaikkee pitäis. Keväistä omakotitalo-ihanuutta...

Ohjatut treenit: huono rata, hyviä pätkiä

2011-04-15T09:33:00.001+03:00

Tiistai-treenit oli tällä kertaa vetämässä Jari. Meillä oli sellainen 23 esteen rata, joka paikoitellen tuntui mahdottomalta, mutta niin vaan joka paikkaan keksittiin joku ohjaus. Eka yritys koko radan suorittamiseen oli kaamee. Pakka vaan levis. Mä en kestä yhtään virhettä. Virheen jälkeen koko homma on toivotonta ja niitä vaan alkaa satelemaan lisää ja lisää.

Pätkissä tehtäessä mentiin mun mielestä ihan kohtuullisesti. Tarpeeksi lyhyesti mennessä pystyn keskittymään, mutta yli kymmentä estettä en vaan osaa ohjata niin, että ajatukset pysyisivät mukana.

Poispäinkäännöstä tulis harjotella lisää, samoin putkista kääntymistä ja putkijarrutusta. Pujottelu oli niiiiiiiiin masentava. Kontakteilta palkkasin, puomilla oli alusta. Meni hyvin. Putkiin vaati tarkkaa ohjausta, mulla on putkiin ohjaus alkanut heikentymään ja siihen ois syytä kiinnittää huomiota.

Kepit oli kamalat. Niin niin hirveät. Epätoivoinen olo tuli.

Ennen treenejä Cellokin pääsi aksaileen kun oltiin liian aikaisin paikalla. Se meni tällä kertaa tosi hyvin putkiin. Mentiin pääasiassa erimuotoisia putkia ja lisäksi muutama hyppy, A sekä keinu. Innokas Cello on tekemään, mutta itse esteet on sille yhdentekeviä. Sen kanssa oli silti niin kiva puuhastella :)

Toinen sydänultra

2011-04-15T09:29:00.001+03:00

Maanantaina käytiin Oivassa sydänultrassa Amandan kanssa. Samalla Pila näytti tassunsa, mutta se oli kunnossa eikä sille mitään tarttenu tehdä. Amandan sydämen läpässä kiinni oleva kökkö oli yhä kiinni. Ei ollut muuttunut mihinkään suuntaan ja sydän toimi moitteettomasti. Amalta otettiin verikoekin, josta ei näkynyt minkäänlaista tulehdukseen viittaavaakaan.

No ainoa oire on ollut yksi lenkillä tullut pyörtyminen, niin päätettiin että seuraillaan vaan. Läpän lisukkeelle ei oikein mitään pysty tekemään. Pelkkä koepalan otto vaatisi avosydänleikkauksen. Me siis jatketaan normaalia eloa, tarkkaillaan merkkejä muista oireista ja mennään kesällä taas ultrauttaa sydän uudestaan.

Oulun kisat

2011-04-15T09:15:00.001+03:00

Viikonlopun kisat oli varsin tuloksettomat. Ensinnäkin Pila oli aamun metsälenkin jälkeen kolmijalkainen ja ei näin ollen kisannu koko viikonloppuna, vaikka sunnuntaina käyttikin kaikkia neljää tassuaan.

Aman kanssa tehtiin kaksi hyllyä ja kaksi surkeaa tulosta. Huoh. Pahinta oli että pujottelu on taas palannut nollapisteeseen. Ekalla radalla se oli hyvä, mutta sen jälkeen alkoi alamäki. Viimeisellä radalla Ama ois kävellykin nopeammin kuin pujotellut. Ja ihan yhtä masentunutta oli tiistain treenissäkin. Vähän on epätoivoinen olo tän suhteen. Kai kokeilen laittaa pihakeppeihin verkot ja otetaan niillä keppikuuria, jollain ihan superpalkalla. Nyt lunta on pihasta sulanut sen verran että saatan jopa löytää verkot jostain.

Oli radoissa hyvääkin. Aman tekeminen keppejä lukuunottamatta oli hyvää. Se oli oikein kiltti ja paikkaili mun ohjausmokia. Sain tehtyä joka radalle jonkinlaiset ohjaussuunnitelmat. Vähän taas ohjaus hajos paniikkiin ja hätiköintiin ja osa suunnitelmista oli vikatikkejä.

Viikonlopussa parasta oli kaverit ja tutut. Kisoissa nähtiin Pasi kera Vipun ja Kampin. Cellokin pääsi lenkkeileen poikien kanssa. Sunnuntaina poikettiin kotimatkalla moikkaamassa Lina ja Gabriel ihmisineen. Linan maha oli kovasti kasvanut.

Ohjatut treenit: Niinun nelonen ja muuta

2011-04-08T12:12:00.002+03:00

Onpas taas jäänyt treenejä ja kisojakin päivittämättä. Loman jälkeinen laiskuus vaivaa. Onneksi pääsiäisenä on taas vähän viikonloppua pidempi vapaa. Kesälomaan kun on aikaa vielä ikuisuus.

Kisoissa käytiin Pilan kanssa 27.3 ATT:llä. Reissu oli kiva. Meillä oli isompi TAKUT-porukka kisailemassa, joten oli hyvää seuraa. Itse kisat meillä meni pureskeluksi. Me ei oltu yhtään samalla radalla Pilan kanssa. Ei niin tippaakaan. Ja se turhautti Pilaa niin paljon, että virheen tullessa, se yritti kiskoa mua hihasta. Hyvää radoissa oli lähdöt, joissa Pila pysyi hyvin paikoillaan istumassa.

Pilan treenit on jatkaneet samaa kaaosta. Ohjaaja on pihalla kuin lumiukko, eikä koirakaan tiedä mitä pitäisi tehdä. Minnan treeneissä saatiin pureuduttua hihasta kiskomiseen, mutta yhä mun päässä on joku klikki tästäkin enkä reagoi tarpeeksi ajoissa. Niinun valmennuksessa taas tuli valaistumista lähtöön ja ihan yleiseen tekemiseen. Päivin treeneissä sit vihdoin koettiin onnistumisiakin ja saatiin jopa vihdoin tehtyä ihan kokonainen rata nollana. Paljon on parissa viikossa tullut mietittävää ja täytyy nyt ihan rauhassa pureskella näitä asioita auki.

Siinä kun Pilan kanssa pakka hajosi, niin Amandan kanssa taas tuntuu, että löydettiin taas yhteinen sävel. Jos vaan osaisin pitää suuni kiinni radalla ;) Minnan treenit oli hyvät ja tehtiin lopulta nollarata, mikä tuntui niiiiiin mahtavalta. Niinun treeneissä ihan ekaa kertaa tuntui, että me ehkä Aman kanssa oikeasti osataan jotain. Päivin treeneissä tehtiin pelkkää nollaa ja saatiin parannettua aikaa kierros kierrokselta.

Mulla on päässä joku ihme ongelma oman liikkumisen suhteen. Olen lopettanut juoksemisen ihan täysin. Ohjaaminen on töpöttävää ja säikkyä. Niinu onnistui kiskomaan musta esiin liikettä ja käskemällä pitämään suun supussa, tuli myös ohjaukseen järkeä. Aman kanssa onnistuin, Pilan kanssa en millään päässyt samaan. Nyt kun saisi vaalittua ja laajennettua tuota otetta ohjaamiseen. No siinäpä sitä on tavoitetta kesälle.

Viikonloppuna kisata Oulussa. Katsotaan kuin käy...

Ai niin. Kellotettaessa noin ykkösten tason rataa Pila jäi sekunnin Amandasta ja Kujeesta eli aikas samaa vauhtia se menee ja oli ainoa joka pysäytyi A:lle. Mutta ei varmaan tarvine huolehtia vauhdista vaan ohjaamisesta.

Kalju

2011-03-31T17:42:00.001+03:00

No nyt nypin päätkin. Ja paljon muutakin on tehty, mutta loman jälkeen ei vaan oo tullu päivitettyä....

Huomatkaa syyttävä katse. Tää on Aliisalle ;) Kerroin että hänen ideansa.

Lomailua

2011-03-24T14:25:00.002+02:00

Ihmiset on herkutelleet, samoin eräs nuori koira, joka söi kuvassa olevasta rasiasta puolet.

Syyllinen:

(Huomatkaa muuten, että olen nyppinyt tytöt. :D Oikeasti nypin! )

Ihmiset on käyneet laskettelemassa ja kaupungilla seikkailemassa. Koirien lomailu on lähinnä ollut lumihangessa seikkailua. Jotkut hullut jahtaa lumipalloa, ja toinen taas tyytyy söpöilemään.

Saunominen on hauskaa paitsi ihmisistä myös koirista. Paitsi Cellosta, jonka mielestä se on täysin järjetöntä. Kuje läähättelee aika nopeasti. Pila ja Amanda taasen on viihtyneet hyvin. Tässä kuvassa ne on jääneet saunaan vielä kun ihmiset on häipyneet

Loma ja lunta

2011-03-22T11:58:00.002+02:00

No eipä voi valittaa etteikö olisi lunta. Kummasti se on naisten tehtävä käyttää koirat ulkona. Eikä täälläpäin ole kukaan raivannut hyviä polkuja. Edes jäällä ei näy perinteistä lumikelkkareittiä.

Mökki on iso. Kolme makkaria ja lisäksi parvella on nukkumatilat. Varmaan kaksi kertaa mun talon kokoinen. Hyvin mahtuu siis tälläkin porukalla. Varsinkin kun koirat pakkautuu vierekkäin. Ja täällä on sellainenkin ihme kuin toimiva telkkari :D Jännittävää.

Pakkasin mukaan Ikean putken. Ihan vaan jos tulee vieroitusoireita agista...

Ohjatut treenit: Kehitystä

2011-03-21T14:03:00.001+02:00

Sunnuntain treeninä meillä oli Minnan valmennusryhmällekin pitämä erilaisten treenipisteiden harjoitus. Se oli ihan yhtä mukava toiseen kertaan treenattuna ja oli kiva nähdä että Pila oli kehittyny edellisestä kerrasta. Se kesti paremmin häiriötä kepeillä ja puomin suoritus oli makee, täysillä loppuun 2on2off-asentoon.

Ohjauspisteellä rata oli toisinpäin. Oli vaikeampaa tehdä poispäinkäännös vasemmalla kädellä. Pimeään putkeen lähetyksessä ohjaukseni oli löperöä. Jari jo mua ripitti siitä että kun kuvittelen koiran jotain osaavan jätän ohjaamisen puolitiehen. Tässä se näkyi taasen. Taaksetyöntö+valssi meni valssin osalta paremmin. Suunta oli nyt oikea, mutta teen valssiin ylimääräisiä, turhia askelia. Lisäksi asenne! oli paikoitellen taas hakusessa.

Putki-puomierottelussa sain aikaan virheitä kun yritin ohjata puomille. Tarkoitushan on että putkiin ohjaan ja puomille vain käskytän. Hyvin Pila meni ohjauksesta putkeen. Kun tajusin jäädä taakse ja käskyttää, niin valitsi puomin. Koira on fiksumpi kuin ohjaaja...

Pila oli ihana ja todella miellyttävä ohjattava. Ens sunnuntaina ois ATT:llä kisat. Ainoa mikä huolettaa on istuminen ja lähdössä pysyminen. Se on vieläkin epävarmaa. Olen naksutellut istumista ja mielestäni se on nopeutunut, mutta en pysty vielä luottaan etteikö nousis kun paineistuu.

Ohjatut treenit: hyvänmielentreenejä kertaa 3

2011-03-18T15:14:00.004+02:00

Perjantaina oltiin V:n kanssa Päivin treeneissä. Oi mikä ihanuus olikaan päästä Aman kanssa treenaan. Ja se meni hyvin. Paremmin ja helpommin kuin Pila, mikä oli yllätys. Rata oli kiva. Alku oli mulle vaikea, keppikulmat vähän kamalia. Pilalle suurta vaikeutta tuotti rengas, jonka se pyrki mustasta putkesta tullessaan vain kiertämään. Amanda kepit oli hitaat, mutta se pysyi siellä niin hyvin että ehdin edelle vetään sitä kohti putkea. Pila taas oli nopeampi pujotteleen, mutta en päässy sen eteen kuin jätti loput pujottelematta.

Sunnuntaina Jarin treeneissä oli kivanoloinen rata. Myöhästyin rataantutustumisesta kun vähän eksyin Pilan ja Cellon kanssa, joten menin radan viimeisenä ja tutustuin siihen vain reunalta. Me mentiin siitä huolimatta ihan hyvin. Pilan kanssa onnistui renkaalla takaaleikkaaminen, vaikka en ois uskonu. Ja se pujotteli joka kerta oikein. Tajusin vasta treenin jälkeen että kepit oli päin seinää.

(Pilan treenit oli vain esteeseen 20 asti ja putken 21 tilalla oli hämyhyppy)

Suurin ongelma on lähtö. Pila ei millään haluaisi istua. Ja pysyminenkin on vähän siinä ja siinä. Korjaamisesta molemmat turhaudutaan ja onnistun muutenkin paineistaan Pilaa lähtötilanteessa kun en pysty luottaan siihen. Meillä ois tehotreenissä istuminen.

Tiistaina Ams pääsi treenaan saman pätkän kuin Pila sunnuntaina, mutta lopussa oli vielä muutama este lisää. Niin ja yksi hämyhyppy oli poissa. Me mentiin pari kertaa rata nollana läpi, mikä on multa aika iso saavutus. Tosin ohjaus valui sillon joka kerta.

Amanda tuntui hitaalta. Kepit tökki ja kerran lopetti pujottelun kesken, mutta se johtui siitä että puolet oli vähän siirtyneet. Mä en oikein tiedä, että varooko Amanda ja siksi hidastelee vai tuntuuko se vaan musta hitaalta. Onhan mahdollista että Pila menee kovempaa ja siksi Ama tuntui hitaalta. Tai sit ohjasin niin hyvin, että oli siksi aikaa. Tää viimeinen on aika epätodellinen vaihtoehto :D

Pitäis kellottaa joku helppo pätkä Pilan ja Aman kans, niin pääsis vertaileen. Pilalle voisi muutenkin tehdä pari helppoa pätkää missä se saisi paahtaa. Meillä on treenit aika teknisiä. Niiden vastapainoksi voisi antaa vähän helppoa rilluttelua. Mä tykkään tekniikasta, mutta luulen että helpommat treenit antais motivaatiota ja onnistumisen tunnetta koirille.

(En jaksanu piirtää Päivin rataa puhtaaksi.. oon laiska.)

Lenkkikuvia

2011-03-18T14:32:00.002+02:00

Ääh, mulla on treeneistä kirjoitus kännykässä, mutta ratapiirrokset on vielä vaiheessa. Ehkäpä saan nekin tässä väännettyä ja pääsen postaamaan sen.

Ostin keskiviikkona uuden objektin (AF Nikkor 50mm f/1.8D) ja sitä oli tietty pakko heti testata. :D

Tuo on kiinteä polttovälinen ja aika erilainen käyttää kuin se toinen. Vaatii totuttelua. Suurin osa kuvista oli surkeita, koska en osaa yhtään käyttää tota. Mä kun yleensä vaan napsin automaatilla..

Tänään alkoi loma!! Hurraa! Maanantaina pitäis suunnata kohti Kuusamoa.