Kaikki koirat alkoivat yskiä. Toisaalta ehkä se on hyväkin että kaikki ovat yhtä aikaa sairaina.
Kuje aloitti myös juoksut. Katsotaan kuka juoksee seuraavana.
Kuje aloitti myös juoksut. Katsotaan kuka juoksee seuraavana.
torstai, helmikuu 23, 2012
keskiviikko, helmikuu 22, 2012
Kennelyskä
Jaahas, näyttikin vähän liian helpolta kennelyskän välttely. Tänä aamuna Tapa alkoi yskiä ja syljeskellä limaa. Meillä on siis kennelyskä ja kalenteri tyhjeni. :(
Huomatkaa Tapan hienosti asettunut toinen korva ;) Toinen on yhä vähän vinkkura.
Huomatkaa Tapan hienosti asettunut toinen korva ;) Toinen on yhä vähän vinkkura.
maanantai, helmikuu 20, 2012
Vaaleanpunaiset sukat
Meillä on viime viikot vietetty suruaikaa, joten blogikin on ollut hiljainen. Ollaan silti yritetty elää eteenpäin treenattu ja kisattu. Eilen Pila sai toisen nollan 1-luokasta, joten sen kunniaksi ajattelin kirjoittaa tähänkin blogiin jotain.
Pilan kanssa ollaan kisattu jo yli vuosi ykkösissä. Yleisin tulostaso on nopea vitonen tai hylly. Kesällä olin vakaasti sitä mieltä, että me ei olla valmiita kakkosiin. Vieläkin Pilan osaamisessa on pahoja puutteita, mutta sen jälkeen kun suunnitelma astuttamisesta oli löyty lukkoon, päätin, että yritetään nousta kakkosiin ennen juoksun alkua.
No luonnollisesti kisakauden aluksi Pilan esteosaaminen hajosi palasiksi. Keppejä ei voinut pujotella loppuun, sinne oli pakko rynniä niin, ettei kokoaminen enää onnistunut. A:lle ei muka yhtäkkiä tarvinnutkaan pysähtyä. Puomille saattoi pysähtyä puoleen väliin alastuloa. Niin kovin keskeneräistä esteosaamista.
Ensimmäisen nollan Pila sai Turussa viime vuoden marraskuussa . Ei ollut nätti rata. Kontaktisuoritukset tosi hilkulla ja tilanne ei ollu mulla yhtään hallinnassa. Pila on niin nopsa ja mä en ole tarpeeksi osaava ohjaaja. Tähän päälle se, että Piu ei kestä oikein ohjausvirheitä.
Tänä vuonna ollaan saatu vähän mun ohjauksen sähläävyyttä vähennettyä. Ei vieläkään hyvää, mutta pystytään jo tekemään eheitä pätkiä, jopa hyviä pätkiä. Pilan ohjaaminen on aina nautinnollista, jopa silloin kun se menee päin mäntymetsää rytisten. On vaikea olla nauttimatta, kun näkee miten koira loistaa saadessaan mennä.
Tässä kuussa kisatut startit ovat olleet ohjauksen ja yhteistyön suhteen jo kohtuullisen hyvällä tasolla. Valitettavasti esteosaaminen hajosi osiin. Pila lukee rataa jo kohtuullisen hyvin ja irtoaa. Tosin se irtoaa myös niin hyvin, etten aina tajua minne asti se saattaa livetä. Erityisesti putkiin irtoaminen tapahtuu hyvin nopeasti. Ei tarvitse kuin kääntää rintamasuunta vahingossa kohti putkea ja sinne meni. Vasta koiran jo mentyä tajuan rintamasuunnan oikeasti sinne näyttävän. Pila lukee hyvin ohjausta.
Eilinen rata oli ensimmäinen oikeasti hyvä puhdas rata mitä ollaan kisoissa tehty. Ohjaus oli kohdillaan ja koira osasi. Se oli sen näköinen nolla mitä haluan. Olen todella tyytyväinen.
Video
Nyt tiedän, että pystytään tekemään hyviä ratoja. Saa nähdä missä vaiheessa Pilan juoksut alkaa ja kuinka paljon meillä on aikaa metsästää puuttuvaa nollaa. Mahdollisimman moniin kisoihin yritetään päästä, mutta en aio ottaa tavoitteesta paineita vaan pyritään tekemään hyviä ratoja. Mulla on loistava koira, eikä meillä ole kiire minnekään.
Otsikko viittaa siihen, että taikauskoisesti mulla on kisoissa ollut vihreät sukat, mutta eilen oli jalassa pinkit. Ehkä hyvät suoritukset ei olekaan sukan väristä kiinni?
Pilan kanssa ollaan kisattu jo yli vuosi ykkösissä. Yleisin tulostaso on nopea vitonen tai hylly. Kesällä olin vakaasti sitä mieltä, että me ei olla valmiita kakkosiin. Vieläkin Pilan osaamisessa on pahoja puutteita, mutta sen jälkeen kun suunnitelma astuttamisesta oli löyty lukkoon, päätin, että yritetään nousta kakkosiin ennen juoksun alkua.
No luonnollisesti kisakauden aluksi Pilan esteosaaminen hajosi palasiksi. Keppejä ei voinut pujotella loppuun, sinne oli pakko rynniä niin, ettei kokoaminen enää onnistunut. A:lle ei muka yhtäkkiä tarvinnutkaan pysähtyä. Puomille saattoi pysähtyä puoleen väliin alastuloa. Niin kovin keskeneräistä esteosaamista.
Ensimmäisen nollan Pila sai Turussa viime vuoden marraskuussa . Ei ollut nätti rata. Kontaktisuoritukset tosi hilkulla ja tilanne ei ollu mulla yhtään hallinnassa. Pila on niin nopsa ja mä en ole tarpeeksi osaava ohjaaja. Tähän päälle se, että Piu ei kestä oikein ohjausvirheitä.
Tänä vuonna ollaan saatu vähän mun ohjauksen sähläävyyttä vähennettyä. Ei vieläkään hyvää, mutta pystytään jo tekemään eheitä pätkiä, jopa hyviä pätkiä. Pilan ohjaaminen on aina nautinnollista, jopa silloin kun se menee päin mäntymetsää rytisten. On vaikea olla nauttimatta, kun näkee miten koira loistaa saadessaan mennä.
Tässä kuussa kisatut startit ovat olleet ohjauksen ja yhteistyön suhteen jo kohtuullisen hyvällä tasolla. Valitettavasti esteosaaminen hajosi osiin. Pila lukee rataa jo kohtuullisen hyvin ja irtoaa. Tosin se irtoaa myös niin hyvin, etten aina tajua minne asti se saattaa livetä. Erityisesti putkiin irtoaminen tapahtuu hyvin nopeasti. Ei tarvitse kuin kääntää rintamasuunta vahingossa kohti putkea ja sinne meni. Vasta koiran jo mentyä tajuan rintamasuunnan oikeasti sinne näyttävän. Pila lukee hyvin ohjausta.
Eilinen rata oli ensimmäinen oikeasti hyvä puhdas rata mitä ollaan kisoissa tehty. Ohjaus oli kohdillaan ja koira osasi. Se oli sen näköinen nolla mitä haluan. Olen todella tyytyväinen.
Video
Nyt tiedän, että pystytään tekemään hyviä ratoja. Saa nähdä missä vaiheessa Pilan juoksut alkaa ja kuinka paljon meillä on aikaa metsästää puuttuvaa nollaa. Mahdollisimman moniin kisoihin yritetään päästä, mutta en aio ottaa tavoitteesta paineita vaan pyritään tekemään hyviä ratoja. Mulla on loistava koira, eikä meillä ole kiire minnekään.
Otsikko viittaa siihen, että taikauskoisesti mulla on kisoissa ollut vihreät sukat, mutta eilen oli jalassa pinkit. Ehkä hyvät suoritukset ei olekaan sukan väristä kiinni?
tiistai, helmikuu 14, 2012
tiistai, tammikuu 24, 2012
Tapa pentuluokassa
Sunnuntaina suunnattiin Tapan kanssa kohti Turkua Päivin kyydillä. Tapsu pääsi ensimmäistä kertaa kehään. Eihän me tietenkään oltu edes treenattu mätsäreissä ja se kyllä näkyi esiintymisessä. Näyttelypaikalla Turun Messukeskuksessa Tapa oli helppo kaveri. Seurasi kiinnostuneena ympärilleen eikä stressannut menosta.
Paikalla oli Tapan lisäksi kaksi Tapan veljeä pentuluokassa. Oli kyllä niin kiva nähdä pitkästä aikaa sisaruksia. Ja meidän kanssa samassa seurueessa oli lisänä Jakke-länderi. Kaikki neljä pyörivät tyytyväisinä vierekkäin, välillä olisi pentujen tehnyt vähän mieli laittaa leikiksi. Aika ennen kehää meni hyvin jourutessa, eikä loppujen lopuksi suuremmin ehditty treenata, vaikka alun perin pitikin ennen kehää vähän harjoitella.
Kehässä Tapa liikkui ihan kivalla ravilla aina silloin kun malttoi ravata eikä pomppinut ylös-alas. Pöydällä sitä jännitti kovastikin tutkiminen ja Tapa halusi nojailla minuun. Antoi katsoa hampaansa ja käännellä kyllä, mutta vähän reippautta olisi syytä saada pöytäesiintymiseen. Tuomari sanoikin, että kannattaa ehhkä harjoitella lisää pöydällä olemista. Kysyi vielä haluanko katsottavan pöydällä vai maassa. Luulenpa, että se maassa katsominen olisi mennyt paremmin, koska maassa Tapa oli paljon rennompi..... No treeniä lisää. Seisominen sujui kivasti ja kaikkineen meillä oli Tapan kanssa hauskaa, joten hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä.
Tapan arvostelu:
Torbjörn Skaar, Ruotsi: "Well balanced. Very nice feminine head. Dark Eyes. Good ears. Very good body & bone. Well angulated front & rear. Moves well. Well presented." (Käyttäytyminen: rodunomainen) Pentuluokka1, KP, VSP
Tapsun korvat ovat vielä kaksi päivää teipistä irroittamisen jälkeen nätisti. Ohoo.. Onkohan meillä sittenkin toivoa niiden suhteen?
Turun reissu oli tosi mukava. Jotenkin agilityinnostuksen jälkeen näyttelyt ova muuttuneet aika puiseviksi, mutta hyvässä seurassa aika kului sukkelaan ja oli hauskaa. Seurustelupuoli taitaakin näyttelyissä olla minusta kiinnostavampaa kuin itse kehätouhu. ;)
Tänä vuonna tulee varmasti suunnattua kehiin. Vielä on auki, että mihin näyttelyihin mennään, mutta jonnekin. Tapan kanssa ihmetellään junnuluokkaa ja Pilalle ja Kujeelle voisi yrittää metsästää sertejä. Tai ainakin Pilalle, Kujeen kanssa olen vähän luopunut toivosta. :D
Paikalla oli Tapan lisäksi kaksi Tapan veljeä pentuluokassa. Oli kyllä niin kiva nähdä pitkästä aikaa sisaruksia. Ja meidän kanssa samassa seurueessa oli lisänä Jakke-länderi. Kaikki neljä pyörivät tyytyväisinä vierekkäin, välillä olisi pentujen tehnyt vähän mieli laittaa leikiksi. Aika ennen kehää meni hyvin jourutessa, eikä loppujen lopuksi suuremmin ehditty treenata, vaikka alun perin pitikin ennen kehää vähän harjoitella.
Kehässä Tapa liikkui ihan kivalla ravilla aina silloin kun malttoi ravata eikä pomppinut ylös-alas. Pöydällä sitä jännitti kovastikin tutkiminen ja Tapa halusi nojailla minuun. Antoi katsoa hampaansa ja käännellä kyllä, mutta vähän reippautta olisi syytä saada pöytäesiintymiseen. Tuomari sanoikin, että kannattaa ehhkä harjoitella lisää pöydällä olemista. Kysyi vielä haluanko katsottavan pöydällä vai maassa. Luulenpa, että se maassa katsominen olisi mennyt paremmin, koska maassa Tapa oli paljon rennompi..... No treeniä lisää. Seisominen sujui kivasti ja kaikkineen meillä oli Tapan kanssa hauskaa, joten hyvä mieli jäi ensimmäisestä näyttelystä.
Tapan arvostelu:
Torbjörn Skaar, Ruotsi: "Well balanced. Very nice feminine head. Dark Eyes. Good ears. Very good body & bone. Well angulated front & rear. Moves well. Well presented." (Käyttäytyminen: rodunomainen) Pentuluokka1, KP, VSP
Tapsun korvat ovat vielä kaksi päivää teipistä irroittamisen jälkeen nätisti. Ohoo.. Onkohan meillä sittenkin toivoa niiden suhteen?
Turun reissu oli tosi mukava. Jotenkin agilityinnostuksen jälkeen näyttelyt ova muuttuneet aika puiseviksi, mutta hyvässä seurassa aika kului sukkelaan ja oli hauskaa. Seurustelupuoli taitaakin näyttelyissä olla minusta kiinnostavampaa kuin itse kehätouhu. ;)
Tänä vuonna tulee varmasti suunnattua kehiin. Vielä on auki, että mihin näyttelyihin mennään, mutta jonnekin. Tapan kanssa ihmetellään junnuluokkaa ja Pilalle ja Kujeelle voisi yrittää metsästää sertejä. Tai ainakin Pilalle, Kujeen kanssa olen vähän luopunut toivosta. :D
perjantai, tammikuu 20, 2012
Minikeinu
Minikeinu versio 2
Kesän tullessa viime talvena kasassa ollut minikeinu hajosi osiin. Tälle talvelle tuli uusi versio ja nyt pääsee taas naksuttelemaan koirien kanssa.
tiistai, tammikuu 17, 2012
Ilopilleri Tapsui
Tapasta ei olekaan tullut kirjoitettua juuri mitään. Se on meidän perheen ilopilleri ja hassukoira. Ikääkin jo huimat 8kk ja sunnuntaina olisi edessä ensimmäinen näyttely.
Parraton Tapa on meidän lauman erilainen nuori. En ole vieläkään päässyt sen kanssa samalle kartalle opettelun suhteen. En tiedä mistä naruista sen kanssa vetäisi, että osattaisiin puhua samaa kieltä. Tapa on leikkisä ja tykkää kovasti leluista, se on ahne ja rakastaa nameja. Eli opettelupalikat on kyllä valmiina.
Tapsu on myös fiksu. Se tykkää naksuttelusta. Tapaus lähtee tarjoamaan erilaisia asioita ja pysähtyy aina välillä miettimään. Se seisoo hievahtamatta paikoillaan, tuumiskelee ja sitten tarjoaa taas jotain. Silti meillä on välissä outo kielimuuri, enkä vain saa kiinni Tapan ajatuksista.
Tapaa asia ei tunnu häiritsevän, koska se näyttää olevan vakaasti sitä mieltä, että elämä on tehty hauskanpitoa varten. Se viihdyttää päivät pitkät Kujetta ja Pilaa leikkimällä niiden kanssa. Säntäilee hirveää vauhtia lenkeille ja suunnittelee pihaankin juoksuratoja. Mitä kovempaa, ja isommin loikin, sen parempi. Siitä on myös aivan ihanaa tehdä muut koirat hulluiksi suukottelemalla niitä.
Aamuisin se kiipeää syliini pikkuiseksi kääröksi. Hellyyspakkaus. Sillä on myös oma tapansa tulla sängyssä viereen ja laskea päänsä kaulalleni. Tapa on oiva lohduttaja, sillä se aina osaa aavistaa kenen syliin pitäisi kiivetä. Sillä ei myöskään koskaan ole huonoa päivää, vaan aina kun sitä katsoo, sillä on hymy huulilla ja silmät nauravat.
Tapa ei ole kauhean rohkea tai varma. Se hätkähtää helposti kovista äänistä, vaikkei uuden vuoden paukuista välittänytkään. Uudet, oudot paikat ovat siitä kovin jänniä, vieraat koirat pelottavia. Mutta toisaalta se on kovin kiltti ja hyväksyy helposti laumaan uusia jäseniä. Mielenkiinnolla odotan millainen aikuinen siitä kasvaa. Ihana se on, omanlaisensa tapaus.
Parraton Tapa on meidän lauman erilainen nuori. En ole vieläkään päässyt sen kanssa samalle kartalle opettelun suhteen. En tiedä mistä naruista sen kanssa vetäisi, että osattaisiin puhua samaa kieltä. Tapa on leikkisä ja tykkää kovasti leluista, se on ahne ja rakastaa nameja. Eli opettelupalikat on kyllä valmiina.
Tapsu on myös fiksu. Se tykkää naksuttelusta. Tapaus lähtee tarjoamaan erilaisia asioita ja pysähtyy aina välillä miettimään. Se seisoo hievahtamatta paikoillaan, tuumiskelee ja sitten tarjoaa taas jotain. Silti meillä on välissä outo kielimuuri, enkä vain saa kiinni Tapan ajatuksista.
Tapaa asia ei tunnu häiritsevän, koska se näyttää olevan vakaasti sitä mieltä, että elämä on tehty hauskanpitoa varten. Se viihdyttää päivät pitkät Kujetta ja Pilaa leikkimällä niiden kanssa. Säntäilee hirveää vauhtia lenkeille ja suunnittelee pihaankin juoksuratoja. Mitä kovempaa, ja isommin loikin, sen parempi. Siitä on myös aivan ihanaa tehdä muut koirat hulluiksi suukottelemalla niitä.
Aamuisin se kiipeää syliini pikkuiseksi kääröksi. Hellyyspakkaus. Sillä on myös oma tapansa tulla sängyssä viereen ja laskea päänsä kaulalleni. Tapa on oiva lohduttaja, sillä se aina osaa aavistaa kenen syliin pitäisi kiivetä. Sillä ei myöskään koskaan ole huonoa päivää, vaan aina kun sitä katsoo, sillä on hymy huulilla ja silmät nauravat.
Tapa ei ole kauhean rohkea tai varma. Se hätkähtää helposti kovista äänistä, vaikkei uuden vuoden paukuista välittänytkään. Uudet, oudot paikat ovat siitä kovin jänniä, vieraat koirat pelottavia. Mutta toisaalta se on kovin kiltti ja hyväksyy helposti laumaan uusia jäseniä. Mielenkiinnolla odotan millainen aikuinen siitä kasvaa. Ihana se on, omanlaisensa tapaus.
sunnuntai, tammikuu 15, 2012
perjantai, tammikuu 13, 2012
keskiviikko, tammikuu 11, 2012
Iphone sähläystä
Aikani kuluksi kokeilin erilaisia iPhon-sovelluksia. Olen käyttänyt blogin päivittämiseen kännykällä Blogbooster-nimistä sovellusta ja nyt vasta huomasin, että Bloggerilla on itseasiassa omakin sovellus. Touhukirjan lisäksi tehdyt blogit tein wordpressiin vain koska sinne löytyi näppärä kännykkäversio, jolla päivitys on monin verroin helpompaa kuin blogboosterilla. Ja itseasiassa se voittaa myös tämän Bloggerin version.
Luustohässäkkä
Pila kävi virallisissa lonkka-, kyynär- ja polvitarkastuksissa 19.12.2010. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä. Pilahan mursi pikkupentuna niskansa ja halusin ennen pentujen tekoa tarkistuttaa, ettei varmasti mikään ole vialla.
Polvet tutkittiin käsin ja nollaahan ne oli molemmat. Lonkat ja kyynärät näyttivät terveiltä nekin. Selkä olikin sitten yllätys. Niskassa ei näkynyt mitään vaan se oli kunnossa, mutta selästä löytyi lääkärin sanojen mukaan spondyloosin alku.
Se oli aika shokki. Sitten tulikin heti eteen ihmettelyn aihe, että mites Pilan jalostuskäyttö, kun se on sijoituskoira. Ensimmäisen lääkärin mielipide oli, ettei välttämättä haittaa jalostusta, eikä välttämättä muutenkaan vaikuta elämään. Toiselta lääkäriltä kysyin vielä tarkempaa mielipidettä harrastuspuolesta, tuli suositus kuvauttaa vuosittain, että näkee muuttuuko luupiikki sillottumaksi ja fyssarin kanssa kannattaa katsoa huoltoväliä ja venyttelyjä. Oli aika helpottava keskustelu ja tuli sellainen olo, ettei nyt ole pakko agin suhteen heittää toivoa vaan voidaan jatkaa Pilalle rakasta harrastusta kunhan pidetään lihashuollosta vieläkin tarkempi huoli ja tarkkaillaan muutenkin koiraa.
Jalostuksen kannalta sitten lähti ihmettelyjä länderiyhdistyksen kasvatuskollegion suuntaan ja sitä kautta Pilan selkäkuvat meni lopulta Anu Lappalaisen (joka on Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntija) arvioitavaksi. Miljoonat kiitokset Viiville, joka hoksasi sinnepäin olla yhteydessä! Sieltä tuli puoltava lausunto jalostuskäyttöön ja suositus kuvauttaa parin kolmen vuoden päästä uudestaan. Luupiikki on voinut tulla mistä vaan ja voi jäädä ihan tuollaiseksi yksittäiseksi. Oli todella helpottava maili.
Länderiväki on muutenkin aivan uskomatonta. Tuon Pilan kuvauksen jälkeen on kuvattu Pilan isä Totti ja veli Jermu, jotka molemmat kuvattiin terveiksi. Sen lisäksi vein itse Jipon kuvattavaksi ja senkin selkä oli täysin terve. Ja Pilan toinenkin veli on ilmeisesti vielä menossa luustokuviin, joten ihan mielettömän hienoa. Pilan emä Kuje on lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä aikoinaan kuvattu selältään terveeksi sekin.
Tänään viimein tuli tulokset Kennelliitolta ja Pilan lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0. Kaikki kuvat on nähtävissä kansiossa: http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Pila/Sisaiset/
Polvet tutkittiin käsin ja nollaahan ne oli molemmat. Lonkat ja kyynärät näyttivät terveiltä nekin. Selkä olikin sitten yllätys. Niskassa ei näkynyt mitään vaan se oli kunnossa, mutta selästä löytyi lääkärin sanojen mukaan spondyloosin alku.
Se oli aika shokki. Sitten tulikin heti eteen ihmettelyn aihe, että mites Pilan jalostuskäyttö, kun se on sijoituskoira. Ensimmäisen lääkärin mielipide oli, ettei välttämättä haittaa jalostusta, eikä välttämättä muutenkaan vaikuta elämään. Toiselta lääkäriltä kysyin vielä tarkempaa mielipidettä harrastuspuolesta, tuli suositus kuvauttaa vuosittain, että näkee muuttuuko luupiikki sillottumaksi ja fyssarin kanssa kannattaa katsoa huoltoväliä ja venyttelyjä. Oli aika helpottava keskustelu ja tuli sellainen olo, ettei nyt ole pakko agin suhteen heittää toivoa vaan voidaan jatkaa Pilalle rakasta harrastusta kunhan pidetään lihashuollosta vieläkin tarkempi huoli ja tarkkaillaan muutenkin koiraa.
Jalostuksen kannalta sitten lähti ihmettelyjä länderiyhdistyksen kasvatuskollegion suuntaan ja sitä kautta Pilan selkäkuvat meni lopulta Anu Lappalaisen (joka on Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntija) arvioitavaksi. Miljoonat kiitokset Viiville, joka hoksasi sinnepäin olla yhteydessä! Sieltä tuli puoltava lausunto jalostuskäyttöön ja suositus kuvauttaa parin kolmen vuoden päästä uudestaan. Luupiikki on voinut tulla mistä vaan ja voi jäädä ihan tuollaiseksi yksittäiseksi. Oli todella helpottava maili.
Länderiväki on muutenkin aivan uskomatonta. Tuon Pilan kuvauksen jälkeen on kuvattu Pilan isä Totti ja veli Jermu, jotka molemmat kuvattiin terveiksi. Sen lisäksi vein itse Jipon kuvattavaksi ja senkin selkä oli täysin terve. Ja Pilan toinenkin veli on ilmeisesti vielä menossa luustokuviin, joten ihan mielettömän hienoa. Pilan emä Kuje on lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä aikoinaan kuvattu selältään terveeksi sekin.
Tänään viimein tuli tulokset Kennelliitolta ja Pilan lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0. Kaikki kuvat on nähtävissä kansiossa: http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Pila/Sisaiset/
Paranevaa porukkaa
Jaa pitäisiköhän tähänkin blogiin kirjoittaa jotain. Aika taas virtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Uusi vuosi on edennyt harppauksin, enkä meinaa mukana pysyä.
Tytöt on olleet kipeänä. Niille iski joku mahapöpö ja kaikki oksentelivat vuoron perään. Jipolle tauti iski kaikkein pahiten ja sille tuli paha ripuli, josta vasta nyt aletaan vähän jo toipua.
Pila on sitä mieltä, ettei se ole sairas ollenkaan ja sitä on selvästi harmittanut, ettei suuremmin olla mitään liki viikkoon puuhattu. Rakas energiapakkaus. Onneksi ne on Tapan kanssa riehuttaneet toinen toisiaan.
Meille piti uudistua sähköt. No ehkä tässä joku päivä. Riippuu sähkölaitoksesta ja sähkömiehistä jne. Sähköt on taas välillä napsuneet kun piti laittaa pattereita suuremmalle, ei voi pitää hellaa ja pesukonetta sitten yhtä aikaa päällä. Autuaasti olen unohtanut sellaiset murheet viime talvelta..
Uusi jääkaappi sentään saatiin, vanhan sanottua sopimuksensa lähes irti. Nyt vanha koristaa olkkaria siihen asti, että jatkaa matkaansa suuntaan x.
Kuvassa laihtunut Jippo ja vanha jääkaappi
Tytöt on olleet kipeänä. Niille iski joku mahapöpö ja kaikki oksentelivat vuoron perään. Jipolle tauti iski kaikkein pahiten ja sille tuli paha ripuli, josta vasta nyt aletaan vähän jo toipua.
Pila on sitä mieltä, ettei se ole sairas ollenkaan ja sitä on selvästi harmittanut, ettei suuremmin olla mitään liki viikkoon puuhattu. Rakas energiapakkaus. Onneksi ne on Tapan kanssa riehuttaneet toinen toisiaan.
Meille piti uudistua sähköt. No ehkä tässä joku päivä. Riippuu sähkölaitoksesta ja sähkömiehistä jne. Sähköt on taas välillä napsuneet kun piti laittaa pattereita suuremmalle, ei voi pitää hellaa ja pesukonetta sitten yhtä aikaa päällä. Autuaasti olen unohtanut sellaiset murheet viime talvelta..
Uusi jääkaappi sentään saatiin, vanhan sanottua sopimuksensa lähes irti. Nyt vanha koristaa olkkaria siihen asti, että jatkaa matkaansa suuntaan x.
Kuvassa laihtunut Jippo ja vanha jääkaappi
tiistai, tammikuu 03, 2012
Lunta maassa
(Kuvasta puuttuu taas Leela ;) )
Jippo on nyt ollut meillä 30.12 lähtien. Aika mahtavia tyttöjä ovat kaikki koirat, kun tulevat niin helposti juttuun. En lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka tasapainoisesti tälläinenkin lauma yhdessä toimii. Kiva juttu :)
sunnuntai, tammikuu 01, 2012
Hauskaa vuotta 2012
Kuvasta puuttuu vain Leela, joka on piilossa peiton alla. Oma lauma, Camo ja hoitolapsi Jippo Kujeentytär
perjantai, joulukuu 30, 2011
Kamusia
Pila on hyvin onnellinen kun sen paras ystävä Camo tuli kylään.
Tapa puuttuu kuvasta, koska on vielä kasvattajansa luona kyläilemässä.
Tapa puuttuu kuvasta, koska on vielä kasvattajansa luona kyläilemässä.
sunnuntai, joulukuu 25, 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)