Amandan synttärit oli ja meni. Muistin ne niin hyvin, että onnittelin neitoa oikeana päivänä (22.10) ja annoin pusun nenään. Meillä ei synttäreitä kauheammin juhlita. Yleensä muistankin ne vasta kun ovat jo aikaa sitten menneet. Uskomatonta ajatella, että Amakin on jo 5-vuotias. Minne kummaan kaikki aika menee?
Arjessa aika ainakin katoaa ihan jonnekin hukkaan. Töissä aika kiitää turhautumisen, kiireen ja yleisen ärsytyksen alle. Kotosalla taas pyöriskelen laiskuuden, väsymyksen ja innottomuuden kanssa. Kaiken tän keskellä koirat on sellainen pelastava oljenkorsi, ettei parempaa mistään maailmasta löydy. Tällä viikollakin ollaan vaan kävelty metsässä, mutta ne pari tuntia antaa niin paljon voimia, että jaksaa laahustaa läpi loppupäivän. Liekkö jonkinlaista syysmasennusta vai ihan pelkkää työstressiä. Kaipa se joulua kohti alkaa helpottaa.
Jahka saan kiskottua itseni taas iloisemmalle mielelle, voisi alkaa vähän asetella tavoitteita agilityn suhteen ja tehdä treenisuunnitelmia siitä miten niihin pääsisi. Todennäköisesti Aman suhteen mennään pitkään sillä, että ohjaajan pään pitää kisoissa kasvaa, niin että voi alkaa keskittyä itse tekemiseen eikä vaan paniikin hallintaan. Kujeelle vois alkaa tekemään tarkempaa suunnitelmaa. Se on nyt vaan roikkunut mukana. Treenaamattomuus paistaa kisoissa kauas ja radat on ollu kokeilua ja ohjaamisen hakemista.
torstai, lokakuu 29, 2009
keskiviikko, lokakuu 28, 2009
Narttujen kesken
Eikös oo hieno potretti? Ama, Kuje, Pila ja Ire
Kujeella ja Amalla alkaa olla juoksut tärppien kohdalla ja meno on tytöillä sen mukaista. On se kiva kun molemmilla on vielä haisu siitä mitä kuulisi tapahtua. Niinpä kumpikin on tarjoamassa toiselle peppuaan ja kääntelee vimmatusti häntää sivulle. Hetken aikaa pyörittyään jäävät tuijottamaan toisiaan "miksi sä et jo toimi!!". Edellisten juoksujen aikaan ne olivat aina astumassa toisiaan, mutta nyt se on jääny pois. No eipä tätä montaa päivää kestäne. Ja saattanee jäädää Aman viimeisiksi juoksuiksi.
sunnuntai, lokakuu 18, 2009
perjantai, lokakuu 16, 2009
Piu, pau, pelistä pois
Kuje meni sitten torstaina aloittamaan juoksut. Se niistä viikonlopun kisoista Kuiskiksen osalta. Lähdettiin siitä huolimatta Ouluun, sillä Amalle oli ilmotettuna neljä starttia ja pikkusisko juhli synttäreitä.
Aman startit oli jaettu niin, että V:lle oli ekana mentävä hyppäri ja mulle loput. Aika paljon jännitin, että mahtaneeko Ama pysyä V:llä käsissä. Se oli lähdössä kauhean epävarman näköinen. Kaksikko lähti yhtä aikaa ja voi ihme, Ama pysyi mukana. Pientä sählinkiähän siellä oli ja lopulta putken väärä pää veti Aman sisään, mutta maaliin asti tultiin ja koira pysyi kuin pysyikin käsissä. Jee! Kysyin haluaako V kokeilla lauantain toisenkin startin. Toinen meni vielä paremmin. Ama oli kuulolla ja kesti jopa ohjausvirheitä ja korjailuja. Hyllyhän siitäkin radasta tuli, mutta hyvä sellainen.
Sunnuntaina tarkasteltiin Aman takapäätä moneen otteeseen, mutta ei vuotanut, joten lähdettiin kisapaikalle. Ennen starttia syynäsin vielä takamuksen. Ei vuotanut verta. Olin elähdössä ekana. Paikka josta en pidä yhtään. Jalonen oli tehnyt kivan oloisen radan, mutta en ihan ollut varma miten lopun ohjaan. Aika hermostuneena lähdin, mutta alun hyvä meno rauhoitti. Päästiin viimeiseen putkeen suurin piirtein kuten olin suunnitellutkin. Sen jälkeen sain Aman oikealle hypylle. Kolmanneksi viimeisellä esteellä loppui luotto koiraan ja kiersin esteen eri puolelta kuin mistä alunperin ajattelin. Onneksi Ama oli sen verran epävarmana, ettei singonnut minnekään ja saatiin loput kaksi estettä puhtaasti läpi. Maaliin iloisin mielin ja kävelemään. Meno tuntui sen verran hitaalta, että olin varma että saatiin yliaikaa.
Oli aika yllätys kuulla, että ehdittiin ihanneaikaan ja oltiin ainoa tuloksen saanut koirakko. Sitä ällistellessä syynättiin Aman peräpää varmuuden vuoksi uudelleen. Jep, jep, nyt jäi paperiin pieni tahra. Ei muuta kuin tuomarin puheille ja ilmoittamaan, että kisat oli sitten tässä. Ei siis kokeiltu ekaa kolmosten kisaa. Suunnittelin kisaavani viisi starttia viikonlopun aikana ja pääsin radalle vain kerran. Enpä olisi muuten uskonut, että vain yhdellä startilla saadaan viimeinen nolla. Mun hermot kun yleensä vaatii sen muutaman kisan, että pysyn koko radan kasassa.
Pirpanainen sai olla mukana kisapaikalla katsaelemassa menoa. Olipa jännää, ihmisiä, koiria, hevosia ja ihanaa hevosenkakkaa. On se mainio vekara ja hienosti kulki mukana.
Nyt on tän vuoden tavoitteet Aman osalta täytetty. En ois uskonut että näin nopeasti noustaan kolmosiin. Mulla kun kesä meni ihan hermoillessa kakkosten kisoissa. Saapa nähdä koska uskallan seuraaviin kisoihin ilmottautua. Menee taatusti taas aikaa, että pystyn radalla ajatelmaan muuta kuin, että on niin vaikeeta ja etten osaa. Mutta ensin keskitytään treenaamaan. Paljon ois kehitettävää. Ens vuodelle tavoitteet voidaan laittaa sit Kujeelle. Aman kanssa voidaan nyt keskittyä taas ensin mun pään kehittämiseen ja miettiä sit myöhemmin enemmän.
Aman startit oli jaettu niin, että V:lle oli ekana mentävä hyppäri ja mulle loput. Aika paljon jännitin, että mahtaneeko Ama pysyä V:llä käsissä. Se oli lähdössä kauhean epävarman näköinen. Kaksikko lähti yhtä aikaa ja voi ihme, Ama pysyi mukana. Pientä sählinkiähän siellä oli ja lopulta putken väärä pää veti Aman sisään, mutta maaliin asti tultiin ja koira pysyi kuin pysyikin käsissä. Jee! Kysyin haluaako V kokeilla lauantain toisenkin startin. Toinen meni vielä paremmin. Ama oli kuulolla ja kesti jopa ohjausvirheitä ja korjailuja. Hyllyhän siitäkin radasta tuli, mutta hyvä sellainen.
Sunnuntaina tarkasteltiin Aman takapäätä moneen otteeseen, mutta ei vuotanut, joten lähdettiin kisapaikalle. Ennen starttia syynäsin vielä takamuksen. Ei vuotanut verta. Olin elähdössä ekana. Paikka josta en pidä yhtään. Jalonen oli tehnyt kivan oloisen radan, mutta en ihan ollut varma miten lopun ohjaan. Aika hermostuneena lähdin, mutta alun hyvä meno rauhoitti. Päästiin viimeiseen putkeen suurin piirtein kuten olin suunnitellutkin. Sen jälkeen sain Aman oikealle hypylle. Kolmanneksi viimeisellä esteellä loppui luotto koiraan ja kiersin esteen eri puolelta kuin mistä alunperin ajattelin. Onneksi Ama oli sen verran epävarmana, ettei singonnut minnekään ja saatiin loput kaksi estettä puhtaasti läpi. Maaliin iloisin mielin ja kävelemään. Meno tuntui sen verran hitaalta, että olin varma että saatiin yliaikaa.
Oli aika yllätys kuulla, että ehdittiin ihanneaikaan ja oltiin ainoa tuloksen saanut koirakko. Sitä ällistellessä syynättiin Aman peräpää varmuuden vuoksi uudelleen. Jep, jep, nyt jäi paperiin pieni tahra. Ei muuta kuin tuomarin puheille ja ilmoittamaan, että kisat oli sitten tässä. Ei siis kokeiltu ekaa kolmosten kisaa. Suunnittelin kisaavani viisi starttia viikonlopun aikana ja pääsin radalle vain kerran. Enpä olisi muuten uskonut, että vain yhdellä startilla saadaan viimeinen nolla. Mun hermot kun yleensä vaatii sen muutaman kisan, että pysyn koko radan kasassa.
Pirpanainen sai olla mukana kisapaikalla katsaelemassa menoa. Olipa jännää, ihmisiä, koiria, hevosia ja ihanaa hevosenkakkaa. On se mainio vekara ja hienosti kulki mukana.
Nyt on tän vuoden tavoitteet Aman osalta täytetty. En ois uskonut että näin nopeasti noustaan kolmosiin. Mulla kun kesä meni ihan hermoillessa kakkosten kisoissa. Saapa nähdä koska uskallan seuraaviin kisoihin ilmottautua. Menee taatusti taas aikaa, että pystyn radalla ajatelmaan muuta kuin, että on niin vaikeeta ja etten osaa. Mutta ensin keskitytään treenaamaan. Paljon ois kehitettävää. Ens vuodelle tavoitteet voidaan laittaa sit Kujeelle. Aman kanssa voidaan nyt keskittyä taas ensin mun pään kehittämiseen ja miettiä sit myöhemmin enemmän.
sunnuntai, lokakuu 11, 2009
Pilan kuulumiset
Pikkutyttö kuvattiin torstaina ja tällä kertaa röntgenkuvat oli paljon lohduttavammat kuin ekalla kerralla. Niska on lähtenyt luutumaan oikein. Tuki otettiin pois ja Pila sai luvan aloitella varovasti paluun arkeen. Riehumiset on vielä parisen viikkoa pannassa. Vaan miten kummassa energisen pennun pystyy pitämään riehumatta ja vielä vaikeampaa -länderin pompimatta. Siinäpä haastetta.
Kolmen, neljän kuukauden päästä Pilan niskan voi vielä kuvata niin näkee, että onko se luutunut täysin kuntoon. Parasta oli, että eläinlääkärin mukaan onnettomuus ei tule haittaamaan harrastusta tai jalostusta.
Kolmen, neljän kuukauden päästä Pilan niskan voi vielä kuvata niin näkee, että onko se luutunut täysin kuntoon. Parasta oli, että eläinlääkärin mukaan onnettomuus ei tule haittaamaan harrastusta tai jalostusta.
sunnuntai, lokakuu 04, 2009
Kisoissa
Ollaan matkalla kisoista kotiin. Ja kyllä väsyttää. Pila ja Ire on V:n vanhemmilla hoidossa. Tarkoitus oli alunperin ottaa ne mukaan haisteleen kisafiiliksiä, mutta eihän se niskarikkoinen voi autossa matkalla. Startteja kertyi viikonlopulta muutama, mutta eipä ollut kehuttavia tuloksia.
Piipahdettiin myös Kipalassa ja Kuje sai vähän leoterapiaa. Siellä oli 1-vuotiskekkerit ja monta pikkumurua ehti paikalle ennenkuin me suunnattiin uudestaan kisapaikalle. Kujehan Kipalassa säikähti leonperkeleitä viimeksi niin, että oli tiputtaa kaikki karvansa. Nyt se ei saanu sydänkohtausta, vaikka ainoaksi mukavaksi leoksi hyväksyttiin pikkuinen Herkules-pentu. Muille piti heti sanoa jos vähänkään pitempään kehtasivat nuuhkia. Vaan aikas mutkattomasti se silti siellä isojen jaloissa sompaili.
Jos jotain hyvää haetaan niin meillä oli Aman kanssa viimeisessä startissa onnistuneet kepit. Mä olin ihan pihalla molemmat radat ja ohjaus oli sekopäistä. Ama ei yhtään tienny mitä ois pitäny tehdä. Mun hermorakenne vaan ei riitä. Siinä vaiheessa kun tulee eka virhe niin pakka hajoo ihan totaalisesti. Parasta viikonlopussa oli tietty nähdä muitakin läntsyjä. :D Se on aina niin kivaa. Kiitokset vaan kaikille seurasta!
Kattellaan nyt torstaina mitä eläinlääkäri sanoo Pilan niskasta ja mietitään sit jatkoo. Mieli tekis Ouluun, mutta kattotaan. Kaippa noi tyttöset aloittaa juoksutkin piakkoin. Kuje on kadottanu vähäisetkin karvansa ja tais sillä aivotkin tippua jossain mutkassa.
Piipahdettiin myös Kipalassa ja Kuje sai vähän leoterapiaa. Siellä oli 1-vuotiskekkerit ja monta pikkumurua ehti paikalle ennenkuin me suunnattiin uudestaan kisapaikalle. Kujehan Kipalassa säikähti leonperkeleitä viimeksi niin, että oli tiputtaa kaikki karvansa. Nyt se ei saanu sydänkohtausta, vaikka ainoaksi mukavaksi leoksi hyväksyttiin pikkuinen Herkules-pentu. Muille piti heti sanoa jos vähänkään pitempään kehtasivat nuuhkia. Vaan aikas mutkattomasti se silti siellä isojen jaloissa sompaili.
Jos jotain hyvää haetaan niin meillä oli Aman kanssa viimeisessä startissa onnistuneet kepit. Mä olin ihan pihalla molemmat radat ja ohjaus oli sekopäistä. Ama ei yhtään tienny mitä ois pitäny tehdä. Mun hermorakenne vaan ei riitä. Siinä vaiheessa kun tulee eka virhe niin pakka hajoo ihan totaalisesti. Parasta viikonlopussa oli tietty nähdä muitakin läntsyjä. :D Se on aina niin kivaa. Kiitokset vaan kaikille seurasta!
Kattellaan nyt torstaina mitä eläinlääkäri sanoo Pilan niskasta ja mietitään sit jatkoo. Mieli tekis Ouluun, mutta kattotaan. Kaippa noi tyttöset aloittaa juoksutkin piakkoin. Kuje on kadottanu vähäisetkin karvansa ja tais sillä aivotkin tippua jossain mutkassa.
perjantai, lokakuu 02, 2009
Pilalta murtui niska
Tässä on nyt muutama päivä verran ihmetelty paketoitua pentua. Keskiviikkona mentiin eläinlääkäriin, kun Pila aamulla ilmoitti olevansa kipeä. Illalla se oli ihan kunnossa ja riekkui normaalisti. Aamulla oli kovin surkean näköinen ipana ja vingahteli välillä. Aluksi epäilys oli maha kipu, sitten suusta löytyi katkennut hammas. Eläinlääkärissä kipu paikallistettiin niskaan, joka sitten kuvattiin moneen otteeseen. Sieltä löytyi pientä epäilystä hiusmurtumasta. Pilalle laitettiin kaulan ympärille vaahtomuovipaketti pitämään niska oikeassa asennossa.
Nyt tyttö syö kipulääkkeitä ja on häkkilevossa viikon. Sitten kuvataan niska uudelleen. Ja samalla poistetaan katkennut hammas. Pilan mielestä häkissä olo alkaa jo olla aika turhauttavaa. Voi pientä reppanaa, toivottavasti selvittäisiin näin helpolla. Ensi viikolla tuo selvinnee.
Nyt tyttö syö kipulääkkeitä ja on häkkilevossa viikon. Sitten kuvataan niska uudelleen. Ja samalla poistetaan katkennut hammas. Pilan mielestä häkissä olo alkaa jo olla aika turhauttavaa. Voi pientä reppanaa, toivottavasti selvittäisiin näin helpolla. Ensi viikolla tuo selvinnee.
lauantai, syyskuu 26, 2009
Villintyneet länderit
Joku on vaihtanut mun koirat. Tai ainakin Amandan. Meillä vaihtui kouluttaja tuossa kuukausi takaperin. Voi olla, että samalla joku vaihtoi kiltin, kuuliaisen Aman, sähäkkään raivottareen. Mulla on muutamaan kertaan vaan jääny suu auki kun Ama ampuu ihan täysillä ja on ihan kierroksilla. Onneksi meillä on koutsi, jolla on itsellä tykittäviä koiria, ja joka osaa hyvin neuvoa miten ohjata. Oon tykänny tosi paljon kaikista treeneistä. Vaikeita ratapätkiä ja aina oppii jotain uutta. Ja saatiin viel jatkaa saman kouluttajan ryhmässä talvi. Jes!
Viime torstaissa ehkä parasta oli Amandan kepit, jotka oli nopeat ja iloiset. Siinä alkoi oikeasti olla pujottelemisen makua. Lisäksi Ama repi mun kanssa hihnaa. Uskomatonta. Amanda oikeasti veti siitä ihan tosissaan ja murisi. Se ei yleensä millään leiki mun kanssa. Ama meni myös niin ylikierrokselle, että hyppi napsimassa mua käsivarteen. Jäi ihan kivat mustelmat. Siihen hommaan pitäisi keksiä jotain. Ei tuollainen käytös sovi.
Kuje-nuppunen oli oikein hieno pieni koira. Se vaan on niin helppo ohjattava. Vähän on haukkumista esiintynyt silloin kun tyttö ei oo ihan varma, että mitä pitäisi tehdä. Mä en oo niin innostunut tästä haukkumisjutustakaan. Kepeillä Kuje jostain syystä hakeutuu helposti tokan keppiväliin. En tiedä johtuuko ohjaamisesta vai treenaamattomuudesta.
Pila-pirpaneinen käväisi Iren treeneissä kokeilemassa puimia. Mun ois tehny mieli opetella sitä estettä Iren kanssa, mutta koska satoi vettä, en uskaltanut. Ire on sen verran sählä, että ois vielä sutinu ittensä sieltä alas. Pilasta puomi oli ihan hauska, ei se varmaan edes tajunnut kuinka ylhäällä oli ja kontaktille malttoi pysähtyä syömään nameja. Putkeenki sai juosta muutaman kerran.
Irellä alkaa olla kontaktin idea A:lla selvillä, mutta vauhdin noustessa se ei meinaa malttaa pysähtyä ylösmenolle ja alaskin saattaa tulla niin kovaa, että lennähtää kontaktilta alas. Otettiin hypyn kautta kontaktille menoa. Itse treeninä oli sivusuunnassa irtoamista. Mulla kesti taas paljon kauemmin aikaa hahmottaa, että mitä tehdä ku Irellä. Kepeiltä saatiin yksi onnistunut suoritus jo ilman hihnaa, mutta jatketaan viel hihnassa harjoittelua. Irelle ei talvitreeneihin ole paikkaa, mutta ehkä voidaan itsenäisesti ottaa jotain.
Viime torstaissa ehkä parasta oli Amandan kepit, jotka oli nopeat ja iloiset. Siinä alkoi oikeasti olla pujottelemisen makua. Lisäksi Ama repi mun kanssa hihnaa. Uskomatonta. Amanda oikeasti veti siitä ihan tosissaan ja murisi. Se ei yleensä millään leiki mun kanssa. Ama meni myös niin ylikierrokselle, että hyppi napsimassa mua käsivarteen. Jäi ihan kivat mustelmat. Siihen hommaan pitäisi keksiä jotain. Ei tuollainen käytös sovi.
Kuje-nuppunen oli oikein hieno pieni koira. Se vaan on niin helppo ohjattava. Vähän on haukkumista esiintynyt silloin kun tyttö ei oo ihan varma, että mitä pitäisi tehdä. Mä en oo niin innostunut tästä haukkumisjutustakaan. Kepeillä Kuje jostain syystä hakeutuu helposti tokan keppiväliin. En tiedä johtuuko ohjaamisesta vai treenaamattomuudesta.
Pila-pirpaneinen käväisi Iren treeneissä kokeilemassa puimia. Mun ois tehny mieli opetella sitä estettä Iren kanssa, mutta koska satoi vettä, en uskaltanut. Ire on sen verran sählä, että ois vielä sutinu ittensä sieltä alas. Pilasta puomi oli ihan hauska, ei se varmaan edes tajunnut kuinka ylhäällä oli ja kontaktille malttoi pysähtyä syömään nameja. Putkeenki sai juosta muutaman kerran.
Irellä alkaa olla kontaktin idea A:lla selvillä, mutta vauhdin noustessa se ei meinaa malttaa pysähtyä ylösmenolle ja alaskin saattaa tulla niin kovaa, että lennähtää kontaktilta alas. Otettiin hypyn kautta kontaktille menoa. Itse treeninä oli sivusuunnassa irtoamista. Mulla kesti taas paljon kauemmin aikaa hahmottaa, että mitä tehdä ku Irellä. Kepeiltä saatiin yksi onnistunut suoritus jo ilman hihnaa, mutta jatketaan viel hihnassa harjoittelua. Irelle ei talvitreeneihin ole paikkaa, mutta ehkä voidaan itsenäisesti ottaa jotain.
perjantai, syyskuu 18, 2009
maanantai, syyskuu 14, 2009
Kisapäivityksiä
Taas on blogiin kirjoittaminen jäänyt vähemmälle. Laitetaanpa vähän päivityksiä.
Kisat Vaasassa
Käytiin kesäloman aikaan kääntymässä Vaasan suunnalla viikonloppukisoissa. Amandalla oli viisi starttia ja Kujeella kaksi. Näistä V ohjasi viikonlopun parhaan tuloksen meidän osalta Kujeen kanssa vitosella. A:n kontaktivirhe. Kuje ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt kontakti virhettä mutta näinpä vaan tyttö loikkasi suoraan harja alas. Viikonlopun huonoimmankin tuloksen V sai tehtyä Amandan kanssa kun koira karkasi radalta. Aman hermot nyt ei oo kaikkein parhaat. Aluksi se ei meinannut malttaa jäädä lähtöön ja lopulta kesaken radan päätti lähteä etsimään minua.
Oma ratani Kujeen kanssa ei mennyt ihan putkeen. Ensin Kuje säikähti keinua joka laskeutui totuttua nopeammin ja sitten en ohjannut kunnolla A:lle jolloin Kuje tuli ohi. Mutta fiilis oli ihan kiva. Aman kanssa ei menneet myöskään radat ihan nappiin. Tuliko meille parikin hyllyä. Kepeiltä taisi tulla vitosia ja oisko ollu jokunen kielto. Ei enää ihan muista. Hyllyt tuli vääristä putken päistä. Ama oli aika hermona, joten meni vähän söhlimiseksi kaikin puolin.
Kisat Oulussa 12-13.9
Molemmille koirille oli ilmoitettu yhteensä neljä starttia. Kuje oli molempina päivinä yhden startin verran V: ohjauksessa. Kaikin puolin hyvät kisat. Oli niin rento meininki. Ainakin mun puolelta. V sen sijaan sai kokeilla miltä tuntuu kisajännitys. Hah! Kerrankin.
Lauantaina mulla oli Kujeen eka startti. Kiva sujuvaa menoa ja arvatkaa kuka taas vaihteeksi hankki vitosen kepeiltä... Plääh. Mä oon niin surkea keppien ohjaamisessa. V:n kanssa Kuje teki vitosen kun lähti vedättämisessä pituuden ohi. Tais siinä samalla tulla yliaikaakin. Palkinnoille kummiskin näillä tuloksilla päästiin.
Aman kanssa tein pari virhettä. Jälkimmäisessä kisassa yllätysyllätys vitonen kepeiltä. Ekan radan kepit sen sijaan meni hyvin, mutta ohjaus petti sen verran, että saatiin pari kieltoa. En tajunnut, että renkaalta tultaessa Aman tippuu tyhjyyteen eikä nää seuraavan olevaa A:ta ollenkaan. En tajunnu kutsua sitä vaan oletin sen menevän A:lle ilman käskyä. Siitä ohitus ja sen jälkeen mulla meni pakkas sekasin ja homma hajos viimeisen hypyn ohitukseen. Olen silti tyytyväinen menoon. Olin rento, enkä jännittänyt ratoja.
Sunnuntaina V meni Kujeen ekan radan, joka oli hyppis. Kisajännitys iski päälle ennen rataa ja keppien kohdalla ohjaaja oli ihan paniikissa. Kepeiltä kaksi kieltoa ja vielä kolmas suoralta putkelta eli hylly tuli. Mun rata oli rentoa ja sujuvaa, mutta käsi heilahti sen verran pahasti, että saatiin kielto kun Kuje luki, että osoitan A:lle sen käskyttämäni hypyn sijaan. Harmi, mutta kepit oli ehdottomasti koko viikonlopun parhaat, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Amandan ratojen alkaessa aloin olla jo aika väsynyt. Lähdettiin luokan viimeisenä ja meitä ennen kisannut koirakko teki ensimmäisen nollaradan. Siinä vaiheessa päätin, että menen kepit vetämällä väli kerrallaan. Taktiikka toimi, mutta oli hidas. Tehtiin nolla sijoittuen toiseksi eli ei ollut nousunolla.
Hyppyradalla ei sitten ollutkaan kuin kaksi koirakkoa kisaamassa, kun meidät voittanut koirakko siirtyi kolmosiin. Kisattiin supernopeaa Råtta-kelpietä vastaan. Ajan puolesta ei mitään mahdollisuuksia, mutta Råtalla tipahti valitettavasti yksi rima alas. Lähdössä tiesin että että puhtaalla radalla olisi mahdollisuus nousunollaan. Hermot näkyi radalla, ohjaus oli sähläävää. Ama kaartoi ja valui. Paikkasi mun mokia joka toisella esteellä. Kepit oli tönköt, todella hirveät. Viimeiset kolme estettä oli ainoat jotka meni hyvin. Nolla ja meidän ensimmäinen voittonolla.
Erinomainen kisaviikonloppu. Koirat toimivat hyvin ja olivat hyviä. Kaikki virheet oli kieltoja ja puhtaasti ohjauksesta johtuvia. Kontaktit otettiin. Kujeen keinu oli joka radalla puhdas ja hyvä. Koirat pysyivät lähdössä ja Ama oli ennen ratoja rento. Kävin joka kisassa kättelemässä tuomaria eli nyt ois kasassa myös ilmaislippuja seuraaviin viikonloppu kisoihin. Että täytyneen lähteä uudestaan Ouluun kisaileen.
Kisat Vaasassa
Käytiin kesäloman aikaan kääntymässä Vaasan suunnalla viikonloppukisoissa. Amandalla oli viisi starttia ja Kujeella kaksi. Näistä V ohjasi viikonlopun parhaan tuloksen meidän osalta Kujeen kanssa vitosella. A:n kontaktivirhe. Kuje ei koskaan aikaisemmin ole tehnyt kontakti virhettä mutta näinpä vaan tyttö loikkasi suoraan harja alas. Viikonlopun huonoimmankin tuloksen V sai tehtyä Amandan kanssa kun koira karkasi radalta. Aman hermot nyt ei oo kaikkein parhaat. Aluksi se ei meinannut malttaa jäädä lähtöön ja lopulta kesaken radan päätti lähteä etsimään minua.
Oma ratani Kujeen kanssa ei mennyt ihan putkeen. Ensin Kuje säikähti keinua joka laskeutui totuttua nopeammin ja sitten en ohjannut kunnolla A:lle jolloin Kuje tuli ohi. Mutta fiilis oli ihan kiva. Aman kanssa ei menneet myöskään radat ihan nappiin. Tuliko meille parikin hyllyä. Kepeiltä taisi tulla vitosia ja oisko ollu jokunen kielto. Ei enää ihan muista. Hyllyt tuli vääristä putken päistä. Ama oli aika hermona, joten meni vähän söhlimiseksi kaikin puolin.
Kisat Oulussa 12-13.9
Molemmille koirille oli ilmoitettu yhteensä neljä starttia. Kuje oli molempina päivinä yhden startin verran V: ohjauksessa. Kaikin puolin hyvät kisat. Oli niin rento meininki. Ainakin mun puolelta. V sen sijaan sai kokeilla miltä tuntuu kisajännitys. Hah! Kerrankin.
Lauantaina mulla oli Kujeen eka startti. Kiva sujuvaa menoa ja arvatkaa kuka taas vaihteeksi hankki vitosen kepeiltä... Plääh. Mä oon niin surkea keppien ohjaamisessa. V:n kanssa Kuje teki vitosen kun lähti vedättämisessä pituuden ohi. Tais siinä samalla tulla yliaikaakin. Palkinnoille kummiskin näillä tuloksilla päästiin.
Aman kanssa tein pari virhettä. Jälkimmäisessä kisassa yllätysyllätys vitonen kepeiltä. Ekan radan kepit sen sijaan meni hyvin, mutta ohjaus petti sen verran, että saatiin pari kieltoa. En tajunnut, että renkaalta tultaessa Aman tippuu tyhjyyteen eikä nää seuraavan olevaa A:ta ollenkaan. En tajunnu kutsua sitä vaan oletin sen menevän A:lle ilman käskyä. Siitä ohitus ja sen jälkeen mulla meni pakkas sekasin ja homma hajos viimeisen hypyn ohitukseen. Olen silti tyytyväinen menoon. Olin rento, enkä jännittänyt ratoja.
Sunnuntaina V meni Kujeen ekan radan, joka oli hyppis. Kisajännitys iski päälle ennen rataa ja keppien kohdalla ohjaaja oli ihan paniikissa. Kepeiltä kaksi kieltoa ja vielä kolmas suoralta putkelta eli hylly tuli. Mun rata oli rentoa ja sujuvaa, mutta käsi heilahti sen verran pahasti, että saatiin kielto kun Kuje luki, että osoitan A:lle sen käskyttämäni hypyn sijaan. Harmi, mutta kepit oli ehdottomasti koko viikonlopun parhaat, joten en voi olla muuta kuin tyytyväinen.
Amandan ratojen alkaessa aloin olla jo aika väsynyt. Lähdettiin luokan viimeisenä ja meitä ennen kisannut koirakko teki ensimmäisen nollaradan. Siinä vaiheessa päätin, että menen kepit vetämällä väli kerrallaan. Taktiikka toimi, mutta oli hidas. Tehtiin nolla sijoittuen toiseksi eli ei ollut nousunolla.
Hyppyradalla ei sitten ollutkaan kuin kaksi koirakkoa kisaamassa, kun meidät voittanut koirakko siirtyi kolmosiin. Kisattiin supernopeaa Råtta-kelpietä vastaan. Ajan puolesta ei mitään mahdollisuuksia, mutta Råtalla tipahti valitettavasti yksi rima alas. Lähdössä tiesin että että puhtaalla radalla olisi mahdollisuus nousunollaan. Hermot näkyi radalla, ohjaus oli sähläävää. Ama kaartoi ja valui. Paikkasi mun mokia joka toisella esteellä. Kepit oli tönköt, todella hirveät. Viimeiset kolme estettä oli ainoat jotka meni hyvin. Nolla ja meidän ensimmäinen voittonolla.
Erinomainen kisaviikonloppu. Koirat toimivat hyvin ja olivat hyviä. Kaikki virheet oli kieltoja ja puhtaasti ohjauksesta johtuvia. Kontaktit otettiin. Kujeen keinu oli joka radalla puhdas ja hyvä. Koirat pysyivät lähdössä ja Ama oli ennen ratoja rento. Kävin joka kisassa kättelemässä tuomaria eli nyt ois kasassa myös ilmaislippuja seuraaviin viikonloppu kisoihin. Että täytyneen lähteä uudestaan Ouluun kisaileen.
Agin kehitystä
Mitäs kaikkea me ollaankaan koirien kanssa tehty. Ei paljon mitään, kentällä viihdytty pikkaisen.
Amanda
Ama ja Kuje on samassa treeniryhmässä ja meillä vaihtui koutsi. Ama kehitt ekoihin uuden koutsin treeneihin käsittämättömän vauhdin. Ja mullahan karkas koira ihan näpeistä. Ollaan nyt muutamana kertana tehty vaikeita teknisiä pätkiä. Mä nautin ihan mielettömästi, mutta niitä saa Aman kanssa todella vääntää ennenkuin tulee puhdas suoritus. Siitä pitää ensin saada vauhtia vähän himmattua, koska muuten ohjaamisesta ei tuu mitään. Toisaalta nautin tosta Aman sinkoilusta. Kepit on karmeet. Yhä.
Kuje
Kuje on varmempi ja vakaampi kuin Ama. Toisaalta se on nyt myös hitaampi. Kunto ei pentujen jäljiltä oo vieläkään kohdallaan. Lisäksi Kujeella on viime aikoina ajatukset olleet vähän toisaalla. En tiedä oisko se tekemässä juoksua. Mutta silloin kun se keskittyy niin mielettömän makee ohjattava. Keskeneräinenhän se on, ja mä tuppaan vaatimaan usein asioita joita sille ei ole edes opettu, mutta silti se menee niin upeesti.
Ire
Puolet ajasta oon valmis törkkäämään Iren takas omistajallee. "Kouluta ite." Mun on hirveän vaikea ohjata maksikokoista koiraa. Se on nopeampi ja lisäksi ei lue esteitä. Lisäksi omistajan läsnäollessa koiran huomion saaminen on ihan työ ja tuska. A:n kontakti jouduttiin opettelemaan uudestaan ylösmenon pysähdyksellä ja se onkin ainoa hallussa oleva kontakti. Kepit on ihan vaiheessa. Hypyt on vielä medikorkeudella. Oikeastaan ainoa sen todella osaava este on putki, jonne Ire hakeutuu jopa liiankin hyvin. Silti hyvänä päivänä sen ohjaaminen on nautinto.
Pila
Pikku Pirpanakin on saanut maistaa agin saloja juoksemalla putkeen isojen länderien perässä ja yksinäänkin. Pila on harjoitellut myös hyppyesteen kiertämistä ja keinulla kiikkumista. Kentällä ollaan leikitty lelulla ja ihmetelty miten tylsää onkaan odottaa boksissa omaa vuoroa. Lähinnä kentällä olo on kuitenkin ollut muihin koiriin ja ihmisiin totuttelua.
Amanda
Ama ja Kuje on samassa treeniryhmässä ja meillä vaihtui koutsi. Ama kehitt ekoihin uuden koutsin treeneihin käsittämättömän vauhdin. Ja mullahan karkas koira ihan näpeistä. Ollaan nyt muutamana kertana tehty vaikeita teknisiä pätkiä. Mä nautin ihan mielettömästi, mutta niitä saa Aman kanssa todella vääntää ennenkuin tulee puhdas suoritus. Siitä pitää ensin saada vauhtia vähän himmattua, koska muuten ohjaamisesta ei tuu mitään. Toisaalta nautin tosta Aman sinkoilusta. Kepit on karmeet. Yhä.
Kuje
Kuje on varmempi ja vakaampi kuin Ama. Toisaalta se on nyt myös hitaampi. Kunto ei pentujen jäljiltä oo vieläkään kohdallaan. Lisäksi Kujeella on viime aikoina ajatukset olleet vähän toisaalla. En tiedä oisko se tekemässä juoksua. Mutta silloin kun se keskittyy niin mielettömän makee ohjattava. Keskeneräinenhän se on, ja mä tuppaan vaatimaan usein asioita joita sille ei ole edes opettu, mutta silti se menee niin upeesti.
Ire
Puolet ajasta oon valmis törkkäämään Iren takas omistajallee. "Kouluta ite." Mun on hirveän vaikea ohjata maksikokoista koiraa. Se on nopeampi ja lisäksi ei lue esteitä. Lisäksi omistajan läsnäollessa koiran huomion saaminen on ihan työ ja tuska. A:n kontakti jouduttiin opettelemaan uudestaan ylösmenon pysähdyksellä ja se onkin ainoa hallussa oleva kontakti. Kepit on ihan vaiheessa. Hypyt on vielä medikorkeudella. Oikeastaan ainoa sen todella osaava este on putki, jonne Ire hakeutuu jopa liiankin hyvin. Silti hyvänä päivänä sen ohjaaminen on nautinto.
Pila
Pikku Pirpanakin on saanut maistaa agin saloja juoksemalla putkeen isojen länderien perässä ja yksinäänkin. Pila on harjoitellut myös hyppyesteen kiertämistä ja keinulla kiikkumista. Kentällä ollaan leikitty lelulla ja ihmetelty miten tylsää onkaan odottaa boksissa omaa vuoroa. Lähinnä kentällä olo on kuitenkin ollut muihin koiriin ja ihmisiin totuttelua.
lauantai, elokuu 22, 2009
Bloggausta kännykällä
Nyt on ostettuna uusi puhelin ja samalla oli otettava liittymäkin kadonneen tilalle. Numeroita tosiaan ei oo tallessa, että jos viitsitte laitella sähköpostilla adeinaATmbnet.fi niin laitan paluuviestinä uuden numeron. En ihan julkisesti viitsi sitä jakaa. On niin hieno kännykkä etten osaa vielä käyttääkään.
perjantai, elokuu 21, 2009
Puhelin hukassa
Laitetaanpas tänne info kun en oikein muutakaan paikkaa keksi. Mulla jäi eilen illalla töitä palatessa kännykkä bussiin. (Kymmenen vuotta se on ollu ja eka kerta kun hukkui :/ ) Että ei kannata soittaa... Epäilen, että on peli menetetty sen puhelimen suhteen, vaikka käynkin sitä maanantaina löytötavaratoimistosta kyselemässä. Pari päiää menee ennenkuin bussin tavarat menee sinne ja mä tietty hukkasin puhelimen eilen... Sopivasti ennen viikonloppua.
Puhelin ei ollu hyvä eikä sikäli harmia, mutta kaikkien numerot on luonnollisesti siellä ja vain ja ainoastaan siellä... Että nyt kaikki te jotka tiedätte, että mulla ois numero niin pliis laittakaa se uudestaan sähköpostilla adeinaATmbnet.fi Äiti, isi, siskot, kaverit, länderi-ihmiset, treenikaverit....
Kaiken lisäksi joku (varmaan lelurotta..) on pureskellut läppärin laturin piuhan poikki, että kauaa ei surffailla.
Tää viikko on ollu niin surkea ja pahenee päivä päivältä.
Niin ja mun pitäis päivittää blogikin kun on jäänyt aika paljon juttuja kirjottamatta.
Puhelin ei ollu hyvä eikä sikäli harmia, mutta kaikkien numerot on luonnollisesti siellä ja vain ja ainoastaan siellä... Että nyt kaikki te jotka tiedätte, että mulla ois numero niin pliis laittakaa se uudestaan sähköpostilla adeinaATmbnet.fi Äiti, isi, siskot, kaverit, länderi-ihmiset, treenikaverit....
Kaiken lisäksi joku (varmaan lelurotta..) on pureskellut läppärin laturin piuhan poikki, että kauaa ei surffailla.
Tää viikko on ollu niin surkea ja pahenee päivä päivältä.
Niin ja mun pitäis päivittää blogikin kun on jäänyt aika paljon juttuja kirjottamatta.
keskiviikko, elokuu 05, 2009
Agin huumaa
Agility on kivaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Lisäksi se on varsin koukuttava laji. On varsin hauska houkutella ihmisiä lajin pariin, mutta siinä on kääntöpuolensa.
Sain houkuteltua V:n mukaan Tuuloksessa pidettäviin epiksiin ja lupasin Aman hänen ohjattavakseen. On tosi hyvä saada autollista seuraa. ;) Suunnattiin sinne länderijengin voimin. Pila, teipattuine korvineen lähti mukaan.
Vitsit V meni Aman kanssa voittamaan mut ekassa lähdössä. Oli muuten tosi kivan näköistä menoa molemmilla radoilla. Tyyppihän osaa melkein niinku ohjata. Treenikertoja ei oo takana kun muutama hassu. Ekalla radalla Ama kävi moikkaamassa mua kesken kaiken, mutta tokalla kerralla se pysyi hyvin hanskassa ja erityisen iloinen oon siitä, että kepit meni hyvin. Hyvä Ama ja Vee! Kilpailevien radalta koirakolle tuli kakkossija. Ei hullummin siis, ekat epikset ja heti palkinnoille :)
Mä ohjasin Kujetta ja ai että se maistui taas niin mannalle. Siinä koirassa on vaan sitä jotain. Mölliradalla mokasin kun heitin Kujeen väärästä kohdasta putkeen. Tarkoitus oli mennä sinne hypyn kautta, ei hypyn ohi. Kuje oli vähän hidas, mutta seuraavalla radalla se kulki jo vauhdilla. Vitonen kepeiltä kun joku on niin surkea ohjaamaan niitä. Kukakohan vois olla sellainen? Mutta pujottelu oli hyvä ja kaiken kaikkiaan kiva, sujuva rata. Kujeen menoon olen tyytyväinen.
Hauskaa oli, seura oli hyvää, mutta tää alkaa vähän pelottavasti näyttää siltä, että multa ois toinen ohjattava lipumassa toisen ohjaajan käsiin. Mites tää nyt näin menee? Munhan oli tarkoitus pölliä siltä yksi koira.. En tiedä onko se nyt kauhean lohduttavaa jos mun tokan luokan kisa koira Ama vaihtuu Pila-pikkuisen opetukseen.
Sain houkuteltua V:n mukaan Tuuloksessa pidettäviin epiksiin ja lupasin Aman hänen ohjattavakseen. On tosi hyvä saada autollista seuraa. ;) Suunnattiin sinne länderijengin voimin. Pila, teipattuine korvineen lähti mukaan.
Vitsit V meni Aman kanssa voittamaan mut ekassa lähdössä. Oli muuten tosi kivan näköistä menoa molemmilla radoilla. Tyyppihän osaa melkein niinku ohjata. Treenikertoja ei oo takana kun muutama hassu. Ekalla radalla Ama kävi moikkaamassa mua kesken kaiken, mutta tokalla kerralla se pysyi hyvin hanskassa ja erityisen iloinen oon siitä, että kepit meni hyvin. Hyvä Ama ja Vee! Kilpailevien radalta koirakolle tuli kakkossija. Ei hullummin siis, ekat epikset ja heti palkinnoille :)
Mä ohjasin Kujetta ja ai että se maistui taas niin mannalle. Siinä koirassa on vaan sitä jotain. Mölliradalla mokasin kun heitin Kujeen väärästä kohdasta putkeen. Tarkoitus oli mennä sinne hypyn kautta, ei hypyn ohi. Kuje oli vähän hidas, mutta seuraavalla radalla se kulki jo vauhdilla. Vitonen kepeiltä kun joku on niin surkea ohjaamaan niitä. Kukakohan vois olla sellainen? Mutta pujottelu oli hyvä ja kaiken kaikkiaan kiva, sujuva rata. Kujeen menoon olen tyytyväinen.
Hauskaa oli, seura oli hyvää, mutta tää alkaa vähän pelottavasti näyttää siltä, että multa ois toinen ohjattava lipumassa toisen ohjaajan käsiin. Mites tää nyt näin menee? Munhan oli tarkoitus pölliä siltä yksi koira.. En tiedä onko se nyt kauhean lohduttavaa jos mun tokan luokan kisa koira Ama vaihtuu Pila-pikkuisen opetukseen.
tiistai, elokuu 04, 2009
Läntsyleiri 09
Leirille suunnattiin heti kun mun loma alkoi torstaina. Koiria oli autossa neljän nartun verran. Ire edusti isoja saksalaisia ja kolme länderiä Ama, Kuje ja Kujeen pentu Pila, sitten pienempää saksalaisrotua.
Majoitukseksi valitsin tänä vuonna telttavaihtoehdon, joka pienestä sateesta huolimatta oli ihan toimiva. Länderit ei ollut teltassa nukkumisesta moksiskaan, vaikkeivat aikaisemmin ole teltassa olleet. Ekana iltana piti vähän puffailla äänille, mutta aikas pian ne rauhoittui.
Leirin ohjelmista osallistuttiin agiin, leirinäyttelyyn ja juoksuun ainakin. Agireeneissä ohjasin Kujetta ja V meni Aman kanssa. Itseasiassa V meni yhteensä viidellä eri koiralla agia. On vähän tainnut innostua lajista...
Kujeen ohjaaminen maistui niin mannalta. Kun oikeasti pääsi revitteleen ja koira kulki ku unelma. Ah, se vaan on niin makee.
Tässä vielä kuvia juoksukisasta
Jaffa, Veera ja Jermu
Ire
Pila
Padi
Ama
Kuje
Epämääräsiä käsittelemättömiä kuvia löytyy valokuvakansiostani.
Majoitukseksi valitsin tänä vuonna telttavaihtoehdon, joka pienestä sateesta huolimatta oli ihan toimiva. Länderit ei ollut teltassa nukkumisesta moksiskaan, vaikkeivat aikaisemmin ole teltassa olleet. Ekana iltana piti vähän puffailla äänille, mutta aikas pian ne rauhoittui.
Leirin ohjelmista osallistuttiin agiin, leirinäyttelyyn ja juoksuun ainakin. Agireeneissä ohjasin Kujetta ja V meni Aman kanssa. Itseasiassa V meni yhteensä viidellä eri koiralla agia. On vähän tainnut innostua lajista...
Kujeen ohjaaminen maistui niin mannalta. Kun oikeasti pääsi revitteleen ja koira kulki ku unelma. Ah, se vaan on niin makee.
Tässä vielä kuvia juoksukisasta
Jaffa, Veera ja Jermu
Ire
Pila
Padi
Ama
Kuje
Epämääräsiä käsittelemättömiä kuvia löytyy valokuvakansiostani.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)