Agilityelämää

Taas aika vierähti ihan liian nopeasti ja ensimmäinen työviikko on jo takana. Loma meni siis maanantaita lukuunottamatta kentällä. Viikonloput kisat olivat viimeiset viralliset kisat tälle vuodelle, ja myös suurimmat, jotka tänä vuonna ollaan pidetty. Ihan kivaa oli talkoilla. Jotenkin siellä paikalla vaan viihtyy, kun saa viettää aikaa kavereiden kanssa siitä huolimatta, että saa painaa hommia. Taas loistavia tuomareita työntekijän näkökulmasta. Joku valitsee meille kivoja. Olin molempina iltoina ihan poikki. Onhan noi pitkät talkoopäivät aika raskaita, mutta on se kaikkineen sen arvoista.

Tiistaina käytiin Pilan kanssa treeneissä. Putken pimeää suuta sai pikkaisen hakea, kun mä tuppasin vähän liikaa rynnimään. Okseria otettiin hyppysuoran päässä ja sen Pila teki hyvin. Renkasta yksinään ja putken seurana. Keppejä niin, että vaan toisella puolella oli verkot. Se oli hauska idea, ja yllätyin, kun Pila pujotteli ne hyvin. Pussia otettiin hypyn kautta, ja puomilta palkkailin muutaman kerran. Kauheen nopeasti tuntui koira väsyvän. Meillä oli aika intensiivinen tunti. Hienosti ipana kaikkineen menee, vaikka treenataankin ihan pimeällä ja ympärillä on häiriökoiria.



Paras treenissä oli toi pujottelun sujuminen. Innostuin keskiviikkonakin tekemään verkkokeppejä niin, että eka kaari oli poissa ja Piu pujotteli senkin hyvin. Viimeisen kaaren poissaoloa se ei vielä kestä. Olin jo vähän luovuttanut noiden keppien suhteen, mutta nyt tuli uutta intoa. Selvästi tauko niiden harjoittelusta teki vaan hyvää.

Kujekin oli tiistaina treenaamassa, mutta torstain treenit jäi väliin, sillä keskiviikkona siltä poistettiin murtunut poskihammas. Kuiskis-reppana. Ei se ole kipuillut, tai kipuaan ainakaan näyttänyt. Satuin vain huomaamaan hampaan tutkiessani sattumalta sen suuta. Oli vielä todella pahasti haljennut, eikä mitään tietoa miksi. Nyt Kujeelta puuttuu yksi hammas, kaikki muut sentään on tallessa. Karenssiakin rapsahti kuukausi kipulääkkeen loppumisesta. Pari päivää Kuje saa niitä napsia ja suuta pitää putsailla jollain aineella aina ruuan jälkeen, ettei bakteerit jää haavaan muhimaan. Parin viikon päästä vielä käydään lääkärille näyttämässä, että onko parantunut siihen malliin kuin piti. Ainakin Kuje on ihan oma itsensä. Ei olisi leikkauksen jälkeenkään halunnut maata siinä pesässä minkä sille tein vaan itsepäisesti kipitti heti makkariin ja pomppasi sänkyyn. Pomppiminen oli muistaakseni ohjeen mukaan kiellettyä. Toivottavasti toipuminen jatkuu näin hyvänä.

Torstaina sekä Pila, että Ama pääsi kokeilemaan helppoa ratapätkää. Siihen saatiin pari kohtaa jossa pääsi hiomaan persjättöjä. Mukavia onnistumisen iloja molempien kanssa. Amandakin meni niin hyvin kepit. Jei! Kontakteista keinu meni Pilalla ekalla kerralla lentokeinuksi (taas...). Siihen tarttis saada joku järki. Ama taas karkas keinulta ennen aikojaan. A taisi olla molemmilla hyvä, Pilan kanssa varmistelin sitä. Kumpikaan koirista ei ihan oikeasti osaa kontakteja. Kouluttajalta tuli hyvä vinkkejä häiriötreeniin.

Tänään kouluttamaan ja huomenna olisi mentaalivalmennuksen eka kerta. Aika agility-painotteista elämää. Talossakin mietin, että voisi ehkä sittenkin siirtää pikkaisen aidan paikkaa, niin saisi isomman treenitilan. Voisi myllätä myös vähän kasvustoa matalaksi niin pihalla olisi paljon enemmän tilaa. Pihan tekeminen on kyllä ensi kesän projekti vasta. Jos saisi tänä vuonna edes sen kylppärin kuosiin.

Busseilua treeneihin

No niin tällä viikolla on busseiltu koirien kanssa ihan urakalla. Leela oli ainoa joka ei päässyt seikkailemaan. Tiistaina mentiin Pilan kanssa treeneihin, keskiviikkona Camo oli mukana kun käytiin tavoitteellisten palaverissa, torstaina Ama pääsi treenaamaan ja perjantaina oli Kujeen vuoro.

Aikas erilaisia matkakumppaneita oli kaikki. Pila meni ihan kivasti, mitä nyt olisi halunnut syödä lattialta kaikki roskat. Rauhoittui kyllä paikoilleen. Camo matkusti ainoana sylissä, pikkaisen oli vilkkautta ilmassa, mutta oiva matkailija. Amanda tutisi puolet matkasta, joka stressistä tai sitten sillä oli lievää matkapahoinvointia. Helppo ja kiltti se on, mutta pikkaisen kävi sääliksi. Kuje paineli suoraa taakse ja meni makaamaan. Ehdottomasti parhain matkustaja. Se todella yllätti mut kun en muistanut kuinka ihana onkaan Kujeen kanssa liikkua ihan vaan kahden.



Torstain treeneissä Amalla oli alussa ihan käsittämätön vauhti. Sinkosi kuin ohjus ja mulla hajos kaikki kortit pakasta. Mentiin rataa A:lle, ja siihen oli pakko pysähtyä palkkaamaan ja vetään henkeä. Onneksi pysähdyin, sillä sen jälkeen ohjaus ei toiminu. Takana leikkaamista pitäisi harjoitella Amankin kanssa. Kun ongelma, siinä liikkeessä, olen minä. Mä vaan rynnin enkä osaa yhtään säädellä omaa vauhtiani niin, että koira oikeasti pääsisi mun edelle. Sitten oon jumissa ennen koiraa esteessä ja yritän huitoa vaan siinä ja toivoa, että koira menis esteen vaikka oma liike on stopannut.

Harjoiteltiin treeneissä persjättöä. Oli kauhean vaikea kohta harjoitella sitä kun Ams ois halunnu mennä kokoajan selän takaa A:lle. Jotenkin taas unohdin miten A vetää Amaa. Eikä se yhtään auttanut, että hyppylinja oli suoraan sinne A:lle. Kyllä liike sit lopulta onnistui, mutta tosi vaikee saada liike ja ajoitus kohdalleen.

Jotenkin ihan perusliikkeetkään ei oo mulla selkärangassa. Ja kun osa energiasta pitää käyttää ihan vaan sen miettimiseen, niin olen toivottoman myöhässä. Ehkä mun pitäisi harjoitella niitä perusliikkeitä ihan ilman koiraa joku viikko ja sitten toinen mokoma koiran kanssa ja sitten liittää vielä esteet mukaan. Tässähän loppuu vallan aika kesken.

Nyt pitäisi suunnata kentälle (taas) viikonloppu kisoissa töissä ja siinä oiskin tää loma sit.

Raivauksen tuloksia

Hurraa, olkkarin raivaaminen saavutti eilen sen pisteen, että sain laitettua matot lattialle. Se näyttää jo ihan asuttavalta. Yksi nurkka on vielä täynnä epämääräisiä rojuja. Siinä on vanha keittiön pöytä, jolle en oikein ole keksinyt paikkaa ja muuta sälää, jotka etsivät oikeaa osoitetta. Mutta voiton puolella ollaan. :)



Sisustuksellisesti olkkari ei ole ihan sitä mitä haluaisin. Sohva on entisen omistajan vanha. Haluaisin uuden, mutta ensin pitäisi tehdä muutama viikonloppu ylitöitä, että olisi varaa ostaa se. Tiedän jo millaisen aion hankkia. Mutta kyllähän se alkaa näyttää jo enemmän mun olohuoneelta. Johtuisko siitä että on kolme kirjahyllistä kirjoja. Vaikka voisihan niitä olla enemmän. Kyllä tuonne vielä mahtuisi.



Keittiö sen sijaan näyttää ihan karmealta kun vessaremontti laajeni sinne ja niiden välissä oleva seinä alkaa purkautua. En tainnut luvata, että keittiökin olisi loman jälkeen siisti. Koska se ei tule olemaan. Kuistia sen sijaan olen olohuoneen ohella raivannut ja sekin alkaa näyttää vähän ihmismäisemmältä.



Haaveilen, että saisin kuistille kenkähyllyn ja säilytysarkun. Katselin semmoisia vähän eri liikkeistä. Kivoimmat oli Ikealla, mutta mitään täydellistä ei löytynyt. Poikaystävä puheli, että voisi itse tehdä sellaisen, mutta katsotaan nyt. Jospa hän keskittyisi kylppäriin, ja voin vaikka itse yrittää väsätä muutaman laudan pätkän kasaan ja katsoa saanko laatikon aikaan. Nyt olisi ainakin työkalut kun shoppailin oman poran alennusmyynnistä.



Yläkerran kimppuun en vielä ole käynyt. Siellä pitäisi laittaa sängyt paikoilleen makuuhuoneeseen, mutta makuuhuoneesta pitäisi ensin purkaa vuodesohva osiin, että sen saisi siirrettyä toiselle puolelle. Yläkerta on muutenkin aikas kauheen näköinen, kun tapetit on puoliksi revitty ja lattiamatot on missä sun sattuu. Jahka alakerta on kunnossa voin miettiä mitä yläkerralle keksisi. Ei tekisi mieli uhrata sinne hirveitä summia kun ei tiedä jos tekisi kattoremontin ja siinä vaiheessa voi joutua purkamaan yläkertaakin jossain määrin. Jos en vaan päästä sinne koskaan vieraita tai jotain... :D Eipä sinne kovin pitkät ihmiset mahdukaan.



Rottia tai muita jyrsijöitä ei ole näkynyt, kun hyvät metsästyskoirat pitämässä jyrsijäkannan kurissa :D

Tavoitteellista agia

Me päästiin Amandan kanssa 3-luokan tavoitteellisten ryhmään. Meille tulee Niina-Liina Linna vetämään viisi koulutuskertaa ja tekemään henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat. Hänen koulutustensa välissä meillä on kaksi kouluttajaa vetämässä viikkotreenejä ja kotiläksyratoja. Tää on tällainen yhdeksän kuukauden projekti, jonka tavoitteena on koota SM- (ja MM-)nollat kasaan. Mukava päästä mukaan projektiin ja toivottavasti me saadaan homma pelaamaan. Olen kauhean innoissani ja vähän jännittääkin. Lisäksi ilmoittauduin mentaalivalmennukseen, jos saisi jotain eväitä kisajännitykseen ja sen kurissa pitämiseen. Sen pitää Julia Kärnä.



Musta on hienoa miten meidän pienessä seurassa järjestetään tällaisia mahdollisuuksia. Vaikka meidän seurassa talkootöitä on todella paljon, niin toisaalta sen vastapainoksi annetaan myös mun mielestä hyvin etuja. Täytyy sanoa, että olen viihtynyt TAKUTien riveissä hyvin. :)



Kujekin menee tavoitteellisten ryhmään, mutta alempien luokkien ryhmään V:n ohjaamana. Siinä kouluttajat ovat seuran sisältä, osaan koulutuksiin ammennetaan Niinun oppeja ja lisäksi tulee erilaisia teemakoulutuksia mm. hyppy- ja kontaktitreenejä.



Pila toivon mukaan jatkaa samassa mölliryhmässä. Meillä on hirveä lista opeteltavaa. Tuntuu että kepit ei edisty yhtään, vaikka eipä niitä kovin aktiivisesti ole treenattu. Takana leikkaamisesta saatiin kotiläksyä, vaikka Pila osaakin sen suht hyvin, niin mä olen itse aivan pihalla. Kahtena viime viikkona on ollut harjoituksia treeneissä ja mun ajoitus on jotain ihan käsittämättömän huonoa. Tällä viikolla myös Pila oli vähän huono, mutta se johtui siitä että ne ovat Camon kanssa leikkineet niin paljon, että ei sitten energiaa riittänyt kentälle asti. Jos jotain hyvää pitää tiistain treeneistä kaivaa, niin A:n kontakti onnistui.

Rentoutumista

Ihanan rentoa kun ei tarvinnut lähteä töihin. Sen sijaan käytiin tyttöjen kanssa metsässä ja vähän otettiin piha-aksaa (poikaystävän leikkaamalla nurmella). Olen testaillut uusia reseptejä ja järjestellyt cd:tä. Sekä tehnyt ostoslistaa Ikeaan :D Keittiössä ollut viimeinen laatikko on purettu, mutta samaa ei voi sanoa olohuoneen laatikoista. Elättelen silti toivoa, että ennen ensi viikkoa olohuone on siisti ja järjestyksessä.



Huomenna olisi agitreenit. Oikeastaan tänään olisi ollut Camolla ja Leelalla treenit, mutta ajatus busseilusta ei innostanut. Ehkä otan Camon huomenna mukaan. Me joudutaan menemään Pilan kanssa bussilla, sillä V on iltavuorossa eikä meillä ole kyytiä. Itseasiassa mulla olisi joka päivä asiaa kentälle. Keskiviikkona on tavoitteellisen ryhmän infotilaisuus, torstaina treenit ja perjantaina koulutan. Rentoa menoa ;) No jaa, eikös lomalla pidä tehdä sitä mistä tykkää.

Hoitolapsia

Käytiin pikareissu Oulussa juhlimassa vanhempien satavuotis-synttäreitä lauantaina. Hoitolapset lähti mukaan. Nekin on helppoja reissukoiria, kun ovat tottuneet liikkumaan.


Kuje, Ama ja Camo


Kuje, Ama, Leela ja Onni

Leela ois vieraiden toimesta kaapattu. :D Se osaa olla niin hyväkäytöksinen ettei mitään rajaa. Camo taas viime yönä nukkui ekan kerran, samoin kuin mä. Miten noin pienessä koirassa voi olla niin järkyttävästi energiaa? Eihän se leikkinytkään kuin kolmisen vuorokautta putkeen. Ja piti samalla mua hereillä ravailemalla ympäriinsä ja kipittelemällä mun päällä. Ehkä se että kidutin niitä ennen juhlia pitkällä metsälenkillä kaatosateessa auttoi. Loppulenkistä kumpikaan kääkistä ei ois halunneet enää liikkua vaan molemmat mulkoili mua pahasti. Länderit vaan juoksi tyytyväisenä, ne on niin tottunu, vaikka Kujekin vinkkaili muutaman kerran, että tältä polulta pääsis takaisin päin.

Vimppa kesälomaviikko alkoi

Koko viikon oon enemmän tai vähemmän satanut. Ihan syksyinen olo. Ei tunnu siltä, että kesäloma alkoi tänään. No, tämä viimeinen viikko on enemmänkin koiranhoitoviikko kuin varsinaista kesälomaa. Leela ja Camo tuli eilen hoitoon ja ovat ensi viikon hoidossa. Ajattelin kesän alussa, että parempi ottaa lomaa tähän väliin, kun on varmaan niin ärsyttävää lähteä koko lössin kanssa kerrostalosta lenkille. Enpä tiennyt siinä vaiheessa ostavani taloa. Tosin suunnitelma on aikalailla sama, mennään hihnoissa lähimettään ja päästetään koirat irti.

Nurmikko on yhä leikkaamatta (ruohonleikkurissa on joku vika), pihalla kasvaa sieniä ja remonttisälää, olohuoneessa on keittiönpöytä palasina, mutta jotain olen saanut aikaiseksi: kirjat ovat aakkosjärjestyksessä. Tai siis ne on laitettu ensin kategorioittain ja suurin osa kategorioista on nyt aakkostettu. Niin ja taisin ostaa kuusi kirjaa lisää, kun satuin kirpparille. Mutta onneksi keksin että niitä voi laittaa päällekäinkin. Kaikki mahtui hyllyihin. Kirjojen shoppailu on niin koukuttavaa. Ensi viikolla aion saada olohuoneen järjestykseen. En vain tiedä mitä teen sille pöydälle. Tai minne laitan kaikki kengät. Jos saan kaiken järjestykseen niin tekeminen ei lopu sillä kai yläkertakin pitäisi saada jonkunlaiseen kuosiin.

Loma, loma, loma... Vissiin..

Ja mitä sitten tapahtuikaan

Kai se pitäisi kirjoittaa analyysit viidestä hylly radasta ja siitä viimeisestä josta saatiin vihdoin tulos (2xkielto+yliaikaa). Ja ehkä julkaista videotkin, vaikka ovat kyllä todella karmeeta katsottavaa. Mua hävettää katsoakin erityisesti eilistä huitomista ja muutenkin meno oli aika no, kamalaa.

Jos aloitetaan ensin KASin kisoista. Ekalla radalla mulla levis vähän pää ja en keinun jälkeen enää oikein ollut kartalla. Ohjasin suoraan mentävän hypyn takaakierroksi. Seuraava rata taas oli henkinen nolla. Pää pysyi kasassa, mutta Amanda kielsi keinun kolme kertaa. En tiedä miksi se viimeisellä kerralla keksi, ettei keinua voi suorittaa. Aman kanssa agi on joskus vähän tämmöistä.

Radat löytyy valokuvakansiosta *klik*. Laitan sinne jossain vaiheessa myös tän viikonlopun radat tai ainakin osan niistä. Jahka saan ne koneelle ja kännykkä jaksaa vinkua ne eteenpäin.

Lauantaina meillä eka rata meni kontaktiesteiden kanssa tapellessa. Ama kielsi taas keinun, mutta suostui sentään OKK:n keinun suorittamaan. Sen jälkeen mokailin ite putken lähetyksen josta tuli kielto ja sitten Ama kielsi puomilla. (Sehän olisi voinut olla keinu.... plääh! ) Tokalla radalla keskityttiin sitten vaan suorittaan keinua ja puomia jotka molemmat meni hyvin. Mulla meni ohjaus ihan poskelleen ja olin hyllyttäny Aman jo ennen näitä esteitä kun ohjaukseni oli niin toivottoman myöhässä.

Tänään meillä meni Pian kanssa koirien lämmittelylenkki vähän pitkäksi, joten myöhästyin hyppärin rataantutustumisesta. Onneksi sain käydä sen katsomassa itsekseni kun palkintoja jaettiin. Tiesin siis miten rata meni, mutta ohjasin silti Aman vähän väärille esteille. Tosin alla oli jo vitonen kepeiltä. Olin onnistunut sössimään jokaisen keppien aloituksen viikonloppuna. Hah, vanha vaiva on palannut.

Agiradalta me saatiin tosiaan tulos ja vain kaksi kieltoa samalta putkelta kun Ama ei oikein tahtonut löytää putkensuuta. Ja varmaan mun ohjauskaan ei oikein ollu kohdallaan. Keinu ja puomi meni tosi hyvin ja Ama pysähtyi A:lle niin hyvin, että en meinannu muistaa vapauttaa sitä siitä. Olen ihan uskomattoman tyytyväinen että kaikkien hyllyjen jälkeen saatiin tulos. Ja tää oli ehkä viikonloppuna eka rata jolla vähän ohjasin enkä vaan huitonu epämääräisesti.

Vaikka kisoista ei niin kauheesti tullut tuomisia, niin shoppailin vähän. Ostin kujakepit Agimetiltä. Pitänee Pilan kanssa kokeilla, että mitä se tykkäis kujasta. Lisäksi nyt voi Kuiskiksen ja Aman kanssa harjoitella omalla pihalla keppejä. Irtokeppien kanssa en oo viittyny, kun ne kaatuu niin helposti ja Ama saattais taantua. Eka pitää vaan leikata nurmikko, sillä eihän sinne sekaan mitään mahdu. Kenttä kasvaa jo puuntaimia. Seuraavaksi haluaisin kevyen keinun pihalle. Katotaan nyt.

Paljon ois suunnitelmia ja säätämisestä huolimatta Aman kanssa on kiva mennä. Se kai on pääasia, että on hauskaa :)

Hyllystä hyllyyn

Aika taas vierähtänyt luvattoman nopeasti. Eikä ihme sillä on piisannut puuhaa ihan liiaksi ja sairastellakin olen ehtinyt. Kaksi viikkoa sitten startattiin neljä starttia Oulussa ja tänä viikonloppuna on saman verran startteja samassa kaupungissa. Tähän väliin on mahtunut kolme muuttoa ja sairasloma. Hiukan on puhkikulunut fiilis.

Kisoista sen verran, että hyllyä puskee. Tarkempi analyysi ja videot myöhemmin. Hyllyä on puskenut myös talossa. Olohuoneessa on vihdoin vanhemmilta saatu kirjahylly lopullisesti koottuna. Jo nyt. Eihän se vienyt kuin kuukauden, pari... Myös mun kirjahylly on koottu ja olohuoneen tavarat alkaa hakea paikkaansa. Kirjahyllyjen kokoamisen kunniaksi ostin kymmenen kirjaa tällä viikolla. Pitäähän sitä olla jotain täytettä. Eihän talolle kannettu kuin joku kymmenisen laatikollista kirjoja...

Nyt oon varmaan sitten virallisesti muuttanut taloon. Kaikki tavarat on siellä ja postiakin tulee. Tilasin lehdenkin, mutta jostain syystä en ole ehtinyt vielä yhtenäkään aamuna lukea sitä. No ainahan sitä voi käyttää sytykkeenä.

Patteritkin on laitettu päälle kun alkoi tuntua, että talo on turhan viileä. Muuttojen jälkeen (ja itseasiassa aikanakin) olin jossain tylsässä flunssakuume-taudissa. Tuskinpa kuitenkaan tuli kylmettymisestä, sillä olen kiskonut päälleni kaksi peittoa, että nukkuessa on hyvin tarjennut.

Pari viikkoa olen ollut töissä ja vielä ensi viikko pitäisi jaksaa, sitten viikko kesälomaa. Tosin kovin kesäinen lomasta tuskin tulee. Leela ja Camo tulee hoitoon viikoksi, joten se on oikeastaan koiranhoitoloma. Lomalla kai olisi vihdoin aikaa laittaa tavaroita paikoilleen. Me vaan raahattiin ne kiireellä talolle, ja ihan joka paikka on täynnä laatikoita, pusseja ja sälää. Meinasin laittaa kuvan, mutta sotku on niin järkyttävä, etten kehtaa. Ja jos talo on sisältä oikea kaatopaikka, niin samalta näyttää piha. Talo hukkuu jonnekin kasvillisuuden keskelle ja siellä täällä pihalla on epämääräisiä vessaremontista irronneita roskakasoja. Näinköhän siitä saa enää koskaan nättiä?

Jospa tää on nyt se pohja mistä sitten noustaan uuteen kukoistukseen. Nyt on ainakin muutto takana, että siitä ei tartte stressata. Vielä kun vessaremppa valmistuis olisin oikein iloinen. Eiköhän tavararöykkiöt pikkuhiljaa saa taltutettua. Haaveilen, että pihalle saisi ulkovaraston, minne saisi työkaluja ja kaikkea pihalla olevaa tavaraa vähän säilöön. Se on suunnitelmissa vasta kun kylppäri on valmis. Kaikki muukin mihin rahaa talossa menisi odottaa vessan valmistumista. Ehkä sit ens kesänä viimeistään.