Viikonloppu siis vierähti vieraiden kanssa. Muisku lähti matkoille ja mulla oli täällä neljä koiraa viihdyttämässä vieraita: Ruskea Aave eli Leela ja oma laumani. Tulipa muuten lenkkeiltyä kerta jos toinenkin. Pariin otteeseen otin kaikki neljä yhtä aikaa mukaan. Vastaavasti kävin myös yksittäislenkeillä. Onni nautti erityisesti pitkästä sunnuntailenkistä. Se on kyllä noista kaikista paras kävelykaveri.
Lauantaina piipahdettiin Ideaparkissa shoppailemassa ja mun matkaani tarttui putki. Lasten tunneli, jonka voi liittää telttaan, mutta mun silmääni se on ihan selkeä putki ja koirat olivat samaa mieltä. Kaikki olisivat halunneet rynniä sen läpi yhtä aikaa. Selvästi hyvä ostos kun koirilla oli niin hauskaa. Jopa Kuje meni muutaman kerran siitä läpi.
maanantaina, huhtikuuta 30, 2007
sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007
Epäviralliset kisat Hervannassa
Perjantaina oli siis epäviralliset agi-kisat Hervannassa. Päästiin kätevästi sinne Amandan kanssa bussilla. Olisin ottanut mukaan Onninkinn, mutta en ollut varma saanko ihan kahta koiraa bussiin, joten vain Ama pääsi kisailemaan.
Ilmoitin sen kahteen starttiin mölleihin ja kisaaviin. Molemmissa luokissa olisi saanut ottaa uusinnatkin, mutta ajattelin, että ei viitsi ahnehtia. Amanda meni medeihin.
Jännitti oikein kovasti paljon ja ennätin manata ennen radalle menoa, että meidän matka varmaan stoppaa putkeen. Ei olisi pitänyt kai sanoa, sillä niinhän siinä kävi. Mölliluokassa oltiin toisena vuorossa. Hyppysuora meni vauhdilla ja sitten Amanda stoppasi putken eteen. Hetken houkuttelulla sain sen putkesta ja palkkasin namein. Aidan yli seuraavalle putkelle josta taas houkuttelulla sain lopulta läpi ja palkkasin namein. (Meillä oli extrahyviä nameja mukana.) Positiivista, että tämän jälkeen loppu meni ongelmitta. A:n kontaktit osuivat, viimeinen putkeen meno oli vauhdikas (palkkasin sen jälkeen) ja puomin kontaktit osuivat kohdalleen. Vähän harmitti kun ei tullut otettua uusinta mahdollisuutta.
Kilpailevien rata oli paljon vaikeampi. Ratapiirros Mietin moneen kertaa, että miten kummassa ohjaisin sen. Varsinkin loppua yritin asetella mieleeni oikein. Jätin Amandan kahden hypyn taakse kuten mölliosuudessakin ja tarkoitus oli kääntää se jatkamaan kahdelle seuravalle hypylle, mutta olin liian hidas ja Amanda juoksi kolmannen esteen ohi. Onneksi sain jatkaa ja pääsimme ongelmitta putken läpi ja hypyn yli. Seuraavaan pukteen olisi pitänyt saada Amanda eri päätä kuin mölliradalla ja tarkoitus oli yrittää kääntää Amanda oikeaan päähän, mutta en onnistunut ja neiti vilahti väärästä päästä putkea sisään.
Loppu menikin hyvin. A:n alastulo kontakstista en tiedä osui kuinka hyvin kohdalleen, sillä Pandalla oli vähän vauhtia ja se lensi varsin vauhdikkaasti esteen. Mun silmääni se tipahti hipaisemaan kontaktia, mutta en tiedä mitä tuomari näki. Kepin menimme hitaasti ykden kerrallaan, mutta menimmepä kuitenkin. Keppien jälkeen Amanda syöksyi innoissaan putkeen. Loppujen kolme hyppyä menivät juuri niin kuin suunnittelin ja kun Amanda hyppäsi viimeisen oli melkoinen voittajafiilis. Vähän harmitti kun ei tähänkään tullut otettua uusintakierrosta. Ihana päivä, ihana Amanda ja ei voi kun olla iloinen. Kovin paljon ei osattu, mutta kivaa oli senkin edestä.
Ilmoitin sen kahteen starttiin mölleihin ja kisaaviin. Molemmissa luokissa olisi saanut ottaa uusinnatkin, mutta ajattelin, että ei viitsi ahnehtia. Amanda meni medeihin.
Jännitti oikein kovasti paljon ja ennätin manata ennen radalle menoa, että meidän matka varmaan stoppaa putkeen. Ei olisi pitänyt kai sanoa, sillä niinhän siinä kävi. Mölliluokassa oltiin toisena vuorossa. Hyppysuora meni vauhdilla ja sitten Amanda stoppasi putken eteen. Hetken houkuttelulla sain sen putkesta ja palkkasin namein. Aidan yli seuraavalle putkelle josta taas houkuttelulla sain lopulta läpi ja palkkasin namein. (Meillä oli extrahyviä nameja mukana.) Positiivista, että tämän jälkeen loppu meni ongelmitta. A:n kontaktit osuivat, viimeinen putkeen meno oli vauhdikas (palkkasin sen jälkeen) ja puomin kontaktit osuivat kohdalleen. Vähän harmitti kun ei tullut otettua uusinta mahdollisuutta.
Kilpailevien rata oli paljon vaikeampi. Ratapiirros Mietin moneen kertaa, että miten kummassa ohjaisin sen. Varsinkin loppua yritin asetella mieleeni oikein. Jätin Amandan kahden hypyn taakse kuten mölliosuudessakin ja tarkoitus oli kääntää se jatkamaan kahdelle seuravalle hypylle, mutta olin liian hidas ja Amanda juoksi kolmannen esteen ohi. Onneksi sain jatkaa ja pääsimme ongelmitta putken läpi ja hypyn yli. Seuraavaan pukteen olisi pitänyt saada Amanda eri päätä kuin mölliradalla ja tarkoitus oli yrittää kääntää Amanda oikeaan päähän, mutta en onnistunut ja neiti vilahti väärästä päästä putkea sisään.
Loppu menikin hyvin. A:n alastulo kontakstista en tiedä osui kuinka hyvin kohdalleen, sillä Pandalla oli vähän vauhtia ja se lensi varsin vauhdikkaasti esteen. Mun silmääni se tipahti hipaisemaan kontaktia, mutta en tiedä mitä tuomari näki. Kepin menimme hitaasti ykden kerrallaan, mutta menimmepä kuitenkin. Keppien jälkeen Amanda syöksyi innoissaan putkeen. Loppujen kolme hyppyä menivät juuri niin kuin suunnittelin ja kun Amanda hyppäsi viimeisen oli melkoinen voittajafiilis. Vähän harmitti kun ei tähänkään tullut otettua uusintakierrosta. Ihana päivä, ihana Amanda ja ei voi kun olla iloinen. Kovin paljon ei osattu, mutta kivaa oli senkin edestä.
lauantaina, huhtikuuta 28, 2007
Iso länderi ja pieni länderi
Ehdinpäs sittenkin pienentää yhden kuvan Amandasta ja Kujeesta.
Ei Kuje ollutkaan ihan niin pieni kun ajattelin ;)
Ei Kuje ollutkaan ihan niin pieni kun ajattelin ;)
Ei kuvia, mut jos jossain vaiheessa.....
Torstaina nukahdin ennenkuin sain kuvat koneelle. Aamulla heräsin ja katsoin vähän hölmistyneenä kameraa, josta oli tyhjentynyt akku. Nyt kuvat on koneella, mutta enpäs sitten ehtinytkään muokata niitä pienemmiksi, joten saatte odottaa kuvia vielä hetken.
Meille näet tuli eilen vieraita Turusta ja koneella tuskin tulee oltua ennen sunnuntaita. Eilen oltiin Amandan kanssa epävirallisissa kisoissa. Järjestäjänä oli Takut. Kivaa oli ja vaikka ei puhdasta rataa tullut niin olin tyytyväinen. Laitan siitäkin enemmän myöhemmin.
Kuje otti vieraat vastaan iloisesti ja on viettänyt aikaa pureskellen korvia. Se on niin mahdottoman energinen...
Eilen menin taas lenkin neljän koiran kanssa ja tällä kertaa jokainen oli hihnassa. Yllättävän sutjakasti meni. Paremmin vielä menisi jos Kuje osaisi kävellä ryhmässä eikä pomppia koiran luota koiran luo leikkien ja pemuten. No ehkä yhdeksän viikkoiselta ei ihan voi odottaa sellaista :)
Oi pahus pitänee ottaa "synttäri"-kuvatkin tänään.
Meille näet tuli eilen vieraita Turusta ja koneella tuskin tulee oltua ennen sunnuntaita. Eilen oltiin Amandan kanssa epävirallisissa kisoissa. Järjestäjänä oli Takut. Kivaa oli ja vaikka ei puhdasta rataa tullut niin olin tyytyväinen. Laitan siitäkin enemmän myöhemmin.
Kuje otti vieraat vastaan iloisesti ja on viettänyt aikaa pureskellen korvia. Se on niin mahdottoman energinen...
Eilen menin taas lenkin neljän koiran kanssa ja tällä kertaa jokainen oli hihnassa. Yllättävän sutjakasti meni. Paremmin vielä menisi jos Kuje osaisi kävellä ryhmässä eikä pomppia koiran luota koiran luo leikkien ja pemuten. No ehkä yhdeksän viikkoiselta ei ihan voi odottaa sellaista :)
Oi pahus pitänee ottaa "synttäri"-kuvatkin tänään.
torstaina, huhtikuuta 26, 2007
Leikkien lomasta
Kongi
Ollaan otettu pari päivää ihan rauhallisesti. Eilen Kuje testaili kongia. Lelu täytettiin nappuloilla ja Kujeesta se oli ihan hurjan kiva juttu. Se nautti touhusta niin, että täytin sen uudemmankin kerran nappuloilla.
Namin etsintä
Kotona harjoitellaan vähän eri tilassa oloa. Kuje seuraisi mielellään mua joka paikkaan. No olen ilkeä ihminen ja olemme harjoitelleet pentuaitaukseen jäämistä silloinkin, kun olen muuten samassa huoneessa. Tänään neiti vietti hetken etsiskellen nameja aitauksesta.
Kaverin kanssa peuhaten
Äsken olimme lenkillä länderien kanssa ja törmäsimme pieneen sekarotuiseen Viiviin. Suunnitelma ohittaa kaikki koirat lenkillä vähän kariutui ja Kuje pääsi leikkimään Viivin kanssa. Amandan mielestä Viivillä ei olisi ollut mitään asiaan "sen oman pikkuvauvan" luo. Ama-neiti vaan joutui tyytymään siihen, että minä päätän asian ja sai istua tiiviin valvonnan alla jalkani vieressä ja katsella kahden pikkuisen leikkiä.
Huomaa hyvin, että kun on useampi koiria kuin yksi matkassa niin liikumme laumana. Lauman sekaan taas on hyvin huono päästää vieraita koiria. Amandastakin näki miten se ei lainkaan pitänyt siitä, että vieras tulee Kujeen lähelle. Sen sijaan tiistaina Sippa ja Nasu saivat ihan rauhassa painaltaa kanssamme.
Pitääpä katsoa jos saisin kamerasta kuvat siirrettyä koneelle. Siellä on muutama otos ländereistä.
Ollaan otettu pari päivää ihan rauhallisesti. Eilen Kuje testaili kongia. Lelu täytettiin nappuloilla ja Kujeesta se oli ihan hurjan kiva juttu. Se nautti touhusta niin, että täytin sen uudemmankin kerran nappuloilla.
Namin etsintä
Kotona harjoitellaan vähän eri tilassa oloa. Kuje seuraisi mielellään mua joka paikkaan. No olen ilkeä ihminen ja olemme harjoitelleet pentuaitaukseen jäämistä silloinkin, kun olen muuten samassa huoneessa. Tänään neiti vietti hetken etsiskellen nameja aitauksesta.
Kaverin kanssa peuhaten
Äsken olimme lenkillä länderien kanssa ja törmäsimme pieneen sekarotuiseen Viiviin. Suunnitelma ohittaa kaikki koirat lenkillä vähän kariutui ja Kuje pääsi leikkimään Viivin kanssa. Amandan mielestä Viivillä ei olisi ollut mitään asiaan "sen oman pikkuvauvan" luo. Ama-neiti vaan joutui tyytymään siihen, että minä päätän asian ja sai istua tiiviin valvonnan alla jalkani vieressä ja katsella kahden pikkuisen leikkiä.
Huomaa hyvin, että kun on useampi koiria kuin yksi matkassa niin liikumme laumana. Lauman sekaan taas on hyvin huono päästää vieraita koiria. Amandastakin näki miten se ei lainkaan pitänyt siitä, että vieras tulee Kujeen lähelle. Sen sijaan tiistaina Sippa ja Nasu saivat ihan rauhassa painaltaa kanssamme.
Pitääpä katsoa jos saisin kamerasta kuvat siirrettyä koneelle. Siellä on muutama otos ländereistä.
keskiviikkona, huhtikuuta 25, 2007
Kuje mukana agitreeneissä
Meidän varsinaiset treenit on siirtyneet perjantaille, mutta menimme silti eilen Navetalle harkkailemaan. Kuje lähti mukaan harjoittelemaan tylsistymistä. Meillä oli mitä mainioin lapsenvahti, joka jaksoi hoitaa Kujetta koko tunnin. Välillä neiti protestoi, ettei saanut painaltaa tukka pitkulla menemään. Amanda säntäsi pienimmästäkin vinkaisusta Kujeen luo. Siitä on tullut erittäin huolehtivainen "isosisko".
Meillä oli Amandan kanssa pieniä keskittymisvaikeuksia. Yllättävää :D Mutta pussi sujui hyvin, joten ei jäi ihan hyvä mieli harkoista. Ohjaus oli jotenkini hyppysuoralla hakusessa. Amanda meni viimeisen hypyn ohi sitkeästi, kunnes otin sen ihan viereen ennen hyppyä ja lähetin vähän erikseen sille. En oikein tiedä mikä siinä viimeisessä hypyssä oli.
Tunnin jälkeen Kuje nautti päästessään huomion keskipisteeksi. Se keräsi ympärilleen joukon rapsuttelijoita. Pikkuneiti pääsi mukaan metsälenkille ja nautti suuresti saadessaan juosta isompien seassa.
Luulisi, että tälläisen jälkeen pikkuneiti olisi poikki. Eipä ollut. Energiapommi jaksoi leikkiä kotona Amandan kanssa. Yöunet olivat kyllä pitkät. Ei herätty keskellä yötä pissalle vaan koisittiin aamuun asti.
Meillä oli Amandan kanssa pieniä keskittymisvaikeuksia. Yllättävää :D Mutta pussi sujui hyvin, joten ei jäi ihan hyvä mieli harkoista. Ohjaus oli jotenkini hyppysuoralla hakusessa. Amanda meni viimeisen hypyn ohi sitkeästi, kunnes otin sen ihan viereen ennen hyppyä ja lähetin vähän erikseen sille. En oikein tiedä mikä siinä viimeisessä hypyssä oli.
Tunnin jälkeen Kuje nautti päästessään huomion keskipisteeksi. Se keräsi ympärilleen joukon rapsuttelijoita. Pikkuneiti pääsi mukaan metsälenkille ja nautti suuresti saadessaan juosta isompien seassa.
Luulisi, että tälläisen jälkeen pikkuneiti olisi poikki. Eipä ollut. Energiapommi jaksoi leikkiä kotona Amandan kanssa. Yöunet olivat kyllä pitkät. Ei herätty keskellä yötä pissalle vaan koisittiin aamuun asti.
maanantaina, huhtikuuta 23, 2007
Kujeen vauhdissa
Eilinen meni Kipalassa. Tarkoitus oli viettää rentoa sunnuntaita koirien parissa. No rentoa ja rentoa. Mentiin Kujeen tahdissa. Ensin se meni ulos veljiensä kanssa.
Camin ja Totoron kanssa oli hauska kirmailla pitkin pihaa.
Vähän ajan päästä pojat väsähtivät ja menimme sisälle. Kujetta ei väsyttänyt lainkaan, joten otin mukaan Amandan ja Cellon.
Ensin kävimme lenkin metsässä ja sitten tämäkin kolmikko jaksoi kirmailla pihailla.
Olenko kertonut, että Kujeella on lähes loppumaton energia varasto?
Junassa se kuitenkin oli touhukkaasta päivästä poikki ja matka taittui nukkuen.
Tänään Kuje sai latailla akkujaan koko päivän. Arvatkaa minkälainen neito on ollut illalla..
Camin ja Totoron kanssa oli hauska kirmailla pitkin pihaa.
Vähän ajan päästä pojat väsähtivät ja menimme sisälle. Kujetta ei väsyttänyt lainkaan, joten otin mukaan Amandan ja Cellon.
Ensin kävimme lenkin metsässä ja sitten tämäkin kolmikko jaksoi kirmailla pihailla.
Olenko kertonut, että Kujeella on lähes loppumaton energia varasto?
Junassa se kuitenkin oli touhukkaasta päivästä poikki ja matka taittui nukkuen.
Tänään Kuje sai latailla akkujaan koko päivän. Arvatkaa minkälainen neito on ollut illalla..
lauantaina, huhtikuuta 21, 2007
Agimiitti Purina-kentällä
Olipas antoisa aamupäivä. Nanna Mikalahti veti pienelle ryhmällemme ohjaustreenin Purina-kentällä. Aamu oli sateinen, mutta päästessämme kentälle vain vähän ripottele ja sehän ei menoa haitannut.
Sain todella hyviä vinkkejä ja kepit aletaan taatusti opettelemaan uudella tyylillä. Vaati aika monta toistoa ennen kuin tajusin uuden tavan, mutta kun sain sen sisäistettyä, niin huomasi kuinka paljon paljon paremmin Amanda kepit meni.
Lisäksi oli ihana saada valssausohjausta. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan miten se oikein toimii. Erityisesti että valssaminen pitää tehdä ennen kuin koira on jo mennyt ohitseni. :D Muutenkin tuli paljon vinkkejä mitä kannattaa juuri Amandan kanssa tehdä. Miljoonat kiitokset Nannalle ja muille miittiläisille!
Kuje oli KePon kanssa mukana ja sai käydä kurkkaamassa esteitä ja vähän haistelemassa vieraita koiria ja ihmisiä. Kiitokset KePolle kuskina toimisesta :)
Nyt sulatellaan oppeja ja mietitään jos uskaltautuis johonkin kisoihin. Tosin pussi pitäisi hioa ja tänään tuli huomattua, että märkä putkikaan ei ole Amandan lemppari. Katsotaan nyt.
Sain todella hyviä vinkkejä ja kepit aletaan taatusti opettelemaan uudella tyylillä. Vaati aika monta toistoa ennen kuin tajusin uuden tavan, mutta kun sain sen sisäistettyä, niin huomasi kuinka paljon paljon paremmin Amanda kepit meni.
Lisäksi oli ihana saada valssausohjausta. Pikkuhiljaa alkaa tajuamaan miten se oikein toimii. Erityisesti että valssaminen pitää tehdä ennen kuin koira on jo mennyt ohitseni. :D Muutenkin tuli paljon vinkkejä mitä kannattaa juuri Amandan kanssa tehdä. Miljoonat kiitokset Nannalle ja muille miittiläisille!
Kuje oli KePon kanssa mukana ja sai käydä kurkkaamassa esteitä ja vähän haistelemassa vieraita koiria ja ihmisiä. Kiitokset KePolle kuskina toimisesta :)
Nyt sulatellaan oppeja ja mietitään jos uskaltautuis johonkin kisoihin. Tosin pussi pitäisi hioa ja tänään tuli huomattua, että märkä putkikaan ei ole Amandan lemppari. Katsotaan nyt.
perjantaina, huhtikuuta 20, 2007
Matkailua ländereiden kanssa
Matkaileva laumamme lähti tällä kertaa liikkeelle vain länderivoimin. Onni jäi Leelan seuraksi kotiin. Otin hyödyn kahden pienen koiran kanssa liikkumisesta ja menimme asemalle bussilla. Kuje herätti kanssamatkustajissa ihastusta, mutta tällä kertaa ei viereen osunut rapsuttajaa.
Ehdimme asematunneliin asti ennenkuin jämähdimme ensimmäisten rapsuttajien luo. Tuli tutustuttua kahteen pikkutyttöön perheineen. Ihan hyvää teki pienet rapsuttajat Amandallekin, sillä paljon ei lapsia lähipiirissäni ole.
Kun kerran oli seisahduttu niin siitä ei nopeasti edettykään. Rapsuttajia tulvi vähän joka suunnalta. Ihanin Kujeen mielestä oli sokea nainen, joka jäi pitkäksi aikaa kanssamme juttelemaan. Yhä uudelleen piti sännätä nuolemaan käsiä. Oli kyllä niin ihana kuulla kehuja kauniista koirista.
Junamatkailu oli ihan peruskauraa Kujeenkin mielestä. Se nukahti tyytyväisenä syliini tutkittuaan ensin junavaunun perin pohjin.
Ehdimme asematunneliin asti ennenkuin jämähdimme ensimmäisten rapsuttajien luo. Tuli tutustuttua kahteen pikkutyttöön perheineen. Ihan hyvää teki pienet rapsuttajat Amandallekin, sillä paljon ei lapsia lähipiirissäni ole.
Kun kerran oli seisahduttu niin siitä ei nopeasti edettykään. Rapsuttajia tulvi vähän joka suunnalta. Ihanin Kujeen mielestä oli sokea nainen, joka jäi pitkäksi aikaa kanssamme juttelemaan. Yhä uudelleen piti sännätä nuolemaan käsiä. Oli kyllä niin ihana kuulla kehuja kauniista koirista.
Junamatkailu oli ihan peruskauraa Kujeenkin mielestä. Se nukahti tyytyväisenä syliini tutkittuaan ensin junavaunun perin pohjin.
torstaina, huhtikuuta 19, 2007
Sataa, sataa, ropisee
Meilläpäs olikin innokas lenkkeilijäjoukko äsken iltalenkillä. Kaikilla koirilla oli hirveä kiire. Kuje meinasi ihan alkumetreillä jo kääntyä takaisin kotiin. Kun se huomaisi, ettei kukaan muu ole menossa takaisin, se juoksi kiireen vilkkaa muun porukan mukaan. Pikkuneiti yritti tunkea milloin Onnin, milloin Amandan mahan alle turvaan sateelta. Amanda kipitti pakoon, eihän se nyt miksikään sateenvarjoksi rupea. Onni käveli tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kääntyi aina erisuuntaan kuin Kuje, jotn sekin oli huono suoja. Varsinkin kun sen alle ei edes mahtunut.
Voi sitä riemua, kun Kuje huomasi, että pian päästään sisälle. Se säntäsi ensimmäisenä kohti ovea vain huomatakseen, että kaikki muut pysähtyivät ja jäivät paikoilleen. Kuje kipitti takaisin ja mentiin siistinä ryhmänä ulko-ovelle.
Sisällä koittikin uusi ihmeellisyys. Kylppäriin joutuminen. Kuivumassa oli Kujeen mielestä ihan ällö tylsää olla. Sillä on niin nysä turkki, että armahdin ja päästin sen pois aikaisemmin. Onni ja Amanda jäivät vähän katkerina odottamaan.
Voi sitä riemua, kun Kuje huomasi, että pian päästään sisälle. Se säntäsi ensimmäisenä kohti ovea vain huomatakseen, että kaikki muut pysähtyivät ja jäivät paikoilleen. Kuje kipitti takaisin ja mentiin siistinä ryhmänä ulko-ovelle.
Sisällä koittikin uusi ihmeellisyys. Kylppäriin joutuminen. Kuivumassa oli Kujeen mielestä ihan ällö tylsää olla. Sillä on niin nysä turkki, että armahdin ja päästin sen pois aikaisemmin. Onni ja Amanda jäivät vähän katkerina odottamaan.
Nukkumisia
Maanantai
Keskiviikko
Keskiviikko
Torstai
Sitä voisi melkein ajatella, että neiti Kepponen on lauman jäsen :)
Keskiviikko
Keskiviikko
Torstai
Sitä voisi melkein ajatella, että neiti Kepponen on lauman jäsen :)
keskiviikkona, huhtikuuta 18, 2007
Päivän teemana lenkkeily kera neljän koiran
Aamulla tuli vähän kiire ja kokeilin lenkittää neljä koiraa yhtä aikaa. Hyvin meni. Päivällä jatkettiin samalla linjalla, mutta ensimmäiset ongelmat ilmeni. Kujeen mielestä oli kauheen kivaa sännätä jokaisen ihmisen perään. Tuli se kutsuttaessa takas, mutta vähän nolotti. Onhan se positiivista, että ihmiset kiinnostaa, mutta tarkoitus on saada ensin lupa.
Amanda ja Kuje makoilevat mun jaloissani vierekkäin. Ne on niin söpöjä yhdessä. Yritin ottaa kuvaa, missä Kuje kiskoi Amandaa parrasta, muttei onnistunut.
Sain sen sijaan kuvan suukosta. Tai itseasiassa hetkestä ennen ku Kuje lipaisi Amandaa.
Vähän ulkoilukuvia tiistailta.
Leela ja Kuje
Meidän oma lauma
Amanda ja Kuje makoilevat mun jaloissani vierekkäin. Ne on niin söpöjä yhdessä. Yritin ottaa kuvaa, missä Kuje kiskoi Amandaa parrasta, muttei onnistunut.
Sain sen sijaan kuvan suukosta. Tai itseasiassa hetkestä ennen ku Kuje lipaisi Amandaa.
Vähän ulkoilukuvia tiistailta.
Leela ja Kuje
Meidän oma lauma
Pitkät agitreenit
Eilen oltiin mahdollisesti vimppaa kertaa Navetassa tälle talvelle. Perjantaina jo pääsisi Niihamaan ulkokentälle. Viimeisen kerran kunniaksi meillä oli vanha ykkösluokan rata.
Tulimme treeneihin ajoissa ja ennen rataa, teimme Amandalle ja Nasulle pienet pätkät, jossa oli niille vaikeita esteitä. Amandan pätkä kattoi kaksin kappalein pusseja. Oli sekä uusi pussi, että vanha. Amanda meni pussit iloisesti ja vauhdikkaasti. Veikkaan, että ei ongelma ihan näin helposti ole korjattu, mutta oli ihanaa nähdä sen suorittavan ihan huolettomasti pussit joissa vielä kolme viikkoa sitten se olisi kääntynyt ympäri.
Linkki rataan joka agi.fi sivuilta. Jouduimme hiukan muuttamaan sitä, että se mahtui Navettaan. Ensimmäisellä kerralla kokeiltiin mennä rata kuin se olisi kilpailu. Olisi sadellut hyllyjä ja kieltoja ;) Mun ohjaaminen oli aikas surkeeta. Mutta tuli hyvin selvennettyä niitä kohtia mitä pitäisi parantaa. Edelle lähettäminen oli sellainen mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Amanda lukee mun vartaloa aika tarkasti, joten pitäisi jotenkin saada oma ohjaaminen tarkemmaksi. A:n jälkeisellä hyppysarjalla huomasi, että jos olen itse vähän epävarma niin Amanda on taatusti kaksi kertaa epävarmempi siitä mihin pitikään mennä.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen otimme rataa omissa pätkissä ja tuli korjattua väärin menneitä kohtia. Olen tyytyväinen omassa ohjauksessani siihen, että sain Amandan puomille ja vaihdoin itse puolta. Onko se nyt takaleikkaus nimeltään? Sitä voisi harjoitella enemmänkin. Helpotti huomattavasti renkaalle ohjaamista kun oli valmiiksi oikealla puolella, eikä Amandalle tullut pyörähdystä renkaan takana. Kepeille ohjaus meni hyvin. Pituuden jälkeiset hypyt olivat vähän ongelma. Meillä oli vähän ahdasta ja siinä ei ollut ihan suoraa tilaa juosta. Sen lisäksi jäin liiaksi putkelle varmistamaan. Kun lähetin Amandan putkeen ja menin itse pituuden luokse valmiiksi, suora meni paljon paremmin.
Oli kivaa. Amanda meni hienosti. Varsinkin pussit :) Omaa ohjaamista saisi harjoitella ja eipä niitä kontakteja kannata unohtaa, vaikka tällä kertaa sujuivatkin. Erityisesti keinuun olin tyytyväinen. A:n kontaktit olivat turhan hipovat.
Tulimme treeneihin ajoissa ja ennen rataa, teimme Amandalle ja Nasulle pienet pätkät, jossa oli niille vaikeita esteitä. Amandan pätkä kattoi kaksin kappalein pusseja. Oli sekä uusi pussi, että vanha. Amanda meni pussit iloisesti ja vauhdikkaasti. Veikkaan, että ei ongelma ihan näin helposti ole korjattu, mutta oli ihanaa nähdä sen suorittavan ihan huolettomasti pussit joissa vielä kolme viikkoa sitten se olisi kääntynyt ympäri.
Linkki rataan joka agi.fi sivuilta. Jouduimme hiukan muuttamaan sitä, että se mahtui Navettaan. Ensimmäisellä kerralla kokeiltiin mennä rata kuin se olisi kilpailu. Olisi sadellut hyllyjä ja kieltoja ;) Mun ohjaaminen oli aikas surkeeta. Mutta tuli hyvin selvennettyä niitä kohtia mitä pitäisi parantaa. Edelle lähettäminen oli sellainen mihin pitäisi kiinnittää huomiota. Amanda lukee mun vartaloa aika tarkasti, joten pitäisi jotenkin saada oma ohjaaminen tarkemmaksi. A:n jälkeisellä hyppysarjalla huomasi, että jos olen itse vähän epävarma niin Amanda on taatusti kaksi kertaa epävarmempi siitä mihin pitikään mennä.
Ensimmäisen kierroksen jälkeen otimme rataa omissa pätkissä ja tuli korjattua väärin menneitä kohtia. Olen tyytyväinen omassa ohjauksessani siihen, että sain Amandan puomille ja vaihdoin itse puolta. Onko se nyt takaleikkaus nimeltään? Sitä voisi harjoitella enemmänkin. Helpotti huomattavasti renkaalle ohjaamista kun oli valmiiksi oikealla puolella, eikä Amandalle tullut pyörähdystä renkaan takana. Kepeille ohjaus meni hyvin. Pituuden jälkeiset hypyt olivat vähän ongelma. Meillä oli vähän ahdasta ja siinä ei ollut ihan suoraa tilaa juosta. Sen lisäksi jäin liiaksi putkelle varmistamaan. Kun lähetin Amandan putkeen ja menin itse pituuden luokse valmiiksi, suora meni paljon paremmin.
Oli kivaa. Amanda meni hienosti. Varsinkin pussit :) Omaa ohjaamista saisi harjoitella ja eipä niitä kontakteja kannata unohtaa, vaikka tällä kertaa sujuivatkin. Erityisesti keinuun olin tyytyväinen. A:n kontaktit olivat turhan hipovat.
Kuje tutustuu uusiin koiriin ja ihmisiin
Eilinen meni hujauksessa. Kuje on kiltisti kakkaillut vain ulos. Kerrostalossa sisäsiistiksi opettaminen ei kovin nopeaa ole. Varsinkin kun koirat joutuvat jäämään yksinkin. Pissat ovat osuneet paperille, pari hairahdusta lukuunottamatta, joista toinen meni Kujeen omalle tyynylle ja toinen osui patjalle, joka oli lattialla.
Kuje on jäänyt Onnin kanssa keittiöön. Niitä erottaa Amandasta portti ja Leela on toisella puolella kämppää omalla paikallaan. Sikäli yksinjäämiset ovat menneet hyvin, että tullessa ei ole mitään kuulunut. Onni tosin on joka kerta pedannut Kujeen sanomalehdet vesikuppiin.
Iltalenkille Kuje pääsi eilen yksinään. Törmäsimme kahteen isoon koiraan ja kolmeen ihmiseen. Kujeesta oli ensin tosi jännää ja se varmuuden vuoksi lähestyi ihan matalana. Kun se huomasi, ettei ollut mitään hätää, se innostui ja olisi halunnut leikkiä toisten koirien kanssa. Ihmisten syleissä se pusutteli ja pureskeli tasapuolisesti. Kaikki oli niin kivaa, että meinasi Kuje vähän ettei lähde enää lainkaan mukaani. Vaan kyllä se lopulta säntäsi kovaa vauhtia perääni kun huomasi, että aion lähteä kauemmas.
Länderimäiseen tapaan se on aika kiinni mussa. Jos olen kotona ja teen jotain tietokoneella niin koko lauma kerääntyy viereeni. Koska kotona tulee vietettyä aika paljon aikaa koneella, pentuaitauskin on rakennettu tietokoneen ympärille.
Ps. kiitoksia kaikille onnitteluista :)
Kuje on jäänyt Onnin kanssa keittiöön. Niitä erottaa Amandasta portti ja Leela on toisella puolella kämppää omalla paikallaan. Sikäli yksinjäämiset ovat menneet hyvin, että tullessa ei ole mitään kuulunut. Onni tosin on joka kerta pedannut Kujeen sanomalehdet vesikuppiin.
Iltalenkille Kuje pääsi eilen yksinään. Törmäsimme kahteen isoon koiraan ja kolmeen ihmiseen. Kujeesta oli ensin tosi jännää ja se varmuuden vuoksi lähestyi ihan matalana. Kun se huomasi, ettei ollut mitään hätää, se innostui ja olisi halunnut leikkiä toisten koirien kanssa. Ihmisten syleissä se pusutteli ja pureskeli tasapuolisesti. Kaikki oli niin kivaa, että meinasi Kuje vähän ettei lähde enää lainkaan mukaani. Vaan kyllä se lopulta säntäsi kovaa vauhtia perääni kun huomasi, että aion lähteä kauemmas.
Länderimäiseen tapaan se on aika kiinni mussa. Jos olen kotona ja teen jotain tietokoneella niin koko lauma kerääntyy viereeni. Koska kotona tulee vietettyä aika paljon aikaa koneella, pentuaitauskin on rakennettu tietokoneen ympärille.
Ps. kiitoksia kaikille onnitteluista :)
maanantaina, huhtikuuta 16, 2007
Kujeen ensimmäinen matka
Uusin laumamme jäsen Kuje sai heti alkuun todeta millaista elämää meillä eletään.
Se oli tottunut isoon turvalliseen laumaan sisaruksia.
Eilen se julmasti erotettiin veljistä ja siskostaan. Kuje pääsi ensin automatkalle. Neidin mielestä mokoma matkailu oli ihan tyhmää. Olisi pitänyt istua sylissä paikoillaan. Kuje protestoi varsin äänekkäästi, mutta auto pysähtyi lopulta vasta kun se oli ehtinyt rauhoittua.
Juna-asema oli jännittävä paikka.
Junassa Kuje pääsi ensin tutustumaan vaunuun ja sitten taas matkustettiin sylissä. Konduktöörejä kävi kaksin kappalein silittämässä pikkuneitiä. Juna oli selvästi kivempi matkustusväline kuin auto.
Lopulta tyttönen simahti penkille.
Tampereella säntäsimme bussiin ja siinä vaiheessa Kuje oli päättänyt kokeneensa jo sen verran automatkailua, että ei protestoinut. Lisäksi neidille löytyi silittäjä ja siinä nuuhkiessa oli niin paljon puuhaa ettei oikein ennättänyt kiinnittää huomiota matkustamiseen.
Perillä meitä oli vastassa muisku Leelan kanssa.
Onnia ei Kuje kiinnostanut pennin vertaa.
Amanda oli tulokkaasta paljon kiinnostuneempi.
Ilta meni tutustuessa paikkoihin, koiriin ja ihmisiin. Kuje sopeutui uuteen tilanteeseen ja kotiutui heti. Toiset eivät ihan ole päättäneet mitä mieltä olisivat tulokkaasta. Onnia asia ei kiinnosta, mutta se hienovaraisesti opasti Kujetta iltalenkillä. Amanda ei tiedä pitäisi Kujeen kanssa leikkiä vai ei. Leelasta Kuje oli ihana siihen asti, että se huomasi pikkuneidin kiinnostuvan nappulakiposta.
Yöksi virittelin sängyn niin, ettei Kuje tipahda sieltä. No tyttönen nukkui koko yön pääni vieressä eikä seikkaillut missään. Neljältä nostin sen paperille ja menimme hetkeksi takaisin nukkumaan.
Aamutoimista tuli varsin onnistuneet. Ensin Kuje pääsi Leelan kanssa pissalle heti herättyään. Ruoan jälkeen se pääsi ulos Amandan ja Onnin kanssa.
Tänään on koittanut arki ja yksinjäämiset. Tai itseasiassa kaksinjäämiset, sillä Kuje sai seurakseen Onnin. Kauaa ei tarvinnut olla, mutta pikkuhiljaa tyttö joutuu tottumaan työ-ja koulupäivien iloihin.
Se oli tottunut isoon turvalliseen laumaan sisaruksia.
Eilen se julmasti erotettiin veljistä ja siskostaan. Kuje pääsi ensin automatkalle. Neidin mielestä mokoma matkailu oli ihan tyhmää. Olisi pitänyt istua sylissä paikoillaan. Kuje protestoi varsin äänekkäästi, mutta auto pysähtyi lopulta vasta kun se oli ehtinyt rauhoittua.
Juna-asema oli jännittävä paikka.
Junassa Kuje pääsi ensin tutustumaan vaunuun ja sitten taas matkustettiin sylissä. Konduktöörejä kävi kaksin kappalein silittämässä pikkuneitiä. Juna oli selvästi kivempi matkustusväline kuin auto.
Lopulta tyttönen simahti penkille.
Tampereella säntäsimme bussiin ja siinä vaiheessa Kuje oli päättänyt kokeneensa jo sen verran automatkailua, että ei protestoinut. Lisäksi neidille löytyi silittäjä ja siinä nuuhkiessa oli niin paljon puuhaa ettei oikein ennättänyt kiinnittää huomiota matkustamiseen.
Perillä meitä oli vastassa muisku Leelan kanssa.
Onnia ei Kuje kiinnostanut pennin vertaa.
Amanda oli tulokkaasta paljon kiinnostuneempi.
Ilta meni tutustuessa paikkoihin, koiriin ja ihmisiin. Kuje sopeutui uuteen tilanteeseen ja kotiutui heti. Toiset eivät ihan ole päättäneet mitä mieltä olisivat tulokkaasta. Onnia asia ei kiinnosta, mutta se hienovaraisesti opasti Kujetta iltalenkillä. Amanda ei tiedä pitäisi Kujeen kanssa leikkiä vai ei. Leelasta Kuje oli ihana siihen asti, että se huomasi pikkuneidin kiinnostuvan nappulakiposta.
Yöksi virittelin sängyn niin, ettei Kuje tipahda sieltä. No tyttönen nukkui koko yön pääni vieressä eikä seikkaillut missään. Neljältä nostin sen paperille ja menimme hetkeksi takaisin nukkumaan.
Aamutoimista tuli varsin onnistuneet. Ensin Kuje pääsi Leelan kanssa pissalle heti herättyään. Ruoan jälkeen se pääsi ulos Amandan ja Onnin kanssa.
Tänään on koittanut arki ja yksinjäämiset. Tai itseasiassa kaksinjäämiset, sillä Kuje sai seurakseen Onnin. Kauaa ei tarvinnut olla, mutta pikkuhiljaa tyttö joutuu tottumaan työ-ja koulupäivien iloihin.
sunnuntaina, huhtikuuta 15, 2007
Kuje "Kohtalonlapsi" Kepponen
Meille tuli tälläinen.
Yritän huomenna kirjoittaa enemmän aiheesta, sillä nyt väsyttää vähän liikaa.
lauantaina, huhtikuuta 14, 2007
Jästipää ja Pompputassu: Tosi miehet
Olen meidän laumamme uros. Perheen pää ja iso Alfa. Minun kontolleni jää pitää huolta tytöistä. Tällä hetkellä laumamme on suurentunut ja tyttöjä on yhteensä neljä. Emännän ja Pompputassun lisäksi laumaamme kuuluu Tirppana ja sen oma emäntä Matte.
Meidän laumassa ei ole muita poikia kuin Jästipää ja sekin on ihan mammanpoika joskus. Ulkona se on tosi suuri ja mahtava. Pitää minusta hyvää huolta ja opastaa miten suuressa maailmanssa kuljetaan, mutta kotona siitä tulee Mamin pikkupoika. Jästipää on totisesti suurin mammanpoika, jonka tiedän. Tunnen enemmänkin uroksia ja Jästipää on ainoa, joka muuttuu ihan mamelukiksi sisällä. Jos se ei pääse sänkyyn, se itkee, että Mamin pitää nostaa se sinne. Jos ollaan kylässä ja Mami on verkon toisella puolella, niin se itkee Mamin perään.
Ainoana uroona tehtäväni on turvata naisten olot. Yritän epätoivoisesti hankkia lisää uroksia laumaamme. Olen löytänyt Emännälle jo monta kaksijalkaista miestä, mutta se aina heittää ne pois. Nelijalkaisia miehiä me ei tarvita, mutta akksijalkaisia voisi olla ehkä viisi. Me voisimme muiden miesten kanssa hoitaa kaikki miesten tehtävät, kuten puunhakkuun ja pehmolelujen nasuttelun.
En tiedä miksi, mutta Jästipää on tosi ihastunut miehiin. Se on menee niistä joskus ihan sekaisin ja jakelee niille pusuja ja heittäytyy niiden eteen selälleen. En tiedä jos se on joku miehinen rituaali, jonka tarkoitus on esitellä perhekalleuksia. Minusta se on kovin outoa.
Pompputassun mielestä miehet ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin naisetkin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Pomppis on jossain asiassa väärässä. Kyllä siitä huomaa, että se on tyttö ja ei ymmärrä meidän miesten päälle. Miehet tekee miesten juttuja ja pitää huolta laumasta. Miehet on tosi rohkeita eikä sellaisia pelkureita kuin tytöt.
Viime yönä Jästipää herätti meidät kaksi kertaa, kun se ei muka päässyt sänkyyn ja sen piti itkeä siinä sängyn vieressä niin kauan, että Mami heräsi ja siirsi yhtä tuolia. Kun tuoli oli siirretty, Jästipää tuli Mamin toisen kyljen viereen nukkumaan.
Jästipää
Meidän laumassa ei ole muita poikia kuin Jästipää ja sekin on ihan mammanpoika joskus. Ulkona se on tosi suuri ja mahtava. Pitää minusta hyvää huolta ja opastaa miten suuressa maailmanssa kuljetaan, mutta kotona siitä tulee Mamin pikkupoika. Jästipää on totisesti suurin mammanpoika, jonka tiedän. Tunnen enemmänkin uroksia ja Jästipää on ainoa, joka muuttuu ihan mamelukiksi sisällä. Jos se ei pääse sänkyyn, se itkee, että Mamin pitää nostaa se sinne. Jos ollaan kylässä ja Mami on verkon toisella puolella, niin se itkee Mamin perään.
Pompputassu
Ainoana uroona tehtäväni on turvata naisten olot. Yritän epätoivoisesti hankkia lisää uroksia laumaamme. Olen löytänyt Emännälle jo monta kaksijalkaista miestä, mutta se aina heittää ne pois. Nelijalkaisia miehiä me ei tarvita, mutta akksijalkaisia voisi olla ehkä viisi. Me voisimme muiden miesten kanssa hoitaa kaikki miesten tehtävät, kuten puunhakkuun ja pehmolelujen nasuttelun.
Jästipää
En tiedä miksi, mutta Jästipää on tosi ihastunut miehiin. Se on menee niistä joskus ihan sekaisin ja jakelee niille pusuja ja heittäytyy niiden eteen selälleen. En tiedä jos se on joku miehinen rituaali, jonka tarkoitus on esitellä perhekalleuksia. Minusta se on kovin outoa.
Pompputassu
Pompputassun mielestä miehet ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin naisetkin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Pomppis on jossain asiassa väärässä. Kyllä siitä huomaa, että se on tyttö ja ei ymmärrä meidän miesten päälle. Miehet tekee miesten juttuja ja pitää huolta laumasta. Miehet on tosi rohkeita eikä sellaisia pelkureita kuin tytöt.
Jästipää
Viime yönä Jästipää herätti meidät kaksi kertaa, kun se ei muka päässyt sänkyyn ja sen piti itkeä siinä sängyn vieressä niin kauan, että Mami heräsi ja siirsi yhtä tuolia. Kun tuoli oli siirretty, Jästipää tuli Mamin toisen kyljen viereen nukkumaan.
Pompputassu
perjantaina, huhtikuuta 13, 2007
Matkalla ilman koiria
Niin se vain on että matkustaminen ilman koiria on pitkäveteistä ja tyhjää. Junamatka tuntuu kestävän ikuisuuden, vaikka tätä samaa matkaa on tahkottu koirien kanssa monta kertaa. Pelkästään asemalla olo ilman koiria tuntuu kovin tyhjältä. On sellainen olo, että jotain on unohtunut.
En mielelläni matkusta ilman koiria. Joskus on vain pakko.
En mielelläni matkusta ilman koiria. Joskus on vain pakko.
torstaina, huhtikuuta 12, 2007
Leikkimisiä
Eilinen ilta meni leikkiessä. Kävin päivälenkin koirien kanssa erikseen. Onni ja Leela kävivät ensin ja koska Leela osasi ohittaa minun kanssanikin koiran ilman haukkumisia sain palkita sitä namein. Amandan kanssa lähdettyäni muistin namit taskussa ja lenkki meni leikiksi. Tarkoitus oli kokeilla kuinka hyvin Amandan pysyy paikoillaan, jos heilutan keppiä, mutta varsin pian juttu muuttuikin kepin noutamiseksi. Hiljaa tulee hyvä. Tällä kertaa heitin kepin kolmesti ja sain sen kolmesti takaisin, vaikka ensimmäisellä kerralla Amanda teki kaksi kunniakierrosta ennen kepin tuomista lopulta luokseni.
Onnistuin myös leikkimään repimisleikkiä kepin kanssa. En ole oikein saanut neitiä innostumaan sellaisista leikeistä kanssani. Se yleensä tiputtaa lelun vain käteeni, mutta nyt se innostui ihan tosissaan repimään keppiä. Hämmästyttävää miten nopeasti sillä nousi tuollaisessa leikissä kierrokset. Koko koira sykki pelkkää energiaa. Kotiinpäin kävelessä se sitten laski takaisin normaaliksi.
Vähän myöhemmin törmäsin hulavannelakana pussiini ja kokeilin mitä mieltä Amanda on siitä. Läpi meni iloisesti. Toisetkin saivat kokeilla. Varsinkin Leelaa kiinnosti temppuilu. Koska koirilla oli selvästi niin hauskaa, muutin hulavannelakanan renkaaksi. Amandalle ja Onnille se oli selvästi tuttujuttu. Leela ei ollut mokomaa estettä koskaan nähnyt, mutta siitä oli kivaa hyppiä renkaan läpi. Kaikki näyttivät vähän pettyneiltä siirtäessäni sen lopulta syrjään.
Onnistuin myös leikkimään repimisleikkiä kepin kanssa. En ole oikein saanut neitiä innostumaan sellaisista leikeistä kanssani. Se yleensä tiputtaa lelun vain käteeni, mutta nyt se innostui ihan tosissaan repimään keppiä. Hämmästyttävää miten nopeasti sillä nousi tuollaisessa leikissä kierrokset. Koko koira sykki pelkkää energiaa. Kotiinpäin kävelessä se sitten laski takaisin normaaliksi.
Vähän myöhemmin törmäsin hulavannelakana pussiini ja kokeilin mitä mieltä Amanda on siitä. Läpi meni iloisesti. Toisetkin saivat kokeilla. Varsinkin Leelaa kiinnosti temppuilu. Koska koirilla oli selvästi niin hauskaa, muutin hulavannelakanan renkaaksi. Amandalle ja Onnille se oli selvästi tuttujuttu. Leela ei ollut mokomaa estettä koskaan nähnyt, mutta siitä oli kivaa hyppiä renkaan läpi. Kaikki näyttivät vähän pettyneiltä siirtäessäni sen lopulta syrjään.
keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007
Pussiin menneet harkat
Eilisen treenin teema oli pussi. Meillä oli seka radalla pussi, että kentän reunalla missä harjoittelimme Amandan kanssa sillä aikaa kun joku muu oli radalla.
Amandalla on nyt ollut ongelmia pussin kanssa, no.. varmaan oikeastaan alusta asti. Alkoi siitä, että pussia harjoiteltiin niin, että joku toinen piti pussin suuta. Neidistä oli ihan hirveää, että olisi pitänyt tulla jonkun vieraan ihmisen läheltä. Vielä kauheampaa oli jos joku piti kiinni ja minä pidin pussin suuta. Sitkeällä harjoittelemisella saimme vihdoin pussin sujumaan viime kesän lopulla. Sitten koitti tauko ja uusi alku talvella. Uusi pussi, samat ongelmat iskivät päälle. Pari kertaa se sujui, mutta sitten neiti muisti, että siellä voi pyörähtää ympäri ja tulla samaa tietä takaisin. Ja sitä taas paikkaillaan.
En ehtinyt ottaa hulavannelakanayhdistelmää vielä käyttööni, mutta siitä huolimatta eilisissä harkoissa pussin kanssa oli edistystä. Lähes joka kerran Amanda meni pussin läpi.
Jopa sen uuden pussin joka on jotain muovimaista raskasta kangasta. Siinä tosin pussi on huomattavasti lyhyempi kuin tuossa kuvissa olevassa vanhassa pussissa. Oikeastaan Amanda meni melkein innokkaammin läpi uudesta kuin vanhasta, sillä uuden kangas ei laskeudu täysin kiinni ja siitä pilkottaa vähän valoa.
Ratapiirros Pussi onnistui harkoissa hyvin, mutta muuten ei oikeastaan mennyt niin kehuttavasti. A oli muutettu matalammaksi ja Amanda varsin päättäväisesti hyppeli alkukontaktien yli. Harjoittelimme pysähtymistä alkuun. Saamme harjoitella sitä vielä kauan.
Ohjaamiseni oli aika haparoivaa. A:lta putkeen ohjaaminen ei sujunut millään. En vain saanut Amandaa ymmärtämään, että halusin sen menevän putkeen. Se meni sitkeästi ohi koko esteen. Toinen missä ohjaaminen kusi monta kertaa oli tulo puomilta hypylle. En mennyt tarpeeksi lähelle hyppyä. No tulipa tankattua monta kertaa kontakti estettä, kun yritettiin uudestaan ja uudestaan.
Radalla parhaat onnistumiset olivat lähdössä. Jätin Amandan kolmen esteen taakse ja se tuli oikein näppärästi hypyn, muurin ja hypyn. Aloitin yhden hypyn taakse jättämisellä, sitten uskaltauduin muurin toiselle puolella ja lopulta vielä toisen aidan taakse.
Omat ohjaussotkut vähän ärsyttivät, mutta olin niin tyytyväinen pussin sujumiseen, että jäi oikein loistava mieli koko harkoista. Varsinkin siinä vaiheessa kun Amanda meni ihan vapaaehtoisesti radalla pussiin ja treenikaverit hihkuivat, että loistava pussiinmeno. :) Oli kyllä mieltä lämmittävää.
Amandalla on nyt ollut ongelmia pussin kanssa, no.. varmaan oikeastaan alusta asti. Alkoi siitä, että pussia harjoiteltiin niin, että joku toinen piti pussin suuta. Neidistä oli ihan hirveää, että olisi pitänyt tulla jonkun vieraan ihmisen läheltä. Vielä kauheampaa oli jos joku piti kiinni ja minä pidin pussin suuta. Sitkeällä harjoittelemisella saimme vihdoin pussin sujumaan viime kesän lopulla. Sitten koitti tauko ja uusi alku talvella. Uusi pussi, samat ongelmat iskivät päälle. Pari kertaa se sujui, mutta sitten neiti muisti, että siellä voi pyörähtää ympäri ja tulla samaa tietä takaisin. Ja sitä taas paikkaillaan.
En ehtinyt ottaa hulavannelakanayhdistelmää vielä käyttööni, mutta siitä huolimatta eilisissä harkoissa pussin kanssa oli edistystä. Lähes joka kerran Amanda meni pussin läpi.
Jopa sen uuden pussin joka on jotain muovimaista raskasta kangasta. Siinä tosin pussi on huomattavasti lyhyempi kuin tuossa kuvissa olevassa vanhassa pussissa. Oikeastaan Amanda meni melkein innokkaammin läpi uudesta kuin vanhasta, sillä uuden kangas ei laskeudu täysin kiinni ja siitä pilkottaa vähän valoa.
Ratapiirros Pussi onnistui harkoissa hyvin, mutta muuten ei oikeastaan mennyt niin kehuttavasti. A oli muutettu matalammaksi ja Amanda varsin päättäväisesti hyppeli alkukontaktien yli. Harjoittelimme pysähtymistä alkuun. Saamme harjoitella sitä vielä kauan.
Ohjaamiseni oli aika haparoivaa. A:lta putkeen ohjaaminen ei sujunut millään. En vain saanut Amandaa ymmärtämään, että halusin sen menevän putkeen. Se meni sitkeästi ohi koko esteen. Toinen missä ohjaaminen kusi monta kertaa oli tulo puomilta hypylle. En mennyt tarpeeksi lähelle hyppyä. No tulipa tankattua monta kertaa kontakti estettä, kun yritettiin uudestaan ja uudestaan.
Radalla parhaat onnistumiset olivat lähdössä. Jätin Amandan kolmen esteen taakse ja se tuli oikein näppärästi hypyn, muurin ja hypyn. Aloitin yhden hypyn taakse jättämisellä, sitten uskaltauduin muurin toiselle puolella ja lopulta vielä toisen aidan taakse.
Omat ohjaussotkut vähän ärsyttivät, mutta olin niin tyytyväinen pussin sujumiseen, että jäi oikein loistava mieli koko harkoista. Varsinkin siinä vaiheessa kun Amanda meni ihan vapaaehtoisesti radalla pussiin ja treenikaverit hihkuivat, että loistava pussiinmeno. :) Oli kyllä mieltä lämmittävää.
tiistaina, huhtikuuta 10, 2007
Jästipää ja Pompputassu: Munarikasta pääsiäistä!
Ihmisillä on outoja juhlia. Ihmiset ovat kenties maailman oudoin eläinlaji, joten niiden juhlien outous on ihan ymmärrettävää. Äskettäin vietettiin munajuhlaa. Silloin juhlitaan miehuutta. Ihmiset koristelevat pyöreitä esineitä, kuten kananmunia. Niitä tehdään myös suklaasta, mikä on ihan kiva juttu muuten, mutta ne syödään. Minusta on vähän pelottavaa kannustaa tälläiseen toimintaan.
Kerronpa tositarinan. Eräällä tutullani ei ole palleja. Luulen, että noita on vienyt ne. Sillä noidilla on korissa näitä niin kutsuttuja pääsiäismunia. Ja joku noita on saattanut luulla tuttuni palleja karvakoristeisiksi pääsiäismuniksi, ottaen ne omaan koriinsa.
Varokaa kaikki pojat. Vaikka kyseessä on munajuhla, niin pitää huolta omista kalleuksistanne! Joku kateellinen noita voi viedä ne.
Ja mikä pahinta: syödä!
Jästipää on vaahdonnut koko pääsiäisen jostain koreista. Ei se edes tykkää nukkua niissä. Se on varmaan syönyt liikaa kananmunia..
Kerronpa tositarinan. Eräällä tutullani ei ole palleja. Luulen, että noita on vienyt ne. Sillä noidilla on korissa näitä niin kutsuttuja pääsiäismunia. Ja joku noita on saattanut luulla tuttuni palleja karvakoristeisiksi pääsiäismuniksi, ottaen ne omaan koriinsa.
Varokaa kaikki pojat. Vaikka kyseessä on munajuhla, niin pitää huolta omista kalleuksistanne! Joku kateellinen noita voi viedä ne.
Ja mikä pahinta: syödä!
Jästipää
Jästipää on vaahdonnut koko pääsiäisen jostain koreista. Ei se edes tykkää nukkua niissä. Se on varmaan syönyt liikaa kananmunia..
Pompputassu
Petipuuhia
Rentouttavan pääsiäisen vasta painoksi Onni päätti häiritä viime yönä untani. Olen hemmotellut Onnin pilalle ja se vinkuu sänkyni vieressä, jos ei mahdu sinne tai ei jostain syystä pysty sinne hyppäämään. Kiljukaula kunnostautui itkukonsertilla viime yönä. Juu, tiedetään; omasta hemmottelusta kärsii yöunet.
Muistan yhden kerran havahtuneeni sen verran, että mätkäisin Onnia tyynyllä. En ole parhaimmillani puoliunessa. Saatuaan tyynystä päähän, Onni totesi, että sänkyyn voi huoletta tulla ja pomppasi viereeni. En tiedä miksi se tällä kertaa haluasi välttämttä saada minut hereille. Ehkä saadakseen luvan tulla sänkyyn. Joskus Onni on niin .....Onni.
Oli silti ihan mukava herätä siihen, että vieressä makoilee kolme koiraa. Herätessäni olin varma, että kännykkäni on hajonnut, sillä en muistanut kuulleeni herätystä. No, koska kello oli vasta viisi, ei herätys ollut vielä aktivoitunut.
Leela nukkuu taasen vieressäni. Sen sänkykielto on lipsunut aika pahasti ja sanattomasta sopimuksesta, se saa taasen tulla sänkyyni. Tiedetään, tiedetään, olen pehmo.
Muistan yhden kerran havahtuneeni sen verran, että mätkäisin Onnia tyynyllä. En ole parhaimmillani puoliunessa. Saatuaan tyynystä päähän, Onni totesi, että sänkyyn voi huoletta tulla ja pomppasi viereeni. En tiedä miksi se tällä kertaa haluasi välttämttä saada minut hereille. Ehkä saadakseen luvan tulla sänkyyn. Joskus Onni on niin .....Onni.
Oli silti ihan mukava herätä siihen, että vieressä makoilee kolme koiraa. Herätessäni olin varma, että kännykkäni on hajonnut, sillä en muistanut kuulleeni herätystä. No, koska kello oli vasta viisi, ei herätys ollut vielä aktivoitunut.
Leela nukkuu taasen vieressäni. Sen sänkykielto on lipsunut aika pahasti ja sanattomasta sopimuksesta, se saa taasen tulla sänkyyni. Tiedetään, tiedetään, olen pehmo.
Pääsiäinen oli ja meni
Suunnittelin ottavani koirista pääsiäskuvan, mutta jotenkin koko homma unohtui. Pikkusiskoni tuli lauantaina. Pääsiäinen sujui rennoissa fiiliksissä; pelaten lautapelejä, katsellen leffoja ja syöden. Jostain syystä aina kun joku siskoistani on kylässä panostamme ruokaan :)
Siskoni loihti suussa sulavaa jälkiruokaa. Ohje on helppo. Paistetaan banaanin siivuja ja cashew-pähkinöitä pannulla ja lisätään hiukkanen hunajaa. Nautitaan jäätelön kera. Kunnostauduin minäkin ruoanlaitossa ja sain tehtyä ihan kelvollista kalaa.
Siskoni loihti suussa sulavaa jälkiruokaa. Ohje on helppo. Paistetaan banaanin siivuja ja cashew-pähkinöitä pannulla ja lisätään hiukkanen hunajaa. Nautitaan jäätelön kera. Kunnostauduin minäkin ruoanlaitossa ja sain tehtyä ihan kelvollista kalaa.
lauantaina, huhtikuuta 07, 2007
Erirotuinen lenkki
Eilen käytiin lenkkeilemässä komean amerikanbulldoggi Patun ja sen omistajan kanssa. Vähän jännäsin etukäteen, että miten nuo mun kaksi isoihin tottumatonta pärjäävät. Meillä kun ei juuri ole tuttuina keskikokoa suurempia otuksia. Lisäksi kyseessä oli parin vuoden ikäinen uros, joten Onni saattaisi machoilla.
Suotta hermoilin, sillä molemmat olivat hyvin käyttäytyviä. Onni ei ollut kaverista moksiskaan. Patussa oli selvästi tarpeeksi valkoista, joten Onni ei kokenut sitä uhaksi. Amandan mielestä jätkä oli aluksi ihan hirveän, kauhean pelottava. Neiti jopa kehtasi haukkua rouskuttaa muutaman kerran. Mutta pikkuhiljaa Amanda suli ja totesi, ettei mitään pelättävää olekaan. Tuli tallusteltua tyytyväisesti muutaman tunnin lenkki. Amanda nautti saadessaan juosta vapaana. Mukava päivä. Kiitokset vaan seuralle :)
Suotta hermoilin, sillä molemmat olivat hyvin käyttäytyviä. Onni ei ollut kaverista moksiskaan. Patussa oli selvästi tarpeeksi valkoista, joten Onni ei kokenut sitä uhaksi. Amandan mielestä jätkä oli aluksi ihan hirveän, kauhean pelottava. Neiti jopa kehtasi haukkua rouskuttaa muutaman kerran. Mutta pikkuhiljaa Amanda suli ja totesi, ettei mitään pelättävää olekaan. Tuli tallusteltua tyytyväisesti muutaman tunnin lenkki. Amanda nautti saadessaan juosta vapaana. Mukava päivä. Kiitokset vaan seuralle :)
torstaina, huhtikuuta 05, 2007
keskiviikkona, huhtikuuta 04, 2007
Kaupassa käymisiä ja ruokalakkoilua
Tänään kävin Onnin kanssa kaupassa ja pitkästä aikaa se sai oikeasti kantaa sieltä tavaroita (2 pakettia kahvia).
Myöhemmin menin uudeleen kauppaan ja sain ostettua hulavanteen. Kiitokset Minnille vinkistä!
Hulavanteesta, lakanasta ja koko joukosta hakaneuloja rakentui pussi. Nyt päästään harjoittelemaan Amandan kanssa vaikka joka päivä. Tänään sitä testattiin Onnilla ja Leelalla. Hyvin toimi. Amanda ei päässyt kokeilemaan, sillä meillä on ruokasota.
Neiti päätti, ettei sille maistu nappulat. Viime viikolla se sai pehmeää herkkuruokaa ja Kipalassakin oli Hyviä Nappuloita, joten eihän nämä kotona kipossa olevat maistu. Mokoma nirppis. Koska se ei ole syönyt juuri mitään sitten tiistain (nameja treeneissä), se oli kaupassa käynnin aika oksentanut sängylleni. Great! Vaan ei syötyjä nappuloita, ei myöskään nameja ja ilman nameja on uuden pussintapaisen kanssa turha harjoitella.
Äsken Amanda raahusti nappulakipon luo ja järsi varovasti muutaman nappulan kulmaa. Parempi syödä, muuta ei tipu!
Myöhemmin menin uudeleen kauppaan ja sain ostettua hulavanteen. Kiitokset Minnille vinkistä!
Hulavanteesta, lakanasta ja koko joukosta hakaneuloja rakentui pussi. Nyt päästään harjoittelemaan Amandan kanssa vaikka joka päivä. Tänään sitä testattiin Onnilla ja Leelalla. Hyvin toimi. Amanda ei päässyt kokeilemaan, sillä meillä on ruokasota.
Neiti päätti, ettei sille maistu nappulat. Viime viikolla se sai pehmeää herkkuruokaa ja Kipalassakin oli Hyviä Nappuloita, joten eihän nämä kotona kipossa olevat maistu. Mokoma nirppis. Koska se ei ole syönyt juuri mitään sitten tiistain (nameja treeneissä), se oli kaupassa käynnin aika oksentanut sängylleni. Great! Vaan ei syötyjä nappuloita, ei myöskään nameja ja ilman nameja on uuden pussintapaisen kanssa turha harjoitella.
Äsken Amanda raahusti nappulakipon luo ja järsi varovasti muutaman nappulan kulmaa. Parempi syödä, muuta ei tipu!
tiistaina, huhtikuuta 03, 2007
Vähäväkiset pomppuharkat
Tänään ei paljon porukkaa ollut treeneissä. Eipä tosin ole valittamista, sillä jäi meille enemmän aikaa treeneillä. Pussi on yhä vain ongelma. Päivän saldo on yksi onnistunut läpimeno, muutama kääntyminen keskellä estettä ja miljoona pussin suun nostoa. Jonain päivänä se vielä onnistuu. Ehkäpä saan viritettyä jonkun pussintapaisen ihan kotiin. Pahvilaatikko ja jätesäkki yhdistelmän tai jotain. Katsotaan.
Toinen missä tuli virheitä oli A:n kontaktit. Ylösmeno on se missä menee vikaan, mutta onnistuipa neiti pomppaamaan kerran alastuloltakin. Olen alkanut pysäyttämään sen alakontaktille. Samoin keinulla ja puomilla Amanda pysähtyy alas. Niissä osuivat ylösmenossakin kontaktit paikalleen.
Ratapiirros Kolmas ongelma oli tuttuun tapaan ohjaamiseni. Jaoimme radan kolmeen osaan joista harjoittelimme kutakin yksinään ja yhdistimme lopuksi ensin kaksi osaa ja viimein otimme koko radan. Yksittäin pätkät sujuivat hyvin, mutta mitä pidemmäksi rata muuttui sitä hapuilevampaa ohjaamisestani tuli. Aivokapasiteettini ei ehkä riitä pitkälle radalle.
Vaikka pussiongelma tuntuu isona miinuksena päivässä, niin oli siellä paljon positiivista. Keinu sujui tosi hyvin ja puomin kontaktit osuivat kohdalleen. Rengas sujui upeasti, jopa 90 asteen kulmassa (tosin hidastin vauhdin siinä pois, koska mielestäni oli järkevämpää mennä rengas oikein kuin vauhdilla ohi). Hyvät harkat kaiken kaikkiaan. Tänään oli iloinen tunnelma ja koirassa intoa (jopa ylimääräiseen pomppimiseen). Pitäisiköhän sille pomppimiselle tehdä jotain?
Ylipäätään en ole kovin innostunut pomppimistouhuista. Amanda tuntuu yltyvän hyppimään silloin kun se ei tiedä mitä oikein pitäisi tehdä ja silloin kun se haluaa huomiota. Tällä kertaa se pomppi lähdöissä hetken aikaa ennen kuin suostui rauhoittumaan ja seisomaan paikallaan. Kyse ei ole mielestäni siitä, että se haluaisi niin kovasti radalle. Lopussa pomppiminen ja rauhattomuus lisääntyi ja luulen, että se oli väsymystä. Pitääpä seurailla ja miettiä. Jos tälläistä pomppuilua esiintyy enemmänkin, niin kaipa siihen on puututtava tavalla tai toisella.
Toinen missä tuli virheitä oli A:n kontaktit. Ylösmeno on se missä menee vikaan, mutta onnistuipa neiti pomppaamaan kerran alastuloltakin. Olen alkanut pysäyttämään sen alakontaktille. Samoin keinulla ja puomilla Amanda pysähtyy alas. Niissä osuivat ylösmenossakin kontaktit paikalleen.
Ratapiirros Kolmas ongelma oli tuttuun tapaan ohjaamiseni. Jaoimme radan kolmeen osaan joista harjoittelimme kutakin yksinään ja yhdistimme lopuksi ensin kaksi osaa ja viimein otimme koko radan. Yksittäin pätkät sujuivat hyvin, mutta mitä pidemmäksi rata muuttui sitä hapuilevampaa ohjaamisestani tuli. Aivokapasiteettini ei ehkä riitä pitkälle radalle.
Vaikka pussiongelma tuntuu isona miinuksena päivässä, niin oli siellä paljon positiivista. Keinu sujui tosi hyvin ja puomin kontaktit osuivat kohdalleen. Rengas sujui upeasti, jopa 90 asteen kulmassa (tosin hidastin vauhdin siinä pois, koska mielestäni oli järkevämpää mennä rengas oikein kuin vauhdilla ohi). Hyvät harkat kaiken kaikkiaan. Tänään oli iloinen tunnelma ja koirassa intoa (jopa ylimääräiseen pomppimiseen). Pitäisiköhän sille pomppimiselle tehdä jotain?
Ylipäätään en ole kovin innostunut pomppimistouhuista. Amanda tuntuu yltyvän hyppimään silloin kun se ei tiedä mitä oikein pitäisi tehdä ja silloin kun se haluaa huomiota. Tällä kertaa se pomppi lähdöissä hetken aikaa ennen kuin suostui rauhoittumaan ja seisomaan paikallaan. Kyse ei ole mielestäni siitä, että se haluaisi niin kovasti radalle. Lopussa pomppiminen ja rauhattomuus lisääntyi ja luulen, että se oli väsymystä. Pitääpä seurailla ja miettiä. Jos tälläistä pomppuilua esiintyy enemmänkin, niin kaipa siihen on puututtava tavalla tai toisella.
maanantaina, huhtikuuta 02, 2007
sunnuntaina, huhtikuuta 01, 2007
Onni sai hieronnan
Onni ja Ama ressukkaiset ovat olleet taas keittiökomppanjassa. Vaan tänään tuli vähän piristystä erityisesti Onnin päivään, sillä se pääsi hierontapotilaaksi. Löytyipä pitkästä selästä pari jumia. Katsoin jo vähän aikaa sitten, että Onni vähän keventää vasemmanpuolesta etujalkaa ravatessaan ja vasemman puolen lapa olikin jumissa. Amandakin olisi kovasti halunnut päästä hierontaan ja yritti punkea itsensä hierojan käden alle.
Pahoittelen huono kuvalaatua. Aurinko poltti kuvan puhki.
Pahoittelen huono kuvalaatua. Aurinko poltti kuvan puhki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)