Amandan rusakkojahti

Eilen käytiin yölenkillä. Kujeen päästin vapaaksi melkein heti ja melko pian myös Amandan. Onni sorrettiin taas ja se joutui tallustelemaan hihnan päässä. Eipä mennyt kauaa, kun Amanda sai vainun. Meidän lähellä asustelee rusakoita ainakin kolme kappaletta. Annoin Amandan seurailla hajua vapaana, mutta kutsuin sen välillä luokse. Jossain vaiheessa Amanda palasi takaisin niin intopinkeänä, että katsoin paremmaksi kytkeä sen.

Päästin sen takaisin jäljelle ja ryhdyimme kaikki seuraamaan Amandaa. Eräänlaista virikkeistämistä kai tämäkin tuumin ja annoin neidin touhottaa menemään. Vauhti kiihtyi. Kuje säntäili ympäriinsä innoissaan ja kävi syömässä pupunpapanoita. Onni seurasi vähän tympiintyneenä viimeisenä. (Meidän lauman terrieri....)

Hyvinpä Amanda osasi jälkeä seurata sillä törmäsimme rusakkoon. Kuje meni sen viereen haukkumaan ja rusakko katosi näkyvistä ennenkuin Amanda ehti sitä nähdä. Pupunen oli reippaasti Kujetta isompi. Onneksi pikkuneiti päätti tulla lauman luo ilmoittamaan havainnostaan, eikä lähteny yksikseen rusakon perään. Seurasimme vielä hetken aikaa jälkiä, mutta lopulta päätin kääntyä kotiin. Ihan kelpo pupukoira saattaisi seurakoira Amandasta tulla. Ainakin intoa piisaisi.

Ps. Edelliskesän jänisjutut löytyvät myös kesäkuun kohdalta.

Länderien treenailuja

Eilinen päivä meni länderien kanssa treenatessa. Onni-ressu ei saanut lainkaan yksityisopetusta ja ihanan tuoksuinen Leelakin lähti juoksuhoitoon "mummolaan". Ei ihan Onnin päivä.

Amanda

Meillä oli pitkästä aikaa Amandan kanssa agitreenit. Oikeasti välissä ei ollut kuin juhannus, mutta tuntui, että tauko olisi ollut pitempikin. Tuntui mahtavalta päästä tas kentälle. Amanda kävi jostain syystä vähän kierroksilla. Heti kun kaivoin treenirepun esiin, se alkoi hyppimään ja sähläämään. Kävin muutamaan tuntia ennen lähtöä pienen lenkin ja Amanda hädin tuskin pysyi nahoissaan.

Pääsin treeneihin Anskun kyydissä. Paikalla oli jo valmentaja koirineen. Kaikki koirat olivat vapaina, joten päästin Amandankin vapaaksi telmimään muun joukon matkaan. Tosin neitiä ei oikeastaan kiinnostanut niinkään muiden kanssa leikkiminen, vaan se seuraili minua tiiviisti, kun rakensimme rataa kentälle. Jossain vaiheessa kenttä täyttyi myös vieraista vapaista koirista. Meillä oli tänään yhdistettynä kaksi ryhmää ja puolet olivat meille tuntemattomia koirakkoja. Tälläinen rento vapaamielinen alku, purki Amandan jännityksen ja teki selvästi sille hyvää. Lisäksi oli kiva huomata, että sen saattoi huoletta antaa painaltaa tuntemattomien koirien kanssa. Okei, olisin ollut ihan järkyttynyt, jos se olisi käyttäytynyt toisin. ;)

Ratapiirros. Rata pilkottiin puoliksi ja harjoittelimme ensin alkupuolen pariin kertaa, loppuosan kerran ja lopuksi yhdistimme radan. Amanda oli aivan ihana. Vähän se yritti varastaa lähdössä, kontaktit eivät viimeisellä kierroksella A:n ja puomin alkujen suhteen tainneet kohdata Amandan tassujen kanssa, mutta muuten Ama oli upea. Keinu sujui upeasti. Ensimmäisellä kerralla Amandalla oli ihan liikaa nopeutta ja olin ihan varma, että se loikkaa, mutta mitä vielä, se pysähtyi kontaktille kuin nakutettuna ja odotti, että keinu kopsahtaa mahaan. Varmaan paras keinun suoritus meiltä ikinä.

Mokasin loppuosuuden harjoittelussa itse keinun jälkeen, kun hidastin Amandan vauhdin ennen pussia. Fiksu veto.. Pussihan on Amandalle ongelma ja hitaassa vauhdissa vielä suurempi ongelma. Muistin, että seuraava este oli pöytä. Tajuttuani, että seuraava este ei siis olekaan pöytä palasin takaisin keinun viereen ja lähdimme vauhdilla pussin läpi ja hidastimme uudelleen pöydän kohdalla. Amanda ei nikotellut pussin suorittamista, mikä oli erittäin positiivista. Viimeisellä kierroksella tein ohjausvirheen ja Amanda ei osannut suunnistaa yhdelle hypylle vaan tuli ohi, muuten ohjaaminenkin sujui yllättävän näppärästi. Yritin saada suoritukseen nopeutta ja sehän onnistui, tosin vähän kontaktien kustannuksella.

Ohjauksessa tein kaikkien mielestä varsin oudon vedon. Valssasin ennen rengasta ja otin siinä Amandan tosi tiukasti haltuun. Kaikki ihmettelivät syytä, mutta se ei johtunut siitä, että olisin halunnut ottaa kepit harjoituksen vuoksi "väärältä" puolelta, vaan siitä, että halusin Amandan suorittavan renkaan ihan varmasti. Ja se toimi :D Saimme taas kuulla, että kilpailemisen voisi jo aloittaa. Mut, mut... Katotaan ny. Jos tuo olisi ollut kisarata niin meille olisi täydellä kierroksella ropissut virheitä: A:n kontakti, puomin kontakti, kielto aidalta ja todennäköisesti myös yliaikaa johtuen siitä, että aita piti ottaa uusiksi ja hitaista kepeistä, joista muuten olisi saattanut niistäkin tulla vitonen.

Kuje

Amandan treeninen jälkeen otin Kujeen mukaan viereiselle kentälle harjoittelemaan vähän näyttelykuvioita eli hihnassa juoksemista ja seisomista. Oikeastaan tyttönen osasikin ne asiat jo, mutta sitä ei yhtään haitannut saada palkkaa touhuista. Enpä tiedä oliko harjoituksesta sen kummemmin hyötyä. Varmaan pitäisi harjoitella niin, että ympärillä olisi muita koiria ja mielellään vieraita sellaisia. Ihan hauska silti oli. Harjoittelimme ehkä viitisen minuuttia ja laitoimme sitten leikiksi. Takaisin mennessä harjoittelimme taas hetken matkaa kävelyä ja laitoimme leikiksi. Pitääpä katsoa jos lähtisi johonkin mätsäriin harjoittelemaan. Olisi ainakin vähän parempi häiriötilanne.

Nettiaddiktin painajainen ja koukullista eloa

Meillä poksahti eilen sulake. Vain yhdestä huoneesta, eikä edes mun omastani. Valitettavasti piti vaihtaa sen palaneen tilalle mun huoneestani sulake, sillä siinä huoneessa oli pakastin, jota ei sovi jättää ilman sähköä. Eilen illalla ei siis päässyt nettiin. Ei se loppujen lopuksi haitannut, sillä kaaduin töistä tullessani ihan kuolleena suoraan sänkyyn ja aamulla käytiin Onnin kanssa hakemassa paketillinen uusia sulakkeita. Nyt pelittää taas.

Mietiskelin tässä, että saatan olla vähän koukussa foorumeihin. Olin ensin ihan kiinni yhdessä palstassa ja päätin vähentää siellä oleilua. Seuraus oli, että jäin koukkuun kolmeen uuteen foorumiin ja löysin kolme vanhaa foorumia uudelleen. Loppujen lopuksi päädyin aika nopeasti takaisin sille palstalle, jossa surffailua alunperin yritin vähentää. Tällä hetkellä luen siis vain kahdeksaa keskustelupalstaa sen entisen kahden sijaan. Suosittelen vieroitusyrityksiä kaikille, jotka haluavat koukuttua pahemmin.

Netti on kaiken kaikkiaan varsin mukava paikka. Sieltä löytää uusia tuttuja ja huomaa juttelevansa vanhojen tuttujen kanssa, jotka tuntee jotain eri kautta. Viime aikoina olen yllättävän usealta taholta kuullut, että tämäkin blogi kuuluu seurattuihin nettisivuihin. Terkkuja vaan muiskun siskolle ja kaikille muille ;)

IRL (In Real Life) meillä eletään vaihteeksi juoksullista elämää. Leela aloitti ne pari päivää sitten. Saapa nähdä koska on Amandan vuoro. Epäilen, että viikon sisällä sillekin iskee punaiset päivät.

Kaupunkijuhannus

Viikonloppu on mennyt iloisesti juhannusta viettäen. Perjantaina meille tuli kaveri kylään. (Unohdin pyytää katsomaan Kujeen hampaat ennenkuin tutustuivat.) Päivällä lähdimme Pyynikille ottamaan aurinkoa kera eväiden ja länderien. Pyörillä lähdettiin matkaan ja tuskin ehdittiin puoleen väliin kun yhdestä pyörästä hajosi kumi. Takaisin tulo olikin sitten aika seikkailu. Pyynikillä viettettiin hauska piknikki yhdessä parin muun kaverin kanssa. (En muistanut pyytää katsomaan Kujeen hampaita ennen kuin ehtivät rapsuttelemaan koiraa.) Illalla lähdettiin kaupungille ja se olikin sitten hauskaa. Pitkästä aikaa pääsi tanssimaan.

Seuraavana päivänä päätettiin uudelleen lähteä piknikille, koska perjantaina se oli niin kivaa. Keksittiin, että mennään bussilla ja otetaan kaikki koirat mukaan. Vaan bussipa päätti ajaa meidän ohi. Ei halunnut koiria ilmeisesti kyytiin. Joten hetken mietinnän jälkeen tilattiin taksi ja hurautettiin sillä rantaan. Iloisen auringonoton jälkeen lähdettiin kävelemään kohti kotia. Keskustassa todettiin, että olisi oikean numeroinen bussi pysäkillä. Nopeasti kysymään, että otetaanko koiria mukaan ja tällä kertaa päästiin bussin kyydillä.

Tämä päiväkin on tullut vietettyä ulkona koirien kanssa aurinkoa palvoen. Tosin koirat on aina laitettu varjoon. Eivät ole yhtään ruskettuneet :)
Tosi mukava kaupunkijuhannus. Voipi toisenkin kerran kokeilla.

Lisää Kujeen hampaantutkijoita otetaan vastaan, koska olen jo aika monen kanssa muistanut tutkimukset vasta liian myöhään. Se on niin nopea tuo neiti. Säntää aina pussailemaan kaikkia ihmisiä.

Neiti Enpäs! tokassa rokotuksessa

Rattoisa aamu. Kuje mellesti koko viime yön. Viiden aikaan Amanda herätti lisäämään vettä, jonka Onni joi. Hetken päästä Amanda herätti lisäämään vettä, jonka Onni taas joi. Lopulta kaikki saivat vettä ja tulivat takaisin sänkyyn. Kuje ei olisi halunnut nukkua, johan se oli ehkä viisi minuuttia ollutkin rauhassa. Lopulta sekin sippasi ja tuskin olin silmääni ummistanut, kun herätyskello soi.

Kahvikupillisen jälkeen olin hereillä ja pakkasin Kujeen reppuun. Pyörällä suhautettiin kaupungille ja eläinlääkäriin. Kuje sai haistella isoa sekarotuista pentua, joka oli myös tulossa rokotuksiin. Pentu oli ihan kiva, mutta aikuisille koirille piti vähän haukkua. Argh! Haukkumisen lopettamiskoulutuksemme on huonolla tolalla. Pitänee harkita suihkupulloa.

Kuje tallusteli pöydällä tyytyväisenä siihen asti, että lääkäri alkoi hienovaraisesti tutkimaan. Sepäs ei olisi sopinut neidille lainkaan. Lääkäri vaihtoi otteita vähän päättäväisemmiksi ja murjottaen Kuje kyyhötti pöydällä ja mulkoili kulmiensa alta. "Tämä pentu ei pelkää yhtään, mutta on ärsyttävä vempula, jolle ei saa antaa missään nimessä vaihtoehtoja." En oikeastaan ollut huomannutkaan kuinka paljon Kuje testailee ihmisiä. Oikeastaan vasta lääkärin sanottua ääneen minkälainen Enpäs!-koira Kuje on huomasin monta tapahtumaa missä olisi voinut ihan selkeästi nähdä asian, jos olisi enemmän kiinnittänyt siihen huomiota. Odotettavissa ihana murkkuikä....

Rokotuksia Kuje ei taaskaan huomannut. Se istuskeli tympääntyneenä pöydällä, vikuroituaan ensin hetken kiinnipitämistä vastaan. Rokotusten jälkeen lääkäri tutkaili Kujetta vielä uudelleen ja syötteli ahneelle neidille nameja. Kehotti harjoittelemaan vieraiden ihmisen tutkittavana oloa niin, ettei Kujeella ole mahdollisuutta valita haluaako se olla tilanteessa vai ei.

Kuje menee yleensä itse mielellään vieraiden luo. Sellaisissa tapauksissa neiti itse valitsee luokse menemisen. Meidän pitäisi harjoitella tilanteita missä ihminen tulee Kujeen luo. Eli tilanteita missä neiti tutkitaan halusi se sitä tai ei. Kuikku on rohkea ja päättäväinen pentu, mutta myös hyvin itsetietoinen. Tosin sanoen sen kanssa voi joutua vääntämään peistä vähän enemmänkin kunhan se tuosta kasvaa ja piiruakaan ei saa antaa periksi. Miksi mä aina ihastun tälläisiin itsepäisiin yksilöihin? Olihan tuo jo pentuna tiedossa.

Pitänee ruveta käymään treffeillä ja pyytää miehiä tutkimaan Kujeelta vaikka hampaat. "Haluatko tulla meille kahville? No kun olet siinä niin viitsisitkö tutkia tuon pennun hampaat...."

Kujeen kehityskeskustelu

- No niin neiti Kepponen kerrohan mitä kaikkea osaat.

- No... Tuota. Yleensä osaan tulla luokse jos kuulen nimeni tai mielenkiintoisen Kuikuikuikuiiiiii-liverryksen. Täällä ja Tässä sanojen merkitys on jotenkuten selvillä. Osaan odottaa satunnaisesti lupaa mennä ovista tai sännätä ruokakupille. Joskus tuon heitetyn lelun takaisin. Siinä se sitten taisi olla.


Kuje-reppana on ihan oppimaton verrattuna sisaruksiinsa. Se on ainoa, joka ei ole lähtenyt pentukursseilemaan. En ole opettanut sille minkäänlaisia temppuja. Ainoa mihin ollaan vähän panostettu on luoksetulo. Seisomista harjoitellaan, mutta siihenkään ei ole tullut vielä liitettyä käskyä. Lelujen takaisin huomista kannustan kovasti. "Ei" on tässä taloudessa varsin usein kuultu sana.



Lueskeltuani länderiblogeja tuli, jotenkin mieleen, että näinköhän meidänkin pitäisi oikeasti jotain opetella. Toisaalta tällä kertaa en halua tehdä samaa virhettä minkä tein Onnin kanssa. Onnille opetettiin kaiken maailman temppuja, mutta luoksetuloa ei harjoiteltu sen kummemmin. Myöhemmin on kaduttanut, ettei siitä tullut pennusta asti tahkottua. Siispä Kujeen kanssa on harjoiteltu luoksetuloa, mutta ei sen kummemmin mitään muuta.
Loogista???

Tavoitteetkaan eivät ole kovin suuret. Näyttelykäyttäytyminen pitäisi opetella pikkuhiljaa ja kunhan neiti kasvaa, sitä voisi ottaa mukaan Aman agitreeneihin tutustumaan vähän esteisiin. Ensimmäisen vuoden tavoite on oikeastaan suhteen luominen ja elämään opettelu. Onnin pentuaikaan verrattuna ainakin suunnitelmat ovat kovin erilaiset. Onnille opetettiin paljon kaikkea ja Kujeelle olisi tarkoitus opettaa vähän eli vain tärkeimmät. (Luoksetulo, yhdessä tekemisen ilo eli leikkiminen, kontaktin ottaminen & luvan saaminen ja Ei sekä yleiset pelisäännöt jotka pätevät meidän laumassa)




Saapa nähdä kuinka pitkälle tällä suunnitelmalla pääsee, vai pitääkö sitä hetken päästä ruveta muokkaamaan.

Agilityviikonloppu -reppureissusta SM-kisoihin

Perjantai

Viikonloppu meni pääasiassa agilityn parissa. Perjantaina pakkasin Amandan reppuun ja pyöräilin kohti Niihamaa. Neiti joutui reppumatkustajaksi, sillä lämmittelystä olisi tullut liian pitkä jos olisimme kävelleet agikentälle. Kyytiä meillä ei tällä kertaa ollut ja bussi ei yhtään vaihtoehtona houkuttanut. Koska Kuje on iloisesti saanut matkailla repussa, päätin kokeilla miten homma Amandan kanssa sujuisi.

Länderi on sopeutuvainen otus. Amanda istuskeli nätisi repussa, vaikka ei niin kovin innostunut touhuun ollutkaan. Otin sen repusta ennen Niihamaan tuloa ja päästin kävelemään lihaksensa lämpimäksi. Vähän ehkä liian pitkä lämmittelymatka. Seuraavalla kerralla jos tulee lähdettyä, voisi antaa vielä pitempään olla repussa.

Treenit menivät jotenkuten. Valmentaja oli meille tehnyt radanpätkän. Eteenlähetyskohta tökki, koska Amanda ei irtoa. Renkaalle meno toisesta suunnasta oli myös vaikea. Amanda tuppasi hyppäämään ohi. Loppujen lopuksi jäi silti ihan hyvä mieli, vaikkei mikään niin mainiosti sujunutkaan.

Takaisin kotiin mentiin kävelen. Onnistuin varsin ansiokkaasti löytmään uuden, ehkä hituisen kiertävän reitin takaisin. En tajua missä kohtaa menin muka eri reittiä, mutta tultiin täysin erisuunnasta takaisin kuin mistä oli lähdetty. No pääasia, että päästiin kotiin.

Illalla meille tuli Tara-heeleri omistajineen. Menin yksin neljän koiran kanssa heitä ulos ensin vastaan. Ripoittelin koirat ympäri pihaa ja sitten tervehdittiin erikseen jokaista. Parempi varmistella kuin antaa tappelun syntyä. Tara ja Kuje leikkivät innoissaan keskenään. Kuje onkin melkolailla Taran korkuinen jo. Pian heeleri jää meidän tyttöstä pienemmäksi.


Lauantai ja sunnuntai

Aamulla herättiin hyvin aikaisin. Koirat lenkille, eväät reppuun, Kuje mukaan ja menoksi. Suunnistimme kohti Ylöjärveä ja agilityn SM-kisoja. Oli mahtava päivä! Meillä oli pieni muotoinen länderien pentumiitti, sillä paikalta löytyi neljäkappaletta länderinpentuja. Oli Kujeen sisko Flii ja Jazzmon F-pentueesta kaunis Foxi ja Toto. Eipä muuten ole missään näyttelyssä näkynyt nin paljon ländereitä kuin mitä paikalla oli sekä sunnuntaina, että lauantaina. Mahtaakohan olla jotain toista rotua, jossa aglityn arvokisoissa on niin suuri osallistumisprosentti?

Päivä meni ländereitä kuvaten. Kamerassa on satoja erittäin huonojoa otoksia. Joukkuekilpailuissa sekä maxien, että medien voittajajoukkueissa oli ländereitä. Lisäksi Thelma-walesi, jota mentiin myös kannattamaan oli toiseksi tulleessa medijoukkueessa.

Olipa kiva nähdä Bella ja Duo ihan luonnossa eikä vain netin kuvissa. Terkkuja vaan Annariinalle! Ylipäätään tuli juteltua yhdelle sun toiselle ja tunnelma oli leppoinen. Kiitokset kaikille niin lauantaina kun sunnuntaina seuraa pitäneille!

Sunnuntaina jännättiin yksilökisoja kera Amandan ja Kujeen. Ensin oli hyppyrata ja siitä osa koirista pääsi finaaliin. Oli hienoa seurata taitavien koirakkojen menoa. Monta kertaa meni ihan kylmät väreet selkää pitkin, kun niin upeita suorituksia näkyi. Ihan uskomatonta yhteistyötä. Medeissä muuten Tilda ja Jetti pokkasivat pronssia, joten vielä kerran onnittelut sinne! Ihana nähdä länderi palkintopallilla, vaikka palkintojen jaon aikaan olinkin jo töissä.

Tosi hieno viikonloppu! Kiitokset vielä Nannalle, joka jaksoi meitä kuskailla.


Ps. Jos medikokoisten länderien omistajia kiinnostaa kuvat omista koiristaan (ja itsestään :D ), niin mulla on joitain koiria kuvattuna. Kaikkia en varmaan ole saanut ikuistettua ja toisista on kasoittain kuvia. Mulla ei ole hajuakaan kuka mikin koira on. Voipi laittaa kotisivuilta löytyvään osoitteeseen mailia, jos kiinnostaa. Sunnuntain kuvia en vielä ole saanut koneelle asti, mutta jahka saan ensin vähän tehtyä tilaa niin siirtelen nekin.

Mistä Kuje sai nimensä?

Onnin olleessa ihan pieni pentu päätin, että seuraavan koiran nimeän Iloksi. Onni ja Ilo -sointuvat tosi kivasti yhteen. No seuraava koira oli Tessa, jolla oli jo nimi ja Tessan jälkeen tuli Amanda, jolla myöskin oli jo nimi. Kujeen kohdalla vasta pääsin nimeämään itse pennun. En voinut kuitenkaan nimetä Kujetta Iloksi, sillä sellainen länderi on ollut kuin Ilo. Piti siis keksiä jotain muuta.

Halusin nimen joka on suomalainen ja tarkoittaa jotain, kuten Onni. Siispä miettimään. Keräsin pitkän listan erilaisia nimiä. Vimma oli pitkän aikaa listan ykkönen, mutta sellainen länderi taitaa löytyä, joten nimi tipahti listalta pois. Aina ja Aika vaikuttivat kivoilta nimiltä, mutta kumpikaan sopinut riiviömäiselle pennulle.
Jekku olisi kiva nimi, mutta kauhean poikamainen. Kokeilin sen maistuvuutta suuhuni JekkujekkuKujekKujek... Kuje.. Hmm.. Sitä kautta tuli esiin nimi Kuje.

Kokeilin pennulle eri nimiä, mutta yksikään ei oikein tuntunut sopivan. Nimistä Kuje oli sellainen joka aina uudelleen ja uudelleen pompahti mieleen. Se ei ollut mitenkään erityisen helppo huutaa, mutta sitkeydellä se liimautui Kujeeseen ja oli lopulta valittava.

Nyt on vaikea kuvitella tytölle mitään toista nimeä :)
Kuje, Kuikui, Kuikku, Ruikku, Ruu.. rakkaalla lapsella on jo nyt monta nimeä.

Kuje kastuu treffeillä

Olimme sopineet eiliseksi pentutreffit Kujeen ja Rambo-nimisen tipsun kanssa. Täsmälleen vartia ennen treffien alkua alkoi sataa kaatamalla vettä. Oikein lupaavaa siis. Ihmettelin säätä hetken aikaa, kun muisku keksi ehdottaa Kujeelle Leelan viittaa. Pysyisi tyttö edes vähän lämpimämpänä. Siis kaivoin viitan esiin. Kuje ihan itse kurkoitti päänsä viitan sisään, valjaat vain niskaan ja menoksi. Olimme vain pikkaisen myöhässä. Naiset ja niiden pynttäytymishalut...

Rambo oli ihan syötävän suloinen puolivuotias tipsupoika ja yllättävän rauhallinen otus. Kiersimme pienen lenkin ja päästimme koirat kentällä vapaiksi leikkimään. Vaikka suurin osa ajasta taisi mennä keppien pureskeluun ja hiekan syömiseen, koirat tuntuivat viihtyvän ja saivat iloisia juoksuhepuleitakin. Oli oikein mukavat pentutreffit, kiitoksia Rambolle emäntineen seurasta :)

Nopea sängystä nousu

Kuje oli ärsyttävä energiapallo koko eilisillan. Se aloitti iloittelun innostamalla Amandan leikkiin, kunnes laitoin pelin poikki. Rauhaa kesti kaksi sekuntia. Lopulta tyrkkäsin Ruikun häkkiin. Amanda meni kiltisti nukkumaan ja Kuje jatkoi häkissä leikkiä lelun kanssa. Sain hommat valmiiksi ja otin Kujeen iltapisulle. Ryömin sänkyyn vain todetakseni, että joku perhanan rakki on sinne kusaissut. Ei voinut olla Kuje, koska se oli ollut häkissä leikkimässä. Syytän Leelaa, joka oli mystisesti kadonnnut sängystä boksiin nukkumaan.

Lopulta pääsin väsyneenä ja kiukkuisena sänkyyn. Asettelin koirat hyvin... paitsi Kujeen joka riehui lelun kanssa. Otin lelun pois. Nostin Kujeen pois Onnin kimpusta. Nostin Ruikun pois Amandan kimpusta. Käskin Leelaa lopettamaan murinan ja siirsin Kuukun pois Leelan päältä.

Kuje keksi myös olevansa hyvin janoinen pieni koira. Annettuani sille kolmesti vettä aloin olla puoli valmis kuristamaan seuraavan kupin kilkuttelijan. Neljän aikaan totesin, että jos haluan nukkua yhtään koko yönä, on parasta keksiä jotain. Tyrkkäsin siis Kujeen häkkiin. Ah, rauha. Simahdin heti kun pääni kosketti tyynyä.

Neljän tunnin kuluttua koirahälytin piristi päässäni. "Kuje et oksenna!" Silmäilin ympärilleni, jaa niin pentu on häkissä ja tuijottaa minua hölmistyneenä. "Onni nyt menet lattialle oksentamaan!" Herra käänsi hämmentyneen katseensa minuun nurkasta ja heilautti epäröiden häntäänsä. Taputtelin viereeni. Kylkiluut tuntuivat, joten koiran oli pakko olla Amanda. "Leela, älä oksenna!" No käskyistä ei ollut apua, mutta sain paikannettua Leelan ja ohjailua sen vähän oikeampaan oksennuspaikkaan.

Mikään ei herätä minua nopeammin kuin oksentava koira. Sama se vaikka olisi yöunet jääneet nukkumatta.

Ilokseni huomaisin, että Kuje oli jossain leikkien lomassa syönyt kukan.
Ihana aamu! :X

Väsynyttä menoa

Meillä on porukka ihan kuollutta. Koirat ovat pentutapaamisen jäljiltä vielä velttoja raatoja ympäri kämppää ja itse olen painanut pitkän yön töissä. Aktiivisuus on alle nollan.

Eilen tuli jälleen kerran todettua, että pään pientä ääntä pitäisi kuunnella tarkemmin. Olin lähdössä töihin ja mietin, että Kuje pitää varmaan käyttää uudelleen vielä ulkona ennen lähtöä. Pohdiskelin laiskasti, että ottaisiko sen syliinsä, laittaessani kenkiä jalkaan. Ehdin kääntymään Kujetta kohden ja eikös neiti pissanut silloin. Olisi joo pitänyt ottaa syliin. Kun vaan muistaisi kuunnella pientä ääntä joka aina tuntuu olevan oikeassa..

Törmäsin eilen uudelleen lähellä asuvaan länderiin ja nyt selvisi, että ketäs täällä päin asuu. Olipas mukava pysähtyä rupattelemaan. Sinänsä hupaisaa, että Vaasassa näin yhden glennin ja yhden länderin ja Tampereella niitä asuu molempia kaksin kappalein ihan meidän vieressä. Ison kaupungin edut vissiin.

Kujeen kanssa lenkillä törmättiin naapurin Kuti-sakemanniin. Pikkuneidin piti puffailla hetken aikaa. Olin taasen jättänyt hihnan kotiin, mutta en ottanut Kujetta syliin. Yllättävää kyllä tyttönen pysyi ihan muutaman kiellon avulla vieressäni koko sen ajan kun jäimme naapurin kanssa juttelemaan. Olinpa tyytyväinen Kujeen tottelemiseen.

Palauduttiin pentumiitistä

Olipas antoisa viikonloppu. Lauantaina oli vuotuinen Kipazin-tapaaminen. Olipa mahtava nähdä niin uusia kuin tuttuja ihmisiä ja koiria. M-pentueesta ei uupunut kuin yksi pentu ja oli todella ihana nähdä miten lapsoset olivat kasvaneet.

Kuje on vallan kutistunut veljiinsä nähden. Se oli pentueen isoin ipana pitkään, mutta enää ei ole. Tasaisen kokoisia olivat veljet ja Flii-sisko taisi olla suurinpiirtein Kujeen kokoinen, vaikka vähän sirompi ja kauniimpi. Hörökorvia ovat koko porukka, ja ihania pusukoneita.

Alkuhässäkän jälkeen pennut saivat vapaana painaltaa menemään ja niillä riitti leikkejä ihan koko päiväksi. Jos vauhti kiihtyi liian paljon, kävi Chili-äiti sanomassa painavan sanan ja pennut palautuivat maan pinnalle. Hauska nähdä miten Chilillä oli ihan äidin elkeet tallella.

Kujeella oli suku hyvin edustettuna, mutta olipa paikalla myös Amandan isä Kevi. Vihdoin näin herran ja kyllä huomasi paljon samanlaisia piirteitä. Amandalla on ihan samanlainen ääni kuin Kevillä. Sääli, ettei neitokainen ole perinyt Kevin ylitse pursuavan avointa luonnetta, vaikka Amandassa onkin paljon isänsä iloisuutta.

Oli upea päivä ja jäi hyvä ja innostunut mieli. Kiitoksia kovasti Kipalle kun viitsii tälläisiä tilaisuuksia järjestää! Luennoitsijalle kiitokset kyydistä :D Ja kaikille paikalla olleille kiitokset iloisesta päivästä!

Vielä onnittelut FIN AVA FIN MVA Chilille ja upealle ohjaajalle Jasminalle!

Vipu kumppaneineen saapuu Kipalaan

Tässä on muutama hetki vierähtänyt katsellen pentujen leikkiä ja kuulumisia vaihdellen. Ensin saapui pentutapaamisen luennoitsija testaamaan kiinnostavia pulliamme. "Ihan hyviä ne on." Vähän ehkä litsahtaneen muotoisia, mutta ei se maussa tunnu.

Pia ja Pasi saapuivat myös tänään koirien kanssa. Kampi, Vipu ja muun rotuinen Miki olivat päässeet mukaan. Vipu ja Totoro laittoivat heti painimatsiksi. Miki ihastui Kujeeseen, mutta tyttönen ei oikein innostunut vanhan herran kosiskeluyrityksistä. Vipu ja Kampi olivatkin Kujeelle jo ennestään tuttuja.

Nyt taitaa olla aika mennä nukkumaan, että jaksaa huomisessa pentutapaamisessa.

Jättitaikina ja ulkokuvia

Me Kipan vanhimmaisen kanssa ryhdyttiin aamulla pullan tekoon. Sanoin jo eilen, että jos leipominen menee samaan tapaan kuin torstaina niin pullataikina saattaa vähän paisua. No, se paisui.. ja paisui ja paisui. Aloitettiin yhdellä kulholla ja lopulta taikinaa oli kahdessa kulhossa ja yhdessä järjettömän isossa kattilassa. Eipä taida ainakaan pulla loppua. :)

Koirat ovat nauttineet ihanasta kesäpäivästä ja ravanneet sisällä juomassaja ulkona vähän juoksemassa ja peuhaamassa.

Tässä on eiliseltä ja tältä aamulta kuvia. Jostain syystä en nyt päivällä ole ehtinyt kuvata kun olen uponnut kaulaani myöden taikinaan.


Kuje ja Totoro


Kuje ja Totoro ihmettelevät merkkaavaa Onnia



Amanda, Cello ja Kuje kiitämässä



Amanda, Kuje ja Totoro


Kuje ja Totoro moikkaavat tarhassa olevaa Murua

Koiratuttuja ja hyönteisen metsästystä

Olen kehittynyt pakkaamisen suhteen, sillä kaikki tavarat sain kannettua selässä. Yksi kevythäkki ja repullinen epämääräistä sälää. Matka alkoi mukavasti. Kaikki koirat tajusivat, että ollaan jonnekin lähdössä ja ryysivät rykelmänä mahdollismman nopeasti eteenpäin. (Miten niin ne ovat tottuneet että pitää juosta junaan??) Kuje jäi rytäkässä jalkoihin ja linkutti sydäntä särkevän surkean näköisenä. Onneksi jalkakipu kesti vain siihen asti, että tyttö huomasi kiinnostavan hajun. Saattaa olla, että en olisi jaksanut Kujeilijaa asemalle asti kantaa.

Kävely sujui alkuhämmingin jälkeen mukavasti. Koirat suostuivat jopa kävelemään siistissä rivissä. Kuje reunassa, Amandan keskellä ja Onni lähimpänä keskilinjaa. Joku ohikulkija ehti ihastelemaankin menoamme ja pitää myöntää, että olin marssiin oikein tyytyväinen. Junamatka meni puolinukuksissa torkkuen.

Kipalassa kaikki olivat nukkumassa, paitsi KePo, joka oli meitä vastassa. Muru ainoa, jonka ehdin moikkaamaan ennen nukkumaan menoa. Aamulla sitten koitti länderien kanssa iloinen jälleen näkeminen. Aina voi tuntea itsensä hyvin tervetulleeksi :)

Päivä onkin kulunut leipoen ja koirien kanssa peuhaten. Onni on harrastanut hyönteisten metsästystä. Liekkö ottanut Kampista jotenkin mallia. Kuje on saanut peuhata veljensä kanssa, mutta siitä on jostain syystä paljon hauskempaa isänsä seurassa. Huomasin, että aikuisia koiria Kuje kunnioittaa, mutta veljeä se yritti parhaansa mukaan joka välissä pomotella. Totoro kilttinä koirana oli aina painimatsin alimmaisena. Totoro pääsi itse tutustumaan uuteen koiraan, Onniin, joka olikin aikas jännää.

Pitäisi tyhjentää vähän tietokoneen kovalevyä, jos vaikka saisi kuvat kaivettua kamerasta. On ihanan lomafiilis, huomenna näkee tuttuja ja lauantaina olisi tiedossa miitinki.

Irtokoira ja matkavalmisteluja

Tänään olisi tiedossa töitä, pakkaamista, töitä ja matkustamista. Ei ole mitään hajuakaan mitä sitä tällä kertaa ottaisi mukaansa. Kameran ja varmaan pitäisi ottaa tietokonekin, kenties muutama vaatteen tapainen ja koirat tarvikkeineen. Jos yrittäisi ihan vähin kamppein päästä liikkeelle.

Tallustettiin Kujeen kanssa tokalla aamulenkillä kun eteen pyrähti iso sekarotuisen näköinen koira. Mies nurmen toisella puolella huuteli epätoivoisesti, mutta koira ei korvaansa lotkauttanut. Tuijottelipa vaan kiinnostuneena Kujetta ja lähestyi. Onneksi ei ollut pahantahtoinen. (Ja onneksi minulla mukana vain Kuje eikä koko laumaa...) Lähdin pois päin Kujeen kanssa ja koira olisi meitä halunnut seurata, mutta siinä vaiheessa omistajakin oli löntystellyt paikalle ja sai pannasta napattua koiransa kiinni.

Ländereissä on kyllä puolensa. Kuje oli ilman hihnaa, mutta ei lähtenyt minnekään huitelemaan. Amanda olisi huutamalla tullut takaisin, jos olisi lähtenyt jotain toista koiraa moikkaamaan. Onni taasen olisi jäänyt sille tielle ja sen olisi saanut niskavilloista kantaa pois.

Kuje kasvaa kohisten

Kuje-tyttonen kasvaa ja kehittyy. Karva on vaihtunut pehmeästä pentuturkista karkeammaksi. Se vaihtoi vähän väriä samalla ja muuttui tummemmaksi ja punaisemmaksi. Nypitty parta lakaa pikkuhiljaa kasvaa pitemmäksi. Kuje on kooltaan melkein Leelan kokoinen.


Korvat ovat ihan höröt. Niitä on teippailtu viikottain. Tällä hetkelläkin ovat teipissä. Eipä Kujeesta tule kehien kaunotarta nysäturkkisena ja ruskea naamaisena, mutta sitkeästi yritän saada korvat silti oikea-asentoisiksi. Aika näyttää onnistunko.

Sisäsiisteyteen on yhä matkaa. Meillä on oikeastaan muukin opetus aika vähäistä. Oletan Kuje-ressun jo valmiiksi tietävän kaiken. Eilen sitkeästi käskin sitä alas sängystä ja vasta vähän ajan päästä tajusin, että sillä tuskin on hajuakaan mistä puhun, sillä se taisi kuulla käskyn ihan ensimmäistä kertaa. Toisaalta kun on laumallinen muita koiria opettamassa niin Kuje on ilman minun opettamistani sisäistänyt paljon asioita. Myös niitä vääriä ;) Luoksetulo on oikeastaan ainoa asia mihin on panostettu. Seisomista ja pöydällä oloa on harjoiteltu, että saan otettua kuvia, mutta mitään temppuja ei ole opeteltu. Kuje ei osaa edes istua käskystä. Odottaminen ja luvan pyytäminen sillä alkaa olla hallussa, sillä ilman lupaa ei saa mennä ovesta, ei hissistä, ei häkistä ja ilman lupaa ei myöskään saa ruokaa. (Paitsi aikuisten kiposta.)

Auringonpaisteinen viikonloppu

Aurinko on paistanut iloisesti koko viikonlopun. Onnistuin jopa polttamaan vähän olkapäitäni lauantaina. Siivouksen ja pyykköyksen ohella on aikaa tullut vietettyä ulkona. Lähellä oleva nurmikenttä on vähän niin kuin oma iso takapiha. Jos kohta saa varoa, ettei selän takaa pamahda ihmisiä tai koiria.



Perjantaina oli agitreenit. Ne olivat vähän masentavat. En tiennyt etukäteen ettei meillä ollut valmentajaa, joten en edes yrittänyt etsiä mitään harjoituksia. No paiakn päällä selvisi, että meitä oli taasen peräti kaksi koirakkoa. Lopulta päädyimme siihen, että rakensin muutaman radan pätkän jota vähän muuteltiin. Tarkoitus oli tehdä pätkiä, joissa olisi ollut jotain haisteetta, mutta toisin kävi. Joko ne olivat hyvin helppoja tai sitten melko helppoja. Kokeilin harjoitella vähän Amandan lähettämistä eteen esteelle, mutta se sujui hyvin huonosti. Motivaatio harkoissa ei ollut ihan kohdillaan, vaikka teknisesti asiat sujuivat.

Lauantaina piipahdimme muiskun kanssa kaupassa ja soitimme poliisit. Joku oli sammunut bussipysäkille suoraan auringonpaisteeseen. Tyyppi oli elossa, mutta aivan tillintallin. Siispä soitimme poliisit korjaamaan henkilön talteen.

Kuje äärimmäisen ystävällisesti pissasi sänkyyni. Ihan kiva, että se on oppinut hyppäämään sänkyyn... Ärsyttävä kakara! Pyykkäyksen, töiden ja yleisen kämpän puunauksen ohella tuli viettyä aikaa ulkona ja napsittua viikottaiskuva. Aikuisista koirista vain Leela onnistui poseeraamaan kauniisti. Tekisipä mieli viedä neitokainen näyttelyyn. Muisku kyllä lupasi, että saan kiikuttaa Leelaakin mukanani näyttelyissä, jos tahdon. Ehkä kenties, jahka päästään taas näyttelykenttien makuun.



Sunnuntaiaamuna tytöt saivat taas olla silitettävinä. Kaksi pikkutyttö (,jotka muuten olivat todella hyviä koirien kanssa) tulivat kysymään lupaa koirien silittämiseen. Tällä kertaa tajusin kaapata Leelan kainalooni. Silitettäviksi jäivät siis vain länderit.



Illalla raahasimme muka-esteeni muka-takapihallemme. Harjoittelin Amandan lähettämistä suoraan putkeen. Ei kovin pitkän matkan päästä onnistunut, mutta nyt kun keksin, että sitä voi kotona hrjoitella niin eiköhän jossain vaiheessa aleta edistyä. Leela ja Kuje saivat myös leikkiä esteillä ja Onni hengaili varjossa keppiä syöden. Muisku siisti Amandan turkin ja neitosesta tulikin nätin näköinen kun kuolleet karvat pölisivät ilmaan. Laiha se on, saisi saada vähän lisää massaa. Mun koiristani massaa ei kerää kuin Onni ja sen ei tarvisi kerätä.