Tyttöjen kanssa harrastettiin taasen bussimatkailua. Vanhoja konkareitahan nuo molemmat on sen suhteen. Asemalla osasivat edustaa, olivat rapsuteltavina ja kävivät nuuhkimassa vieraita. Bussissa molemmat suuntasivat heti taakse ja asettautuivat jalkoihin makoilemaan. Kuje on keksinyt seikkailemisen, joten jouduin sitomaan hihnat varmuuden vuoksi penkkiin. Yhden kerran heräsin nimittäin siihen, että Kuje oli parisen penkkiä edempänä tutkailemassa jotain jänniä hajuja.
Olin taas ihan kuollu, joten simahdin siihen penkille. Jossain vaiheessa bussiin tuli nainen kolmen pienen pojan kanssa. Tulivat taakse ihan meidän eteen ja viereen. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun yksi pojista paukuttaa pehmolelulla Kujetta päähän. Kuje tuijotteli lelua kiinnostuneena, mutta ei reagoinut sen enempää. Amanda makoili vieressä ihan rauhallisena. Koska kumpikaan ei sen kummemmin stressannut, suljin silmäni uudelleen ja annoin äidin hoitaa lapsensa kauemmas.
Heräilin välillä siihen, että poika tupsahti siihen koirien viereen, mutta koska tytöt eivät välittäneet, en jaksanut edes avata silmiäni. Yllättävän rennosti ottivat pojan. Kumpikaan ei kuitenkaan ole yhtään tottunut lapsiin, joten en olisi kummastunut jos olisivat vaikka murisseet. Amanda stressaantuu noista kahdesta paljon helpommin uusissa tilanteissa, mutta sekään ei ollut moksiskaan. Nukkui ihan tyytyväisenä ilman merkkiäkään stressistä. Itseasiassa hankalampaa olisi ollut jos mukana olisi ollut Onni. Se olisi halunnut tervehtiä lapsia, yrittänyt viedä lelun ja kaikkea muuta onnimaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti