Aman kanssa viimeisimpien treenien teemana on ollut ohjaajan myöhässä tulevat käskyt. Viime viikon treeneissä meillä oli vieraileva koutsi ja saatiin oikein tehotreeniä käskytyksen oikea-aikaisuudesta. Tuli tarpeeseen. Oli ihan huippukivaa! Viilaamalla viilattiin muutamalla hypyllä, että missä vaiheessa piti aloittaa valssi ja koska käskyttää.
Millähän saisi kaikki jutut vielä pysymään mielessä? Erityisesti sen, että ei ajattelisi vaan sitä edessä olevaa estettä vaan pitäis muistaa mitä aikoo tehdä seuraavalla ja tää kaikki pitäis kertoa koirallekin ajoissa. Vastaisen käden käyttöä ois myös hyvä opetella.
Lisäksi Ama yllätti mut ihan totaalisesti hakemalla itse kepit. Siis en todellakaan ollut uskoa silmiäni kun näin miten nätisti se haki ekan keppivälin ja pujotteli joka kerran oikein. Eihän ne nopeat olleet mutta ehkä ripeähköt. Mä olin niin ylpeä mun keppiongelmaisesta.
* * *
Tänään sit otettiin Agirodun tän vuoden julkirata. Kivan oloinen oli. A:n tilalle vaihdettiin keinu. Mulla suurin ongelma oli kepit. Oikein nätti nolla alla ja sit kepeiltä vitonen. Aikas tyypillinen ratasuoritus siis.
Me otettiin rata ensin kahdessa pätkässä ja lopuksi koko rata. Hiottiin taas sitä kuinka käskyt pitäis tulla ajoissa. Ihanasti viilattiin kunnes sain kohtuullisen suorituksen. Mun alkuperäinen ohjaussuunnitelma oli aika huono mutta kun sinne muutettiin vähän takaaleikkauksia niin siitä tuli aikas makee suoritus sinne kepille asti.
Kepit ei sujunu oikein mitenkään päin. Ehkä noin 30% keppien suorituksesta meni oikein. Joko Ama hakeutu toiseen keppiväliin tai sitten jätti ekan kepin jälkeen pujottelun kesken. Tosin koutsilta tuli hyvä huomio siitä, että Ama käsittää kepit kaksi osaisisena suorituksena. Kepit tarkoittaa ekaan väliin menoa ja sit mene-mene-mene tarkoittaa pujottelun jatkamista siitä eteenpäin ja nää pitäis sanoa oikeaan aikaan oikeassa kohdassa.
Toinen mikä meillä vähän takkus oli puomi. Vedätin vähän liikaa ja Ama ensin juoksi puomin läpi ja toisella kerralla sit vetäsi lentäen alastulon ohi. Se mistä oon tyytyväinen niin ensinnäkään se ei loukannut itseään ja toiseksi ei myöskään hätkähtäny sitä lentoa vaan teki sen jälkeen mallikkaan suorituksen.
Noi kepit nyt vähän harmittaa mutta muuten oon ihan tyytyväinen. Taas tuli opittua lisää ja kivaa oli. Ehkä näillä eväillä uskaltautuu viikon päästä kahteen starttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti