Meillä ei oikein Amandan kanssa mennyt hienosti harjoitukset. Siksi kai niitä harjoituksia on, että siellä mokaillaan. Koulutus oli silti opettavaista ja tuntui, että muutama käyttökelpoinen juttu jäi käteen. Mutta oli Aman ohjaaminen vaan niin vaikeaa. Toisaalta mekin saatiin viilattua onnistuneita pätkiä lopulta. Ama reagoi tosi herkästi mun vartaloon, huomattavasti herkemmin kuin olen tajunnutkaan. Yritän niin kovin päästä eroon kankiohjaamisesta ja ikuisesta myöhässä olosta, mutta se on vaikeaa.
Amandaan on tullut vauhtia mikä osaltaan vaikeuttaa mua. Kun yritän päästä eroon sen hidastamisesta ja harjoitella sitä, etten vaan huiskisi menemään järkyttävän isoin kaarin, tulos on melko ihmeellisistä ja päätöntä sekoilua ja sinkoilua. Aman kanssa meillä on pohjalla kaikkia hienoja koulutusmokia. Sille ei loppujen lopuksi ole opetettu suuremmin ohjauskuvioita, ei irtoamista, ei hidastuksia ja aina, aina on palkattu kädestä namilla. Siihen päälle nopeasti reagoiva koira, joka menee kovaa ja sekoileva ohjaaja joka ei osaa ohjata.
Tajusin että meillä oikeasti ois kolmosluokassakin mahdollisuus päästä ihanneaikaan, jos osaisin ohjata paremmin. Amanda vaatii ihan tuhottoman tarkkaa ohjaamista, koska se lukee niin herkästi mun vartaloa. Eikä laisinkaan auta, että oon ihan tuhottoman myöhässä ohjauksen kanssa. Mulla alkoi vasta pikkuhiljaa valkenemaan että kuinka tuhottomasti mulla onkaan työmaata edessä. Kyllähän tiesin, että oon kehityksessä koiria jäljessä, mutten tajunnutkaan kuinka paljon.
Kun viikonloppu oli räpelletty Aman kanssa niin Kujeen ohjaaminen treeneissä oli niin ihanan helppoa. Se meni kuin unelma. Luulen, että ohjaan Kuiskista varmemmin, vaikka olen senkin kanssa myöhässä ja hidastan senkin menoa liian paljon. Kuje antaa anteeksi ohjauksen epämääräiset huiskimiset paremmin ja lukee rataa ihan erilailla kuin Ama. Tuntuu, että Amanda ei oikeastaan lukitse esteitä kun ihan viime tingassa, joten pienikin ohjauksen muutos saa sen kääntymään äärimmäisen herkästi.
Vaikeudesta huolimatta Aman kanssa on kiva liidellä. Se on aina täynnä intoa ja pomppii kumipallomaisesti sinne tänne. Meillä on ongelmia ihan perusasioissa kuten pujottelussa, mutta eipä siitäkään koiraa voi syyttää vaan on paras katsoa peiliin. Amanda on nopeaoppinen, mikä ei aina ole hyvä asia. Osaan vahvistaa käsittämättömiä juttuja. Toisaalta vaikka olen opettanut sille asioita väärin niin kaikeksi onneksi sille pystyy opettamaan myös uudet tavat. Kepit on oikeastaan ainoa este millä korjaaminen tapahtuu hitaasti, mutta niilläkin Ama on edistynyt. Mun pitäis päästä eroon keppien jälkeisestä kädestä palkkaamisesta. Sain itseasiassa ehdottoman kiellon koutsilta. Amasta on talven mittaan tullu paljon varmempi pujottelija ja se on jopa saanut vähän rytmiä mukaan. Vielä se on kaukana nopeasta.
Kuiskiskuu on ihan eri luokassa kuin Ams. Ne tavallaan kisaa väärinpäin. Vaikka Amanda on kyllä nopeampi kuin Kuje. Se onkin sit ainoa missä se on Kujetta parempi. Viikonlopun koulutuksessa oli kiva kattoa Kujeen menoa toisen ohjaajan kanssa. On se kehittyny huimasti. Mulla on Kujeen kanssa yhä sama ongelma kuin Aman kanssa. Hidastan koiraa. Sunnuntaina ois yks hyppyrata ilmotettuna Kujeelle. Toivottavasti saatais tulos, sillä mua kiinnostaa aika. Millä sitä sais ittestään kiskottua fiksumman ohjaajan... Ei oo helppoa.
Tällä hetkellä fakta on se, että Kuje menee lujempaa V:n kanssa. Aikas epäreilua että tyyppi on harrastellu ehkä puolisen vuotta ja osaa ohjata paljon oikeampaan aikaan ja kattella koiralle hyviä linjoja. Toisaalta oltiin torstaina hallilla ja V kokeili ohjata Amandaa. Ihan epätoivosta. Pahempaa kuin mun ohjaus. Oli aika valaiseva kokemus meille molemmille. Oon sanonu, että Ama on hankala ja V joutui myöntämään, että näin oikeasti on. Ama kääntyy niin herkästi, että sitä tulee melkein pakostakin varmisteltua joka välissä. Tää auttoi ymmärtämään taas hiukan paremmin mun ohjausongelmia.
Vaikka tuntuu, että ongelmat lisääntyy, niin toisaalta olen oppinut arvostamaan Aman ominaisuuksia ihan toisella tapaa. Sen nopeus, oppimiskyky ja ohjautuminen. Ja yllätys, yllätys ohjaaja on se, joka tässäkin kaksikossa, hidastaa menoa. Vaan jos jossain vaiheessa onnistun oppimaan ohjaamaan Amaa hyvin, niin veikkaan, että Kujeen ohjaaminenkin parantuu samalla huimasti.
Käytiin tänään Aman kanssa möllikisoissa tarkistamassa kontaktien kunto. Nätisti pysähtyi. Aika vahvasti kyllä varmistelin ne. Ja tauon jälkeen olin radalla ihan hermona. On se kumma miten pelkkä möllikisa nostaa mun hermot pintaan ja oon pelkkä tärisevä raunio, jolla ei ajatus kulje mihkään. Ohjaaminen oli pirullisen myöhässä ja Ama valui sinne tänne. Nollat tuli sekä möllien, että kisaavien starteista. Ja jälkimmäisessä muka ehdittiin ihanneaikaankin vaikka seisotin mielestäni ikuisuuden niin A:n kuin puominkin kontaktilla. Vaan helppoja ratojahan ne oli. Kepit meni Amandan kisakepeiksi nopeasti ja se meni kivasti mustaan putkeenkin. Surkeinta menossa oli taas mun myöhässä oleva ohjaus. Aivot oli niin tyhjät.
Ama ylpistelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti