Tarkoitus oli hehkuttaa miten upeat treenit oli eilen. Kaikki se pyyhkiytyi kuitenkin mielestä äsken lenkillä. Oltiin ihan tavallisella lenkillä, alkuun kävellen, että koirilla lihakset lämpiää ja sitten päästin ne irti. Amanda juoksi normaaliin tapaan ja yhtäkkiä se hidasti kävelyksi, pysähtyi ja näytti siltä että oksentaa. Huojui hetken ja tipahti jalattomaksi. Kun pääsin sen luo, se oli ihan sen näköinen, että kuolee. Ama makasi ihan hiirenhiljaa kyljellään ja sen silmät pullistuivat päästä. Siinä vaiheessa musta tuntui, että se ei nouse siitä enää ollenkaan. Jos Kujeen tuolilta tippuminen säikäytti, niin se ei ole mitään verrattuna siihen miltä musta tuntui Amandan maatessa lumessa. Nostin sen syliini ja tajusin että pakkohan mun on kytkeä muut kiinni. Kun sain toiset hihnoihin, nostin Aman maasta ja lähdin kantamaan sitä kotiin. Vähän matkaa oltiin kävelty ja Amanda vaikutti pirteämmältä, joten laskin sen maahan. Se näytti siltä, että haluaa itse edetä, joten annoin sen kävellä itse. Siinä vaiheessa se vaikutti jo normaalilta ja käveli loppumatkan kotiin. Huomenna aamulla mennään lääkäriin.
(Muistiin itselle: Pila aloitti eilen juoksun.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti