Koiraihmisetkö hulluja? En mä ainakaan......

Lauantaina oli Seinäjoella KV-näyttely. Olin ilmoittanut sekä Onnin että Amandan sinne. Koska en osaa ajaa autoa, suunnittelin meneväni sinne joko junalla tai bussilla. Näyttelypaikka oli onneksi kävelymatkan päässä matkakeskuksesta. Perjantaina tajusin, että bussit olivat mahdoton kulkuvaihtoehto ja juniakin meni varsin huonosti. Amandan kehä oli puoli kymmenen aikaan eli meidän olisi ehdittävä puoli yhdeksäksi mielummin vielä aikaisemmin Seinäjoen Areenalle. Aamujuna lähti 8 Tampereelta ja oli 9.19 Seinäjoella. Aivan liian myöhään. Yöjuna taas lähti 1.00 ja oli 3.02 Seinäjoella. Vähän turhan aikaisin. Lopulta päädyin yöjunaan, koska haluasin ehtiä Amandan kanssa kehään.

Perjantai-ilta meni pakatessa ja en ehtinyt nukkua ennen junaan menoa. Junassa nukahdin ehkä minuutiksi. Seinäjoella raahasin kamat ja koirat asemarakennukseen, joka oli täynnä juopuneita ihmisiä. Perjantai-iltaa juhlineet ihmiset olivat kokoontuneet sinne lämmittelemään odotellessaan takseja. Kasasin aseman nurkkaan häkin ja laitoin koirat sinne lepäilemään. Yllättäen saimme paljon yleisöä...

Viiden aikaan vartijat kävivät häätämässä viimeiset juopuneet ihmiset pois. Olen erittäin kiitollinen, että he häätivät sitkeän ihailijankin pois kimpustani. Luin puolinukuksissa tenttikirjaani ja yritin pysyä hereillä, etten minäkin lentäisi koirien kanssa pakkaseen.

Puoli seitsemän aikaan lopulta kasasin häkin ja lähdin suunnistamaan kohti Areenaa. Olin unohtanut kartan ja minulla oli vain ohje, että pitää kääntyä asemalta vasemmalle. Onneksi vasemmalla oli iso opaskartta, josta saatoin katsoa reitin. Pääsimme ihan eksymättä perille.

Areenalla kokosin Onnin kehän viereen häkin ja tutkailin paikkaa. Aamupalan jälkeen kävimme Amandan kehässä harjoittelmassa. Meillä oli takan pari pieleen mennyttä esiintymistä ja ajattelin, että voisi olla kannattavaa harjoitella kehässä esiintymistä ennen itse koitosta. Parin kierroksen jälkeen pääsimme yhteiseen säveleen ja itsevarmuus esiintymisen suhteen kasvoi. Päästin Amandan lepäämään ja otin sen vähän ennen kehää häkistä. Harjoittelimme lisää seisomista kehän vieressä.

Esiintyminen sujuikin paljon paremmin tällä kertaa. Meillä oli yhteys ja Amanda toimi niinkuin pyysin. Juoksimme aluksi liian lujaa, mutta onneksi tuomari pyysi meitä juoksemaan toisen kierroksen hitaammin eikä rokottanut minun mokastani.

Kehän jälkeen bongailin tuttuja paikalta ja törmäsinkin moneen. (Oli mukava nähdä teitä! :) ) Katselin muutaman esiintymisen. Ystäväni esitti keskikokoisen villakoiran vähän ennen Onnin kehää ja siinä jutella ja katsellessa hänen upeaa esiintymistää tuli mieleen, että Onninkin voisi valmistaa kehään menoon. Harjoittelimme paljon sseisomista ja juoksemista ennen kehään menoa.

Kehässä Onni oli oikea unelma. Me emme koskaan ole vielä päässeet näin hyvin yhteisymmärrykseen. Se oli kerta kaikkiaan upeaa! Onni suorastaan loisti ja oli täysillä mukana. Olin siitä niin ylpeä, että meinasin pakahtua.

Kehän jälkeen huomasin, että jos jäisimme Amandan knassa ryhmäkehään myöhästyisin junasta. Pidimme pienen piknikin Sara-glennin emännän kanssa samalla kun kasailin tavaroita kasaan. Ennen lähtöämme kolme pikkutyttöä kävivät silittelemässä koiria. Sen jälkeen olemme päätyneet jotenkin juna-asemalle ja päässet junaan. Ehdimme samaan junaan pikkusiskoni kanssa. Muisku oli Leelan kanssa meitä vastassa ja auttoi raahaamaan koirat ja kamat kotiin.

Päivä oli rankka. En olisi selvinnyt ilman häkkiä. Väsymyksestä huolimatta upea kokemus. Onnin kanssa esiintyminen oli jotain ihan uskomatonta ja ei Amandan valioituminenkaan yhtään hullumpaa ollut.