Eilinen ilta meni leikkiessä. Kävin päivälenkin koirien kanssa erikseen. Onni ja Leela kävivät ensin ja koska Leela osasi ohittaa minun kanssanikin koiran ilman haukkumisia sain palkita sitä namein. Amandan kanssa lähdettyäni muistin namit taskussa ja lenkki meni leikiksi. Tarkoitus oli kokeilla kuinka hyvin Amandan pysyy paikoillaan, jos heilutan keppiä, mutta varsin pian juttu muuttuikin kepin noutamiseksi. Hiljaa tulee hyvä. Tällä kertaa heitin kepin kolmesti ja sain sen kolmesti takaisin, vaikka ensimmäisellä kerralla Amanda teki kaksi kunniakierrosta ennen kepin tuomista lopulta luokseni.
Onnistuin myös leikkimään repimisleikkiä kepin kanssa. En ole oikein saanut neitiä innostumaan sellaisista leikeistä kanssani. Se yleensä tiputtaa lelun vain käteeni, mutta nyt se innostui ihan tosissaan repimään keppiä. Hämmästyttävää miten nopeasti sillä nousi tuollaisessa leikissä kierrokset. Koko koira sykki pelkkää energiaa. Kotiinpäin kävelessä se sitten laski takaisin normaaliksi.
Vähän myöhemmin törmäsin hulavannelakana pussiini ja kokeilin mitä mieltä Amanda on siitä. Läpi meni iloisesti. Toisetkin saivat kokeilla. Varsinkin Leelaa kiinnosti temppuilu. Koska koirilla oli selvästi niin hauskaa, muutin hulavannelakanan renkaaksi. Amandalle ja Onnille se oli selvästi tuttujuttu. Leela ei ollut mokomaa estettä koskaan nähnyt, mutta siitä oli kivaa hyppiä renkaan läpi. Kaikki näyttivät vähän pettyneiltä siirtäessäni sen lopulta syrjään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti