Meilläpäs olikin innokas lenkkeilijäjoukko äsken iltalenkillä. Kaikilla koirilla oli hirveä kiire. Kuje meinasi ihan alkumetreillä jo kääntyä takaisin kotiin. Kun se huomaisi, ettei kukaan muu ole menossa takaisin, se juoksi kiireen vilkkaa muun porukan mukaan. Pikkuneiti yritti tunkea milloin Onnin, milloin Amandan mahan alle turvaan sateelta. Amanda kipitti pakoon, eihän se nyt miksikään sateenvarjoksi rupea. Onni käveli tasaiseen tahtiin eteenpäin ja kääntyi aina erisuuntaan kuin Kuje, jotn sekin oli huono suoja. Varsinkin kun sen alle ei edes mahtunut.
Voi sitä riemua, kun Kuje huomasi, että pian päästään sisälle. Se säntäsi ensimmäisenä kohti ovea vain huomatakseen, että kaikki muut pysähtyivät ja jäivät paikoilleen. Kuje kipitti takaisin ja mentiin siistinä ryhmänä ulko-ovelle.
Sisällä koittikin uusi ihmeellisyys. Kylppäriin joutuminen. Kuivumassa oli Kujeen mielestä ihan ällö tylsää olla. Sillä on niin nysä turkki, että armahdin ja päästin sen pois aikaisemmin. Onni ja Amanda jäivät vähän katkerina odottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti