perjantaina, marraskuuta 16, 2007

Onni kiidätettiin päivystykseen ja muita sairaskertomuksia

Aloitetaan Amandasta. Matka Turkuun meni muilla mukavasti, mutta Amanda-reppana kärsi matkapahoinvoinnista. Tein pienen taktisen ruokinta virheen ja annoin sille pienen annoksen ruokaa ennen lähtöä. (Samoin muille.) Ama siis tärisi koko matkan ja näytti kovin surkealta, mutta ei alkanut oksentelemaan. Turussa meillä oli mukavaa ja paluumatkakin sujui paremmin, kun tajusin jättää ruoat antamatta.

Eilen illalla olin sählyharkoissa ja sieltä tullessa oli vastassa pelottava näky. Onni istui vessassa, pallon muotoisena ja yritti oksentaa. Poika oli turvonnut ja oksennusyrityksistä huolimatta se ei saanut mitään ulos. Säntäsin kirjahyllylle tutkimaan lääkintäopukset mutta mistään ei löytynyt mahalaukunkiertymästä sanaakaan. Nettiin kysely ja kaivamaan päivystävän numeroa. Parin virheellisen numeron jälkeen, löysin oikean numeron ja eläinlääkärikin vastasi heti. Sitten soittamaan kyytiä, onneksi ystävä lähti meille kuskiksi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Ensimmäisen kerran tuli mieleen, että autottomuus voi olla jopa vaarallista.

Onni saatiin suhteellisen nopeasti lääkärin huomaan. Oli todella mukana päivystävä eläinlääkäri. Onnilla ei kaikeksi onneks ollut maha lähtenyt kiertymään. Sillä oli vain laajentuma, kaasua mahassa ja se oli ylisyönyt itsensä. Onni nukutettiin, sen maha letkutettiin, että kaasut saatiin pois. Sille annettiin mahaa rauhoittavaa lääkettä ja pari pussillista nestettä, sillä poika kärsi kuivumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotiin päästessään Onni oli jo ihan tyytyväinen, vaikka vähän pöhnässä nukutusaineesta.

Miljoonat kiitokset Jarille meidän kuskaamisesta!!

Tänään eläinlääkäriin pääsi Kuje. Sen tissit ovat kasvaneet ja minua alkoi pelottaa, että jos onkin mahdollista, että ne ovat Onnin kanssa päässeet valvomatta jossain kohtaamaan. Karmiva ajatus. Kiikutin Kujeen ultrattavaksi. Moneen kertaan katseltiin mahaa Kujeen makoillessa pöydällä, mutta maha oli ihan tyhjä. Mikä helpotus! Tissien kasvu siis johtuu valeraskaudesta ja hormonitoiminnan käynnistymisestä.

Miten meille onkin siunaantunut näin paljon hyvää onnea? Torstaiyön hätä ja paniikki vaihtui lopulta perjantaina yleiseen helpotukseen kun tajusin, että kaikilla koirilla on asiat hyvin.

3 kommenttia:

Ansku kirjoitti...

Kamalaa... Kyllä sitten kun alkaa tapahtumaan niin kirjaimellisesti alkaa :P

Onneksi Onni voi nyt hyvin ja pelkästään säikähdys, vaikka nekäään ei ole kivoja...

Mulle tulee kanssa noita vainoharhaisuuksia Duosta juoksun jälkeen, mitä jos kuitenkin jossain vaiheessa vaikka erikseen ovatkin olleet... Ihminen on hassu olento ;)

Onnea Kujeen menestyksestä Jyskylässä! :)

n-elikot blogi kirjoitti...

Onneksi Onni selvisi tosta kamalasta koettelemuksesta! Paljon pahemminkin olisi voinut käydä...

Ja onnea Kujeelle ROP:sta! Hienoa!

T: Pia & co

Adeina kirjoitti...

Kiitoksia onnitteluista :)