Perjantaina hypättiin siis Kujeen kanssa junaan. Oli melkoinen yllätys törmätä siellä länderiin. Eipä ennen olekaan tullut oman rotuista koiraa yhtä matkaa junalla. Pikkupodengoihinkin törmättiin vasta Tessan kuoleman jälkeen.
Kuje murkkuilee miehille ja sehän sai hirveä slaagin konnarista. Sinänsä ymmärrettävää, että tyttö yleensä matkustaa häkissä Aman kanssa eikä sieltä kauheasti mitään nää. Kuje haukkui ja säntäsi penkin alle. Kiskoin sen sieltä ylös ja nostin syliin. Mahtava konnari, kun vitsaili ja otti tosi rennosti tilanteen. Antoi kädenkin Kujeen haisteltavaksi.
Meillä oli vaihto ja seuraavassa junassa Kuje ei edes huomannut konduktööriä. Matka meni yllättävän rattoisasti nukkuen, vaikka etukäteen vähän pelkäsin, että neiti voisi olla rasittava. Aika hyvin se on oppinut siihen, että matkustaessa nukutaan. Seinäjoella hypättiin autoon ja sitkuteltiin Ouluun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti