Juupa joo... Kuje on näemmä juoksuisena ihan haahu. K kävi eilen täällä kokeilemassa kontaktikapistusta Kujeen kanssa, mutta pikkuneidillä oli keskittyminen aikas hakusessa. Vaan se ei ollut mitään Amandaan verrattuna, joka järsi kaksi hihnaa poikki. Kun eihän hänen korkeutensa voi millään odottaa aidassa kolmen metrin päässä. Ei tokikaan kun Kujeen kanssa vaan puuhaillaan. ARGH!!! Kyllä teki mieli vääntää koira solmuun.
Kuje menee K:n matkassa niin nätisti (siis juoksuttomana). Sitä on ilo seurata. Kontakti on hyvä ja koira innokas. No kokeiltiin piruuttaan, että mites Ama. Namit suostuis ottamaan kädestä. Meni jopa esteen ihan kivasti. Ekalla kerralla ei pysähtynyt loppuun, mutta tokalla pysähtyi siihenki. Vaan ei kertaakaan Amanda vilkaissutkaan K:n silmiin. Ja heti kun namit oli syöty, Amanda juoksi mun luo. Ai miten niin se on mun perään??
Kaksi länderiä ja niiiin erilaisia. Toisaalta molemmissa on hyvät ja huonot puolensa. kaikesta ärsyyntymisestä huolimatta, kyllä oon ihan tyytyväinen molempiin tyttöihin.
Agilityrintamalla tiedossa kesäksi kaikkea uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti