lauantaina, huhtikuuta 12, 2008

Seikkailu pitoinen loppu aika

Alkuviikko Totoron kyläilyreissusta meni aikas lekoisin fiiliksin, mutta loppuviikkoa kohden puuhailun määrä lisääntyi. Keskiviikkona käytiin porukalla lenkillä. Vieraana koirana matkassa oli Nuga, johon Totoro ihastui vallan kovasti. Kaksikko painalsi innoissaan leikkimään pitkin poikin kenttää. Hiukanko harmitti etei ollut kamera matkassa. Länderit jostain syystä aina viihtyvät Nugan seurassa ja Totski ei ollut poikkeus.

Lähdettiin käymään pikkuiltalenkillä kaupissa. Muuten ihan hyvä, mutta jossain vaiheessa minä sain valita mitä reittiä mennään. Kumma miten kaikki aina siihen suostuvat siitä huolimatta, että lopputulos on varma. Eksyttiin sitten aikas reippaasti. Oltiin iloisesti väärään suuntaan ku tuli vastaan kyltit. Varmaan ilman niitä oltaisiin päädytty vähintään Niihamaan asti. Lyhyt iltalenkki valoisassa olikin muutaman tunnin metsässä samoilu pimeällä.

Tostaina vedin elämäni ensimmäisen agilitytreenin. Siis virallisen sellaisen. Paikalla ei ollut kuin kaksi koirakkoa ja Totski, jonka olin ottanut mukaan harjoittelmaan busseilua. Meni poika ihan kivasti ekaa kertaa bussilla. Hienoista läähätystä kyllä oli, mutta muuten matka meni helposti.

Perjantaina kokeiltiin bussin lisäksi junaa. Bussiin poika käveli itse ja osasi suunnata oikeaan paikkaankin eli taakse. Torstaina varmuuden vuoksi nostin sen bussiin, mutta perjantaina kun matkassa oli kaksi koiraa ja matkatavarat niin ei paljon nosteltu. Meillä oli reilusti aikaa ennen junan lähtöä. Käveltiin kaupungilla ja Totski ihastuttu ihmisiä. Tuli huomattavasti enemmän ihmisiä juttelemaan kuin yleensä. En tiedä vaikuttiko Totoron söpö naama vai se, että oli vain kaksi koiraa. Ja olivathan ne aika suloinen pari Onnin kanssa.

Junalla Totski matkusti kuin olisi aina mennyt. Ei mulla koskaan ole yhdenkään koiran kanssa ole ollut junamatkailussa. Bussi on yleensä se vaikeampi. Juna on jotenkin paljon vakaampi eikä siitä ehkä kuulu niin paha metelikään. Sielläkin päästiin keskustelemaan kun joku nuorimies hyökkäsi Totoron kimppuun. Oikein perinteinen - miten kohdata länderi -tutustuminen. Ylhäältä, molemmat kädet ojossa, vähän selän takaa ja päähän suoraan kiinni. No Totskia ei paljon kiinnostanut siinä se seistä pönötti ja vähän ajan päästä istahti rapsuteltavaksi. Mutta joo.. kyseinen tyyppi oli koiraperheestä. Varsin mielenkiintoisia oli ja ei ihan kohdanneet mun ajatusmaailman kanssa. Eikä tulis mulle mieleen lähteä tervehtiin koiria noin.

Junalta mentiin Hellusen isovanhempien luo kylään ja oltiin siellä sit yötä. Totoro keräsi hienolla käytöksellään pisteitä. Ihan oikeasti mun tytöt ei kyllä käyttäydy läheskään noin hyvin. Totoro oli niin kiltti, melkein tekis mieli olla vaihtamatta koiria. Mutta vaan melkein. Onhan noissa tytöissä kuiteski oma viehätyksensä, vaikka osaavatkin olla varsinaisia ääliöitä sille päälle sattuessaan.

Ei kommentteja: