Viikonloppu on hurahtanut Kristiinassa "mökkeilemässä". Koirat ilahtuivat huomatessaan, että karviaiset ovat kypsiä ja niitä voi syödä suoraan pensaasta. Onni aloitti touhun ja sai pian seuraa Elmeristä ja Kujeesta. Amandalle eivät marjat maistuneet, mutta kummasti kolmenkin koiran voimin ovat marjat huvenneet pensaista. Näinköhän niitä pitäisi poimia jokunen pakkaseen ennenkuin kaikki ovat koirien mahoissa.
Vadelmia noukin rasiallisen. Pieni ja matoisia. Hyi, yök oli ällöttävää putsaillla niitä. Keittiön pöytä oli täynnä ötökän raatoja, joita hakkasin purkin kannella kuoliaaksi. Vaan en kirkunut kuin kerran, erityisen inhan näköisen ötökän pompatessa kädelleni.
Torstaina meillä oli radalla kohta jossa kokeilin sylikäännöstä. Se toimi, vaikken aluksi uskonut homman lainkaan pelaavan. Koska siitä jäi vähän epävarma fiilis, otin tytöillä muutaman sylkkäri harjoituksen. Lisääkin voisi ottaa. Välillä toimii, välillä koirat pyörii ympäri tietämättä mitä tehdä. Jostain syystä x, onnistuin myös saamaan Amandan karkaamaan putkeen, sekä hukkailemaan neitiä selkäni taakse ja karkaamaan väärälle esteelle. Kuje pysyi paremmin kädessä. Varmaan siksi, koska ohjasin lelu kädessäni.
Otin myös kontaktitreeniä. Aluksi ihan vaan pysäytys (2off2on), namipalkka, vapautus tyylillä, mutta tänään päätin kokeilla namialustaa. Kuinkakohan monta kymmentä ihmistä on mua yrittänyt saada opettamaan kontaktit sen avulla. Aika moni. Ja ihan ympäri Suomen. No tänään vihdoin kokeilin. Tytöt hahmotti aika nopeasti että nami on läpyskän päällä. Kujeella meni tähän vähän pidempään ja ensin mietin, että suostuuko se ollenkaan ottamaan namia, sillä maassa olevat makkaranpalat ei tytölle kelpaa. Lopulta juttu valkeni Kujeelle ja homma toimi oikeastaan paremmin tuolla tapaa. Se menee paremmin ihan kontaktin loppuun asti, sillä vanhalla tavalla tyttö jäi himmailemaan ylös eikä ollut ihan varma missä kohtaa sitä ois tarkoitus pysähtyä, tai sit vaan vetäisi juosten läpi.
Mun murheenkryynini eli pujottelu olisi ollut harjoittelulistalla, jos olisi paremmat kepit. Kristiinassa on vain sellaiset heppoiset maahan tökättävät ja niistä ei oikein ole hyötyä. Jos vaan energiaa riittäisi voisi iltavuoroviikolla käydä harjoittelemassa kentällä pujottelua. Muutaman minuutin harjoittelu päivittäin ois tarpeen, mutta kun kentälle pitää mennä bussilla, niin voi olla ettei nappaa. Katotaan nyt.
Otin Empun kanssakin kontakteja, putkeen menoa ja hyppäämistä. Kontaktit ja putki vetää sitä. Se tuppaa unohtamaan, että ota-käskyllä ois tarkotus jäädä ylösmenokontaktille. Koske-käsky lopussa on selkeästi sen mielestä helpompi hahmottaa, koska siihen se jää helpommin. Hyppääminen on vähän hakusessa. Luulen, että sitä pitäisi harjoitella ihan avustajan ja namikipon avulla, että sais jätkän irtoamaan kunnolla ja katsomaan edes hyppyä. Se ei hae hyppyä lainkaan, vaikka siis ihan yhden esteen kanssa harjoittelin. Nyt se lähinnä hyppää silloin kun sanon ja tuloksena on riman tippumista ja esteen katumista, esteen ohi hyppäämistä ja muuta hauskaa. Putkeen meno sen sijaan menee nätisti ja sinne se irtoo suhteellisen kaukaakin. Siitä huolimatta, että mun putket on pieniä ja kämäsiä. Vaan eipä tuolla ole mitään kiirettä. Hellunen tuskin tulee sen kanssa harrastamaan agia, joten ei haittaa vaikka menisin Empun pilaamaan. Maxi-koira on mulle jotenkin hurjan vaikea, joten en suuremmin hingu siitä kisakoiraa itsellenikään.
Onnikin pääsi ottaan pienen treenin, mutta sillä tippui rimat siihen malliin, että vaihdoin pelkkään putkeen irtoamiseen koko treenaamisen. Mä en osaa enää yhtään ohjata Onnia ku oon taas tottunu tyttöihin. Näyttää vähän siltä, että Onni joutuu nyt taukoilemaan. Mun tekis mieli kisata omissa kisoissa Aman kanssa ja en halua sotkea ohjaamista nyt ku tuntuu että mulla on sen kanssa meno taas hallussa. Kujeelleki tulis kisa-ikä täyteen, mutta sillä on kepit ja kontaktit kesken. Erityisesti kepit. Kisakirjan voisi kyllä käydä hommaamassa. Ois se kiva tänä vuonna jossain kisassakin piipahtaa, jos vaan saisi kaikki esteet opetettua. Sen suurempia ei oo kuiteskaan suunnitelmissa. Meillä on tälle vuodelle sen verran suuri budjettivaje, että kaikki mahdollinen on ollu pakko karsia. Katotaan sit jos pääsis töihin niin vois olla varaa harrastaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti