Meillä jatkuu yhä vaan taukoilu. Oma motivaatio on vähän nollassa. Koirat varmasti nauttisivat tekemisestä. Musta tuntuu, että siinä vaiheessa, kun vihdoin pääsen kentälle, mulla ei pysy yksikään koira hanskassa. Noilla alkaa olla patterit sen verran täynnä virtaa. Vaan ei energia oikeastaan edes näy kauhean paljon. Uloslähtökin on varsin rauhallinen, nyt kun aloin vaatimaan istumista ennen hihnaan kiinnitystä. Vapaana kaikki koirat räjähtää vauhtiin ja tytöt pomppii ihan hulluna. Kuje käy satunnaisesti tyrkyttämässä leluja. Vaan kyllä sen tuntee, että pinnan alla ois haluja touhuta enemmänkin.
Koiriin iski viikonloppuna joku mahapöpö. Onni on ihan riukulla. Taas kerran huomaa kuinka kiva on asustaa kerrostalossa. Herra itki viime yönä ja mun oli pakko lähteä kahden aikaan käyttämään porukka lenkillä. Kyllä ois ollu niin helppoa vain avata ovi ja päästää Onni takapihalle. Onneksi tänään on iltavuoro niin saattoi nukkua aamulla pitkään. Amandallakin on pakki sekaisin ja neiti oksensi yöllä. Heräsin tärinään ja onneksi heräsin, sillä tatusti tyttö ois oksentanu sänkyyn. Nyt ehdin raahata sen keittiöön ja laittaa vielä pienen ämpärin eteen. Kujetta ei vaivaa mikään. Joko sillä on teräsmaha tai se menee sekaisin myöhemmin. Nyt jengi vetää mun sängyllä tyytyväisenä sikeitä. Hyvähän se on koisia kun on koko yön pitäny mua hereillä.
Mä innostuin viikonloppuna värjäämään ja leikkaamaan hiukseni. Itse. Tarkoitus oli vähän lyhentää ja värjätä vaaleaksi ja laittaa vähän punaisia raitoja. No... Blondia väriä näistä saa hakea, punaista on sitäkin enemmän. En tiedä kuinka itse nyrhityn näköiset nää on, mutta ainakin ne on lyhyemmät. Pahimmassa tapauksessa muisku varmaan passittaa mut jossain vaiheessa kampaamoon. Hiukset on kuitenkin uusiutuva luonnonvara, joten olkoot mitä on. Voishan ne pahemmaltakin näyttää. Ja ne saa sentään vielä ponnarille, jos oikein kovasti ahdistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti