Jouluaikojen junamatkat ovat aina omanlainen koettelemuksensa. Onni jäi porukoille, joten matkassa oli vain läntsyt. Juna oli ihan tupaten täynnä ja jouduin kiilaamaan häkin puoliksi käytävälle. Onneksi tytöillä oli häkki, jossa saattoi lekotella. Olisi ollut kymmenen kertaa tuskaisempi matka ilman sitä.
Juna oli puolisen tuntia aikataulusta myöhässä. Ajattelin, että päästään Tampereella nopeasti pois, jos laitan häkin kasaan suht' ajoissa. Laitoin häkin kokoon ja tytöt jäivät lattialle jalkojeni juureen. No sehän ei Amandaa miellyttänyt yhtään. Ensin neiti raaputti tassulla polvea, mutta kun en reagoinut, se keksi raaputtaa naamaa. Ai, että sattui kun terävät kynnet veti ilkeet naarmut silmään. Hyvä, ettei pahempaa sattunut kuin verinen naarmu. Olipahan kiva maanataina töissä sanoa viettäneensä rauhallista joulua kotona. Ei kovin moni kysynyt olenko saanut turpaani......
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti