Kohta puolen n-elikon porukat kurvailevat pihaan ja kaappaavat minut tyttöjen kanssa matkaansa ja sitten huristetaan kohti Kemiä. Tultiin Ouluun vasta perjantaina, sillä nukahdin töiden jälkeen enkä päässytkään yöjunaan. Eilinen meni vähän väsyneesti ja olisi voinut luulla, että viime yön olisin nukkunut. Mitä vielä. Ensin unohduin koneelle. Kun pääsin nukkumaan niin Onni protestoi alkuun, ettei mahdu sänkyyn ja sitten Amanda halusi siinä kahden aikaan ulos ja loppujen lopuksi olen nukkunut tuskin silmäystäkään. Vä-syt-täää...
Tavoitteena olisi Amandan kanssa saada kohtuulliset kepit kaikille radoille. Ratafiilis toivon mukaan samanlainen kun Liedon viimeisen startin loppusuoralla. Mutkatonta yhdessä tekemistä ja mielellään jos saisi kaivettua jostain takataskusta sujuvaa ohjaamista. Kujeenkin kanssa toivon onnistuneita keppejä. Jos se vaan pysyisi käsissä ja meillä olisi hauskaa, olisin äärimmäisen tyytyväinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti