tiistaina, helmikuuta 17, 2009

Mietteitä kakkosiin noususta

En voi vieläkään uskoa todeksi nousua. Vielä vähemmän todelta tuntuu ensimmäinen kisa kakkosissa. Sieltä tuskin olisi nollaa tullutkaan, jos radalta olisi löytynyt kepit.

Viime vuosi meni agin ja kaiken muunkin harrastamisen suhteen vähän pieleen. Aman kanssa startattiin kaksi kertaa ja molemmista kisoista tuli muistaakseni hylly. Silloin oli ohjaaminen ihan hakoteillä. Amanda oli juuri toipunut keskenmenosta ja meillä ei ollut alla kovin montaa treenikertaa. Olin lähinnä treenannut Onnin kanssa ja sitä pitää ohjata ihan erilailla.

Ihan hyvää on vissiin kisatauko tehnyt kun näin hienosti on alkanut alkuvuosi. Oikeita treenejä ei tähän vuoteen ole mahtunut vielä yksiäkään. Se mikä on hämmentävää on, että niin toivottaman surkeilla keppien suorituksilla ollaan päästy näin pitkälle. Kai Amandassa on sitten muuten niin paljon vauhtia, että ykkösten aikoihin ehti, vaikka pujotteluun tuhlattiin kymmeniä sekunteja.

Vaikken vielä ihan pysty sisäistämään luokanvaihtoa, se on sinänsä varsin hyvä juttu, sillä nyt kaikki koirat kisaavat eri luokissa. En tiedä pääsenkö Onnin kanssa kovinkaan usein kisaamaan, mutta on sinänsä helpottavaa että tytöt ovat eri luokissa. Eipä nuo muutamat kisat ottaneet koville juosta molempien kanssa, mutta auttaahan se vähän keskittymään vain toiseen kun ei tarvitse rataan tutustuessa miettiä kummankin kannalta ohjaamista. Toisaalta länderikaksikko on aika samanlaisia ohjattavia. Vielä ainakin.

Muutamaan kakkosen starttiin Ama onkin jo ilmoitettu. Sitä ennen pitäisi varmaan harjoitella keppejä... Noihin kisoihin ei ole oikeastaan tavoitteita. Lähinnä haluan hahmottaa millaisia kakkosluokan radat ovat. Tästä ensimmäisestä radasta ei jäänyt juuri mielikuvaa kaiken paniikin keskeltä.

Sikäli mikäli Kujeen astutus onnistuu ja tyttönen lähtee mammalomailemaan Kipalaan, niin tarkoitus olisi sen jälkeen keskittyä enemmänkin Amandan agiin. Nyt keskittyminen jakautuu molempiin, vaikkei Kujeen kanssa mitään tavoitteita olekaan. Jos siihen mennessä saisi jonkinlaista tuntumaa kakkosten ratoihin voisi ehkä alkaa panostaa ohjaamiseen ja kenties jopa yrittää metsästää lisää nousunollia. Katsotaan nyt kuitenkin ensin nämä muutamat radat ja asetellaan tavoitteet vasta niiden jälkeen. Tähtäimessä on pääsy kolmosiin, mutta kuinka monen vuoden päästä, sen näkee sitten myöhemmin. Kunhan nyt ensin rauhassa totuttelisi kakkosissa oloon.

1 kommentti:

n-elikot kirjoitti...

Varohan vaan, tuolla menolla olette Amandan kanssa kolmosissa ennen kuin kerkeet kissaa sanoa :).

Blogissamme olisi sulle kuvahaaste.

-Pia-