maanantaina, marraskuuta 23, 2009

Tuplahopea

Niin se aika on taas kiitäny hirveä vauhtia. Kujeen ja Aman kanssa ollaan kummiski nyt päästy ihan kivaan treenirytmiin. Vain joka toinen viikko päästään ohjattuun treeniin, mutta se onkin tosi hyvää treeni joka kerta. Vaikeeta on ja tuntuu että puolet ajasta hakkaa päätään seinän, mutta kyllä siinä vaan oppii. Tää on just sitä mitä tartten ja vaikeudesta huolimatta tykkään kovasti. Meillä on tosi kiva ryhmä. Samoin mun vetämäni ryhmä on mahtava ja on ollu tosi kivaa koulutella.

Eilen käytiin testaamassa opittuja taitoja Tamskin kisoissa. Kujeen eka lähtö oli V:n kanssa ja toka startti sit mulla. Aman molemmat lähdöt ohjasin ite. Joka radalla oli eri tuomari. Ratoja pyöri kaksi yhtä aikaa ja mun mielestä oli ihan hyvin järjestetyt kisat.

Johanna Wüthrichin rata aloitti päivän. Kuje oli radalla vähän haahu, mutta V sai tytön pysymään matkassa. Muutama kaarre sinne tuli, mutta puhtaalla radalla maaliin. Se olikin Kujeen eka nolla. Hyvä V ja Kuje!

Johanna Nybergin radalle vain Kujeen itse. Rata oli selkeä ja mukavan tuntuinen. Mulle ei ihan auenneet ohjauskuviot, mutta kun Kujeella oli jo nolla, niin tuntu ettei tartte sen kummempaa tulosta ees yrittää tehdä. Siinä vaiheessa kun astelin suunnittelemaani lähtö kohtaan ajattelin vain, että pieleen menee, mutta väliäkö tuolla. A:lla Kuje jäi kummallisesti jumittamaan, mutta tuli lopulta alas asti. Se on niin ärsyttävä juoksujen jälkeen ja tää tulee vaan paheneen. Putkeen ei meinannu irrota niin millään. Mutta kepit meni hyvin. Hitaasti tosin, mutta haki sinne kivasti. Pikkasen töksähti yhdesä käännöksessä kun Kuje ei irronnu hypylle, mutta meni se siitäkin sit hienoisen sählingin jälkeen. Loppu suora oli kiva ja hyvillä mielin maaliin. Kujeen toinen nolla ja hopealle taas.

Anne Huittinen oli tehnyt ensimmäisen kolmosten radan ja se oli onneksi suhteellisen helppo. Rataan tutustuessa tuli tunne, että tästähän oikeasti vois selvitä hengissä. Mulla ei ollu mitään muuta tavotetta ku päästä lähdöstä maaliin. Ennen starttia oksetti ja tärisytti. Ei ihan niin kauheeta ku kakkosten eka startti, mutta aika riekaleina olin. Radalla oli pöytä ja mun sydän löi niin kovaa, ettei ollu oiekin tietoa, että missä vaiheessa siitä viimenen piippaus kuului, mutta se meni oikein koska saatiin tulos. Mä söhlin (tietysti) kepit. Ensin annoin Aman hakea tokaan väliin ja sit heitin sen väärälle puolelle. Seuraavan kerran vedin henkeä pöydällä. Jotenkin olin niin keskittyny siihen pöydällä oloon, että en yhtään aatellu, ett puomille pitäis saada suorempi linja. Luulen, että puomilta tullu vitonen tuli siis ylösmenolta. Tuloksena 15+yliaikaa. Oujee! Meidän eka tulos kolmosista :D

Sari Mikkilän rata oli vaikeampi ja olen niin iloinen, että tää ei ollu meidän eka rata, sillä mä oisin ehkä voinu kuolla kauhuun. Meinasin nytkin jo kuolla vaikka atstalla oli tieto, että voidaan ihan hyvin selvitä kolmosten radasta hengissä. Mulla ei ollu mitään hajua miten ohjaan. Ama-kulta oli niin ihana ja paikkas mun sähellyksiä. Reppana oli ihan hermona itekin ja joutu mua rauhotteleen. Se meni niin kiltisti. Yhdessä välissä heitin sen vähän liian pitkälle ja Ama kiersi koko aidan. Se on niin tottunu näihin mun mokiin, että kiltisti kiersi koko aidan ja hyppäs sen sit ihan oikein, että mun sählingistä huolimatta tästäkin radasta tuli tulos. Tuloksena 5+hirveän paljon yliaikaa.

Tosi hyvä päivä meillä. Oli tosi kivaa kun paikalla oli hirveästi kavereita. Ja ihanasti seurakaverit tuki, en ois selvinny varmaan Aman starteista muuten. Ihana oli myös nähdä Chili ja Flii ohjaajineen pitkästä aikaa.

Oli kauheen lohdullista, että Kujekin vihdoin sai nollia. Sen kanssa on aina ollu jotain pientä ohjausmokaa. Tai vaihtoehtoisesti koira lähtee ihan lapasesta ja koko rata päätyy karmeaan hyllyyn. Nyt radat oli laiskoja, mutta homma toimi. Kujeessa näkyy treenaamattomuus, mutta jospa siihen nyt alkais treenaaminen sit auttaa. Aman kanssa ollaan aika toivottomia kolmosissa. Mulla ei tosin siellä oo tavoitteena vielä hetkeen muu kuin oman pään kokoaminen. Kunhan saan hermot kasaan ja alan henkisesti kestää vaikeampia ratoja niin voidaan alkaa tosissaan mietti ohjaamista.

Tälle vuodella ois Kujeella 4 starttia Oulussa ens viikon loppuna ja sit Turussa ois kolme viel sen jälkeen. Amalla on vaan kaksi Oulussa. Sit alkaa joulutauko ja voidaan mietiskellä suunniitelmia ja tavoiteita ens vuodelle.

1 kommentti:

Ansku kirjoitti...

Onnea Kujeelle nollista ja Amalle kolmosluokan korkkauksesta! Siitä se lähtee :))