Aloitin Pilan kanssa. Tehtiin pätkissä eikä 23:sta esteestä menty lopulta kuin 12. Pila ei ollut nyt ihan niin kierroksilla kun se pääsi ensimmäisenä ja meillä meni itseasiassa todella hyvin. Muutaman kerran se pääsi roikkuun mun hihasta ja kerran karkas toiselle radalle moikkaan Celloa, mutta pääasiassa se pysyi näpeissä.
Alun ohjauskuviota otettiin niin, että heitin aluksi kakkoshypyn oikean puoleisen siivekkeen kohdalta yli ja nappasin sit oikealla kädellä mukaan kolmoselle, sekä sylkkärillä pyöräyttämällä vasemman siivekkeen puolelta ympäri. Sylkkäri toimi Pilan kanssa loistavasti. Aman kanssa otettiin suosiolla samaan kohtaan toi ensimmäinen tapa, mutta siinä piti muistaa jarruttaa ennen hyppyä ja jäädä käden kanssa odottamaan siivekkeen viereen ja ohjata pieni pyöritys. Jos Amandan kanssa lähti liikkeelle, niin se vaan jatkoi matkaa jonnekin huitsinnevadaan ja kolmoselle meno vaikeutui. Kun malttoi odotella sen pyörityksen Ama tuli hienosti siivekettä nuollen ja meni nätisti kolmoselle. Sylkkärissä Pilan kanssa piti muistaa lähteä ajoissa liikkeelle, koska muuten neloshyppy oli tosi vaikee saada mukaan. Molemmat meni hienosti vitosputkeen, vaikka vähän jännitin erityisesti Pilan kanssa puomia.
Seiskahypylle kokeiltiin myös eri vaihtoehtoja. Mulla oli alkuperäisenä suunnitelmana todella kaamee siksakki. En oikein tiedä mistä se ees putkahti mieleen. Tein seiskahypyn takana pakkovalssin, mutta tein sen oikean siivekkeen luona, enkä suinkaan loogisesti vasemman, sitten vielä takanaleikkaus ysiputkeen. Kokeiltiin Amsin kanssa ja ihna järkyttävät kaarrokset. Amanda luki kutosputkesta tullessaan seiskahypyn hylkypuolelta, mutta lähti mukaan pakkovalssiin kun olin tarpeeksi sitkeästi odottamassa. Mitään järkeä tuossa ohjauksessa ei kyllä ollu.
Pilan kanssa toimi seiskalle takaakierto ja sit ysiputkelle takaaleikkaus. Sen sai vielä kympille hienosti leikattua, kun sen kanssa noita takana leikkaamisia on niin paljon helpompi tehdä kuin Amandan. Amandalle taas toimi paremmin pakkovalssi vasemman siivekkeen puolelta ja kun se lähti pakkovalssiin, niin piti tehdä persjättö, ja muistaa käskyttää ajoissa ysiputki ettei Ama kääntynyt kasilta väärään suuntaan. Ja sit piti juosta täysiä että ehti tekeen kymppihypyllekin persjätön. Se toimi hienosti pienin kaarin. Takanaleikkauksilla kaikki vaan valui ja vanui minne sun sattuu.
Amandan kanssa jatkettiin rata pätkissä loppuun asti. Törmättiin taas ihanaan keinuongelmaan. Eka kerta meni ok, sen jälkeen tökki. Äh ja pöh. Tiedä mitä sen kanssa keksis. Meidän kontaktit on muutenkin niin kauheet. Huoh! Saatiin tehtyä A hyvin (enkä edes palkannu..) Mua jotenkin epäilytti, että se kohta ei millään onnistuis kun 15 hyppy oli takaakierto jonne tultiin keinulta. Me tosin ei tultu keinulta vaan paikoiltaan keinun edestä.
Kun sen vihdoin sai takaakiertoon, niin loppu sujui kuin itsestään ja ehdin hyvin keppien luo varmisteleen. Kauheen vaikee vaan oli pitää linja niin, että Ama ei karannut A:lle tai hypänny 15:sta hylkypuolelta suoraan. Ja sitten se että ois pitäny liikkua eikä pysähtyä. Töks, töks. Vaikeeta. Keppien jälkeen jankattiin mun linjaa ja sitä kun Ama haahuili kun ei se tienny mikä este ois seuraava. Aina se meni oikein putkeen, mutta vaan sen vuoksi, että vaihtoehdot oli sen mielestä molemmat (keinu ja puomi) typeriä.
Lopussa tuli taas kiva pyöritys kun siihen keksittiin Amandalle toimiva ohjaus.
Aluksi yritin pyörittää 22 hypyn vasemmanpuolesen siivekkeen kohdalla, mutta vaihteeksi taas homma valui. Jos jäinkin 21 hypyllä taakse ja tulin kutsuun 22 hypyn oikean puoleisen siivekkeen kohdalle, niin Ama tuli hienoin pienin kaarin. 22 hypyllä piti muistaa ottaa se taas tarkasti käteen, että saa sen siivekettä nuollen mukaan ja sit pystykin huiskauttaan 23:lle. Tää oli kiva kohta ja jäi hyvä mieli kun tuli oivallus ja onnistuminen. Jee! Hyvät treenit :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti