Keskiviikko aamuna juuri ennen töihin ja kouluun lähtöä saimme muiskun kanssa kauhuksemme huomata, ettei hanasta tullut vettä. Auoimme hanaan kauhistuneena, mutta vettä ei tullut pisaraakaan. Onneksi saimme vesilasien pohjilta ja kannuista kerättyä vähän vettä koirien kuppeihin, etteivät ne nääntyneet sillä aikaa kun olimme poissa.
Tullessani koulusta vesi alkoi taas virtaamaan. Onneksi! Illalla meille kokoontui luokkalaisiani viettämään iltaa. Meillä ei olekaan ollut vielä näin paljon väkeä, mutta koirista ihmisten tulo oli vain hauskaa. Ne pyörähtelivät syleissä ja rapsuteltavina ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä tilanteeseen.
Hiipiessäni yöllä takaisin kotiin, Leela ilmoitti, ettei meille tähän aikaan sovi tulla. Päästessäni huoneeseeni missä koirat olivat odottamassa, selvisi miksei Leela olisi halunnut mimua takaisin. Se oli purkanut roskiksen lattialle..
Ei mikään kaikkein paras päivä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti