Eilen oli Hyvinkäällä länderien päänäyttely. Sinne oli ilmoitettu 22 läntsyä. Lisäksi paikall järjestettiin DNA-näytteiden keräys epilepsiatutkimusta varten, joten paikalla oli paljon turistikoiriakin. Todella erinomainen tilaisuus nähdä paljon ländereitä.
Pääsin Amandan kanssa sijoituskasvattajan matkaan ja mukaan tulivat myös Cello ja Aasa. Cello oli ilmoitettu näyttelyyn ja Aasa tuli antamaan verinäytteen. Loput Kipalan länderilaumasta jätettiin kotiin hoitamaan Onnia.
Onni oli hyvin, hyvin katkera huomatessaan, etten aikonut ottaa sitä mukaan. Se rysäytti itsensä oven läpi ennenkuin ehdin ovesta ulos ja huusi kuin hullu. Oli se lopulta rauhoittunut tajutessaan, että me tosiaan lähdimme ilman sitä ja ryöstänyt Pipun lelun itselleen.
Amandan kanssa oli viimeksi esiinnytty kehässä Tuurissa ja me olimme ainoa koirakko siellä. Oli vähän erilaista olla sisätiloissa kaiken metelin keskellä. Vähän ennen kehää kävimme antamassa DNA-näytteen. Tarkoitus oli antaa se kehän jälkeen, mutta aikataulu vaihtui. Pyysin, että Amandasta voitaisiin ottaa näyte pöydän sijaan, niin että se on sylissäni. Ajattelin, ettei vain tule huonoa kokemusta pöydällä juuri ennen esiintymistä. Näytteenotto sujuikin ihan mutkattomasti.
Kehässä meillä sujui pöydällä olo hyvin siihen asti, että tuomari halusi mitata Amandan. Amandaa kauhistutti mokoma laite, joka tuotiin sen luo. Summittainen mitta saatiin lopulta. Täytynee harjoitella mittaamista. Olen vähän miettinyt, että sen suhteen jotain voisi tehdä, mutta asia on aina jäänyt. Jospa siis tänään aloittaisi mittausharjoitukset.
Mittaamisen jälkeen me emme suuremmin kehässä loistaneet. Yllättävät käänteet (kuten mittaaminen) saavat minun ajatukseni sekaisin ja keskittymiseni hajoaa. Juokseminen sujui vähän puolittaisen hajamielisesti ja seisottaessakaan en saanut Amandaan oikein kontaktia. Omista mokista huolimatta jäi näyttelystä positiivinen olo. Tuomari oli mukava ja pidin hänen tavastaan käsitellä koiria. Kehän laidalla oli mukava jutella ihmisten kanssa. Ländereitä piisasi ihailtavaksi. Mainittakoon erikseen Amandan veli Peetu, jonka vihdoin tapasin.
Terkkuja vain kaikille tutuille ja tuntemattomille länderien omistajille ja niistä haaveileville! Kiitoksia mukavasta päivästä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti