tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Myrkyttäjiä paossa

Mikä ihme siinä on, että joka kerta kun...
- koirat käyttäytyvät kuin lauma paviaaneja
- olet itse äärimmäisen kiukkuinen
- raahaat miljoonaa pussia ja reppua
- olet hikinen ja huonosti pukeutunut

... joku pysähtyy kysymään rodusta.

Näin on käynyt ennenkin. Myrkyttäjät tulivat sovittuun aikaan ja yritin saada nartut mahdollisimman nopeasti ulos. Mukaan oli pakko ottaa reppu, jossa oli epämääräistä sälää varmuuden vuoksi ja miljoona muovipussia, roskia, pulloja jne. Leela ja Kuje räksyttivät miehet pystyyn samalla kun yritin taiteilla kaikkine kamppaineni ulos ovesta ja eikös toinen miehistä halua tietää minkä rotuisia isommat koirat ovat.

Saatuani ensin karjuttua nartut hiljaisiksi, yritin vastailla epämääräisesti kysymyksiin. Oli varmaan todella selkeää. Amanda punki kokoajan miehen syliin. Yritä siinä nyt vakuuttaa, että se on niistä kahdesta se ujompi. Saatuaan suunsa vihdoin tukittua Kuje tunki vuorostaan miehen syliin, juuri kun selitin kuinka se ei ole kovinkaan tottunut miehiin. Koirat selkeästi sabotoivat esittelyäni.

No olipa hyvää harjoitusta Kujeelle miesten kohtaamisesta. Harkitsen yhä sitruunapantaa...

Pakosuunnitelma oli pullojen palautuksen ja roskien kiikuttamisten jälkeen suunnata Kauppiin. Onneksi märkää luntakaan ei enää siinä vaiheessa tipahdellut taivaalta. Meillä oli loppujen lopuksi ihan mukava lenkki tyttöjen kanssa. Hypättiin vaan ensimmäisestä puskasta vähän keskemmälle puita ja seikkailtiin sinne tänne. Välillä käytiin heittelemässä aukealla lumipalloja ja sitten taas seikkailtiin.

Nartut myrkyttäjiä pakossa

Tässä vielä tyttöjen yhteinen lumipallon metsästys. (Vaikka Kujetta ei nyt paljoa näykään.)

Lumipallohyppy

Ei kommentteja: