Elmeri saapui
Joillekin ihmisille puhkeaa yllättävä allergia koiranpennun kasvaessa. Aika usein tapauksiin liittyy iso, sekarotuinen, riehakas pentu, joka vaatisi jämäkän tapakasvatuksen. Lauantaina 12.1 pitkien keskustelujen jälkeen Helluselle palautui Elmeri-poika. Eipä tässä sitten muuta kuin tutkailemaan, miten helposti näistä aineksista syntyy uusiolauma.
Mietteeni koirien suhteen menivät aika nappiin. Onnista oli aluksi tosi hienoa saada Elmeri kylään, mutta kun se tajusi, että Elmeri onkin jäämässä pitemmäksi aikaa ja haluaisi kokoajan leikkiä, Onnin mielenkiinto lopahti. Koska Elmeri on vielä nuori, Onni ei koe sitä uhkaavana, vaikka Elmeri onkin iso ja musta, mikä yleensä herättää Onnissa vähän närää. Pojat ovat tulleet hyvin toimeen.
Amanda on Kipan luona asuessaan tottunut isoihin koiriin, mutta se silti vähän väistää niitä. Elmeri oli Amandan mielestä aluksi ihan kamala. Kun Amalle valkeni, että Elmeri onkin vain nuori poika, se muuttui heti asteen verran kivemmaksi. Niin kauan kun Elmeri ei tunge liian lähelle, poika on ihan ok neidin mielestä.
Kuje pelkää isoja koiria jonkin verran ja Elmerin tulo oli järkytys. Tyttö purisi ja ärisi. Elmerin mielestä Kuje on luonnollisesti kaikkein kiinnostavin ja se haluaisi kovasti leikkiä. Kujeelle Elmerin sietämiseen meni kaikkein pisin aika. Sunnuntaina pelko oli muuttunut uhmailuksi. Kuje on viitisen kuukautta vanhempi ja Elmeri on luonteeltaan hyvin kiltti, joten Kuje keksi olevansa ylempänä ja saavansa määräillä.
Amanda laumauttajana
Sunnuntaina lähdin kotiin vain Onni ja Kuje mukanani. Amanda jäi Elmerin ja Hellusen seuraan. Amanda on paras laumakoira. Halusin nopeuttaa Elmerin laumautumisprojektia ja Amanda oli siihen työhön kaikkein taitavin.
Viikolla kuulin pääasiassa hyviä uutisia Hellusen luota. Amanda oli leikittänyt Elmeriä ja pitänyt sen myös ruodussa. Molemmilla koirilla oli piisannut paljon puuhaa ja ruoka oli maittanut hyvin. Saivatpa leikkiä vielä Sakenkin kanssa ja kyläillä.
Jengi kokoontuu saman katon alle uudelleen
Torstaina kiivettiin Onnin ja Kujeen kanssa taas bussin kyytiin. Olipa upea nähdä miten hyvin Amanda ja Elemri tulivat juttuun. Vaikka olin kuullut sen puhelimessa, niin ei se ihan sama asia ole kuin nähdä se omin silmin.
Elmeri oli selkeästi muuttunut Kujeen ja Onnin silmissäkin tutuksi koiraksi. Onnia ei kiinnostanut tippakaan ja Kuje oli vähemmän puriseva. Taas sunnuntaita kohti mentäessä Kuje alkoi sulaa hitusen enemmän. Lauantaihin mennessä Kuje suostui jopa leikkimään Elmerin kanssa vähän leluilla. Amandan tosin piti vahtia tilannetta ja katkaista leikki heti jos Kujeen kierrokset alkoivat nousta liian korkeiksi.
Olen hämmästynyt miten hyvin Amanda on ottanut emon/vanhemman roolin nuorten kanssa. Kujeen tulon myötä Amanda muuttui asteen verran hoivailevammaksi. Se putsaa joka aamu Kujeen silmät ja katsoo sen perään tosi tarkasti. Elmerin ja Kujeen leikit se piti upeasti ruodussa. Antoi niiden painaltaa, mutta heti nähdessään, että tilanne alkaa mennä liian rajuksi, erotti ne hyppäämällä väliin tai tiukalla ärähdyksellä.
Tällä kertaa sakki jakautui sunnuntaina poikiin ja tyttöihin, Onnin jäädessä hellusen hoiviin täksi viikoksi. Tyttöjen kanssa saammekin nyt siirtyä pariksi tunniksi ulkosalle odottelemaan, että myrkyttäjät saavat työnsä tehtyä. Luonnollisesti ulkona sataa räntää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti