Onnihan oli viime viikon Elmerin seurana Kristiinassa. Viikonloppu
vietettiin yhdessä kaverini mökillä Rymättylässä. (Onneksi heillä ei
ole koiria..) Ihan ensikohtaamisella huomasi, että koirat alkaa jo olla
tuttuja. Kujekin on lopettanut purraamisen ja vaihtanut sen
leikkivaihteeseen. Elmeri ja Kuje leikkivät vähän väliä. Siinä alkoi
kaksijalkoja jo kovasti touhu kyllästyttää kun mökki ei mikään
jättikokoinen ollut ja leikkimistä piti tietysti harrastaa sisällä.
Olen tottunut suurempaan porukkaan ja tiedän kyllä mitä, että elo ison lauman kanssa on erilaista. Sitä on syytä ottaa erilaisia asioita huomioon. Esimerkiksi ruoka on aihe, joka aiheuttaa joskus närää, samoin lelut. Onni on kiihkeä molempien suhteen. Ei siis kannata heittää Elmerin lelua Onnin päähän, jos ei välttämättä halua aiheuttaa tappelua. No lelun ollessa jo ilmassa tajusin, että virheliike. Sääli, ettei se pysähtynyt ajatuksen voimasta vaan kopsahti Onnin päähän. Seurauksena oli Elmerille pieni reikä korvaan. Toinen tilanne tuli Elmerin sännätessä ahtaassen tilaan toisen herkulle. Molemmat tapaukset olisi saanut ennalta ehkäistyä ihan pelkästään ajattelemalla vähän enemmän. Joskus sitä vain on niin tyhmä. Onneksi Elmerin korva umpetui äkkiä.
Kujeen ja Elmerin leikkimisten suhteen annan Amandan valvoa, etteivät leikit mene liian rajuiksi. Helpompaa sillä tavoin. Tällä viikolla Kristiinaan pääsi Kuje, vaikka epäilin, että nuoriso ei muuta tee kuin ajaa Hellusen hulluksi leikeillään. Hyvin siellä on mennyt ja leikit pysyneet kohtuudessa. Muuten koirat ovat kyllä ääliöitseneet ja olleet korvattomia lurjuksia. Kuulostaa siis meno varsin tavalliselta. Onni ja Amanda sen sijaan ovat kuin kaksi enkeliä. Reilu jako :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti