A-uts. Eipä sitä voi äskeisestä päivälenkistä muuta kommentoida. Hyvä jottei nenä murtunut. Kumarruin päästämään Leelaa irti kun Amanda tuli ja tyrmäsi mut. Se on taas ihan into pinkeänä ja purkaa sitä pomppimiseen. En kauheasti kiitellyt, mutta kiroilin oikein mehevästi.
Oli kiva katsella narttujen riemua juosta lumessa. Siis länderit juoksi, leikki ja peuhus ja Leela kipitti selän takana siististi. Sitä on niin hyödyllistä pitää irti. Ottaa oikein ilon irti vapaudesta. Onni ei päässy vapauteen kun se ois jumittunu terrierivaihteella taas jonneki. Loppujen lopuksi vaan tallusteltiin nopeasti kotiin eikä jäätykään nauttimaan kauniista päivästä ja napsimaan kuvia leikkivistä koirista, ihan vaan koska mun nenää särki (ja särkee yhä), eikä mulla sit toisekseen ollut kameraa mukana.
No kohta ois agitreenit Kujeen kans ja se oli ottanu tiskipöydältä jäisen Neu-pötkön ja vetänyt siitä puolet napaansa kun jätin sen pitkästä aikaa yksin keittiöön. Että eipä sit palkata namein...
On päiviä jolloin länderit on niiiiiiin kivoja.
Niin ja meillä meni putket tukkoon eilen. Elämä on kivaa ja auvoista.
1 kommentti:
"On päiviä jolloin länderit on niiiiiiin kivoja."
Niin, ja sitten niitä aivan toisenlaisiakin länderipäiviä. ;-)
Lähetä kommentti