Jyväskylän näyttely

Aamu alkoi loistavasti. Lähdettiin vähän myöhään juna-asemalle. Meitä oli näyttelyyn lähdössä Leela, Kuje, muisku ja minä. Hellunen heitti poikien kanssa meidät asemalle. Juuri kun hän oli ottamassa takaa kevythäkkiä, Onni päätti, että sitä ei matkasta jätetä ja ampaisi autosta kuin ohjus. Miten Onni, joka ikinen kerta ajoittaa tälläiset tempaukset siihen kun on hirveä kiire? Sain kutsuttua Onnin luokseni ennenkuin se ehti autojen alle ja Hellunenki onnistui pyydystämään Elmerin, joka tietenkin myös hyppäsi autosta ja lähti Onnin perään. Ehdittiin kaikesta huolimatta junaan ja päästiin ongelmitta Jyväskylään.

Leelan ja Kujeen kehät oli päällekäin ja hallin vastakkaisissa päissä. (Tietenkin..) Elättelin toivoa, että toinen menis hitaammin ja toinen nopeammin, mutta vähän pahalta alkoi näyttää. Paniikki soitto Pialle, joka lupas, että Pasi esittää Kujeen jos en itse ehdi. Niin sit jätin muiskun vahtimaan Kujetta ja menin kääkkäkehän luo odottelemaan.

Leela oli ihan rauhassa siihen asti ku muisku käveli meidän ohi ja sen jälkeen se alkoi vain etsiä sitä väkijoukosta. Mietin, että oisko pitänyt mennä sittenkin muiskun viereen odotteleen, mutta jäätiin paikoillemme. Myöhemmin todettiin, että ois parempi lähteä kehään niin, että Leela tietää missä muisku on. Ens kerralla sitten.

Kehässä hämmennyin ihan täysin kun siellö oli niin paljon porukkaa ja kaikki koirat oli ihan vierekkäin. Ihan erilaista kun länderikehässä. Seisottaminen ei onnistunut kun molemmat vaan haahuiltiin. Lähdettiin porukalla kiertämään kehää ja yritin saada hihnaa toiseen päähän fiiliksen, että ollaan vähän ku lenkillä, että Leela kattois eteenpäin eikä tapittais mua silmiin. Joo'o, vähän turhan hyvin sain vakuutettua ku Leela sit pissas kehään. Käytiin vielä ennen kehiä koirien kanssa pitkä lenkki ku meillä oli niin hyvin aikaa, että ei sillä hätä ollut. Näitä nyt sattuu.

Yksilöarvostelu meni vähän paremmin. Pöydällä Leelan hätä laski ja korvat meni ruttuun. Mä näin sen naamasta miten se ajattelin "voi mätä, jouduin eläinlääkäriin". Siinä vaiheessa ku tuomari tutki Leelaa, se vähän piristyi. Pitää enemmän harjoitella pöydällä oloa ja silleen, että ollaan sisällä. Kahdesti ollaan harjoiteltu ja molemmilla kerroilla ulkona. Liikkeet meni toisaalta ihan ok ja toisaalta vähän kökösti. Mutta Leela ravas, vaikka katteliki lähinnä mua. Tuloksena EH, johon oltiin tosi tyytyväisiä. Ennen kaikkea meillä oli Leela kanssa kivaa yhdessä ja oli aika voittajaolo mennä sen kanssa, vaikken kauheen hienosti osannut tällä kertaa handlata. Jätin Leelan muiskulle ja säntäsin kohti läntsykehää. Leela oli joutunu avoimen luokan kisaan uudestaan kun oli tullut vain yksi ERI. Onneksi joku suostui viemään sen ehään ja Leela sit sijoittui kolmanneksi. Mahtavaa!

Kujeen näyttelypäivä oli käynnistyny sillä, että joku nainen talloi sen jalkoihinsa ja jatkui sillä, että joku chihunainen pomppasi mun kevythäkin lyttyyn Kujeen ollessa sisällä. Onneksi ei ollut Kujeen eka näyttely. Ei se ollut häkin lyttääntymisestäkään moksiskaan. Tosi reilu se akkeli. Kenelle tulee mieleen hyppiä häkkien yli, kun ei omaa ponnistusvoimaa ees sen verran, että siitä pääsis yli..

Kaivoin Kujeen siis häkistä ja harjoiteltiin vähän näyttelykuviota. Oma olo oli aika epätodellinen. Jännitys ja riemu Leelan kehässä olosta iski päälle ja siihen sekoittui vähän lisää jännitystä siitä, että piti vielä Kujeen kanssa mennä kehään. Meidän kehä meni vähän miten sattuu. Kujeella onneksi on aika hyvin muistissa mieten siellä mennään, koska mä olin vähän pihalla koko ajan. Tuomari tutki Kujeen maassa. Se meni hyvin. Kujetta ei kauheesti kiinnostanut, kun siinä seisoi ja antoi tuomarin kopeloida. Seisotus meillä meni kans kivasti.

Siinä vaiheessa ku mä sain VSP-ruusukkeen havahduin sen verran, että kysyin Pasilta, että jos nyt otetaan se yhteiskuva tuomarin kanssa, mikä Oulun näyttelyssä unohtui. Paitsi, ettei muisku löytäny mun kameraa. No muiskun sisko otti meistä muutaman kuvan, jotka on yhä siellä kamerassa.

Hyvillä mielin lähdettiin kotimatkalle. Tunnelmat oli aika voittoisat. Leela oli upea, Kuje oli upea, tulokset oli upeat... Kaikin puolin mahtava päivä. Tosi kiva nähdä taas pitkästä aikaa Pia, Pasi ja Vipu. Onnettelut vielä Vipun ROPista!