Vitonen kepeiltä, vitonen kepeiltä, vitonen kepeiltä....

Eilisen perusteella voisi sanoa, että keppeihin kannattaisi _vähän_ panostaa. Katsoin kisojen jälkeen n-elikon videokamerasta meidän menoa ja kepit oli vielä järkyttävämmän näköiset kun miltä ne tuntuivat. Ihan kuin kiduttaisin Amandaa. Kujeen kepit oli vähän iloisemmat, mutta sössin ne muuten.

Jospa aloittaisin ekasta radasta. Amandan ensimmäinen agilityrata meni vähän kankeasti. Se hyytyi kontakteilla, mutta ei hypännyt pois. Keinulla olin ihan varma, että nyt pomppaa, mutta sain sen houkuteltua eteenpäin. Viimeinen kontaktieste oli A ja se mentiin jo iloisesti, niin iloisesti, että Ama karkasi pussin sijaan A:lle. Taas selkäni takaa. Sama siis mistä hyllytettiin Liedossa. Sitä ennen oli jo alla vitonen kepiltä.

Toisella agiradalla meni oikeastaan vielä huonommin. Amandaa ei lainkaan kiinnostanut lähteä mukaan. Se haisteli lähdössä vaan maata. Lähtihän se lopulta mukaan kun itse lähdin juoksemaan. Hirveän pitkiä kaarroksia. Seppo Savikon rata oli oikeasti aika kiva. Ei mikään ihan helppo. Keppeille meno ois ollu meille tosi sopiva, mutta Amanda taisi lopettaa pujottelun ekan keppi välin jälkeen. Koska Ama veti pitkiä kaarroksia ja meno oli hidasta, niin hukkasin sen vähän yhdessä käännöksessä ja vedin hypyn ohi. Siitä toinen vitonen ja tähän kaikkeen tuhraantui melkoisesti yliaikaa.

Viimeiselle hyppyradalle oli ilmoitettu molemmat tytöt. Kuje starttasi ekana ja Ama oli kolmanneksi viimeinen. Pikkuneiti oli melkoisilla kierroksilla lämmittely-esteillä, mutta lähtöön jäi hämmentynyt pikku koira. Tokana esteenä oli kepit ja yllättäen sössin ne. Kuje kuitenkin pujotteli ihan kivasti kun pääsi rytmiin kiinni. Sen vauhti oli todella hidas ja putkissa se jäi vähän haistelemaan. Sain vedättää ihan kunnolla. Pussin kohdalla tyttönen ei vissiin kestänyt vedätystä ja tuli ohi. Jäi haistelemaan pussia, mutta meni sitten nätisti läpi kun sain sen houkuteltua oikeaan kohtaan. Loppurata meni sen jälkeen ihan kivasti ja tuli ehkä jopa hitusen enemmän vauhtia. Hitaudesta huolimatta oli ihan kivaa. Radan loputtua Kuje ei suostunut oikein leikkimään.

Ekaksi radaksi olen tyytyväinen. Omat tyrimiset vähän harmittaa. Kujeen kanssa oli todella mukava mennä. Luotan siihen huomattavasti enemmän kuin Amandaan. Jätin sen monta kertaa ihan yksinään suoriutumaan esteistä. Pussillahan moinen kostautui, mutta Kuje meni tosi nätisti muuten. Otin sen kanssa myöhemmin vähän kontaktiesteitä ja ne meni kaikki putkeen. Ajattelin, että voisi ilmoittaa sen muutamaan agilitystarttiinkin, jos se ois noin hidas, niin ehtisin ihan hyvin varmisteleen kontaktit (- lähinnä keinun). Saisi kisakokemusta ennen mammalomailua. Pentujen jälkeen voisi hioa kontakteja sun muita ja menis nyt lähinnä hakeen kokemusta.

Radan jälkeen vähän leikitin ja jäädyttelin Kujetta ja vaihdoin sit Amandaan. Ekoilla radoilla olin ottanut Amandan tosi ajoissa jo pois häkistä. Nyt se ei ehtinyt kauheasti valmistautua kun jo mentiin odotteleen omaa vuoroa. Meitä ennen meni Vipu, joka teki Pasin kanssa nolla-radan. Vähän hirvitti monessa kohtaa, että tuleeko nolla vai ei, mutta tulihan siitä ja nopealla ajalla.

Kepit oli meille todella edullisesti. Helppo kulma ja toisena esteenä. Ne meni tosi hi-taas-ti. Mutta aina kerta kun ei saatu päivän aikana vitosta siitä. Keppien jälkeen molemmat huokas helpotuksesta ja lähdittiin nauttiin radasta. Meno oli luontevaa ja sujuvaa. Mun mielestä tehtiin nätti loppurata. Maaliin tultiin tuloksella -0,01. Ei todellakaan mikään nopea nolla, mutta ihanneaikaan ehdittiin. Tää oli nyt mun ja Amandan toka nolla. Pelottavaa, että enää puuttuisi yksi ja tulis vaihto kakkosiin. Vähän turhan nopsaan on nyt tullu noita. Aika hyvin alkanut kisakausi, ei voi oikein muuta sanoa.