Voihan nenä

Enpä parempaakaan otsikkoa keksi tämän päivänä kisoille. Käytiin tässä kahden kisan välissä ottamassa kerran keppitreeni. Eipä ne viime keskiviikkona kovin hyvin menneet. Kuje keksi puikahtaa väärästä välistä sisään ja Amanda.. no oli Amanda. Tänään sit startattiin kaksi agirataa kummankin koiran kanssa. Eka radalta molemmille nopea vitonen. Yllättäen vitonen tuli kepeiltä.... Mä en niin osaa!!! Kujeen kanssa en käskyttänyt lainkaan ja Amanda jätti ekan kepin jälkeen pujottelun sikseen. Muuten radat olivat molemmat tosi hyviä. Vauhtia riitti kummallakin ja molempien kanssa oli tosi hyvä fiilis. Kujeen annoin juosta kontaktit ja Amandalle sit käskytin pysäytyksen. Amalla toinen kerta A:lla jäi pysähtymättä, mutta jatsoin silti loppuun. Tytöistä Kuje sai nopeamman ajan, mutta ei niillä paljon ollut eroa.

Molemmissa kisoissa Kuje aloitti ja Amanda oli luokan viimeinen. Tokalla radalla suoritettiin kaksi estettä ja sitten hyllytin. Toisena esteeä oli keinu. En käskyttänyt sitä Kujeelle tarpeeksi selkeästi ja sehän vetäs täysillä läpi. Otin keinun rauhassa uusiksi. Vaikka Kuje ei lentokeinusta ollut moksiskaan niin halusin sille mielikuvan siitä, että keinun kuuluu laskeutua. Jätettiin sit rata siihen, vaikka mulle sanottiin että ois voinu jatkaakin. En kuitenkaan viitsinyt kun kerran menin harjoittelemaan. Turha viedä toisten aikaa ja toisekseen halusin itsellenikin sen kuvan, että jos harjoitellaan niin sitten poistutaan heti sen jälkeen.

Sillä radalla oli muutamia ansapaikkoja ja mun oli tarkoitus vähän Kujeen kanssa hahmottaa, että miten siellä kannattaisi mennä. Koska ei kovin pitkälle päästy niin vähän jännitti, että kuinkas Amandan kanssa mennään. Erityisesti kun pujottelu oli pakko mennä vaikeammalta puolelta. Amanda varasti lähdössä ja siinä oli vauhtia. Mulla oli täysi työ ja tuska yrittää pinkoa perässä. Tyttö irtos niin kivasti esteille. Muutaman kerran olin ihan varma, että nyt lähtee mopo käsistä. Kepeille saavuttiin putkesta ja sain siinä sopivasti etumatkaa kun Amanda irtos niin hyvin putkeen. Kepit mentiin hitaasti ja varmasti. Näytin varmaan joka välin ja se oli tosi surkean näköistä. Sen jälkeen tultiin siihen neljän hypyn muodostelmaan joka oli mulle aiheuttanut päänvaivaa. Ehdin tekemään suunnittelemani valssin, mutta sijoittauduin vähän huonoon väliin. Amanda kuitenkin paikkas mun mokan ja kiisi nätisti ja varmasti eteenpäin. Maaliin tultiin nollalla ja yllättävää kyllä ihan suhteellisen nopealla sellaisella, vain pari sekuntia jäätiin Pasista ja Vipusta jälkeen. Oli aikas makea fiilis.

Palkintojen jaossa oli hienoa. Pasi ja Vipu saivat molemmilta radoilta nollat ja tokalla radalla tuli Vipulla myös viimeinen nolla. Siinä oli hymy taas herkässä kun oltiin samoilla paikoilla kun pari viikkoa sitten. Vipu ensimmäisenä ja Ama toisena. Huomenna kai sitten on kisattava kakkosissa ekaa kertaa. Pasia ja Vipua vastaan tietysti ;)
Voihan nenä...