Pilan ensimmäiset talvitreenit

Agilitypainotteinen viikonloppu. (Niin juu ihan kun ei mulla elämä muutenkin tuppaisi oleen aikas agipainotteista.) Pila pääsi talven ensimmäisiin hallitreeneihin sunnuntaina. Totuteltiin erilaisilla hyppy- ja putkitreeneillä matolla treenaamiseen. Pikkaisen näkyi koirissa, että alusta on erilainen. Pila ei mun mielestä niin hirveen paljon sutinut, mutta sillä meni muutama hetki aina ennen kuin keskittyi itse hyppäämiseen ja itsensä kokoamiseen. Silti hyppytekniikka on huomattavasti parantunut, eikä neiti enää yritä parhaansa mukaan vaan leijua ilmassa mahdollisimman pitkään.

Ensimmäinen hyppysarja meni ihan kivasti. Sen sijaan neljä hyppyä ,jotka muodosti ympärän oli jotain tosi vaikeeta. Toisinpäin vielä onnistui, mutta toiseen suuntaan pyöriessä oli A suoraan edessä ja Pilahan sinkos heti sinne. Humps vaan.

Viimeinen pätkä olikin sitten ihan kauheen vaikee ratapätkä, jota ei vaan yksinkertaisesti pystytty tekeen kokonaan. Meillä oli hallintaongelmaa, sinkoiluongelmaa, puremisongelmaa, ohjausongelmaa, palkkausongelmaa, irtoamisongelmaa, irtoamattomuusongelmaa... Ääh!

Positiivista oli, että Pila irtos tosi hienosti kuoleelle lelulle. Ei vaan ihan niiden esteiden kautta kun oli tarkoitus. Mun tarttee nyt pähkäillä mielipiteeni ei-sanan käytölle agilityssa. En nimittäin välttämättä haluaisi sitä käyttää. Jos koira irtoo palkalle niin mun mielestä se saakin irrota, en halua huutaa sitä takaisin. Mun mielestä olen itse tehnyt jo aikaisemmin virheen ja homma pitää sit vaan tehdä toisin. Mutta ajattelen asiaa.

Toinen mihin mun on oikeasti alettava kiinnittää huomiota on se, että en voi vaan palkata vääristäkin suorituksista, koska silloin koiralla ei ole mahdollisuutta oppia. Lisäksi Pila palkkaa itseään vetämällä mua hihasta ja hyppimällä päin. Tähänkin pitäisi varmaan miettiä jotain. Kauheen ajattelua vaativa laji.

Mun sähellyksestä huolimatta hyvät treenit. Ja ajatuksia herättävät.