sunnuntaina, helmikuuta 25, 2007

KeTyn kertomukset: Chilin synnytys

No niin, yöunien jälkeen on vähän pirteämpi olo. Eilinen meni aikas tiukasti takkahuoneessa, jostain syystä... :D

KePo kävi kiskomassa mut ylös punkasta siinä neljän pintaan. Tai kiskoi ja kiskoi. Kysyi, että halutko tulla kattomaan ja mä pomppasin salamana ylös. Ajattelin, että Onni ja Ama ois voineet jäädä ylös nukkumaan, mutta ne ehti rappusille siinä vaiheessa ku kaivelin kameran akkua laturista. Saivat siis mennä keittiöön.

Läähättelyä

Takkahuoneessa Chili läähätti pesässään. Hurjan rauhallisesti se otti touhun. Pyörähti välillä silitettävänä, läähätteli ja kävi vähän petaamassa välillä. Vähän viiden jälkeen Chili alkoi näyttää siltä, että nyt voisi, jotain tapahtua ja pyöräytti maailmaan ensimmäisen pentunsa, joka oli narttu.

Ensin syntyi narttu

Toisena putkahti hetken päästä poika.

Toisena tuli poika

Chili oli heti kiinnostunut pennuista eikä olisi malttanut antaa laittaa niitä koriin vesipullon päälle nukkumaan, vaikka kolmas oli tulossa. Pian pentuja kellisteli Chilin vieressä kolme. Tilanne rauhoittui ja pennut tuhisivat.

Läähättelyä

Kipa lähti piipahtamaan vessassa ja virnisteli, että jos joku tulee niin hoitakaa te se KePon kanssa. Chili kai päätteli, että se oli käsky ja siinä vaiheessa ku Kipa ehti takaisin, niin hänen työkseen jäikin ojentaa mulle sakset ja ottaa pentu kuivattavaksi. Chiliä ei yhtään haitannut, että mä vaihduin kätilöksi, eikä mennyt kauaa, kun neljäs poika syntyi.

Chili oli putkautellut pentuja maailmaan aika nopeaan tahtiin. Viidenen pennun jälkeen tuli vähän pitempi tauko. Syntyi istukka. Ajattelimme, että se on jonkun viisikon. Chili söi istukat nimittäin sillä aikaa, kun pentuja kuivattiin ja napanuorat sidottiin, joten mun kirjanpitoni niiden suhteen ei ollut ihan ajan tasalla koko aikaa.

Viisi pikkuista tuhisemassa

Meni puoli tuntia istukan jälkeen, kun syntyi kuollut poika. Ei siinä ollu missään vaiheessa elonmerkkiä. Kieli oli aivan valkoinen. KePo yritti elvyttää sitä kauan. Me otettiin Kipan kanssa vastaan seuraavaa pentua, joka olikin potra poika. Chili onneksi ei edes ehtinyt huomaamaan enkelipentua. Se hoivaili tyytyväisenä kuutta pentustaan. Niillä oli meno päällä. Kauhee änkeäminen tissien suuntaan.


Kohti tissejä

Viimeinen poika syntyi kymmenen pintaan ja olikin kaikkein isoin pennuista. Chili sai rauhoittua vähän hoitamaan ja pääsi käymään ulkona sillä aikaan kun pesään vaihdettiin puhtaat sisälmykset. Pesulle Chili ei ois ihan malttanut mennä vaan olisi heti halunnut ulkoa päästä takaisin pesään. Pennut olivat kaikki aika pieniä, joten niille annettiin vähän vastiketta, koska Chilin maito ei ollut vielä alkanut laskeutua. Massut täynnä pennut rauhoittuivat uinumaan Chilin kylkeen kiinni.


Maitoa mulle

Paitsi että Chili sai synnyttämisen näyttää ihan helpolta keikalta, se oli niin ihana, kun se halusi heti hoitaa niitä. Rouvalle maistui ruoka ja juoma. Varsinkin juomaa meni alas aika reippaasti.

Maitoa mullekin

Kipa ehti vähän nukkumaan, kun me KePon kanssa ihailtiin pentusia ja kehuttiin niitä kilvan. Juoma alkoi vaikuttaa ja Chili pääsi ulkoilemaan uudelleen. Ulkoilun jälkeen meni hetki ja Chili alkoi vaikuttamaan vähän rauhattomalta ja sillä oli supistuksia. Pentuset koriin ja kaivettiin sakset sun muuta tarvikkeet esiin.

Läähättely alkoi uudelleen

Pennut koriin

Viimeisen pennun kanssa Chili joutui vähän enemmän ponnistelemaan, mutta sieltä tulikin kaikkein suurin pentu. Ponteva tyttö, joka oli iloinen yllätys.

Chili tutkii uutta narttua

Kaksi tyttöä ja kuusi poikaa tuhisi tyytyväisenä Chilin kyljeessä ja kaikki voivat oikein hyvin. Tytöt ovat isoja mollukoita. Pojista yksi on iso ja yksi aika pikkuruinen. Loput neljä ovat suurinpiirtein saman kokoisia. Ihania otuksia :)

Kaikki koolla

Mun koirat on olleet eilisen ihan KePon vastuulla, sillä olen tosiaan ollut koko päivän lähinnä takkahuoneessa. Ei siinä vielä kaikki. Eilen illalla otin Amandan mukaan yläkertaa ja ajatteli, että nukahdan tunniksi. Aamulla heräsin Amandan vieressäni ja tajusin, että olin unohtanut Onnin keittiöön koko yöksi. Reppana. Pitää tänään keksiä sillekin vähän jotain kivaa puuhaa, ettei tunne olevansa ihan hylätty.

(Kuvat lisätty ;) )

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

KeTyn kertomukset: Pentuja tuli -kuittaus

Hyvin väsähtänyt apukätilö kuittaa, että pentuja tuli ja kaikki voivat hyvin. No okei, Chili ja pennut voivat hyvin, muut koirat ovat vähän kyllästyneitä, ihmisistä puolet on flunssassa ja osa kuten mä, muuten pikkuhiljaa jo aika väsyneenä.

Aika mahtavaa hommaa! Chili on kyllä ihan huippu otus. Uskomaton rouva :)
Kirjotan myöhemmin vähän tarkemmin tapahtuman kulusta ja muusta. On mulla kameras kuviakin, jos vaan ne saisi paikoilleen. Pentulaatikon vierestä ei kyl millään malta olla pois, mut nyt voisin sulkee silmäni hetkeksi.

perjantaina, helmikuuta 23, 2007

KeTyn kertomukset: Mahtaakohan mahassa olla pentuja?

Päivä meni oikein rattoisasti kuunnellen Onnin itkua. Telkesin julmasti sen, Amandan ja Cellon verkkoaidan taakse keittiön puolelle. Chiliä ei viitsi turhaan häiritä, joten Onni ja Ama saavat suosiolla olla kauempana niin kauan kun rouvan masussa on asukkeja. Viimeksikin (olikohan se nyt viime syksynä kun nähtiin?) Onni oli heti nuuskimassa tunkeilevaisesti Chilin peppua. Cellon laitoin mukaan kaveriksi, mutta ilmeisesti se ei ollut Onnin mielestä ihan sama kuin se, että olisi joku ihminen samassa huoneessa.

Chili tykkää nukkua koreissa.
Chili korissa

Mutta hetkinen? Mahtaakohan koko koira olla kantavana? Eihän sillä näy masuakaan...


Jauheliha on kyllä rouvalle maistunut viime aikoina.


Hmmm...


No juu on sillä iso massu, joka oli korikuvassa vain piilossa.
Chili korissa

Tästä varmaan näkee koon vähän paremmin. Vieressä seisoo Arska.
Chili korissa

KeTyn kertomukset: Päästiin perille

Tänne Kipalaan me tupsahdettiin jo eilen, mutta ei sitä ole malttanut koneen ääressä viipyä, kun on niin monta karvaturpaa paijattavana. Täällä aina menee ensimmäinen ilta siinä kun istuu hymyillen sohvalla ja rapsuttelee ja suukottelee milloin kutakin pörriäistä.

Arska oli aivan kultapoika. Mä olen niin rakastunu siihen. Se hyppäsi ensimmäisenä syliin ja antoi roppakaupalla pusuja. Illan mittaa se kävi monta kertaa sylissä suukottelemassa. Kyllähän toisetkin olivat innoissaan, jopa Chili lipsautti kielellä pienen pusun nenänpäähäni, mutta Aaskupaasku on mun lempparini.

<Ade ja Aaskupaasku

torstaina, helmikuuta 22, 2007

Pakkaamisia....

Alkuun jatkoa eiliselle sänkykuvalle.
Mitä sängystä ei saanut löytyä?
Kukas ei saanutkaan olla sängyssä...
Leela tuumi, että eihän se sängyssä olekaan vaan peiton alla.

Olen pakannut koko aamun. Ei pitäisi jättää viime tippaan. Joo'o. Viime yönä taisin peräti tunnin nukkua kun koodailin projektin kotisivuja kasaan. Alkavat näyttää jo ihan kotisivuilta. Seitsemältä heitin ne verkkoon ja aloin tähyillä repun suuntaan.

Me lähdetään kans!
Amanda: Minä aion tulla tällä kertaa sitten varmasti mukaan!
Onni: Hei haloo, miten sä voit viedä noin paljon tilaa. Mäki halun mukaan.
Leela: Siis tänne mahtuu varmasti yksi pieni koira. Ihan sama minne mennään..

Pian kai pitäis selvittää että millä junalla sitä menis. Mulla on vähän enemmän kamaa jo kasassa kuin repullinen koiria. Sorto taasen lastattuna.. Ei kai sitä nyt ihan vähillä eväillä voi matkaan lähteä....

keskiviikkona, helmikuuta 21, 2007

Minkäs rotuisia koiria meillä asuikaan

... kun katselee kuvia niin löytyisi..

Pystis 1
Varsin kaameassa karvassa oleva karkeakarvainen glen of imaalinpystykorva...

Pystis 2
Vauhdikkaasti etenevä korvatpystyssäländer, jolla ei jalat pysy millään maassa...

Pystis 3
Sekä kääpiöpinseri talviasussa.

Että sellainen päivälenkki tehtiin tänään. Koirat kaipaisivat vähän siistimistä. Eilen napsuttelin kynnet, mutta Onnin turkki on ihan kauhea ja Amandan korvatkin voisi pikkuhiljaa varmaan nyppiä. Meillä muuten kaikkein innokkain kynsienleikkuuttaja on Leela. Minun koirani lähinnä alistuvat leikkaamiseen. No jos nyt on aivan pakko.. Leela kokeilee vähän väliä päästä mukaan tähän operaatioon. Leikkaa multa, leikkaa multa! Namiahan se halajaa, mutta sinänsä varsin hupaisaa.

Tässä vielä kuva miltä sänkyni näyttää aamuisin.
Onni ja Ama sängyllä

Mun pieni söpöläinen

Aamuinen Amapanda
Minäkö muka valtaisin joskus tyynyn...

tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Höh ei treenejä, joten aika meni piirtäessä

Pakkasta on sen verran että tämän viikon treenit jäi pitämättä. Tylsää, sillä Amandalla on juoksut ohi ja olisin vihdoin päässyt sen kanssa harkkailemaan. Ensi viikon treenit jää joka tapauksessa meijän osalta pitämättä kun ollaan muualla. No katsotaan parin viikon päästä.

Kun ei ollut treenejä niin aika meni piirtäessä. Pitäisi varmaan päivittää kotisivuille vähän enemmän piirroksia kun siellä on iän kaiken vanhoja. Yllättävän paljon aikaa saa menemään koneen ääressä kun innostuu. Vaikka mulla on kyllä jonossa vielä aika monta piirrettävää.

Saksanpaimen harjoitelma

Ja lopputulos:

KM-home logo

maanantaina, helmikuuta 19, 2007

Urheilua: Hyötyjuoksua

Viime viikko meni lähinnä kävellessä. Menin kouluun bussilla, mutta tulin joka päivä kävellen takaisin. Lauantaina ja sunnuntaina tuli tehtyä pitkät lenkit Amandan kanssa Oulussa. Juna-asemalta käveltiin kotiin. Tänään käveltiin projektikaverin luo Amandan kanssa kylään ja juostiin takaisin.

Jospa tähän vielä saisi lisättyä venyttelyn....

Läntsyterapiaa

Käväistiin äsken Amandalaisen kanssa antamassa projektikaverille vähän läntsyterapiaa. Mikään ei ole niin rentouttavaa kun pitää tuoksuvaa länderiä sylissä ja antaa sen nenälle pusuja. Amanda sai vaivan palkaksi aimo pinon herkkuja.

Tarkoitus oli oikeastaan tehdä koulutehtäviä, mutta suurin osa ajasta meni siihen, että pidettiin Amandaa vuorotellen sylissä ja kikateltiin. Amanda jakoi auliisti pusuja ja nautti tilanteesta. Olipa harvinaisen mukava ilta siitä huolimatta, että piti niitä tehtäviä tehdä :D

sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Lauma on kasassa

Me nautiskeltiin Amandan kanssa pitkä lenkki ihanan aurinkoisessa pakkas ilmassa. Kierreltiin metsässä ja jäällä. Oli nautinto kulkee koiran kanssa jolla on korvat päässä vaikka olikin vapaana. Otin hirveän pinon kuvia ..Amandasta. Yllättäen ;) Yritin kuvata liikettä ja no nyt mulla on parisen sataa kuvaa koirasta juoksemassa edes takaisin.

Jostain syystä olen opitimoitunut kuvaamaan tälläisiä asentoja:
Huonosti ajoitettu loikka
Löysin näitä vaikka kuinka monta. Siinä vaiheessa kun niitä alkoi tulla monta perätysten ei voinut kuin nauraa. Ihan kun oisin kopiokone. :D

Oli siellä toki mukana tälläisiäkin
Koira vai jänis
Että sitä voi ajoittaa vieläkin huonommin.

Hieno loikka
Ja tälläistä kuvaa siis yritin ottaa...

Kuvaaminen oli hauskaa ja Amanda nautti juoksemisesta.

Junamatka sujui sukkelasti. Lainasin pikkusiskoltani Naruton matkalukemiseksi. Amanda sai nukkua sylissäni ja penkillä. Harvinaista herkkua. Yleensä koirat saavat olla lattialla. Matka sujui meidän osaltamme ongelmitta, mutta joku nainen valkoisen koiransa kanssa tipahti päälleen lumihankeen poistuessaan junasta ja konduktööri jäi junasta auttaessaan naista. Tai näin konnari (,joka muuten oli mukava) kertoi päästessään viimeinen takaisin junaan. Me ei siis olla ainoita jolle tapahtuu.

Onni, Leela ja muisku tulivat vastaan ja Onni oli heiluttaa häntänsä irti. Tytöt eivät olleet läheskään niin ilahtuneita toistaan kuin mitä Onni oli selvästi Amandan tulosta. Jäimme Onnin ja Amandan kanssa vielä hetkeksi ulos leikkimään ja koirat olivat suloisia peuhatessaan lumihangessa.

Nyt Amanda nukkuu tuolini alla ja Onni makaa viereisellä matolla. Leela on jossain muiskun vieressä varmaan.
Kaikki koirat koossa ja maailmassa kaikki hyvin.

lauantaina, helmikuuta 17, 2007

Kuvia Amandasta Oulussa

Tuutko sä oikeesti hakemaan mua?
Tuutko sä?

Wohoo!
Ai tuut

Amaranda Pamalanda, aikuinen nainen

Sanonpa vaan että yksin junassa matkustaminen on tyl-sää. Koirien kanssa kokoajan sattuu ja tapahtuu, mutta ainakaan sitä ei pitkästy puolikuolleeksi, edes silloin kun asian menee suunnitelmien mukaan.

Kun astuin sisälle kotikotiin ihan hiirenhiljaa, tuli Amanda häntä heiluen nuuhkimaan. Se nuoleskeli innoissaan housujani, mutta ei hyppinyt ennenkui annoin sille luvan hypätä syliini. Sylissäni Amandan nuoli naamani ja korvani ja silmäni ja heilutti häntää niin kovin että se oli irrota. Olen niin ylpeä, että kaikesta riemusta huolimatta se ei riekkunut ja hyppinyt hulluna. Olen siis onnistunut opettamaan sille jotain. Nyt kun saisin Amandan tuoman tavan hyppiä tervehtiessä kitkettyä vielä Onnilta ja Leelalta...

Toinen mihin olin todella tyytyväinen oli, että tervehtimisen ja masunrapsuttelujen jälkeen menin olohuoneeseen ja Amanda ei tullut sinne perässä. Koirilla ei ole lupa tulla sinne. Sen sijaan Ama suuntasin tyytyväisenä makuuhuoneen nojatuoliin nukkumaan. Se on ihan selvästi täällä kuin kotonaan. Mahtavaa :) Ama on uskomattoman hyvä sopeutumaan tilanteisiin, mutta olin jotenkin unohtanut sen huolehtiessani, että pikkutyttö varmasti pärjää. Nyt näin itse että se on pärjännyt vallan mainiosti.

Amanda oli terrosoinut nuorinta siskoani valtaamalla ensimmäisenä iltana hänen tyynynsä. Pikkusisko oli kantanut Amandan kolmesti sille laitettuun koppaan ja lopulta antanut neidin nukkua jaloissaan. Nauratti aika kovin. Meille on muutamaan kertaan ollut Amandan kanssa vääntöä siitä mikä tyyny on minun ja mikä sen. Oli ihana saada tyttöseni viereen nukkumaan. Siitäkin huolimatta että se herätti minut järkyttävän aikaisn aamulla. "Meillä on täällä sellainen sääntö, että lehti haetaan kukonlaulun aikaan..."

perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Surullisia muisteluja

Lueskelin tässä keskustelua vanhasta koirasta ja tuli elävästi mieleen Tessa ja Tessan viimeiset hetket. Olo on kovin surullinen. Oli niin vaikea viedä se viimeisen kerran eläinlääkärille, vaikka tiesin, että on pakko. Tessalla oli luusyöpä ja se oli ihan tosissaan hajoamassa mun käsiini. Silti oli vaikea päästää irti. Onneksi mulla oli ja on yhä uskomaton ystäväjoukko tukena. En varmasti olisi selvinnyt niistä päivistä ilman tukea.

Tänään muiskun kanssa naureskeltiinl Leelaan nappuloiden lattialle levittämistä ja tuli mieleen Tessan tapa ottaa suulinen nappuloita kupista ja mennä jonnekin kauemmas syömään niitä. Se oli niin ihana pippurimummo. Mä olen niin onnellinen, että sain pitää sen hetken aikaa elämässäni.

Oikeastaan mä aloin päästä Tessan yli vasta sen jälkeen kun Amandan tuli. Aman kanssa kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pikkuhiljaa kipu alkoi muuttua kaipaukseksi. Oli pakko katsoa tulevaan. Sitä paitsi Amanda on tuonut niin paljon naurua ja sen ystävyys Onnin kanssa on niin upeaa. Mä olen ihan uskomattoman kiitollinen Kipalle tästä pikkutytöstä. Vaikka eihän Amanda enää niin pikkutyttö ole. Se alkaa olla jo täysi nainen. :)

Pian mä pääsen nappaamaan Amandan syliini. En malta odottaa.

keskiviikkona, helmikuuta 14, 2007

Sano se kukkasin

Mun pitää laittaa vielä tää ku musta oli niin ihana saada kukkasia :)
Kiitoksia!
Leela ja kuvat

Urheilua: Hyvin vähän ja hyvin pientä

Eilinen meni agitreeneissä. Illalla en jaksanut jumppailla juuri ollenkaan, vaikka olin vähän niin suunnitellut. Tein vain muutaman vatsalihasliikkeen ennen nukkumaan menoa.

Sain syötyä kuitenkin taas lämpimän aterian. Jollain suunnalla edistystä :D

Nyt kun tänään saisi lähdettyä illalla juoksulenkille...

Iloista ystävänpäivää -07!

Ystävänpäivä-kortti 2007

tiistaina, helmikuuta 13, 2007

Räyhälliset harkat

Ensi alkuun kerrottakoon, että Onni otti vastaan uuden harkkaryhmäläiset hyökkäämällä juuri ennen ensimmäiselle radalle menoamme ohi kulkeneeseen Väinöön kiinni. Tällä kertaa en itse provonnut, joten syyllinen on Onni ihan itse. Raivostuttavaa käytöstä.

Onni on huono isojen urosten kanssa. Onnin ollessa ihan pentu vielä, sen kuonoon iski iso, tumma uros. Kuonon arvet parantuivat, mutta teini-iän jälkeen Onni ei ole sietänyt isoja uroksia liian lähellä.

Agility sen sijaan sujui ihan kivasti. Meillä oli taasen valmentaja tekemässä radan ja ottamassa vastaan tulokkaat.

Ratapiirros Aluksi otimme pari kertaa radan niin, että A:n tilalla oli kepit ja lähdettiin vasemman puolelta aidalta. (aita, aita, aita, putki, putki, rengas, kepit, aita, aita) Loppurata oli piirroksen mukanein ja ihan loppuun teimme harjoituksen missä kierreltiin radalla ilman, että suoritettiin yhtään estettä ja koira ei saanut päästä karkaamaan esteille vaikka mentiin kuinka läheltä.

Ensimmäinen yritys.

Mä olin vähän jäljessä ja oisin saanu Onnin liikkumaan nopeammin, jos olisin juossu nopeampaa. Rengas onnistui. Kepit meni haparoiden.

Lopun pitkä rata.

Rengas meni mönkään. En ohjanu sille kauheen hyvin. Kepit meni kivasti. Vihdoin muistin miten mun neuvottiin Onnina niissä ohjattavan. Alussahan mä vähän haparoin noissa.

Onnia on kyllä kiva ohjata, vaikka se tuppasinkin jäämään vähän nuuhkimaan. Siitä huomaa jotenki, että kun se on nyt saanu olla yksin mukana niin enää ei tartte keskittyä vaan siihen, että ollaan radalla vaan nyt voi tehdä kaikkea muutaki.

Urheilua: Uusi alku

No niin. Eilen sain kun sainkin otettua itseäni niskasta kiinni. Tein pitkästä aikaa lämmintä ruokaa. Edellisestä lämpimästä ateriasta olikin kulunut kokolailla viikko..

Illalla otin Onnin mukaan ja lähdin juoksulenkille. Puoli kierrosta kävelyä alkuun. Kierros juoksua. Olin positiivisesti yllättynyt että Onni juoksi helposti vieressä. Yhden kerran se pysähtyi nuuhkimaan ja jouduin pysähtymään, mutta muuten mukana pysyi ja ajoitti vauhtinsa omaani jopa paremmin kuin Amanda. Toisaalta Onnin kanssa ollaan monta vuotta juostu juniin ja busseihin kun olen ajotattanu lähdön turhan myöhäiseen.. Juoksun jälkeen venyttelin vähän lihaksia ja annoin Onnin taapertaa nuuhkimassa tuoksuja.

Edessä avautui kiva lamppujen tahdittama suora, joten otin vähän spurtteja. Onnin ilme oli aika vinkeä kun käännyin ensimmäisen pyrähdyksen jälkeen katsomaan sitä. No minä otin viisi spurttia ja Onni hölkötteli tasaisesti perässä milloin ei jäänyt jonnekin nuuhkimaan. Kävelimme vielä puolisen kierrosta kotiin.

Teki oikein hyvää. Yöllä nukutti oikein makeasti ja nyt on olo virkeä.

maanantaina, helmikuuta 12, 2007

Urheilua: Laiska, laiskempi, Ade

Aloitin viime viikolla kävelemällä Onnin kanssa pitempiä lenkkejä sekä maanantaina, että tiistaina ja sitten lopahti touhu. Jos ei oteta säälittävää pientä jumppatuokiota lauantaina siinä kahden aikaan yöllä, niin kaikkinainen urheiluun viittaava on muuttunut koneen äärellä kyyhöttämiseksi.

Ainoa joka on lupauksista pitänyt on ollut rappujen käveleminen.

Hmm... Tähän ihmisenraatoon on nyt saatava vähän selkärankaa! Ei tälläinen passaa. Pitää tunnustaa, että paitsi, että urheileminen on jäänyt, on ruokavaliokin muuttunut aika surkeaan suuntaan. Viime viikko on tullut elettyä kahvilla, jogurtilla, leivällä ja karkilla. Joten siinäkin olisi petraamisen paikka.

Syy moiseen lipsumiseen on kieltämättä osaksi siinä, että olen koostanut projektimme kotisivuja. Viime yönä tuli nukuttua peräti kolme ja puoli tuntia kun vaatimattomasti koodailin neljään asti.

Nyt a) juoksen muitakin kuin rappuja!
b) syön oikeaa ruokaa
c) jumppaan vähintään samalla kun katson telkkaria
d) yritän iltaisin pitää pienen jumppahetken

Amandan kuulumisia Oulusta

Äiti tänään soitteli ja kertoi kuulumisia Amandasta. Neiti tuntuu viihtyvän Oulussa oikein mainiosti. Heille on äidin kanssa tullut aamurutiini. Amanda kipaisee äidin mukaan hakemaan lehden ja käy pikaisesti pissalla. Itseaamulenkille lähdetään vasta myöhemmin. Ruoka on maittanut. Ihan vain kahdesti päivässä neidolle tarjoillaan herkkuruokaa ja nappuloita on koko ajan kupissa. Lenkeillekin se on päässyt neljästi päivässä. Herää epäilys, että suostuukohan Amanda enää lähtemäänkään takaisin kotiin kun hoidossa on noin makoisaa.

Kyselin kovasti, että eikö Amanda todellakaan ole keksinyt mitään tuhmuuksia. Oli se sentään jotain. Juoksuhousut ovat sen mielestä ihan turhat kapistukset ja se on yrittänyt järsiä niitä rikki. Muuten se on ollut kiltti ja tottelee hyvin. Kiipeää syliin kun kaipaa hellyyttä ja osaa olla menemättä olohuoneeseen. Amandalla on kaikki hyvin.

Onnilla ja Leelalla on täällä paljon tylsempää. Ei herkkuja, lenkit vain kolmesti päivässä, mutta niillä sentään on toisensa tukena...
Onni ja Leela aamulla 11.2.2007

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Leela tuli kotiin

Jee! Meillä on taas kaksi koiraa :) Leela tuli eilen muiskun porukoiden matkassa takaisin kotiin.

Leela 10.2.2007

Juoksu alkaa olla loppumaisillaan. Neiti on kyllä vielä vähän tuoksuva, sillä Onni näytti kaikki ihanimmat lelutemppunsa ja antoi sen jopa ottaa itseltään jauhelihapaketin lopun. Ei auttaneet Onnin mielistelyt ja kosiskelut, sillä Leela antoi tylysti pakit. Hyvä meidän ihmisesten kannalta.

Leela ja Onni 10.2.2007

Enää viikko ja Amandankin voi hakea kotiin.

perjantaina, helmikuuta 09, 2007

Historiaan havinaa kotisivujen osalta

Laahustaessani Onnin kanssa kauppaan hakemaan maitoa kahviin, että saisin päivän käyntiin ja koodaukset kohdalleen, aloin mietiskellä kotisivuhistoriaani. Ensimmäiset sivut tuli väkerrettyä muistaakseni vuonna 1998. Ihan hirveät tekeleet. Karmivinta lienee, että tein yhdet versiot jopa Wordilla. Jossain vaiheessa tein fantasia-aiheiset sivut, jotka kertoivat mm. Pip Tulisiivestä, silloin löysin Netscapen Composer ohjelman ja sitä kautta myöhemmin siirryin pelkkää koodaamiseen. Notepad on vienyt sydämeni. :D (Tosin macissa käytän Textmatea.)

Oikeastaan vasta Onnin tullessa kesällä 2001 alkoi kotisivujen sisältöön tulla jotain järkeä. Koirat. Glenneistä ei siihen aikaan juuri löytynyt tietoa netistä, joten tuntui ihan järkevältä koota jotain kirjoituksia niin rodusta kuin Onnistakin yhteen. Nykyisin sisältö on vaihtunut rodusta enemmänkin pelkkiin koiriin itseensä. Tessan aikaan kirjoitin vielä muutaman sanasen podengoista, mutta Amandan tultua tuntui järjettömältä kertoa ländereistä. Niistä löytyy hyvin tietoa länderiyhdistyksen sivuilta ja rotu on muutenkin niin hämmentävä, että ei tiedä mitä siitä kertoisi.

Olen ollut varsin huono kotisivujen päivittäjä. Itse sivujen tekeminen on huomattavasti hauskempi prosessi kuin niiden päivittäminen, mutta siinäkin olen parantanut Amandan tultua laumaan. Ehkä osaltaan johtuu siitä, että meille tapahtuu enemmän Amandan tulon jälkeen. Tiedä häntä. Päätin, että aion panostaa vähän enemmän sivujen sisällön uusiutumiseen ja tein Amandan touhukirjan, jonne voisin laittaa uusimmat kuulumiset. Myöhemmin touhukirja vaihtui sitten tähän blogiin. Ei lainkaan hullumpi ratkaisu.

Parhaillani yritän kasata kouluprojektiin kotisivuja. Puoliksi tekisi mieli myös lyödä omat sivut uusiksi, mutta yritän malttaa mieleni, sillä puuhaa piisaa kouluhommienkin parissa. Omien sivujen uusimisen huono puoli on siinä, että aineistoa on ihan järkyttävän paljon ja sitä tulee kokoajan lisää. Yritän siis sinnitellä samalla layoutilla vielä jonkun aikaa.

keskiviikkona, helmikuuta 07, 2007

Löytöjä koneen kätköistä

Keskiviikkona testailin vähän kannettavani toimivuutta ja muisku halusi mitä kaikkia kuvia sinne on tallennettuna. Sieltä löytyi Onnin pentukuvia vuodelta 2001. Mikä pikkupallura se onkaan ollut. Ensimmäiset kuvat Tessasta. Ja myös Tessan viimeiset kuvat. Voi miten pikkuinen se olikaan. Minulla on Tessaa niin ikävä. Leelasta löytyi pentukuvia, missä se on ihan luppakorvainen ja tuskin peukaloa suurempi. Hassua seurata sen kasvua kuvasta toiseen.

Toinen mielenkiintoinen tarina nivoutui Amandan kuvista. Joka toisessa kuvassa joku rapsuttaa Amaa ja joka toisessa se on kiinni Onnissa. Kumma miten ne kaksi heti nivoutuivat yhteen. Amanda näytti ensimmäisissä kuvissa hurjan nuorelta.

Ajattelin, että olisin laittanut muutaman kuvan esille, mutta en millään osaa päättää mitkä kuvista olisivat hyviä. Liian paljon liian ihania muistoja. En päässyt läpi edes seitsemää kansiota ja sain jo hirveän kasan kuvia kokoon.

Saatte tyytyä sitten uuteen kuvaan.

Ainoa valopilkkumme
Onni

Elämänmenoa vain yhden koiran kanssa

Meillä on yhä vähän masentunut tunnelma ilman narttuja. Onni on muutenkin sisällä aika huomaamaton ja nyt kun se on vähän masentunut, niin se katoaa aika hyvin kalustuksen sekaan ja muuttuu yhdeksi matoista. Tuntuu välillä, ettei talossa ole yhtään koiraa. Nartut olivat aina punkemassa syliin.

Lenkkeily sen sijaan on nautinnollista. Onni mitä mainioin lenkkeilykaveri. Se nauttii niin kovin päästessään ihan kahden lenkeille. Pitkien lenkkien lisäksi olen hemmotellut Onnia hieronnalla. Pitäisi hieroa poikaa useammin, sillä se selvästi nauttii siitä ja varmaan on ihan hyväksi tuollaiselle pitkä selkäiselle koiralle. Meillä oli agilityn sijaan eilen hierontapäivä.

Tänään oli taas vähän kiireinen aamu ja päätin yhdistää aamiaisen ja lenkkeilyn. Otin siis kahvikupin mukaan lenkille. Saimme muutaman pitkän katseen, mutta ah, olipa nautinnollista siemailla kuumaa kahvia samalla kun jäädytti nenänsä -29 asteen pakkasessa. Ei olisi onnistunut kolmen koiran kanssa.

Urheilua: Nyt on otettava itseä niskasta kiinni

Viime viikko meni kyllä laiskotellessa. Tiistaina oli ainoa päivä jolloin oikeasti urheilin. Ainoa muutos on ollut rappujen kävely ja niitä on tullut rampattua.

Tämä viikko on alkanut lenkkeilyn merkeissä, mutta ilmasta (kylmäääää) ja lenkkeilyseurasta (Onni) johtuen en ole päässyt juoksemaan. Olemme muuttaneet lenkit pidemmiksi. Eilen käytiin kahdella pitkälle lnekillä, koska agilitytreenit jäivät kylmyyden vuoksi väliin.

Nyt pitäisi vielä saada jalkojen lisäksi muut lihakset liikkeelle ja ottaa pieni jumppatuokio.

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Piirroksia: Paitasuunnittelua

Kopiointi kielletty!!!!
Tästä se idea lähti. Suunnittelin Amandan päällä varustetun paidan messariin.

Ja koska Amandasta oli paita, niin pitihän sitä Onnistakin saada...
Kopiointi kielletty!!!!
Edestä
Kopiointi kielletty!!!!
Takaa

Nyt pitäisi saada vielä kuvat printattua paperille. Hankittua jostain valkoinen sopivan kokoinen VENYMÄTÖN paita. Sekä vielä leikattua ja silitettyä kuvat paitaan. No jos Tampereen näyttelyyn yrittäisi saada sit glenni-paidan.

Joo'o. Pitäiskö alkaa paitasuunnittelijaksi ;)

Kuvia viikonlopulta ja apeita tunnelmia

Amanda matkalla Ouluun
Tampereen juna-asemalla odotellaan myöhässä olevaa junaa.

Amanda matkalla Ouluun
Käytiin meren jäällä lenkillä.

Amanda matkalla Ouluun
Mitäköhän hajuja lumessa voi olla?

Amanda matkalla Ouluun
Amandasta on ihan riehua pihalla.

Amanda matkalla Ouluun
Istuskelua sisällä.


Sinne se kullanmuru nyt jäi. Ouluun. Kotona on vain Onni, ja kyllä on hiljaista ja masentunutta tunnelma ollut. Miten ihmeessä sitä osaa olla vain yhden koiran kanssa. Jo silloin kun Leela lähti hoitoon tuntui talossa tyhjältä, mutta nyt tunnelma on ihan autio. Miten ihmiset pärjäävät vain yhden koiran kanssa. Minusta tuntuu, että puolet puuttuu.

lauantaina, helmikuuta 03, 2007

Amandan kanssa Oulussa

Tulimme eilen Amandan kanssa Ouluun. Onni jäi muiskun hoiviin kotiin. Koska matkassa oli vaan yksi koira, menimme asemalle bussilla. Vähän jännitti, että mahdetaanko päästä bussiin sisälle, mutta kuski hyväksyi koiran ja pääsimme ihan ongelmitta juna-asemalle. Tarkoitus oli mennä viiden junalla, mutta se oli kovin täynnä ja otin sitten lipun kuuden junaan. Joka muuten lähti vähän seitsemän jälkeen. Tulipa taas vietettyä pari ylimääräistä tuntia asemalla. Se alkaakin olla aika tuttu paikka..

Oli ihan mukava matkustaa vain Amandan kanssa. Se on niin helppo ja kiltti otus. Odotteli kärsivällisesti vieressäni ja kääriytyi junassa nätisti jalkoihini nukkumaan. Tosin eipä se ole vaikeampaa kahden koirankaan kanssa.

Amandan olisi tarkoitus jäädä tänne Ouluun kahdeksi viikoksi hoitoon. Saapa nähdä mitä siitä tulee. Neiti ei ole ollut pitempään kuin päivän verran hoidossa. Ja nyt se joutuu olemaan aivan ainoa koirana. Ei mitenkään helppo juttu laumassa eläneelle koiralle. Tosin eipä se ole vielä ainakaan suuremmin näyttänyt siltä, että kaipaisi Onnia.

keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Urheilua: Rappusia, rappusia ja vähän muuta

Olen onnistunut koko alkuviikon välttelemään hissiä. Ihan kiva, että asutaan neljännessä kerroksessa... Puhumattakaan siitä, että koulussa tunnit ovat myös yleensä neljännessä kerroksessa. Rappusia siis on piisannut.

Eilen oli agitreenit ja tällä kertaa treenien jälkeen tein venyttelyjä. (En tosin niitä ennen..) Otin myös muutamia vatsalihasliikkeitä ja punnerruksia. Muisku on hankkinut käsipainot, joilla tein pienen liikesarjan. Sanoisin että puolisen tuntia huiskimista television katselun lomassa. Tänään lihaksissa tuntuu, että jotain tuli tehtyä, mutta eivät ole kipeät.

Kävin koirien kanssa pitkät iltalenkit. Harkitsin juoksemista Amandan kanssa, mutta ilma oli vähän kylmä ja kävimme vain tunnin reippaan kävelylenkin. Koska Onni oli ollut harkoissa, se sai tyytyä puolen tunnin reippaaseen kävelyyn. Yleensä meillä on iltalenkit olleet vain lyhyitä pisutuksia. Huomasi, että kello oli ihan liian paljon lenkeiltä palatessa..

Tiistaitreenit Onnin kera

Olipa vähän erilaiset harkat eilen. Onnin kanssa liikkuminen on niin kovin erilaista. Päällimmäiseksi jäi hämmentynyt olo. Ei oikein tiennyt menikö hyvin vai ei. Tämä olikin ensimmäinen kerta kun Onni oli ihan yksinään mukana.

Ratapiirros Valmentaja teki meille taas radan. Otimme sen ensin kahdessa pätkässä. Ensimmäinen pätkä on merkattu harmailla ympyröillä. Toista pätkää en muistanut, joten sitä ei ole merkattu lainkaan ja loppurata on merkattu tumman harmain neliöin.

Ensi alkuun hypyt oli laitettu Onnille liian korkeiksi, mutta niitä laskettiin ja rimat pysyivät huomattavasti paremmin sen jälkeen paikoillaan. Onni stoppasi ensimmäisessä ratapätkässä putkeen. Hetken hämmästältyäni huomasin, että se johtui omasta käskytyksestäni. Yleensä sanon "putkeen" ja kun koira on putkessa hoen "mene, mene, mene..." Nyt sanoin vain "putkeen" ja Onni tuli hetken päästä takaisin samasta reiästä ihmetellen eikös tästä jatkettukaan matkaa.

Rengas meni vähän satunnaisesti oikeasta hyppykohdasta. Onnikin pitää näemmä ohjata hyvin tarkkaan reiän kohdalle. Otin aluksi vähän liian vauhdilla kun pelkäsin, että Onni ei pääse hitaasti siitä läpi, mutta kyllä se meni hitaammallakin nopeudella. Pitää yrittää muistaa ohjata renkaalla tarkasti sekä Onnia, että Amaa.

Hyppyjen ohjaamisessa minulla oli taas ongelmia pitkällä suoralla. Kaksi estettä yli, kolmas ohi. Varmasti ohjaamisessani on jotain vikaa, sillä molemmat koirat tekevät saman ohituksen tälläisissä kohdissa.

Muurin yli Onni asteli. Tosin tunnin loputtua selvisi, että se olikin medi-korkuinen...

Onnin ohjaaminen oli jotenkin niin erilaista. Oli ihana huomata että se oli innoissaan mukana. (Niin innoissaan, ettei olisi malttanut odotella omaa vuoroaan vaan vinkui. Ei kiva. ) Onnin kanssa joutui keskittymään siihen, että koira pysyy mukana. Amanda hakee itse kontaktia, mutta Onni haluaa vain painaltaa kohti seuraavaa estettä. Odotan silti kovasti että pääsemme taas ensi viikolla kokeilemaan treenailua yhdessä. Ihanaa, että on varakoira :D

Pari kuvaa hallilta. Onni odottelee...
Onni kentän reunalla 30.1.2007

...ja odottelee..
Onni kentän reunalla 30.1.2007

maanantaina, tammikuuta 29, 2007

Urheilua: Olisikohan syytä listata tavoitteet

Innostin n-elikon Pian mukaan kuuakuden liikuntapäiväkirjaan. Pian blogin aiheesta löytyy osoiteesta http://k3sopi00.vuodatus.net/ Minä olen laiska ja jatkan tähän blogiin, mutta nämä tekstit saavat otsikokseen aina "Urheilua: " alun, joten jos ei kiinnosta niin on helppo hypätä niiden yli.

Tarkoitus on saada vähän vauhtia ja parannettua yleiskuntoa. Jos saamme Amandan hiottua siihen malliin, että uskallamme mennä agilitykisoihin, niin olisihan sitä ihan kiva pysyä koiran perässä.

Suunnitelmat:
Ainakin kerran viikossa juoksulenkki, voimistelutuokio sekä nopeus&loikkaharjoittelu.
Koska meillä on tiistaisin agiharkat ajattelin, että yritän juosta torstaisin ja voimistelun sekä nopeus&loikkaharjoittelun sijoittelen vähän koulusta riippuen.

Lisäksi päätin, että yritän välttää hissiä eli paljon rapuissa juoksemista tiedossa. Yritän suunnitella pienen jumppaohjelman myös illaksi.

Nyt vain katsotaan kuinka tämä lähtee etenemään.

Onpa hiljaista kotona

Eilen tulimme bussilla takaisin Tampereelle. Yllättävää kyllä pääsimme ihan ilman ongelmia perille. Meillä oli mukavaa matkaseuraakin. 9-vuotias poika jäi rapsuttelemaan koiria ja juttelemaan. Sain Gameboyn koirapelistäkin esittelyn. Viimeinen tunti meni huomattavasti nopeammin kuin ensimmäinen. :D

Kotona oli oudon hiljaista. Leela jäi muiskun perheen luo hoitoon ja huomaa kyllä ettei pikku ilopilleri ole kotona. Ei kuulu pienten jalkojen sipsutus.
Leela

Sain neuvoteltua Amandan porukoilleni hoitoon. Tarkoitus on viedä se ensi viikonloppuna Ouluun. Saapa nähdä kuinka ihana tästä viikosta tulee.. Onni ei vielä ole innostunut juoksuista.

Lumipallo lentäääää (kuvia)

Amandasta on vallan ihanaa juosta lumipallojen perässä.

Lumipallo lentääää
"Heitä jo se pallo!"


Lumipallo lentääää
"Paikoillenne! Valmiit! Hep!"

Lumipallo lentääää
"KOhti lumipenkkaaaaaaaaaaa"

Lumipallo lentääää
"Pallo tapetaan myyrähypyillä"

Lumipallo lentääää
"Tehtävä suoritettu, nyt takaisin"

Lumipallo lentääää
"Uudestaan!!!"

Onnia ei kiinnosta
"Ketä kiinnostaa??"

Mitä tehdään jos juoksupöksyjä ei ole

Amandalle tehtiin juoksupöksyt ensin nukelta ryöstetyistä pikkuhousuista. Niistä on kuva tuossa näyttelystä kertovassa kirjoituksessa. Housut tulivat jossain vaiheessa ihan märiksi ja ne piti laittaa kuivumaan. Amanda oli taas pöksytön.

Mutta ystäväni äiti keksi ottaa kätyttöön niksipirkkaohjeet ja kaivoi esiin rikkinäiset sukakhousut. Niistä leikattiin lahkeet ja tehtiin hännän kolo. PIkkuhousunsuoja paikoilleen ja hoplaa, Amandalla oli taas pöksyt.

Amandan sukkahuosupöksyt
Neiti ei kyllä nauttinut oikein tästä housuversiosta....

sunnuntaina, tammikuuta 28, 2007

Oiskohan pöytäharjoittelun paikka

Tänään lähdettiin puolen päivän aikoihin Turun messukeskukseen näyttelyyn. Amandalla oli päällään söpöt nukenhousut. Oli vallan mukavaa nähdä vanhoja tuttuja ja tulihan siellä uusiakin. Kävimme vilkaisemassa käppänäkehää. Siellä piipahti muutama ihminen tutustumassa ländereihin. Amanda oli oikein mallikas ja antoi silitellä itseään.

Amandan Turun näyttelyssä 28.1.2006

Siirryimme pikkuhiljaa kohti omaa kehäämme. Siellä ei olut lainkaan pöytää. Meitä ennen oli vain isoja rotuja. Onneksi Minimaxin kasvattaja kävi kysäisemässä kehäsihteeriltä, että kai ländereille on pöytä tulossa. Kiitoksia oikein kovasti meidän puolestamme :) Amandaa ei ole taittu oikeastaan maassa tutkia. Tuomari kysyi, että tutkitaanko pöydällä vai maassa. Ehkä olisi ollut fiksumpaa valita maa, sillä Amanda oli taas pöydällä väistelevä. Tuomari oli kyllä tosi mukava ja otti hyvin koiran huomioon.

Amanda rauhoittui ihan hyvin seisomaan ja juokseminen sujui kivasti. Pöytään olen kyllä vähän pettynyt. Itseään sitä saa syyttää, kun ei olla sen eläinlääkärillä käynnin jälkeen tarpeeksi harjoiteltu. No okei, me ei olla harjoiteltu yhtään, mutta selvästikin syytä olisi. Muuten kyllä mukava päivä. Eikä sijoittumisesta voi valittaa ;) Meillä jatkuu tää cacib-putki näemmä.
Kiitoksia vain kaikille seurasta :)

lauantaina, tammikuuta 27, 2007

Ajoituksesta se on kiinni

Ajoituksen mestari, etten sanoisi. Eilen illalla Amanda hyppäsi syliini ja totesin, että kappas vaan. Minun housuni värjäytyivät vähän punaiseksi eli neidillä alkoi juoksut. Mutta eipä meillä täällä kylässä mitään juoksuhousuja mukana ole. Neuvokkaasti kaverini keksi, että otetaan nukelta pöksyt. Hetken päästä Amanda keikisteli vanhoissa lasten alushousuissa, jotka olivat sille täsmälleen oikean kokoiset. Hädässä ystävä keinot keksii :)

Soitin muiskulle sanoakseni, että älä vain lähdekään viemään Leelaa hoitoon.
"Hei missä oot?"
"Junassa"
Osasinpa soittaa vime hetkellä, vähän liian viime hetkellä sillä ei muisku enää siinä vaiheessa voinut junasta hypätä vaikka juna olikin vielä Tampereen asemalla.

Nyt sitten arvotaan, että lähteekö hoitoon Onni vai Ama ja tuleeko Leela takaisin vai jääkö hoitoon vai mitä ihmettä me oikein tehdään.

Ja huomenna on näyttely, jonne tietenkin on ilmoitettu Ama...

Oi, tätä hyvin ajoitettua elämää.

perjantaina, tammikuuta 26, 2007

Lumileikkejä

Sääli, etten tajunnut ottaa kameraa matkaan. Meillä pistäytyi täällä pikkuinen vieras koiria katsomassa. Pikkuherra 2,5 vee on ennenkin ollut koiriani tapaamassa ja silittelemässä. Sisällä Onni oli koirista kiinnostavampi. Se on hidas, joten sitä ehtii helpommin silittämään. Tänään kaikkein hauskinta oli silti heitellä Amandalle lumipalloja, jotka Amanda sitten myyrähypyllä hajotti atomeiksi. Uudestaan ja uudestaan :D Me aikuiset mietimme, että kumpikohan hyytyy ennemmin lapsi vai koira kun ei lumileikeistä meinannut tulla loppua vaan uusi pallo oli taas päästävä heittämään. Nyt Amanda nukkuu uupuneena ja taitaa pikkuherrakin olla aika väsyneenä omassa kodissaan.