Ajoituksen mestari, etten sanoisi. Eilen illalla Amanda hyppäsi syliini ja totesin, että kappas vaan. Minun housuni värjäytyivät vähän punaiseksi eli neidillä alkoi juoksut. Mutta eipä meillä täällä kylässä mitään juoksuhousuja mukana ole. Neuvokkaasti kaverini keksi, että otetaan nukelta pöksyt. Hetken päästä Amanda keikisteli vanhoissa lasten alushousuissa, jotka olivat sille täsmälleen oikean kokoiset. Hädässä ystävä keinot keksii :)
Soitin muiskulle sanoakseni, että älä vain lähdekään viemään Leelaa hoitoon.
"Hei missä oot?"
"Junassa"
Osasinpa soittaa vime hetkellä, vähän liian viime hetkellä sillä ei muisku enää siinä vaiheessa voinut junasta hypätä vaikka juna olikin vielä Tampereen asemalla.
Nyt sitten arvotaan, että lähteekö hoitoon Onni vai Ama ja tuleeko Leela takaisin vai jääkö hoitoon vai mitä ihmettä me oikein tehdään.
Ja huomenna on näyttely, jonne tietenkin on ilmoitettu Ama...
Oi, tätä hyvin ajoitettua elämää.
2 kommenttia:
Voi pärkkeles, mä olin tänään yhteydessä muiskuun, enkä tajunnut sanoa, että Amalla alko juoksu. Arvaa harmittaako? Kyllä ja rankasti.
:D Älä sure, sillä mä soitin muiskulle jo perjantaina heti ku olin saanut Amalle pöksyt jalkaan ja laittanu sulle viestin, että ei se ois oikeesti millään ehtiny junasta hypätä ;) Ihana kyllä että ajattelit heti meitä :hali:
Vaan mitäpä elämä olis ilman näitä Amandan pikaisia juoksunaloituksia. Se ei kyllä kertakaan oo ajoittanu juoksuaan helppoon paikkaan. Ensimmäinen osui niin, että Onni piti jättää lennosta muiskulle hoitoon. Seuraava osui muuttoon ja taas piti Onni lähes lennättää hoitoon ja nyt tämä.
Taitopa se on tuokin :DDDD
Lähetä kommentti