Eilen illalla kömmittiin viidestään sänkyyn nukkumaan. Onni raahasi sänkyyn lelun ja leikki sillä vähän aikaa itsekseen. (Onnilla on sellainen tapa.) Amandalla ja Vikinällä oli pientä taktikointia siitä, että kumpi saa nukkua pääni vieressä. Aluksi Amanda oli majoittunut oikean korvani viereen ja koska Santte oli valloittanut vasemman puolen oliis Vikinälle jäänyt tilaa vain sängyn jalko päähän, jossa Onni oli leikkimässä. Amanda erehtyi lähtemään tyynyltä ja Vikinä kipaisi heti sen paikalle ja kiertyi tyytyväisenä keränä kaulaani vasten. Huomattuaan mokansa Amanda yritti varovasti hivuttautua minun ja Vikinän väliin, mutta ei siihen mahtunut. Lopulta se tyytyi nukkumaan Vikinän kyljessä. Onnikin rauhoittui nukkumaan ja ihana hiljaisuus valtasi kämpän. Jossain vaiheessa Vikinä ja Onni katosivat sängystä ja minä nukahdin.
Heräsin yöllä siihen, että Vikinä nuolee naamaani ja inisee. Heräsin tokkuraisena ja vilkaisin kelloa. Se oli jotain neljän tienoilla. Ajattelin, että pikku heelerillä on hätä ja raahauduin kiskomaan vaatetta ylleni ja etsimään narun Vikinälle. Kun sain sen, pihalle neiti vaan mulkoili mua turmistuneena. Ei sillä ollut hätä. Se oli päättänyt yöllä tulla sänkyyn takaisin ja halusi helliä minua pusuin?
Kun herätyskello soi, ei kukaan koirista vaivautunut edes nostamaan päätään. Reilua, minut herätetään yöllä ja minä joudun menemään painamaan kännykän torkkunappia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti