Jästipää rakastaa pehmoeläimiä. Sellaisia elottomia, joista tulee sisältä valkoista, pehmeää hötöä. Mami kutsuu niitä pupuksi. Jästi selitti jäniksien olevan kuin pupuja, paitsi, että ne ovat eläviä ja juoksevat.
Pompputassu
Mä en ymmärrä miten voin kehittää metsästystaitoja, jos emäntä on joka kerta kieltämässä, kun saan hyvän vainun. Nappasin kerran upean myyrän. Salamannopeilla reaktioillani päihitin sen. Tiukka ajojahti, pari nopeaa kurvia ja yllättävä hyökkäys. Myyrä oli hampaissani. Juuri kun ajattelin, ehkä puraista, emäntä rääkäisi ja myyrä tipahti suustani. Siis se oli niin lähellä. Karvat maistuivat kielelläni. Naiset! Pitää tulla pilaamaan metsästyshetket..
Jästipää
Yhtenä aamuna olimme lenkillä ja ruohon keskeltä pomppasi iso myyrä. Jänis, Jästipään olemus kiljaisi ja se ampaisi jäniksen perään. Minä olen paljon nopeampi ja saavutin jo muutaman askeleen jälkeen ne. Juuri, kun olin koskettamassa jänistä, mami kutsui minut luokseen ja minun piti lopettaa. Jänistä oli hauska jahdata. Melkein yhtä hauska kuin myyriä.
Pompputassu
Kerran me oltiin liikkeessä aamusta. Katsastelinn reviiriä tarkkaan ja bongasin jäniksen. Lähdin sen perään kuin ammus. Pompputassu juoksi ohitseni ja rikkoi keskittymiseni. En nähnyt ihan tarkkaan mihin jänis katosi, kun Pompputassu tuli siihen säätämään ja emäntäkin alkoi taas kiljua. Lopulta Pomppu tajusi häipyä rauhoittelemaan emäntää ja saatoin paikallistaa jäniksen katoamiskohdan. En ehtinyt jatkaa kovin pitkälle ennenkuin emäntä tuli siihen nurputtamaan jotain. Lopulta selvisi, että hän puhui lenkille lähdöstä. Mikään ei voita lenkille lähtöä, ei edes jänis, joten annoin hänen laittaa minulle hihnan ja lähdimme lenkille.
Jästipää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti