Täällä sitä istutaan länderilauman (ja parin ihmisen ja Onnin ja Waldon) keskellä taas ihmettelemässä. Eilen suhautettiin junalla koirien kanssa. Oli muuten täysinäinen eläinvaunu. Laskiko joku, että seitsemän eläintä ja kyseessä oli pieni IC-junan koppi, jossa on 12 istumapaikkaa. Mutta päästiin ilman ongelmia rähisevän koiran ohikin omille paikoillemme ja matka sujui ihan mutkattomasti.
Aika on mennyt länderiterapian parissa. Ei mikään piristä päivää paremmin kuin lauma ländereitä sylissä. Arska otti minut vastaan ihan ylitse pursuavan iloisesti. Cello oli ihana ilopillerimäinen itsensä. Pipu-neiti oli heti suukottamassa. Pikkuinen Viivikin antoi pusuja. Aasa oli ainoa vähän arvokkaammin syliin tunkeva.
Vaikka eipä minun laumani päästänyt Kipalan perhettä yhtään vähemmällä. Onnikin lipsutteli varmaan jokaisen naaman ja Amanda pomppi sylistä toiseen.
Olen saanut jotain aikaiseksikin. Onnia on vähän nypitty. Ai mutta se taitaa olla Ama, jolla on huomenna näyttely edessä....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti