perjantaina, helmikuuta 16, 2007

Surullisia muisteluja

Lueskelin tässä keskustelua vanhasta koirasta ja tuli elävästi mieleen Tessa ja Tessan viimeiset hetket. Olo on kovin surullinen. Oli niin vaikea viedä se viimeisen kerran eläinlääkärille, vaikka tiesin, että on pakko. Tessalla oli luusyöpä ja se oli ihan tosissaan hajoamassa mun käsiini. Silti oli vaikea päästää irti. Onneksi mulla oli ja on yhä uskomaton ystäväjoukko tukena. En varmasti olisi selvinnyt niistä päivistä ilman tukea.

Tänään muiskun kanssa naureskeltiinl Leelaan nappuloiden lattialle levittämistä ja tuli mieleen Tessan tapa ottaa suulinen nappuloita kupista ja mennä jonnekin kauemmas syömään niitä. Se oli niin ihana pippurimummo. Mä olen niin onnellinen, että sain pitää sen hetken aikaa elämässäni.

Oikeastaan mä aloin päästä Tessan yli vasta sen jälkeen kun Amandan tuli. Aman kanssa kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Pikkuhiljaa kipu alkoi muuttua kaipaukseksi. Oli pakko katsoa tulevaan. Sitä paitsi Amanda on tuonut niin paljon naurua ja sen ystävyys Onnin kanssa on niin upeaa. Mä olen ihan uskomattoman kiitollinen Kipalle tästä pikkutytöstä. Vaikka eihän Amanda enää niin pikkutyttö ole. Se alkaa olla jo täysi nainen. :)

Pian mä pääsen nappaamaan Amandan syliini. En malta odottaa.

2 kommenttia:

Kipa kirjoitti...

Muutkin muistelee :o)
Mä tossa joku aika sitten keräsin Amandan pentukuvia yhteen kansioon ja ajattelin, että poltan ne ihan omalle levykkeelleen sua varten.

Toiset koirat tuntuvat vain odottavan sitä oikeaa ja ellei niiden ole mahdollista päästä sinne minne pitäisi juuri silloin kun pitäisi, ne etsivät itselleen paikan, missä odotella. Olen kohdannut parikin tällaista koiraa ja täytyy sanoa, että harva asia tuntuu niin upealta kuin se, kun ymmärtää auttaneensa kohtaloa täyttymään. Samalla usein löytää hyviä ystäviä, sellaisia kuin sinä :o)

Rapsutuksia Onnille, maailman parhaalle glennille, ja iso hali Amandalle, ehkä kauneimmalle koskaan näkemälleni länderille.

Adeina kirjoitti...

Mä istun tässä koneen ääressä Amanda sylissäni ja muistan monta samanlaista hetkeä teillä. Erityisesti sen pileiden jälkeisen aamun.. :)

Nähdään pian ;) Mulle iskikin kauhee ikävä päästä sinne. Viime kerrasta onkin kauheesti aikaa.