No niin. Eilen sain kun sainkin otettua itseäni niskasta kiinni. Tein pitkästä aikaa lämmintä ruokaa. Edellisestä lämpimästä ateriasta olikin kulunut kokolailla viikko..
Illalla otin Onnin mukaan ja lähdin juoksulenkille. Puoli kierrosta kävelyä alkuun. Kierros juoksua. Olin positiivisesti yllättynyt että Onni juoksi helposti vieressä. Yhden kerran se pysähtyi nuuhkimaan ja jouduin pysähtymään, mutta muuten mukana pysyi ja ajoitti vauhtinsa omaani jopa paremmin kuin Amanda. Toisaalta Onnin kanssa ollaan monta vuotta juostu juniin ja busseihin kun olen ajotattanu lähdön turhan myöhäiseen.. Juoksun jälkeen venyttelin vähän lihaksia ja annoin Onnin taapertaa nuuhkimassa tuoksuja.
Edessä avautui kiva lamppujen tahdittama suora, joten otin vähän spurtteja. Onnin ilme oli aika vinkeä kun käännyin ensimmäisen pyrähdyksen jälkeen katsomaan sitä. No minä otin viisi spurttia ja Onni hölkötteli tasaisesti perässä milloin ei jäänyt jonnekin nuuhkimaan. Kävelimme vielä puolisen kierrosta kotiin.
Teki oikein hyvää. Yöllä nukutti oikein makeasti ja nyt on olo virkeä.
2 kommenttia:
Hienoa Ade!
Lenkkisi kuulosti tosi motivoivalta! Mäkin LUPAAN elvyttää liikunnan uuteen uskoon, kunhan saan kipeän jalkani kuntoon. (Harrastaminen on joskus niiin rankkaa :))
-Pia-
Mä sain uutta intoa luettuani sun blogin ;) Luin sen illalla ja päätin, että kyllä mäkin nyt saan jotain ittestäni irti.
Lähetä kommentti